Eilen en huomannut liikkeitä lähes ollenkaan, vaikka kuinka yritin saada heilumaan. Edes sitä tavallista iltamöyryämistä ei tullut. Voitte siis arvata miten ehdin jo maalailla kauhukuvat... Rupesin kuitenkin nukkumaan ja ajattelin, että jos se vaan tahtoo olla nyt hiljaa. Yöllä heräsin useammaksi tunniksi ja yritin silloin heilutella ja silitellä ja jutella, jos edes yhden potkun vastaukseksi saisin. En saanut. Hyvä etten itkemään ruennut jo. Sain kuitenkin vielä unta ja näin aivan kauheaa painajaista jossa tämä meni kesken! Heräsin unesta itkien ja silloinhan tuntui pieni potku. Kyllä pääsi taas helpotusitkut siinä ja saattoi loppuyön nukkua huoleti, kun vielä kaksi kunnon napakkaa potkua sain vastaukseksi.
Varmaan sitten oma mieliala ja väsymys vaikuttaa vauvan liikkeisiinkin. Nyt aamulla tuntuu taas pientä liikettä enemmän heti, kun ei ole itse allapäin :) Pitäisi vain olla stressaamatta liikaa. Oon alkanu pelätä aina vaan enemmän kaikkea turhaa kun on edennyt jo pidemmälle ja alkaa tajuta että meille tulee ihan oikeasti vauva.
