Vauvojen liikkeet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miss T
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Niinpä Riipitii! :Heartpink Onneksi täällä saa jakaa kaikenmoisia tunteita, eikä tarvi itekseen murehtia :) Mä en enää muistanukkaan, että siellä voimavarakyselyssä oli tuollainenkin kohta! Eiköhän meistä vielä tuu hyviä äityleitä :Heartpink
 
Mä oon niin mukana noissa fiiliksissä! Välillä hämmentää kun tuntuu et joku muu on enemmän innoissaan mun raskaudesta kun taas ite kommentoi onnitteluja et joo, näin nyt on tilanne ja onhan tää aika omituista. Ja välillä miettii et mitä sitä on tullut tehtyä, onks tää nyt muka mietitty ihan loppuun asti ja mitä jos ei selvitäkään tästä. Ja sit taas ei vaihtais mihinkään tätä. Ristiriitaista.
 
Mua harmittaa kun haluaisin tuntea kunnolla liikkeet. RV 21+2 ja todella harvoin tuntuu potkua.
Mikä ihmetyttää kun molemmissa ultrissa kätilö sanonut että todella liikkuva.
Ja odotin rakenneultran jälkeen tietäväni sukupuolen et voisin ostaa jo muutakin kun vaan neutraaleja vaatteita,
ehkä tyttö tulee mutta tosi epävarma ehkä.
 
Naksu: Kyllä se mulla aikasemmissa raskauksissa on ennen syntymää mennyt niin että jotenkin"tottu" ajatukseen. Varmaan just siks tää odotus aika on niin pitkä, et mieli kerkee asennoitumsn oiken. Mutta kyllä silti kun ekan lapsen sain kaikella rakkaudella puserrettuu tähän maailmaan, niin muistan kuinka vaan nousin heti katsomaan sitä pientä möykkyä, että tuoko mun lapsi? Se onnen tunne tuli ja tuli kovaa vasta kun sain vauvan rinnalle :) vieläkin herkistyy kun sitä muistelee :)
 
Mulla ekassa raskusdessa tuli noita ristiriitaisia fiiliksiä erityisesti synnytyksen lähestyessä, kun alko se elämän muutos tuntuu viel todellisemmalta. Ajatukset oli just et apua entä jos tää on ihan kauheeta ja toivottavasti ei nyt ainakaan vielä synny , voisko synnytystä lykkää pidemmälle :) Mut sit ihan lopus olo oli kyl jo sellanen et ei ois vaan halunnu synnytyksen alkavan, kun olo tukala koko ajan.
Mä kans uskon et noi fiilisket auttaa siihen vanhemmuuteen kasvamaan ja kaikki varmaan kokee ja käsittelee asioita omalla tavallaan. Ja taytyy sanoa et vaikka oma tyttö on rakkain maailmassa, niin kyllä se vaan välillä osaa ainakin tätä äitiä ärsyttää. :D
 
Vanhemmuuteen todellakin kuuluu oma kasvu eikä se rakkaus lapseenkaan ole samanlaista vastasyntyneen ja hieman vanhemman kohdalla. Vastasyntynyttä tietenkin rakastetaan, koska se on oma lapsi, mutta samalla on myös paljon ristiriitaisia tunteita, erityisesti esikoisen kohdalla, jolloin kaikki on vielä uutta ja tuntematonta ja lapsi tuo mukanaan niin suuren elämänmuutoksen. Enää ei voi mennä vain oma napa edellä, vaan on oikeasti joku muu, joka täytyy huomioida. Vastasyntyneen kanssa kommunikointikin on haastavaa ja saattaa kulua pitkät tovit, ennen kuin keksii, mistä vauvan itku johtuu. Ja kun se asia on ratkaistu, alkaakin uusi itku uudesta ja taas tuntemattomasta syystä. Yhteiselon myötä tunnesiteet voimistuvat, mutta tässä vaiheessa lapsen tarve aikuiselle liittyy vain tarpeiden tyydyttämiseen. Itse ainakin olen kokenut lapseen kohdistuvan rakkauden voimistuvan reilusti siinä vaiheessa, kun hänkin jo on ollut siinä iässä, että kykenee suullisesti ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan, vaikka ne lapsekkaita olisivatkin. Eli kyllä se rakkauskin pitkälti muodostuu siitä molemminpuolisesta kiintymyksestä, johon ei aina kuulu vain niiden välttämättömien syömis-, nukkumis- ja puhtaustarpeiden täyttäminen.
 
Mulla oli kans aika lailla heti rakenneultran jälkeen hirveä kriisi pari päivää, et mitä tästä tulee, osaanko hoitaa vauvaa, menetänkö hermoni sen kanssa jne... Mutta se oli ihan hyvä prosessi - tulin siihen tulokseen, että äidiksi oon halunnu, äidiksi tulen ja äidiksi opin :) nyt ei oo stressanu enää pariin viikkoon ja oon ollu itse asiassa oikein luottavaisin ja hyvin mielin, en edes muista milloin ois viimeksi ollu näin hyvä olla... Varmaan joskus ihan pienenä :)
 
Täälläkin äitiyttä takana jo yli 9 vuotta ja silti tän uuden vauvan tulo ahdistaa. Eniten mietityttää, miten pärjätään taloudellisesti, kun mies on työttömänä ja jos se ei saakaan töitä ennen vauvan syntymää. Harmittaa myös jo etukäteen, etten voi jäädä kotiin niin pitkäksi aikaa kuin haluaisin, koska vaikka miehellä olisikin töitä, niin mä tienaan meistä kuitenkin selkeästi enemmän, joten mun jääminen kotihoidon tuelle ei tule olemaan mahdollista.

Mua ei huoleta se, miten pärjään vauvan kanssa, miten viihdyn kotona tai rakastanko tulevaa pienokaista. Enemmän ahdistavat kaikki muutmuutokset, joita tästä seuraa.
 
On meillä hyvä ryhmä, kiitos ♡

Procupine, toivottavasti liikkeet alkaa pian sunkin mahassa. En tiedä paljonko maksaa, jos kävisit koittamassa yksityisellä ultrassa sukupuolenmääritystä?
 
Mä just eilen avauduin tutulle näistä samanlaisista fiiliksistä - et mitä tästä tulee, selviinkö, entä jos en osaa... Tuttuni sanoi, että olisi enemmän ihmeissään ja huolissaan jos sellaisia tuntemuksia ei missään vaiheessa raskautta tulis. Eli ne kuuluu vaan äitiyteen kasvamiseen ihan luonnollisina, eikä niitä tarvii murehtia. Kyllä helpotti mun taakkaa kovin. En ollu osannu yhdistää näitä liikkeitä tähän mun omituiseen ahdistukseen mut siitähän se varmaan on, kun realisoituu tää koko raskaus.
 
Procupine, Lahdessa oli ainaki 3d/4d ultra 120€ ja se on siis ihan sukupuolen selvittämistä varten. Ei tutkita niitä poikkeavuuksia, mitä noissa tarjotuissa ultrissa.
 
Eipä ole tullutkaan foorumille kirjoiteltua sitten alkuaikojen.. rv24 menossa nyt, masussa on käynyt vilkas mukeltaminen jo muutaman viikon ajan, jonkun aikaa mieskin tuntenut isommat liikkeet ja potkut, ihana että pieni ilmottelee olemassa olostaan tulevalle isillekkin, tuntuu hänestäkin todellisemmalta :) taitaa tämä meidän poitsu olla ihan vilkas tapaus, ainakin näin masu vaiheessa tykkää kovasti liikkua :Heartred
 
Täällä tuntuu pojalla olevan aika vakiintunut rytmi tossa masujammailussa. Aamuisin ja iltaisin tuntuu liikkeet, mutta päivällä nukutaan. On alkanut liikkeet vilkastumaan, viime kerralla neuvolassa oli eka kerta kun tuli ++ merkintä neuvolakorttiin liikkeistä. Vakoilusta ei kyllä tykätä yhtään, aina ultran tai sydänäänten kuuntelemisen lopussa poika ui piiloon :grin
 
Täällä herkkis myös pitää hereillä, ja herättää aamulla. En tiedä mitä se siellä puuhaa. Ihan kuin pomppis täysiä niin että pää tärähtää toiselle puolelle ja jalat toiselle.:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top