Vauvan kasvu ja kehitys

Täälläkin alkaa näyttää siltä että kohta kävellään. Seisoo tosi hienosti ilman tukea pidempiäkin aikoja ja ottaa satunnaisesti jonkun 2-4 askelta ilman tukea. Tänään tuli jo yli viisi (en saanut laskettua, yli viisi, mutta kuitenkin alle kymmenen) askelta, kun käveli luokseni. :Heartred
 
Mei neiti on oppinut tässä parissa viikossa laittamaan renkaat takaisin omaan osoitteeseen (sellanen kartio mallinen donitsitorni) ja puupalikat kanssa menee hyvin ämpäriin ilman kantta. Kannen kanssa pitää sit vähän avittaa oikeisiin reikiin. :D
 
Meillä kävellään tosi reippaasti huoneesta toiseen ja kiivetään kaikkialle minne vaan voi kiivetä. Jatkuva vahtiminen on välillä aika uuvuttavaa kun on esikoinenkin tossa touhuamassa. Ihanaa silti että tyttö oppii uusia juttuja. Osaa jo aika kivasti syödä lusikalla. :)
 
Meilläkin lusikalla syöminen alkaa jo sujumaan :) haarukkaa harjotellaan kanssa :) menee vaan kopeasti hermot tuolla tulisella tytöllä :D meillä mennään kontaten, taaperokärryllä tai seiniä myöten :D ei vielä siis askelia ilman tukea. Kovasti kiipeillään. Ja lauseita tulee :)
 
Me luovuttiin tutista,jaiks!Hyvin on kyllä sujunut muuten,mut yöllä kuuluu välillä höpinää sängystä ja aamulla ei neiti jatkakaan enää unia kun kuuden ja seiskan välillä heräilee.Mieskin tossa oli ehtinyt tottua myöhempiin aamuihin kun aiemmin tyttö jatkoi unia yli kahdeksaan.Noh olisi tämän vuoden puolella vielä muutenkin pitänyt rytmejä aikaistaa hoitoon menoa varten.
 
Meillä poika alkoi pari-kolme viikkoa sitten kieltäytyä tutista useammin kuin sen otti rattaisiin nukuttaessa, ja aloin sitten jättää sen kokonaan pois kun muissa tilanteissa se ei ole tähänkään asti kelvannut. Yölläkin poika nukahtaa aikansa huudettuaan ilman sitä, aiemminkin tutin tarjoaminen yöllä vain lisäsi kiukkua. Samaan aikaan tutin pois jäämisen kanssa tietysti loppui myös aktiivinen nukuttaminen rattaisiin: tuo nukahtaa istualleen sitten kun nukahtaa, mutta jos laskee selkänojan yhtään aiemmin, ei jää epäselväksi että se on virheliike... Herää sellaiseen protestihuutoon että nukahtamisesta on turha haaveilla piiiiitkään aikaan.
 
Meilläkin "luovuttiin" tutista tossa pari kuukautta sitten. Menee nyt ilman tuttia nukkumaan. Mutta! Jos herää yöllä itkemään eikä mikään auta, niin tutti on ollut viimeinen vaihtoehto, kappas, auttanut sekunnissa.. Eli puoliksi ollaan luovuttu. :D
 
Piti hankkia valjaat syöttötuoliin, kun ei ruokailuista tullut enää yhtään mitään. Mikään ei mennyt enää alas, kun oli pakko koko ajan kiivetä pöydälle. Eilen otettiin käyttöön ja nyt menee tosi reippaasti kiinteitä :) pientä vastustusta valjaisiin ensin oli, mutta nyt jo tyttö innoissaan auttaa niiden laittamisessa :D
 
Poika on oppinut tässä lyhyen ajan sisään kävelemään. Ei tainnut vielä reilu viikko sitten ottaa kuin vahingossa muutaman askeleen ilman tukea. Nyt mennään pitkiäkin matkoja ja osaa kääntyäkin. :Heartred Juoksuaskeleitakin välillä tapailee. Tosin välillä on kivempi kontata ja varsinkin ulkona alkaa välillä jännittää niin ettei uskalla liikuttaa jalkoja, jos ei saa pitää kädestä kiinni. Mitään tukeahan hän ei siitä saa kun niin höllästi pidetään, mutta henkisenä tukena. :D Ja ulkonakin kävellyt ilman henkistäkään tukea pidempääkin matkaa (yli kymmenen metriä).
 
Meidän neiti varovaisuus kaipaa edelleen käytännössä koko ajan joko (henkistä) tukea vanhempien sormesta tai vaihtoehtoisesti seinistä ja muista huoneklauista. Kaksi kuukautta sitten hän käveli ekan kerran ilman tukea useampia metrejä ja nykyäänkin houkuteltuna saa kävelemään pitkiäkin matkoja. Eli osaa kyllä, mutta kun on niin kovin varovainen, ettei oikein uskalla. Äiti niin kovin toivoisi, että hän lähtisi itsenäisemmin kävelemään ja siten helpottaisi hiukan liikkumista vaavin ollessa sylissä.
 
Mua just ärsyttää se kun tyttö ei anna pitää kädestä kiinni kun kävelee pihalla. :D Pitää sit kantaa koska en uskalla antaa sen kävellä esim. kaupan parkkipaikoilla. :D
 
Meillä otettiin tytöltä eilen pinnasängystä toinen laita pois. Eka yö ja tän päiväset päikkärit meni ihan loistavasti ja tänäänkin ainakin nukkumaanmeno. Ei mitään nukutustaistelua eikä yöllisiä seikkailuja. Hiukan äitiä jännittää, että jatkuuko yhtä helposti vai onko tää nyt vaan jotain alkuhuumaa, kun tyttö on vielä vähän nuutunut viimeisimmän flunssan jäljiltä (ja nukahtaa siis helposti, kun on niin väsy)
 
Mikäs nämä muksut nyt on saanut liikkeelle, kun meilläkin lähdettiin tänään kävelemään :D Jonkin aikaa on jo ottanut joitain askeleita silloin tällöin mutta tänään ei enää heittänyt kontilleen heti kun halusi "oikeasti" eteenpäin. Meillä kyllä taisi ratkaista se, että viikonloppuna "neuvoin" taaperokärryn käytön -- ilmeisesti sen kanssa hurjastellessaan nappula viimein hoksasi että kävely on mahdollista ja jopa hauskaa.
 
Meillä on lapitar myös niin kuin teillä että henkistä tukea ja yhtä sormea kaivataan herkästi kävelyyn :) Eli kotia kierretään kimpassa.. Tosin täälläkin on viikonloppuna alettu vauhdikkaammin ja rohkeammin vetää eteisen käytävää eteenpäin.
 
Meilläkin taaperokärry oli se käänteentekevä juttu kävelyyn lähdössä. :) Nyt ei oikein enää osaa edes ajatella sitä aikaa kun tyyppi ryömi ja konttasi kun liikkuu aina kävellen tai juosten.Aika varma töpöttäjä on meidän tyttö,ei ole mitään haavereita sattunut.Siltä kannalta helpompaa kun on vähän varovaisempi luonne.
 
Nyt tiedän sitten minäkin, mitä se tarkoittaa kun taapero kirjaimellisesti roikkuu puntissa. En tiedä, säikähtikö tuo (myös äidistä poispäin) liikkumisen helppoutta kun alkoi kävellä, mutta tällä viikolla on kyllä äidillä pinna piukunut kun pitäisi olla joka hetki sylissä... Onhan se vielä ihan normaalia, että aiemmin melkein ilman eroahdistusta porskuttanut muksu alkaa potea sitä vasta tässä toisen vuoden alussa?

Kävin keskiviikkona juurihoidossa rentoutumassa, kunnes n. 10 minuutin päästä oven takaa alkoi kuulua hervoton itku, kun lapsenlikkana ollut käly toi kurkku suorana huutavaa poikaa katsomaan, että äiti on vielä tallessa. Huutoa jatkui siihen asti että pääsin pois hammaslääkärin tuolista ja sain pojalle tissin suuhun... Ihme että käly suostui ottamaan myös seuraavan hoitohukin -- tuota "omaa aikaa" hammaslääkärin tuolissa on tiedossa siis vielä kaksi kertaa.

Tänään olisi iltapäivällä lapsenlikka, kun kodinhoitaja tulee, ja oli sovittu jo kaverin kanssa että käydään kaikessa rauhassa lounaalla vähän paremmassa paikassa. No, kuluneen viikon kokemuksella muutettiin suunnitelmaa niin että mennään vain kahville lähikahvilaan. Jos kaikki meneekin hyvin ja saan oikeasti sen kolme tuntia omaa aikaa, se on sitten huippukiva yllätys.
 
Syyskuinen: meillä sama juttu. Isin syli eikä lohtu kelpaa ollenkaan, jos minä olen paikalla. Isin kanssa kun ovat kaksistaan, ei mitään ongelmaa. Tyttö roikkuu puntissa ja pyytää jatkuvasti syliin. Muutenkin on joku vauvailuvaihe menossa, kun mun pitää nykyään syöttää osa ruoasta ja tyttö ei ole ikinä antanut syöttää yhtään mitään. Tyttö oppi tossa joku aika sitten ottamaan askeleita, olisiko sillä nyt sitten merkitystä, en tiedä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top