Mä en tiedä, onko tätä edes sopivaa sanoa julkisesti, mutta välillä se muljahtelu ja monotus on kyllä myös vähän rasittavaa. Vaikka ihanaa onkin. Tällä viikolla on alkanut tuntua ihan kunnolla potkuja, ja en tiedä, mikä yliaktiivinen tapaus tuolta on maailmaan tulossa, mutta välillä tuntuu että se tökkiminen ei lopu ollenkaan. Ja joo, ennen kuin kukaan ehtii valistamaan, niin tiedän kyllä että kunhan vauva saa voimaa ja kasvaa, niin potkut vain voimistuvat eikä kannattaisi vielä nyt valittaa. Mutta joku sen hienosti ilmaisikin: on vähän sellainen alien-olo. Oon niin tottunut siihen, että tunnen oman kroppani ja vatsanseutuni toiminnan niin hyvin, että nyt näiden vieraiden tuntemusten kanssa on vähän sulattelemista.