Vauvan (ja miksei äidinkin) nukkuminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja herne
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
No niin, nyt sitten täällä. Neiti nousi eilen yllättäen konttausasentoon. Yllättäen sikäli, ettei ole vielä ryöminyt ollenkaan, ainoastaan peruuttanut työntämällä käsillä taaksepäin. Eteenpäin ei ole kuitenkaan vielä mennyt.

Miksi uniketju? No, viime yönä herätti useamman kerran, oli täysin unessa, mutta konttausasennossa ja hädissään. Tänään nukahti helposti klo 20, mutta 21.30 alkoi itku, ja kun menin katsomaan niin taas ollaan konttausasennossa. Meillä ei siis unissakävelijää, vaan unissakonttaaja. :s Yritän muistaa parin päivän takaisen optimistisen asenteeni.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Voi ei Latteäiti, unissakonttaaja! :eek: Mutta siis upeaa kehitystä samalla :) Meilläkin poika on välillä kiivennyt kontilleen yöllä, mutta on myös oppinut jossain kohtaa laskeutumaan hätäilemättä takaisin makuulleen. Nykyisin jos huomaan hänen olevan yöllä konttausasennossa, annan vain olla :grin

Mä sain nukuttua normaalia paremmin viime yönä, mutta jostain syystä tänään väsyttää silti tavallista enemmän... o_O
 
Mä nukuin viime yön niin levottomasti, että olo on kuin krapulassa. :/


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä oli eilen ne häät ja tultiin kotiin vasta 20 jälkeen, kun poika yleensä menee nukkumaan 19. Noh, voitte vaan kuvitella että kun poika oli häärätty koko päivä edes takas niin eihän siitä nukkumaanmenosta tullut mitään, vaan nukahti 22:30. Eka syöttö 1 ja 5 seuraava jonka jälkeen kävi taas niin kierroksilla että suostui nukkumaan puoli tuntia meidän välissä, kunnes oli pakko nousta ylös kun ei huudosta muuten tullut loppua. Ja mikä parasta niin mä join pari lasia viiniä, häissä soi musiikki täysillä ja oli muutenkin niin kova meteli että mulla oli jo illalla pää kipeä. Oli aika raikas olo aamulla, varsinkin kun vietettiin miehen synttäreitä hänen siskojensa kanssa... Vähän oli huumorintaju kateissa... Nyt onneksi kotona ja päästään takaisin arkeen :)
 
^ kummasti sitä alkaa arvostaa ihan tavallista arkea ja tuttuja rutiineja. Aina sanotaan, että arki vie lapsiperheessä mehut, mutta mun mielestä arki on tällä hetkellä parasta. Sitten kun on noita juhlia ja matkustamista ja hässäkkää, niin kotiin päästessä ollaan miehen kanssa molemmat huokaistu, että onneksi on taas arki. :rolleyes:
 
Sattuipa, että otitte nuo juhlat puheeksi. Minulla meni viime yönä yöunet niinkin typerästä syystä, kuin että meille tuli lakkiaiskutsu miehen sukulaisilta. Tai ei oikeastaan kutsua, vaan ilmoitus anopilta, että juhlat tiedossa ja kutsu tulossa. Miehen kanssa ei kumpikaan ihan sairaan innoissamme oltu asiasta, mutta se jäi illalla vähän auki ja minä rupesin sitten miettimään sitä, kun olisi pitänyt nukkua. Ja tietysti asia rupesi sitten ärsyttämään, kun 1) kyse on henkilöstä, josta mun piti kysyä mieheltä, että kuka se nyt taas olikaan, 2) henkilö ei ole miehellekään mitenkään läheinen, 3) asia tuli meille tietoon vähän ilmoitusluontoisesti (luen ehkä viestin sävyyn liikaa, mutta minusta tuntui, että oletus on, että toki me raahaudumme paikalle), 4) viikonloput ovat meille aika pyhää perheaikaa, jolloin on aikaa esim. aktiviteetteihin koirien kanssa (kun ne kovasti sellaista tarvitsevat) ja muihin koko perheen juttuihin 5) varoitusaikaa on alle kaksi viikkoa ja 6) niinkin turhamainen syy, kuin että mulla ei raskausajan jälkeen ihan oikeasti ole mitään lakkiaiskelpoista päällepantavaa, eikä nyt olisi aikaa eikä rahaa lähteä jostain hakemaan kolttua ja kenkiä, sekä pojalle juhlavaatteita. Ja koko ajan harmitti samalla, että menetän yöuneni näin hölmöstä asiasta ja aika itsekkäistä syistä :sad001 Ja siis toki asia olisi eri, jos kyseessä olisi joku miehelle läheinen henkilö, kyllähän hänkin mukisematta lähtee minun perheeni menoihin.

Muuten tämä juttu olisi ehkä mennyt valitusketjuun, mutta kun aamulla tunnustin miehelle, että yö meni tällaista asiaa miettiessä, mies katsoi minua ja totesi, että hitto kun olisin tuonut ajatukseni esiin illalla, hän olisi nimittäin voinut kertoa jo silloin ettei hänellä ole mitään aikomusta raahata meitä sinne juhliin :grin No, ehkä mä ensi yönä taas nukun :)
 
Asiasta toiseen, meillä (tai siis minulla) viimeyö meni vähän paremmin, kun mies hoiti unissakonttausitkut. Kun minä menen, pitää päästä tissille, jossa saatetaan sitten roikkua juuri niin kauan kuin äippä jaksaa. Isä menee, ottaa syliin ja kuiskaa "ei mitään hätää", niin sänkyyn mennään takaisin ja jatketaan unta saman tien.

Meillä sen sijaan ongelmaksi ovat nyt tulleet päiväunet. Kävi juuri niinkuin viime viikolla arveltiin, eli parveke on nyt jo iltapäivällä niin kuuma, ettei vauvaa voi siellä nukuttaa. Harkinnassa on kyllä jonkinlaisten markiisien hankkiminen, jotta saataisiin tänne varjoa. Eilinen ilta oli aikamoinen, kun neiti ei osaa nukahtaa päiväunille sänkyyn, parvekkeella on liian kuuma jne. Sain vauvan hetkeksi nukahtamaan Manducaan, mutta siinähän tulee kuuma meille molemmille. Siirtoyritys epäonnistui, sängyssä vedettiin heti konttausasentoon. Lopulta neiti oli siis hereillä klo 13.30 klo 19.40 asti, mikä varmaan on hänen ennätyksensä. Voi sitä kitinän määrää. :smiley-angry003Toivon kyllä ongelman ratkeavan itsekseen ajan kanssa, ehkä jos ton konttausjutun kanssa helpottaisi niin siellä sängyssäkin voisi päikkäreitä nukkua. Ja toinen on sitten, että yritän siirtää unirytmiä niin, että pitkät unet nukuttaisiin aamulla. Tai sitten pitää vaan mennä puistoon päikkäreille.
 
Tääl alkanu vierastamisvaihe, vähän ennen reissua (vappuna) ja sen jälkeen niin kunnolla, että oksat pois. Ei onnistu hetkeekään ilman, että äiti tai isi on poissa kuuloetäisyydeltä. Tai jos on ketään vieraita, niin katsoa saa, muttei koskea. Tai jos äitiä/isiä ei näy, niin vieraat ei saa katsookaan.. Sama koskee myös mummoo ja tätiä, vaik ollaan eniten tekemisissä..!

No se heijastuu sit uneenkin. Ainakin mä kuvittelen niin. Koska tyttö herää USEIN ja aina on heti karsee paniikki-itku päällä. Saattaa rauhoittua puheesta ja silittelystä, halauksesta/syliin otosta yleensä ja varmasti jos saa tissin suuhun, vaik ei oikeesti imiskään. Ja sit kun rauhottelen ja nukutan uudestaan vaan taputtelemalla/peittelemällä uudestaan, itku alkaa uudestaan ennenku ehdin omaan sänkyyn. Välillä jään ootteleen ja jos on yksittäinen ilmavaiva, niin saattaa rauhoittuakin itsekseen, mut jos herää, niin huuto jatkuu tasan niin kauan kuin tuun.

Ja se vatsalleen kääntäminen ja käden pitäminen selän päällä vaikkei ees pitäis aloillaan kuin näennäisesti, nostattaa kahta kauheemman raivon nykyään. Pakko päästä selälleen ja huutaa naama punasena kunnes ottaa syliin. Se sitten siitä. Eli taputtaa saa, muttei pakottaa, ees sinne päinkään!

Illat venyy ku on liian valosaa. Pimennysverho oottaa nurkassa, mut mä en löydä sen kiinnikkeitä mistään..!

Nii ja sit on alkanu muutamana yönä joskus aamuyöstä oikee kunnon sirkus ku tyttö päättää herätä pysyvästi. Sit istun sängyn vieressä, välillä tyttö sylissäkin. Ja jos on aamu tarpeeks muttei liian pitkällä ni tuon meidän väliin, koska siinä se rauhottuu ja nukahtaa uudestaan. Mies varsinkin kiikuttaa sitä tosi hanakasti meidän sänkyyn, vaik koitan sanoo, ettei opetettais sitä NYT perhepetiin, ku se on nukkunu melkein puol vuotta omassa sängyssä&huoneessa!!

Mies nukkuu korvatulppien kans eikä ilman niitäkään heräis, joten yöheräämiset on mun hommaa. Ja muutenkin, ku kerta oon vielä kotiäiti. Nyt yhteensä kolme kertaa viimesen parin kk aikana en oo oikeesti heränny, vaik tyttö kuin huutais, jopa mies on heränny ja menny sit (hakeen tytön meidän väliin). Ei muuten mitään, mut mua pelottaa, että oonko saanu yöllä epilepsiakohtauksia ja kirjaimellisesti taju kankaalla? Ei ois ihme, toivottavasti ei ainakaan päivällä tuu! Ei huomatakseni oo..

Ja nyt lopetan ku tätä romaania jaksa kukaan lukee. Väsyttää, pitäis varmaan nukkuu päikkärit, tyttö on jo jonkun aikaa nukkunut, joten saa nähdä herääkö ennenku mä nukahdan.
 
Kuinka monet päikkärit teidän vauvat nukkuu? Meillä on tähän asti nukuttu kolmet ja on ollu hyvä rytmi syömisten ja nukkumisten kanssa. Nyt on kuitenkin parina päivänä olla aika taistelua nuo päikkärille menot ja ne onkin venyny ja poika on nukkunu paljon lyhyempiä kuin aikaisemmin. Mietin nyt että olisko aika vähän "auttaa" poikaa siirtymään kahteen päiväuniin..?
 
Meillä poika vasta siirtyi neljistä unista kolmiin hiljattain, mutta nyt tosiaan nukkuu yleensä kolmet tai joskus vain kahdetkin, jos herätään vähän myöhemmin. Kun ollaan enemmän liikkeellä, saattaa poika ottaa yhdet ylimääräiset torkut, jos sopivasti väsyttää esim. bussissa.
 
Murmeliini!! Sinä puit sanoiksi sen, mitä meilläkin on ollut ja on siis edelleen! Poika on aivan paniikissa yöllä, eikä auta tassut ei taputukset, vaan ainoana keinona on, että kuskaan pojan olohuoneeseen, räpsäsen valot päälle ja istuskellaan yli tunnin verran sitä järjetöntä huutoraivoa kuunnellen, joka loppuu vaan jossain kohtaa, kun poika havaitsee, ettei ollutkaan mikään hätä. Itseä vaan tuskastuttaa juuri tuo, että yrität silitellä sänkyyn ja poika vaan huutaa kahta kovempaa ja turhauttaa joka yö viettää useampi tunti sylitetellen poikaa valot päällä.. Nukkuakin pitäisi joskus.. :sad001
 
Meillä on nyt noin viikon-kahden ajan nukuttu enää kahdet päikkärit. Joko kahdet lyhyet (0,5h) tai yhdet lyhyet ja toiset pitkät (1h, kuhan välissä antaa tissiä :eek: ).
 
Muokattu viimeksi:
Meillä kyllä vaihtelee noi päikkärihommat aika paljon päivästä riippuen; normaalisti poika nukkuu kahdet päikkärit jotka kestää n. 2 tuntia molemmat, mutta joinain päivinä sinnittelee yksillä tuommoisilla unilla ja sen kyllä tietää sitten illalla että joku ei oo nukkunut tarpeeksi... Jonain päivänä menee sitten jopa kolmet päikkärit, jos ne on lyhyitä kaikki.
 
Meillä myös vakiintunut nukkuminen kaksiin päikkäreihin. Aina ollaan nukuttu ulkona, mutta nyt neiti keksi, miten vaunuissa käännytään mahalleen, eikä nukkumisesta meinaa tulla mitään. Taitaa olla ratasosaan vaihto edessä.Toiset päiväunet noin 1,5 h ja toiset vajaan tunnin. Moneen verrattuna aika vähän päiväunta, mutta yöunet nukutaan vaihtelevalla määrällä herätyksiä n. 18.45-7. Tuntuu mielettömän vapaalta, kun molemmat lapset on sängyissään viimeistään klo 19.30. Nyt kun on energiaa itsellä vähän enemmän, ehtii vielä vaikka mitä.
 
Mä kirjoittelin muistaakseni viime viikolla, että meillä on vähän koitettu unikoulutella enimpiä yösyöttöjä pois, kun poika heräsi aiemmin ainakin kolmesti syömään. Alkuyön herätys saatiinkin aika hyvin jo koulittua pois ja poika sen jälkeen on vähän kitissyt siinä ennen puoltayötä, rauhoittunut sitten ja herännyt n. 02 ja 05 syömään.

Nyt homma on taas vaan muuttunut parina viime yönä. Poika herää siinä puolilta öin, yritän antaa hänen rauhoittua mahdollisimman itsekseen, mutta homma menee huutokonsertiksi, reippaan pinnisjumpan saattelemana. Muutaman kerran käyn laittamassa poikaa pinniksessä oikein päin ja toivotan taas hyvät yöt, mutta se ei varsinaisesti poikaa rauhoita, vaan hän jatkaa heti pyörimistään samalla (loukkaantuneena) itkien. Välillä ottaa taukoa ja pelkästään jumppaa, ja sitten itku taas jatkuu. Viime yönä itkettiin puoli tuntia putkeen, toissayönä tunti :( Mutta: kun huudot on huudettu ja poika nukahtaa, herääkin hän pyytämään tissiä vasta siinä neljän-viiden aikaan, eli kahden yösyöttöä ei kaivatakaan. Se on tavallaan hienoa, mutta mua mietityttää nyt, miten tekisin noiden alkuyön huutojen kanssa; toisaalta olisi tyhmä (ja varmaan pojalle hämmentävää) nyt palata tissin tarjoamiseen heti alkuyöstä, toisaalta taas tulee tosi inhottava olo antaa toisen itkeä useampana yönä peräkkäin, kun unikoulussa kai ajatuksena on, että edistystä tapahtuisi aika nopeasti. Ja tapahtuihan meillä, kunnes mentiin taas pari askelta taaksepäin... plääh. Onko muilla ollut tällaista?

Päiväsaikaanhan poika on tosi hyväntuulinen kaveri, ja viime ajat nukahtanut mallikkaasti sekä päivä- että yöunille. Kipukohtana siis oikeastaan vain nuo yöheräilyt, ehkä ne sitten kaiken hyväntuulisuuden kontrastina tuntuvat niin hankalilta.
 
Meillä nukutaan öitä vähän vaihtelevin heräämisin, mikä on kai ihan normaalia. Milloin sattuu suuhun, milloin ollaan poikittain sängyssä väärinpäin, vatsakipu, milloin on sitten ihan nälkäkin jne. Joskus poika rauhoittuu itsekseen, joskus jo syliin, mutta joskus tarvitaan sitä tissiä (tai siis usein oikeastaan).

Joku max. 10 min koitan vaan muuten rauhoitella silittelyillä ja sylittelyillä, sitten tissi suuhun, koska sen tietää, että murheet loppuu siihen, kun saa maitoa ja poika nukahtaa uudelleen. Pääsee itsekin nukkumaan ja mieskin saa nukuttua. En jaksa sen kummemmin pojan yöheräilyjen kanssa taistella. Yöunet on nyt sen 11-13 h ja tällä hetkellä 1-2 herätystä.

Mulle riittää tässä vaiheessa, että poika osaa nukahtaa itsekseenkin yöunille ja päiväunille, eikä vain rinnan tai sylin kautta. Sen kummempia unikouluja en lähde nyt toteuttamaan. Yösyötöstä pääsen siinä vaiheessa varmaan viimestään lopullisesti , kun rinnan syönti lakkaa... :p Mutta sehän ei tarkoita, että yöheräily loppuisi...
 
Muokattu viimeksi:
Meidän rytmi meni sitten sekaisin loman ja niden häiden takia. Poika nukkui n tunnin seiskalta, mikä on se meidän normaali nukkumaanmenoaika. Eilen heräsi kasilta ja kuusi täyttä kurkkua kaksi tuntia, kunnes väsyi ja viimein nukahti itkuunsa (siis just tätä mitä mä oon vannonut etten koskaan anna pojan itkeä itseään uneen :sad001). Huutokonserttia edesauttoi konttausasento ja seisomaannouseminen. Ja mehän ei oltu vielä eilen laskettu sänkyä alemmalle tasolle (mies laskee sitä parhaillaan) niin tuo meinasi tulla sieltä yli, niin ei voinut edes jättää yksin. Voi luoja että otti päähän se huutaminen ja säätäminen konttausasennossa ja seisominen. Itse kun olin kuolemanväsynyt ja innolla odotin koko päivän että pääsen nukkumaan aikaisin, mutta poika oli sitten eri mieltä. Eli poika nukahti siinä 22 ja eka maidonperään huuto oli 1:30, jonka jälkeen nukkui n kuuteen kunnes alkoi kitinä ja mies otti pojan meidän väliin nukkumaan. Seiskalta poika ja mies alkoivat kinumaan maitoa, mutta pidin pääni ja nousin pojan kanssa ylös laittamaan hänelle puuroa. Typeräähän se olisi seiskalta antaa maitoa tuolle jos on jo "koko yön" ollut yhdellä syötöllä.

Niin ja meillä nukutaan kahdet päikkärit, kestoltaan 0,5-1h. Yleensä, tai siis aikaisemmin, poika nukkui 11-13h kahdella syötöllä. Tänään pitää varmaan yrittää saada poika nukkumaan yhdet päikkärit vielä joskus 16 aikoihin, ruuan jälkeen. Ja sitten kylpyyn ja joskus 19 jaksaisi varmaan syödä ison annoksen puuroa ja jos uni maistuisi paremmin kahdeksan aikaan... saas nähdä mitä tästä vielä tulee :confused:
 
Herne, meillä mies selitti joskus, että unikoulun jälkeen tulee yleensä jonkin ajan päästä takapakkia. Se menee sitten ohi, toivotaan näin. Oli siis lukenut jostain.

Meillä herättiin tänään sitten jo 5.30 konttaamaan. Yritin tunnin taistella, tarjosin tissiä, laitoin takaisin sänkyyn, annoin leikkiä sängyssä ja torkahtelin itse. 6.30 oli pakko luovuttaa. :angry3 Mutta jotain hyvääkin: tänään on pilvistä, ja neiti nukkui tunnin aamutorkut parvekkeella. Jee! Minä vaan en kerennyt nukkumaan, kun söin itse aamupuuroni ja sitten siivosin keittiön ja meinasin kömpiä unille, niin huomasin että vaunut heiluu... Mutta ehkä sen saa vielä päiväunille.
 
Eilisiin valituksiin päivitystä, että viime yönäkin herättiin taas ennen puoltayötä itkemään, mutta nyt otin vähän aktiivisemman roolin (eli peittelin poikaa useammin takaisin unille ja juttelin samalla), ja poika nukahti n. vartissa ilman tissiä. Sitten seuraava herätys olikin vasta taas joskus neljän-viiden kieppeillä, kun ulkona alkoi olla jo valoisaa. Mutta vaikka nyt vähän harmittaa, että poika herää edelleen noin aikaisin ja nimenomaan itkemään, olen tosi iloinen, että hän nukahti uudestaan melko helposti ja syöttöjäkään ei tullut kuin yksi. Mullahan oli tavoitteena, että jos kahteen syöttöön pääsisi, mutta nyt poika on herännyt kolmena yönä peräkkäin ainoastaan tuolloin iltayöstä (jolloin ei saa tissiä) ja sitten vasta silloin neljän-viiden kieppeillä syömään :)

Valitettavasti omat yöunet olivat viime yönäkin lyhyet, piti miehen kanssa ruveta kinastelemaan illalla juuri ennen nukkumaanmenoa jostain typerästä, ja vaikka tajusimme ennen pitkää, että riidanaihe on täysin hölmö (ja vaihtui koko ajan) ja kyseessä vain väsymys, kävimme nukkumaan vasta niihin aikoihin, kun poika heräsi. Ja aamulla taas poika heräsi kuudelta miehen herätyskelloon, ja sillä tiellä ollaan (poika tyytyväisenä päikkäreillä, minä kahvia santsaamassa).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top