Viime yönä tyttö oli levoton kahteen saakka, rauhottui sitten lopulta isän hyssyteltyä ja mun tarjoiltua (vähän vielä lisää) maitoa. Seuraavan kerran heräsin puoli yhdeksältä tissiä hamuavan vauvan ähinään (nukkuu siis vieressä). Aamulla vaipassa taas pieni kakkanokare, seuraavalla vaipanvaihdolla toinen. Se sitä yöllä ähisytti, mutta sit havahduin - se siis nukkui kuusi tuntia, toisen kerran koskaan :) Kolme-neljä tuntia ollut välit tähän asti, ja vaikken oo sillä rytmillä mitenkään huiman väsynyt ollutkaan, niin oho, se tosiaan joskus varmaan nukkuu pitempiä pätkiä :D
Tän illan tyttö on torkkunu olohuoneen sohvalla, meidän katsellessa telkkaria ja uutta vuotta juhliessa. Yökkäri vaihdettiin normaaliin aikaan, mutta tuohon pieni jäi edelleen vaan, ja uni maittaa. Oli hieman levoton alkuillasta ja teki paljon odotetut isommatkin kakat. Mutta, enpä lähde toista nyt siirtelemään, saa yöruuat sitten kun herää.
Se on jännä ku toisaalta tuntuu, et pitäs olla tarkat rutiinit ja miettii sit et hitto teenkö taas väärin kun en pidä kii tästä ja tästä, ku ennemminkin pitäs tällasen järjestelmällisyyden perikuvan kuten minun, suostua siihen ettei kaikki mene lasten ja vauvojen kanssa just niinku mä ajattelen :D Opettelemista tää on mulle ollutkin, mutta oon mielestäni jo relannu aika paljon. Puoltoista kuukautta vanha vauva kun ei mene rikki tai pilalle jos se nyt esim. sohvalla nukkuu alkuyön, eikä sängyssä (puhun siis itselleni nyt :D )...