Voivoi, miten se nukuttaminen on mennyt näin päälaelleen. Seiskan aikaan aloitellaan edelleen, samat rutiinit. Iltapesut, pyjama päälle, tissille. Siihen torkahtaa, vähän aikaa jumppapallolla ja pitkälleen. Tässä torkkuu ehkä sen 20min. Sit alkaakin se temppukoulu. Jumppapalloa, syliä, vaunua, sitteriä, kaukaloa, syliä, laulua, hyräilyä, jutistelua... kohta seisotaan päällään. Ei voi kuvitellakkaan enää että jättäs pinnikseen nukahtamaan, siitä tulee vain hätäitku vaikka istuisi vieressä. Nykyään neiti nukahtaa vasta 23-24, monen moisten temppujen ja pikku torkkujen jälkeen.
Vaiheitahan nämä on, toisaalta... yhdessä paikassa sanotaan että nyt yöt pitenisivät ja toisessa että uni on nyt rikkonaista kun maailma on niin uusi. Yksilöitähän je ovat, mutta väsyneenä sitä miettii että mitä äitinä teen tai olen tehnyt väärin kun tämä tähän huono unisuuteen ja nukahtamiseen kääntyi. Ihan niinkuin ensimäiset 1.5kk.