Kiitoksia tsemppauksesta ja onnen toivotuksista käännökseen! Mukavaa ja piristävää lueskella niitä kun mieli on vähän maassa [:)]
Käännösyritys ei onnistunut [:(] Kovasti kyllä yritettiin käännellä moneen suuntaan ja useampaan otteeseen, vauva kävikin välillä jo ihan poikittain, mutta ei niin millään suostunut kääntymään. Sitä mukaa kun pyllystä päästi otteen irti, beibi siirsi sen takaisin lähtöpaikalleen. Ehkäpä hänen on tosiaan parempi olla pylly alhaalla? Voin kertoa, että teki mielettömän kipeää kun mahaa painettiin ja murjottiin kovaa. Pyörittely ei saisi kuulemma sattua, mutta minulla tirahti väkisin vedet silmiin kun kipu varsinkin kohdun yläpäässä oli jotain ihan mieletöntä [&:] Nyt päivää myöhemmin maha on ihan kosketusarka, mutta onneksi ei tullut mustelmia kuten asalin kaverille.
Ennen käännösyritystä ultrattiin äitiyspoliklinikalla kysissä, katsottiin painoarviota ja vauvan asentoa yms. Täydellinen perätila kuulemma, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Tuli vielä kerran se sukupuolikin varmistettua, niin isoista kasseista ei voi erehtyä [:D] Lääkäri suorastaan painosti synnyttämään alakautta ennenkuin oltiin edes ultrattu. Sanoi, ettei nykyään sektiota tehdä perätilan vuoksi ellei äidin lantio ole todella kapea, vauva suuri tai asento ihan posketon. Minua peloteltiin myös että voin menettää 10litraa verta leikkauksessa, kuolla siihen tai joutua kohdun poistoon. Vihjailtiin, että tämä voi jäädä ainoaksi lapsekseni jos päädyn keisarinleikkaukseen. Ok, riskit pitää kertoa, mutta tuo painostaminen ja alatie synnytyksen tuputtaminen tuntui vähän kummalliselta, koska vauvaa ei oltu edes yritetty kääntää vielä.
Ilmeni sitten, että vauvan pää on kolmisen senttiä isompi kuin masun ympärys, mikä olisi haasteellista alakautta synnytettäessä. Ei muuta kuin synnytysosastolle makaamaan pää alaspäin tunniksi ja vauvalta otettiin sydänkäyrää. Sitten murjottiin ja pyöriteltiin mahaa, katsottiin välillä ultralla ja seurattiin sydänääniä. Sain supistuksia estävää suihketta kielen alle, eikä ihme kyllä supistanut ollenkaan. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen toinen tunti käyrää ja polille keskustelemaan jatkosta. Lääkärikin oli sitä mieltä, että leikkaus on paras vaihtoehto tässä tapauksessa. Ellei vauva pyri aiemmin ulos, sektio tapahtuu 3.8. Voitteko kuvitella, meillä on alle kolmen viikon päästä nyytti jo sylissä!
Tuntuu aika uskomattomalta, että tiedän tarkalleen päivän jolloin meistä tulee isä ja äiti! Kummallinen ja epäuskoinen olo. En varmaan tajua tätä asiaa vielä sittenkään kun olen leikkaussalissa [:D] Toki leikkaus pelottaa ja jännittää, mutta tärkeintä on, että se on vauvalle kaikista turvallisin vaihtoehto. Oma toipuminen tietysti huolestuttaa melkoisesti, mutta enköhän selviä hengissä [:)]
Huh tulipa omaa napaa, sori nyt on vieläkin pää niin sekaisin eilisestä etten osaa muidenkaan juttuja kommentoida ihan heti [:D] Katsellaan kunhan tokenen tästä ja palaan maan pinnalle [:D]