Vauvan (ja miksei äidinkin) nukkuminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja herne
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meilläkin syödään usein vielä yöllä kertaalleen. Teen varmaan kaiken taas ihan sääntöjen vastaisesti, mutta yösyöttö on varmaan vika mistä lähetään vieroittamaan ja se vieroitus tapahtuu sitten kun imeytyskin loppuu. Ja mahdollisuudet on
siihen, että poika ihan itsellään lopettaa yösyömiset jossain vaiheessa, sillä johan noita syömättömiä öitä on ollut :)
 
Sophie82 sanoi:
Tässä tiivistettynä eka yö:

18:55 nukahti parissa minuutissa
19:20-20:10 hereillä ja täyttä huutoa (ja tässä se miehen sekoilu)
1:00-1:35 hereillä ja täyttä huutoa (tähän aikaan on yleensä saanut maitonsa)
5:20-5:30 ja 6:00-6:15 pientä kitinää mikä meni ohi silittämällä ja pyllyä heiluttamalla
7:15 onnellinen pikkumies huhuili sängyssään ja oli aika nousta ylös
Click to expand...

Unikoulu, yö nr 2.

20:00 nukahti kiltisti (nukkui harvinaset kolmannet päikkärit niin myöhään, että nukkumaanmeno myöhästyi)
20:30-20:40 täyttä huutoa, mutta nukahti nopeasti uudestaan
1:50-2:20 Itkua ja kitinää, loppui nopeasti mutta oli vaikea nukahtaa uudestaan ilman maitoa
6:00-6:20 Itkua ja kitinää
7:00 herätys

Tänä yönä ei ollut sitä räkäposkella hysteeristä kiljumista, vaan paljon lievempää mikä rauhoittui myös paljon helpommin. Eikä tuo vieläkään kitise nälkää, vaan leikkii itsekseen tuossa lattialla :)

Oon nyt tosi optimistinen että meillä nukutaan pian kokonaisia öitä! Tosin me lennetään huomenna suomeen, niin saa nähdä miten ympäristön vaihto vaikuttaa.
 
MIKSI mä en osaa käydä ajoissa nukkumaan? :mad: Eilen illallakin piti ruveta tuijottamaan vielä elokuvaa (joka ei edes ollut kovin hyvä mutta ei nyt kesken viitsinyt jättää), ja kello taisi olla lähellä puoltayötä, kun siitä vihdoin nukahdin. Ilmeisen hyvin olen nukkunut, kun en muista oikein mitään pojan heräilyistä (yhden yösyötön muistan), mutta olisikohan sitä vähän levänneempi, jos olisi vaikka tunnin, pari aiemmin saanut itsensä petiin?
 
Mulla iski eilen joku hullu väsymys. Yöt ovat olleet välillä katkonaisia, kun on tuota uutta opeteltu, mutta ei mitenkään horroria. Tuntuu vaan, kun koko kahdeksan kuukauden univelat olisi kaadettu kerralla niskaan. Nyt viikonloppuna olen nukkunut kaikki vapaat hetket, ja vähän helpottaa, mutta silti on välillä niin väsynyt olo, etten meinaa jaksaa kävellä rappusia... :confused:
 
Onpahan ollut taas pari yötä. Toissa yönä poika kitisi parin tunnin välein kunnes heräsi viideltä iloisena ja virkeänä, ei sammunut tissille, jutteli ja huuteli pinniksestä niin kauan, kunnes isi vei hänet vaipanvaihtoon. Vaipanvaihdon jälkeen päätin ottaa hänet takaisin vielä sänkyyn, JOS se uni tulisi kuitenkin, poika höpötti vielä aikansa, sitten tissi kelpasi ja hän nukahtikin pariksi tunniksi vielä. Minä torkuin joitain hetkiä siitä ajasta.

Viime yönä taas syötin pojan normaaliin aikaan kahden kieppeillä, meni noin tunti, ja hän alkoi itkeä. Ajattelin, että nyt en tarjoa tissiä kun on vasta syönyt, mutta kun puoleen tuntiin eivät muut keinot tepsineet, luovutin ja poika rauhoittui maitohörpyt saatuaan. Sen verran poika ehti kuitenkin itkeä, että mulla oli adrenaliinitaso aika korkealla enkä heti saanut unta. Siinä valvoessani sitten alkoi olohuoneen puolella kynsien rapina ja yksi koirista rupesi vinkumaan. Kun vinkuna ei loppunut, arvasin, että koiran pitää päästä tarpeilleen ja nousin ylös (mies yleensä hoitaa tämän ja tarjoutui tekemään, mutta samapa tuo, kun olin jo hereillä). Käytin koiran, takaisin tullessani mies oli noussut ylös (toiset koirat olivat ruvenneet vinkumaan, kun yksi pääsi pihalle ja muut eivät) ja päätti jäädä hereille töitä tekemään, minä menin takaisin sänkyyn ja yritin nukkua, mutta aika pitkään vain kuuntelin nyt tyytyväisenä tuhisevaa poikaa :p Tässä kohtaa kello oli vajaa viisi. Ennen kuin nukahdin, tuli jostain vielä ihan jäätävä huonovointisuus, vähän aikaa mietin, onko vatsatauti iskenyt ja joudunko säntäämään sängystä oksulle. En onneksi joutunut ja olo on nyt ollut ihan hyvä koko aamun (ja ei, en pidättele hengitystäni, että olisin raskaanakaan), mutta unet hävisivät taas vähäksi aikaa. Lopulta torkuin kyllä taas jonkun tovin, kunnes poika heräsi seiskan aikaan pirteänä, äiti vähän vähemmän pirteänä :coffee Mielenkiintoinen päivä tulossa, onneksi mies oli ladannut mulle kahvinkeittimen valmiiksi ja taisi kaukaa viisaana laittaa vähän normaalia isomman satsin :grin
 
Neiti nukahti illalla jo 20.30. Itse kukuin taas hölmönä tietysti melkein puolille öin ja kun vihdoin olin käymässä nukkumaan, alkoi neiti karjua sängyssään. En tiedä mikä niin täyteen ääneen huudatti, ei huolinut maitoa eikä meinannut sylikään kelvata, tutin kanssa oli huono ja ilman tuttia vielä huonompi. Otin viereen pötköttelemään jos vaikka siinä olisi nukuttanut, lopulta sitten söi pullollisen maitoa ja nukahti. Aamulla neiti sitten alkoi heräilemään 7 aikaan.
Viikonloppuna oltiin mökillä ekaa kertaa ja siellä neiti nukkui molempina öinä aamuun asti heräämättä kertaakaan.
 
Onkohan meillä taas joku päivärytmin muutos meneillään... Tuo ei nyt oikein tunnu helpolla väsähtävän päiväunille. On väsynyt, haukottelee, on vähän silmät ristissä...mutta yht äkkiä taas jaksaakin. Meinaa poika vissii, että parin viikon päästä hälle riittää yhdet päikkärit :confused:
 
Eilen kävin kyllä jossain äitiyteni tähän mennessä syvimmässä aallonpohjassa. Aamulla olin ensinnäkin niin väsynyt etten meinannut saada silmiä auki saati sitten nousta sängystä ylös ja sitten tuli itku. En pystynyt ajattelemaan muuta kuin että kunpa joku hakisi tuon pojan muutamaksi tunniksi hoitoon että voisin nukkua vielä. Vollotin aikani ja poika leikki vaan vieressä ihan tyytyväisenä, sitten noustiin ylös ja siitä se päivä taas lähti käytiin. Illalla tuli sitten uusi itkukohtaus ja siinä sitten selviteltiin miehen kanssa että mikä tilanne tässä mun väsymyksessä nyt on. Mä olen nyt kertakaikkiaan niin väsynyt että noi aamut on järjestään ihan tuskaa, mutta sitten kun pääsee ylös niin kummasti jaksaa kuitenkin touhuta, illalla tosin on taas aivan kuitti ja nukahtaa samantien. Meillä on edelleen nuo illat ja yöt hankalia, tosin vaihtelevasti. Joskus on vaikea ilta eli nukuttamisessa kestää, yö saattaa olla ihan hyvä (peräti vain yksi herätys), joskus taas nukahtaa illalla heti mutta sitten herätään yöllä neljäkin kertaa. Joskus on sitten molempia, tosin tommosta hyvä-komboa ei ole vielä ollut. Nyt poika on myös alkanut nousta aamulla vähän aiemmin, eli ei enää nukahda mun viereen hetkeksi heräämisen jälkeen kuten yleensä. Joskus satunnaisesti mä nukun eri huoneessa jotta vältyn yöheräämisiltä, mutta sehän tarkoittaa vain sitä että ko. yöltä ei kerry lisää univelkaa, ei se kuittaa yhtään niitä 8 kk aikana kertyneitä pois. Joskus nukun päikkäreitä, mutta ne ei jotenkin oo mun juttu, pääkoppa menee vaan enemmän sekaisin niistä. Mä olen aina tarvinut paljon unta, mutta mielestäni olen pärjännyt aika hyvin tässä vauva-arjessa vähillä unilla. Joskus se raja vaan tulee vastaan. Yliväsyneenä ei edes jaksa iloita tästä vauva-arjesta niinkuin haluaisi ja voisi, ja sitten tulee huono omatunto kun ei jaksa panostaa tarpeeksi pojan kanssa touhuamiseen. :( Ajattelen myös, että tää mun väsymys ei oo "oikein", koska tiedän että joillakin on paljon rankempaa, koliikkia ynnä muuta mitkä valvottaa paljon ja pitkään, että eihän tää mun nyt oo mitään ja ei mun varmaan pitäis olla näin väsyny. Tiedän että se on tyhmästi ajateltu ja nää on yksilöllisiä juttuja, mutta silti. Olen ja oon aina ollu tosi epäitsekäs ihminen, siksi en viiti valittaa kauheasti edes miehelle. Pitäis varmaan enemmän, ettei käy niinku eilen että tulee totaalinen romahdus. Mies jo sanoikin että hän ottaa sairaslomaa että mä pääsen nukkumaan, mutta ei sekään mun mielestä voi olla ykkösratkaisu. Toisaalta, pakkohan tää tilanne on saada jotenkin hallintaan ennenku menen töihin, ja siihen on enää alle 2 kk aikaa. No, odotan että heinäkuussa saan vähän lepäilläkin kun mies on sitten sentään viikonloput kotona ja sitten vikan viikon lomallakin ennen kuin menen töihin.

Johan oli taas avautuminen... Sainpahan mielen päältä pois nää ajatukset!
 
Taas paljon sympatiaa ja toteamus, että ihan kuin mun ajatuksia. :(
tänään ei ip päikkärit onnistunu millään, sylissä tissi suussa tuo ois torkkunu vaan, kumpikin itkettiin vaan lopulta.. Nostin sen istuun sängyssä ja jyystään pehmoleluaan ja vollotin tuolissa vieressä.. Sit tyttö alkoi vaan tuijottaan mua hämmentyneenä ja aikansa istuttuaan alkoi höpöttään ja harjotteleen sanoon 'äiti'. <3
 
Mä puhuin neuvolassa siitä omasta väsymyksestäni, niin meidän neuvolatäti sanoi, että on tosi yleistä, että tässä 8 kk kieppeillä äidille iskee todella paha väsymys. Tähän asti on vielä hormonit auttaneet, nyt keho alkaa olla aika palautunut, niin ollaan ihan samalla viivalla isien kanssa. Ja sitten sopivasti samaan aikaan vauvoilla menee herkästi nukkumisen sekaisin. Mulle se sanoikin, että pitäisi nyt jakaa niitä valvomisia tasaisemmin.

Meillä on ollut noitten heräämisen kanssa niin, että aluksi minä heräsin aamulla aina vauvan kanssa. Tämä siksi, kun mies on tosi aamu-uninen, ja minä normaalisti iltauninen ja aamulla virkku. Jossain vaiheessa aloin olla väsyneempi, ja sanoin miehelle että voisi se edes viikonloppuisin antaa mun nukkua pidempään, siitä lähtien minä olen nukkunut vkl-aamuisin hyvin puoleenpäivään. Se on parasta unta mitä mä tällä hetkellä nukun, kun tiedän ettei tarvii herätä. Nyt pitäisi sitten käydä uusi keskustelu, koska huomaan että pelkät vkl-aamut ei enää riitä.

Välillä mua ärsyttääkin kun mies vaan nukkuu, ja se nukahtaa tosi helposti aina, toisin kuin minä joka saatan pyöriä puoli yötä ja herätä vauvan itkuun just kun oon nukahtanut. Mutta eihän siitä oikein voi olla vihainen siitä, että toisen on helpompi nukahtaa, eihän se sille minkään voi. Eikä mua auta se, että molemmat valvottaisiin. Tiedän myös, että mies on kanssa tosi väsynyt, ja tarvitsisi enemmän unta, hänen unen tarpeensa on arviolta kaksi tuntia enemmän kuin minulla, tämä on ollut itselleni täysin selvä kun lasta ruvettiin tekemään. Ja aiemmin minä olen myös pystynyt nukkumaan päivällä, mutta nyt vauva on nukkunut huonosti päiväunia ja sitten se aika menee helposti kotitöihin yms. kun eroahdistuksen takia ei voi tehdä paljoakaan sellaisia kotitöitä, mitä ennen sai tehtyä vauvan hereillä ollessa. Vähän harmittaakin, että tässä ikäänkuin valitan tästä. Mun mies on tosi kiltti, ja tiedän että asia järjestyy kun vaan puhutaan tästä. Mutta ikävä vaatia enemmän, kun nykyinenkin tilanne on miehelle vaikea. Onneksi sillä on kohta lyhyt loma ja pitkä loma sitten syksymmällä, harmi vaan, jos ne menee niin, että me nukutaan vuorotellen. :sad001 Toisaalta lasken kyllä päiviä siihen pitkään lomaan ja yötissistä vieroittamiseen/unikouluun. Mähän saan sitten nukkua pari yötä kaverin luona hyvin! :) Ja ehkä ne yöt siitä myös helpottais.
 
Tyyppi meni nukkuun 20.15 ja päätti herätä lopullisesti 5.40.
Vielä hauskempi on, et mä en meinannu saada unta ja oma saldo on noin 3 h viime yöltä.

*$¥#%~\?£$n hampaat!!!!!
 
Mikä on kun tuo ei voi nukkua?? Meillähän meni hyvin pitkään, n. 12h yhdellä syötöllä ja yösyötöt lopetettiin pari viikkoa sitten ja ihan hyvin poika pärjäsi. Noh, sitten tuli eroahdistus, uudet taidot (konttaaminen ja ylösnouseminen), uusi ympäristö ja joka päivä jotain uutta ohjelmassa. Nyt tuo nukahtaa kiltisti 19-21 välillä, riippuen miten päikkäreitä tuli nukuttua. Tirinä alkaa 00-1 aikoihin ja se on joko täyttä huutoa pari tuntia, tai on-off kitinää monta tuntia. Eilen aamulla otettiin meidän väliin joskus 5:30 kun poika oli jo ihan valmis heräämään. Meidän välissä alkoi sitten "riehumaan" ja villisti konttaamaan ympäri sänkyä. Annettiin desi velliä ja poika nukkui pari tuntia. Jess. Viime yönä kitinä ja itku alkoi 1 aikoihin. Mies kolme tuntia jaksoi laittaa poikaa maate ja hyssytellä nukkumaan, heti kun mies oli taas peiton alla niin alkoi sama rumba alusta. Klo 4 poika otettiin meidän väliin ja annettiin velliä ja mies onnistui sitten saada poika nukkumaan pariksi tunniksi. Ihan kiva muuten, mutta meidän sänky täällä on niin kapea että mä nukuin jalkopäässä sikiöasennossa.

Niin yöunta toi nukkuu nyt alle 10h, ja päikkäreitä alle 2h. Tuntuu, että tuo on niin levoton ja koko ajan pitäisi olla menossa ettei pysty nukkumaan. Esim kun poika saa silmät auki aamulla, niin siinä menee se sekunti kun hän jo roikkuu jossain yövalon johdossa kiinni tai mun hiuksissa. Yöllähän tuo ei tarvitse maitoa nälkäänsä, niin mallikkaasti päivällä uppoaa ruoka, mutta kun kerta tuo tutti ei kelpaa niin tuttipullolla saa pojan nukahtamaan uudestaan. Why oh why, se tutti ei kelpaa :smiley-angry017

Eniten tässä ottaa päähän se että saatiin jo noi yösyötöt lopetettua ja nukuttiin yöt hyvin, ja nyt kaikki romahti täysin viikon sisällä eikä kukaan enää nuku :sad001
 
Mielenkiintoista tietoa tuo Latteäidin neuvolassa oppima! Mä olen myös huomannut, että kuukausien väsymys alkaa kasaantumaan ja kuten Henulla, varsinkin aamut ovat tosi hankalia. Olen muutenkin huono heräämään (vaikka herättyäni kyllä sitten enemmän aamu- kuin iltaihminen) ja meillä on miehen kanssa ollut aina systeemi, että annamme toistemme juoda aamun ekan kupin kahvia ihan rauhassa, ennen kuin rupeamme tekemään mitään muuta tai edes juttelemaan. Nykyisin olen onnellinen, jos saan juoda sen kahvikuppini rauhassa edes sitten, kun poika menee aamun ekoille päikkäreille, se hetki on mulle aika pyhä. Lisäksi se, että pojan kanssa pitää olla nyt tosi tarkkaavaisena koko ajan, vie energiaa ihan eri tavalla kuin ennen. Iltaisin kun nukahdan, nukun yleensä aika hyvin ja yöherätysten jälkeen jatkan aika sujuvasti unia, mutta siinä nukahtamisessa kestää, jotenkin en vaan saa unta vaikka väsyttää :oops:

Mutta mutta, oikeastaan mun ei pitänyt valittaa omista unistani, vaan laittaa tähän pieniä juttuja, millä me selvitään arjesta hengissä:

  • Mies hoitaa molemmat viikonloppuaamujen herätykset/aamupuuhat ja minä saan silloin nukkua pitkään, minä taas hoidan pääosin herätykset yöllä (varsinkin viikolla, kun miehen pitää herätä töihin)
  • Mies lataa mulle kahvit keittimeen valmiiksi, ennen kuin lähtee töihin (pieni juttu, mutta siitä on ihan äärettömästi mulle iloa)
  • Jos poika herää ennen kuin mies lähtee töihin, mies yleensä hoitaa aamupesut ja vaipanvaihdot ennen lähtöään, herääminen on mulle vähän vähemmän tuskaista voin vaan painaa kahvinkeittimen päälle ja istua lattialle seuraamaan (eli vahtimaan) pojan leikkejä ja odottamaan, että kofeiiniannokseni valmistuu.
  • Yritän joka päivä päästä ulos kärryttelemään pariksi tunniksi; koska kotona pitää olla niin skarppina pojan perässä koko ajan, on ulkoilu ainakin mielelle lepoa (kroppahan etenee zombina), kun toinen on turvallisesti valjaissa kärryissään. Vielä parempi, jos poika on ulkoillessa hereillä, niin hän saattaa nukkua päikkärit kotona.
  • Pojan aamupäikkärit olen pyhittänyt ei-minkään tekemiselle, kun vain mahdollista. Ihan sama millainen tiskiröykkiö odottaa, silloin mä syön aamiaista, rötvään koneella ja juon kahvini! :)

Nämä ovat ihan pieniä juttuja, kuten sanoin, ja varmaan tosi yksilöllistä, ovatko sovellettavissa muihin koteihin ja jos ovat, niin saako niistä mitään iloa. Meillä kuitenkin nuo pienet asiat jeesaavat tosi, tosi paljon :)
 
Murmeliini, tuokin kuulostaa tutulta. Mä en voi ymmärtää miten on ylipäätänsä mahdollista että en saa unta, vaikka olen ihan käsittämättömän väsynyt. Ja miksi tuollaiset yöt ovat aina su-ma öinä, kun menee koko viikko siihen, että pääsee takaisin nukkumaan? :smiley-angry019

Tsemppiä Sophie! Taitaa olla meillä kaikilla nyt yöunet sekaisin, löytyykö täältä tällä hetkellä ketään, jonka vauva nukkuu hyvin? :eek:

Herne, samoja kikkoja meilläkin. Mä yleensä teen koko porukalle puurot, ja aamupala syödään usein yhdessä ennen kuin mies lähtee töihin. Tämän jälkeen neiti yleensä nukahtaa aamutorkuille, ja minä keitän kahvit ja luen lehden rauhassa. Se on mun päivän kohokohta. Sitten jos vielä kerkeän käyn suihkussa, ja jos sen jälkeen on aikaa niin siivoan keittiön.

Meillä minä ja vauva herätään usein ennen miestä. Siksi mua on vähän joskus ärsyttänytkin, kun mies jää nukkumaan, koska se tarkoittaa myös että hän tulee kotiin myöhemmin (liukuva työaika). Mulle tulee siis normaalisti yhdeksän tunnin "työpäivä" yksin vauvan kanssa, kun mies ensin nukkuu tunnin ja sitten käy töissä kahdeksan tuntia. Joskus, kun hän syystä tai toisesta tulee kotiin tunnin aikaisemmin (esim. eilen), tuntuu päivät todella helpoilta, kun iltaisin ei ole niin kiire vaan hommia voi tehdä rauhassa. Minä toivoisinkin, että mies heräisi tunnin aikaisemmin, mutta ymmärrän, että se olisi hänelle todella vaikeaa. Meidän normaalirytmit ovat sellaiset, että ennen kun jäin kotiin ja meillä oli molemmilla liukuva työaika, niin minä menin töihin seitsemäksi (ja mulla oli 40 min työmatka), ja mies meni kymmeneksi (10 min työmatka). Nykyisin mies menee yhdeksään, eli on oikeasti jo joustanut tunnin verran, ja näen että se on hänelle vaikeaa. Positiivista on se, että kun neiti joskus menee päivähoitoon, niin voimme tehdä niin, että mies vie aamuisin hänet myöhemmin, ja minä haen aikaisin iltapäivällä. :) Tällä hetkellä näin erilaiset rytmit kuitenkin tuntuvat vähän vaikeilta. Ja munhan olisi luonnollista mennä nukkumaan klo 21, mutta nykyisin jään usein esim. tänne, kun on se hetki omaa aikaa. Usein on mennyt klo 23 asti, mutta nyt kahtena iltana olen mennyt nukkumaan klo 22 ja jo se on helpottanut tosi paljon. Että voisin myös itse vaikuttaa asiaan vähän... :oops:
 
Mun mielestä on tosi rasittavaa, kun muksu herää meillä ekana, yleensä 7 pintaan. Mutta eipä tolla näytä olevan kiire aamupalansa kanssa, riippuu siitä miten on yöllä syönyt. Eli aamupala muksulle 8-9 aikaan. (Vaipanvaihto tehdään ekana aamuköllöttelyiden jälkeen). Sitten omat aamukahvit vähän sen mukaan miten muksu syö ja koiraa käyttää jompikumpi. Syksyllä kun lähden töihin niin herään n. 6.30, joten ei paljon mun rytmi muutu :p Mies meillä vie muksun hoitoon, kun menee myöhemmin töihin ja minä haen. Lapsen hoidon hoidan minä arkiaamuisin täysin. Odotan, että kun mies jää kotimieheksi, hän hoitaa poikaa samalla lailla kun minä nyt.

Nyt poika ei tosiaan ole näyttänyt selviä väsymyksen merkkejä, joten ekat unet on otettu lounaan jälkeen, kun sammuu tissille. En ole yrittänyt sänkyyn nukuttaa, kun ei väsyneeltä näytä. Kärryyn voi nukahtaakin, jos sää sallii kärryttelyn. Siitä sitten kun herää, niin seuraavat unet taas (3-)4 tunnin jälkeen.

Poika on viime aikoina (viikon ajan?) herättänyt 2x yössä, annan vaan heti rintaa, niin se on se 10-15 min, niin poika jatkaa unia ja itsekin pääsee nukkumaan. En jaksa yöllä kanniskella ja hyssytellä. Rinnalla rauhoittuu parhaiten. Havahtuu yleensä kun menee sänkyyn takaisin, mutta nukahtaa kyllä sitten itse.

Mulla pojan päikkyaika on mun omaa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Sitten jos käy niin, että poika nukkuukin yli tunnin alan jo jotain kotihommaa puuhastella. Kotihommia ei oikeastaan kauheasti ole, pyykkikone tai astianpesukone ei ole meillä jokapäivä käytössä, ruokaa tehdään aina kahdeksi päiväksi kerrallaan ja perusteellisempi siivous 1-2x vko. Nyt on pakko imuroida kyllä päivittäin koiran ansiosta.

Yöunille poika on onneksi vieläkin käynyt 19-20 välillä yleensä. Toivottavasti tämä säilyisi!! Itse pyrin olemaan unten mailla viim. 23.:sleep011
 
Muokattu viimeksi:
Vaikuttaa kyllä tosiaan siltä että tämän porukan vauvoilla on nyt menossa joku hankala nukkumisvaihe. Ja äideilläkin vähän ;) Olen siitä onnekas että nukahdan tosi hyvin (jokunen kuukausi sitten oli tosin jakso jolloin oli nukahtamisvaikeuksia illalla sekä yöllä). Unta kyllä kertyy juuri ja juuri siedettävä määrä, mutta kun se on niin katkonaista niin se tekee olon tosi väsyneeksi. Tosin usein voisi kyllä itse mennä tunnin aiemmin nukkumaan, myönnetään... Viime yönä nukuin taas yläkerrassa, menin jopa hieman normaalia aiemmin nukkumaan ja nukuin ihan hyvin, mitä nyt muutaman kerran havahduin mutta sippasin saman tien uudestaan. Poika oli herännyt taas vain kerran heti alkuyöstä, eli on kyllä todella vaihtelevia nämä meidän yöt. Onneksi poika nukkuu hyvin päikkäreitä, joskus saa toki nukuttaa vähän kauemmin mutta pääsääntöisesti ne sujuu hyvin. Silloin mullakin on sitä omaa aikaa, ja siksi tuntuukin joskus suorastaan tuhlaukselta käyttää se omiin päikkäreihin, mutta silloin teen niin kun ei ole mielessä mitään muuta spesiaalia kivaa tekemistä ja väsyttää todella paljon.

Nyt siis on taas hieman järjellisempi olo, mutta on noi "romahdukset" vaan ihan kauheita... Toivottavasti niiltä voisi välttyä itse kukin. Tsemppiä meille kaikille uniongelmaisille! :)
 
Niinpä, luojan kiitos että ollaan täällä suomessa mun vanhempien kanssa niin voin kipata pojan aamukuudelta mummulleen ja me voidaan miehen kanssa jatkaa unia. Jos oltaisiin yksin Espanjassa niin voisi olla tippa linssissä vähän useammin. Äitini tuossa lohdutti että tämä on viimeinen oikea koetinkivi, poika kun oppii uudestaan nukkumaan tämän jälkeen niin sitten se nukkuu pitkiä öitä heräämättä ja sitten vanhempienkin elämä alkaa helpottamaan :)
 
Kerron nyt tämmöisenkin, jos jollekin olisi hyötyä. Me ollaan aina annettu iltapuuro just ennen nukkumaan menoa. No nyt katsottiin futista, ja kun ne pelit tulee tuollaiseen aikaan, niin syötettiin puuro ja päätettiin, että annetaan neidin valvoa niin pitkään kuin jaksaa. Nyt parin illan huomiona onkin ollut se, että neiti piristyy iltapuurosta. Eli me ollaan yritetty ihan turhan aikaisin nukkumaan, kun tyyppi on pirteimmillään. Nyt on annettu puuron jälkeen riehua noin tunti (ja samalla saatu katsoa matsi loppuun :cool:) ja tämän jälkeen neiti nukahtaakin paljon helpommin. :)
 
Tuosta Latteäidin valvomisesta puheenollen, tämä on varmaan hölmöä kokea jonkin sortin noloutta asiasta, mutta tullaan nyt täällä julki ja kerrotaan, että meidän lapsemme menee edelleen nukkumaan vasta noin klo 22-22.30. Kaikki täydelliset äidithän huolehtivat, että lapsukainen tuutuu onnellisena pedissään jo ennen Salkkareitten tunnarin soittoa, mutta koen, että tämä on ollut meille hyvä rytmi.

Meillä miehen työ sekottaa iltoja sen verran, että treenejä ja pelejä on välillä myöhään ilta-aikaankin ja siksi ollaan usein kotona vasta koko perhe klo 21 jälkeen.

Tuntuu vain, että usein jos joku näkee meidät klo 21 jälkeen jossakin rattailla, saamme Tooodella pahoja katseita ja jotenki itsestäkin tuntuu "väärältä", että ylläpidämme lapsellamme tälläistä rytmiä..

Toisaalta, poika herää tälläkin rytmityksellä viimeistään seitsemältä, joten jos iltaa jotenkin aikaistettaisiin, niin saataisiin nousta aamuyöstä puuronkeittopuuhiin.

Mitenkäs muut, löytyykö muita "huonoja äitejä" keskuudestamme? ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top