Meillä harjoiteltiin taas konttausta, ja sitten roikuttiin tissillä. Yösyöttöjä ei ollut mitenkään epäinhimillisen paljon, mutta kun tuo aikaisemmin vaan käväisi tissillä, niin nyt saattaa roikkua siinä loppumattomalta tuntuvan ajan (eli noin vartin, mutta kun yöllä joudut heräämään ja pysymään hereillä juuri kun olet syvän unen vaiheessa, niin se on paljon). Mulle ongelma viime yönä oli nimenomaan se, että herätykset tulivat oman unen kannalta huonoon aikaan. Ja aamulla klo 6.40 yhdistelmä oli pirteä vauva, zombie-äiti.
No, heräsin ja tunsin oloni aika epätoivoiseksi. En silti viitsinyt herättää miestä, kun ajattelin, ettei mulle ole mitään hyötyä siitä, että hänkin joutuu nousemaan. Parempi, että edes toinen meistä on virkeä. Meillä on muutenkin se systeemi, että arkisin mies nukkuu pidempään, ja viikonloppuisin minä saan koisia, kun miehen ei tarvitse lähteä töihin. Silloin tällöin ärsyttää, kun mies nukkuu ja itse herään esim. tälläisinä aamuina, mutta toisaalta olen myös tietoinen siitä, että mies tarvitsee enemmän unta, näin oli jo ennen raskautta ja olen tiennyt sen tähän lähtiessäni. Sekin ärsyttää, kun itse en välttämättä saa aina unta, ja mies nukahtaa aina viidessa minuutissa, eikä herää vauvan ölinöihin yhtä helposti kuin minä. Vaikka turha siitä on kiukutella, minkäs hän sille voi.
Mutta: tänään tapahtuikin niin, että kun jupisin hiljaa omassa päässäni että hitto kun toinen nukkuu ja mä olen ihan väsynyt, niin mies heräsikin tuntia ennen kuin kello soi, tuli auttamaan ja syötti vauvalle aamupuuron ja meni nukuttamaan aamutorkuille. Minä sain siis syödä oman puuroni rauhassa ja pääsin siitä suoraan jatkamaan unia. Ja nyt sain vauvan päiväunille parvekkeelle, ihanaa kun on taas kylmä!
Ja mies meni myös aikaisemmin töihin, ja tulee siksi myös aikaisemmin kotiin.