Vauvan kasvu ja kehitys

täälläkin tulee aina vastaus "ei." ja hirmu kiire toiseen huoneeseen leikkimään :D
poika menee usein itse potalle istumaan, mutta se taitaa vain olla hyvä paikka katsella tuuletinta..
 
Meilläkin tyttö ruvennut ymmärtämään puhetta. Jos kysyy tuliko kakka, joko puistelee päätään tai sitten tullaan kädet ojossa syliin että lähdetään pesulle. Sama ruokailun kanssa. Kysyttäessä onko nälkä tullaan vauhdilla syliin että nyt mennään tai kävelee itse keittiöön. Tänään kysyin lähdetäänkö nukkumaan niin typy nyökkäs, jätti leikin kesken ja ojensi kädet et mennään vaan. Ihanaa kun alkaa kommunikointi sujua! :Heartred
 
Meillä kans tuo juokseminen keksittiin kyllä samatien, kun riitti rohkeus kävelyyn :woot:

Viimeisin hitti on meillä kuskata roskia äidille tai suoraan roskiin. Enää ei siis mene IHAN kaikki suuhun :) Lisäksi nyt on keksitty pikkusiskolle tutin/maitopullon/sukkien vienti ja leikitys jos sisko on sitterissä (kuuluu vain "kii-kaa" ja sitteri keinuu :wink ). Ihania juttuja, tosin hiukan tarkkana saa olla, kun otteet on välissä hiukan ronskit. Sitteri voikin keinua hiukan rajummin, jos ei muistuta varovaisuudesta
 
Valitettavasti meilläkin harrastetaan roskisten tonkimista. Ja ylipäätään keittiössä puretaan kaikki tavarat kaapeista. Ärsyttävää kun saa koko ajan kieltämässä.
 
Meilläkin onneksi roskat ei enää aina mene suuhun vaan välillä roskikseenkin,tosin tytöllä on vähän väärä käsitys siitä mikä on roskiskaappi ja tunkee yleensä viereiseen kaappiin kaikenlaisia löydöksiään. :D
 
Meilläkin roskis kiinnosti aiemmin ilmeisen "oikeasti", mutta nyttemmin vain silloin kun muuten ei saa huomiota kuin tekemällä jotain luvatonta... Silloin roskis on varma tapa saada mut kieltämään. Muilta keittiön kaapeilta en viitsi kieltää, kun pysyy kattiloiden yms. kanssa puuhastellessaan hyvin poissa jaloista, tai jaloissa kyllä mutta ainakin poissa sylistä, kun teen omia hommiani.

Tavaroita on kyllä saanut viime aikoina etsiä yllättävistä paikoista -- enää ei voi olla varma että esim. kauko-ohjain on omilla jäljillä kun se on tavalliseen tapaan hukassa. Jonain iltana se löytyi pojan lelulaatikosta... Vessanpönttö on alkanut kiinnostaa myös, mutta onneksi ei ole vielä keksinyt että sinnekin voisi heittää jotain!
 
Mä huomasin kans tässä yks päivä kaupungilla asioidessani, että tyttö oli "pakannut" yhden kaukosäätimen mukaan vauvan turvakaukaloon... Ehkä ajatteli, että jos on tylsä reissu, niin laitetaan lastenohjelmat päälle :wink
 
Mun hämärin tällainen kokemus on se että löysin mun käsilaukusta melonin palan. :D Mysteeriksi jäi oliko se tytön viisaus vai mun mammadementian tuotos.Olin samaista melonia leikannut aamupalaksi ja mielestäni laittanut loput jääkaappiin..En tiedä miten tyttö ois sen saanut käsiinsä mut en myöskään halunnut myöntää itelleni että oisin jo niin höperö että luulen laukkuani jääkaapiksi. :D
 
Meidän piti laittaa lapsilukot kaikkiin alakaappeihin keittiössä ja vessassa. Ainut mihin ei saanut on roskis kaappi ja nyt neiti on sen hoksannut.. Vielä ei ole ehtinyt tyhjentää roskista, mut innolla ootan sitä hetkeä.

Tyttö tykkää auttaa astianpesukoneen tyhjennyksessä. Ottaa tavaran kerrallaan ja ojentaa miulle kaappiin laitettavaksi. Huono puoli on, jotta kun ne likasetki meinaa tulla liian aikaisin pois... Lisäksi pyykkikone pitää AINA tarkistaa ennen täyttöä. Kerran pesin legon vahingossa, mutta kun sieltä löytyy nykyisin sanomalehdestä leikkiautoihin lähes mitä vaan. Näppärä kaveri.
 
On kyllä hauskaa seurata näitten pienten kehitystä:) aika samanlaisia vaiheita tuntuu kaikilla olevan.
 
Tiskikone ja pesukone pitää tarkistaa täälläkin,yks nuppipalapelin pala jos tiskissä kävikin. :D Siinä on kyllä evoluutiossa tapahtunut pieni suunnitteluvirhe että herkkyyskausi kotitöihin on näillä taaperoilla,eikö olis hyödyllisempää että teininä näille iskisi hirveä into auttaa siivouksessa. :D
 
meillä teepusseja löytyy aina ties mistä :D muumiteepussit on jo pitkään olleet loistava ajanviete pojalle. maustepurkit heitetään tiskialtaaseen, ja uunista löytyy aina tavaraa.
 
Toi pikkuriiviö on alkanu kiipeilemään taas enemmän ja tosi ketterästi. Eikä siinä muuten mitään mut ku se tekee sitä kokoajan eikä usko kun kieltää. Pelkään siis että loukkaa kun seisoo tuolilla tms. Syöttötuoliinki kiipes itse istumaan ja siinäki noustaan seisomaan kesken syönnin.
 
Sama suunta täällä miiumiu, mitä ylemmäs sitä parempi! Ja nauretaan vaan kun kieltää! Isosiskon TrippTrappia siirrellään ruokailujen väliajaksi oven taa kun muuten keikkuu siinä koko ajan ja omasta tuolista myös pääsee pystyyn. Huikeinta oli musta kun osasi kiivetä puolapuiden ala-askelmille :)
 
Täällä myös kiipeillään kamalasti! Parasta oli, kun tyttö kiipesi taloustikkaiden (se korkein malli) ylimmälle tasolle ja nousi seisomaan :D Koko ajan saa kyllä vahtia..
 
Vahtiminen on aivan jatkuvaa. Vaan päikkäreiden aikana saa vähän hengähtää. Koko ajan keksitään uusia temppuja. Meillä myös roskiksia tongitaan jatkuvasti mikä on todella rasittavaa.
 
Onko muille muuttanut tottelematon känkkäränkkä? Käskyt, pyynnöt ja kiellot tuntuu kaikuvan useimmiten kuuroille korville. Toinen vaihtoehto on, että niistä suuttuu tai jos pyytää auttamaan jossain, lähinnä vaikeuttaa sitä. Jos vaikka pyytää auttamaan pöydän kattamisessa lähtee juoksemaan lautanen kädessä ympäri keittiötä tai heittää sen kiukkuisesti lattialle. Ja sitten on ne kiukunpuuskat kun ei saa sitä mitä haluaa. Karkista ei vielä mitään tiedä niin ei sitä voi parkua kaupassa, mutta lelun perään on kyllä huudettu. Mukilla tykätään nykyisin leikkiä (kaatamalla veden pöydälle, ruokalappuun tai syliin) ja kun se otetaan pois alkaa huuto, mukin kurkottelu ja pöydän takominen (mistä seuraa lisää huutoa, kun lyö niin kovaa että käteen sattuu). Iltaraivarit on taas oma lukunsa. Tänään jäi iltapuuro syömättä kun ei millään rauhoittunut suututtuaan siitä ettei saanut lukea enempää. Rauhoittui vasta tissille. Huoh, voiko uhmaikä alkaa näin varhain? Ideoita, millä raivoavan ipanan saa rauhottumaan? Tänään ei tuntunut auttavan mikään.
 
Vargynja, toi kuulostaa niiiin tutulta. En vaan oikeen osannu ite pukea sanoiksi tätä meidän menoa. Ihan samanlaista siis täälläkin. Välillä on hermo aika tiukalla ja tulee itselle vähän tyhmä olo kun ei tiedä miten ton pienen kanssa toimia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top