Vauvan (ja miksei äidinkin) nukkuminen
- Ketjun aloittaja herne
- Aloituspäivämäärä
Meillä on välillä nukuttu kokonaisia öitä, pääsiäisviikollakin hienosti neljä kokonaista yötä. (ja ylös kuuden kieppeillä) Koska iltapuuro on ollut vähän kikkailua, on nyt sitten herätty taas syömään, joskus jo iltayön puolella, joskus vasta 5 aikaan aamulla. Pitkiä päiväunia ei neiti ole nukkunut nyt vähään aikaan, joskus nukkui 3, jopa 4 tuntia yhtä päätä. Nyt vain puolen tunnin pätkiä, ollaan sitten vaunuilemassa tai kotona omassa sängyssä. Jos nukkuukin kun tullaan vaunuilemasta ja laitan parvekkeelle jatkamaan unia, ei mene pitkään kun herää. Jännä seurata miten vaihtelee.
hildamaija
Vauhtiin päässyt keskustelija
meillä koisitaan edelleen täydet yöt.
vauva nukahtaa viimeistään kasilta, heräilee joskus kuudelta-seiskalta ja otan sen yleensä sillon kainaloon ja yritän jatkaa unia, hyvinä aamuina nukahtaa vielä pariksi tunniksi, jos ei isosisko ehdi sitä ennen herättämään.
eilen oli ihan ihme aamu, me kaikki nukuttiin kahdeksaan - sitä ei ikinä tapahdu :D
mutta joo, ihmettelen itsekin tän kakkosen unenlahjoja, alusta saakka on ollut todella hyväuninen ja luulen että kyseessä on puuro+korvike+tutti+unikeko-yhdistelmä. tai ihan vaan kakkoslapsi
nautin kyllä tästä, koska ykkösen kanssa olikin IHAN eri rytmit eikä yötä ilman yöheräilyjä. ja sitä kesti kyllä meillä kauan, eli tää on kyllä ihanaa.
en halunnut leuhkia, piti vaan sanoa että tsemppiä yöheräilyihin - been there!!!!!!!!
vauva nukahtaa viimeistään kasilta, heräilee joskus kuudelta-seiskalta ja otan sen yleensä sillon kainaloon ja yritän jatkaa unia, hyvinä aamuina nukahtaa vielä pariksi tunniksi, jos ei isosisko ehdi sitä ennen herättämään.
eilen oli ihan ihme aamu, me kaikki nukuttiin kahdeksaan - sitä ei ikinä tapahdu :D
mutta joo, ihmettelen itsekin tän kakkosen unenlahjoja, alusta saakka on ollut todella hyväuninen ja luulen että kyseessä on puuro+korvike+tutti+unikeko-yhdistelmä. tai ihan vaan kakkoslapsi
nautin kyllä tästä, koska ykkösen kanssa olikin IHAN eri rytmit eikä yötä ilman yöheräilyjä. ja sitä kesti kyllä meillä kauan, eli tää on kyllä ihanaa.
en halunnut leuhkia, piti vaan sanoa että tsemppiä yöheräilyihin - been there!!!!!!!!
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Salme, meilläkin noi pitkät päikkärit ovat nyt olleet tauolla, toivottavasti ei pysyvästi. Tänään tosin nukkui pitkästä aikaa kolmen tunnin unet, ehkä reissun aiheuttaman univelan takia. Ja nyt simahti totaalisesti jo 20.00, mutta näyttäisi siltä, että unirytmit pysyivät aika hyvin vaikeista lentoajoista huolimatta. :)
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Tää on nyt enemmän äidin nukkumista, vauva nukkui aika normisti kahdella heräyksellä, mutta ettepä arvaa miten minä nukuin. Todella hyvin! Aamulla vauva heräsi klo 7.30 ja sanoin miehelle, etten jaksa nousta. Mies nousi vauvan kanssa, syötti aamupuuron ja hengaili, sitten toi vauvan tissille ja lähti nukuttamaan aamu-unille. Minä jatkoin unia, ja heräsin klo 11.30! 
Ja nämä olivat lounassoseella, astianpesukone oli tyhjennetty ja keittiö siivottu. Kehuinko jo miestäni? Kehuinko liikaa? Mutta kyllä se on huippu. 
Ja nämä olivat lounassoseella, astianpesukone oli tyhjennetty ja keittiö siivottu. Kehuinko jo miestäni? Kehuinko liikaa? Mutta kyllä se on huippu. 
Meillä mennään nykyään tosi kiltisti nukkumaan, se on joku 5 minuuttia ja poika jo kuorsaa. Sitten nukutaan n 12h mutta edelleen kahdella syötöllä, unipätkät n 6+4+2. Harmi että poika nukahtaa jo 19 niin eipä tässä ihan hirveästi ehdi itse nauttia tuosta ekasta pidemmästä unijaksosta. Päivällä nukutaan vain muutama puolen tunnin päiväunet, joskus jopa tunnin. Muuten ollaan täydessä vauhdissa koko päivä.. huh.. äippää vähän väsyttää...
Viime yönä mulla meni paketti ihan sekaisin kun poika alkoi jo puolen yön aikaan vaatimaan maitoa, vaikka oli tankannut oikein kunnolla illalla. Päätin sitten että nyt ei tule maitoa, että pakko näiden ruokataukojen on kohta loputtava. Tämä yritys päätyi sitten pojan ihan kunnon itkupotkuraivareihin ja kun sitten annoin periksi niin eihän se maito enää kelvannut kun toinen huutaa pää punaisena ja hyvä jos enää hengitti siinä välissä. Sitten mulla napsahti ja heitin tuttipullon miehelle (tai melkein häntä päähän) ja kannoin pojan hänelle, ja menin itse vääntämään itkua sohvalle. Jäin sohvalle nukkumaan ja iskä sai sitten hoitaa pojan koko yön. Ja just kun ollaan kahdessa syöttö kerrassa ja yritetään siirtyä yhteen, niin mitä mies tekee? Tyytyväisenä ilmoitti aamulla että poika joi NELJÄ kertaa yöllä. Voi jum-lauta että mulla napsahti toistamiseen. Nojoo, pitää varmaan aloittaa sen unikoulu taas uudestaan heti kun hermot kestää sitä huutamista. Mulla ei kestä kun max pari minuuttia, niin mä taidan nakittaa ton iskän siihen touhuun.
Viime yönä mulla meni paketti ihan sekaisin kun poika alkoi jo puolen yön aikaan vaatimaan maitoa, vaikka oli tankannut oikein kunnolla illalla. Päätin sitten että nyt ei tule maitoa, että pakko näiden ruokataukojen on kohta loputtava. Tämä yritys päätyi sitten pojan ihan kunnon itkupotkuraivareihin ja kun sitten annoin periksi niin eihän se maito enää kelvannut kun toinen huutaa pää punaisena ja hyvä jos enää hengitti siinä välissä. Sitten mulla napsahti ja heitin tuttipullon miehelle (tai melkein häntä päähän) ja kannoin pojan hänelle, ja menin itse vääntämään itkua sohvalle. Jäin sohvalle nukkumaan ja iskä sai sitten hoitaa pojan koko yön. Ja just kun ollaan kahdessa syöttö kerrassa ja yritetään siirtyä yhteen, niin mitä mies tekee? Tyytyväisenä ilmoitti aamulla että poika joi NELJÄ kertaa yöllä. Voi jum-lauta että mulla napsahti toistamiseen. Nojoo, pitää varmaan aloittaa sen unikoulu taas uudestaan heti kun hermot kestää sitä huutamista. Mulla ei kestä kun max pari minuuttia, niin mä taidan nakittaa ton iskän siihen touhuun.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Meillä on nyt tässä jonkun aikaa käyty nukkumaan päikkäreitä ihan sopusaisti sinne omaankin sänkyyn 
Paljonhan mä olen nukuttanut päikkäreitä kävelylenkin yhteydessä, kun väsähdin siihen unta vastaan tappeluun ja nukuttamiseen (ja väsähdin kyllä kävelyynkin säässä kuin säässä...).
Aikaisemminhan se oli melkosta vääntöä päiväunien kanssa: vaikka oli uninen (tai jopa puoliunessa sylissä), niin huuto alkoi heti sängyssä, ja sitkeesti huudettiinkin. Nyt päiväunille käydään ihan yhtä nätisti kuin yöunillekin. Vähän voi jotain mölinää kuulua pieni hetki, mutta nopeasti poika rauhoittuu ja nukahtaa. En tiedä johtuuko kiinteistä, iästä, kehityksestä vai mistä (tai siitä, että äitikin on oppinut jotain lapsestaan ja sen hoidosta... ), mutta tyytyväinen olen tähän kehitykseen! :)
Paljonhan mä olen nukuttanut päikkäreitä kävelylenkin yhteydessä, kun väsähdin siihen unta vastaan tappeluun ja nukuttamiseen (ja väsähdin kyllä kävelyynkin säässä kuin säässä...).Aikaisemminhan se oli melkosta vääntöä päiväunien kanssa: vaikka oli uninen (tai jopa puoliunessa sylissä), niin huuto alkoi heti sängyssä, ja sitkeesti huudettiinkin. Nyt päiväunille käydään ihan yhtä nätisti kuin yöunillekin. Vähän voi jotain mölinää kuulua pieni hetki, mutta nopeasti poika rauhoittuu ja nukahtaa. En tiedä johtuuko kiinteistä, iästä, kehityksestä vai mistä (tai siitä, että äitikin on oppinut jotain lapsestaan ja sen hoidosta...
), mutta tyytyväinen olen tähän kehitykseen! :)Puuuuuh, meillä on nykyisin tuo yöunille nukahtaminen aivan tuskaa. Sen myötä kun poika keksi istumisen, seisomaannousun ja konttaamisen, ei tuo meinaa rauhoittua sitten millään nukkumaan vaan istuu ja seisoo pinnasängyssä ihan silmät ristissä. Poika on siis aivan valmis nukkumaan, sulkee silmänsä, aloittaa asiaankuuluvan "unijorinan" jne, mutta hetken päästä vääntää itsensä mahalleen, konttausasentoon ja istumaan, joskus seisomaan asti ja itkee sitten väsymystään. Nukkumaanmeno kestää usein tunnin verran ja poikaa saa rampata laittamaan takaisin makuuasentoon useita kertoja. Välissä annetaan maitoa, välillä kokeilen pitää kättä rauhoittavasti pojan päällä ettei pääse vääntämään itseään ylös, välillä annetaan vaan touhuta itsensä uuvuksiin. Äsken tein sitten radikaalin ratkaisun ja sain pojan nukahtamaan hetkessä syliin rinnan päälle ja siitä nostin sänkyyn nukkumaan. Kai tämä nyt vaan on jotain levottomuutta joka kuuluu asiaan kun poika on oppinut paljon asioita lyhyessä ajassa, mutta kuinkahan kauan tämmöiset vaiheet yleensä kestää? Nyt on tietysti vielä tuo sairastelu bonuksena ja se varmasti osaltaan vaikeuttaa pojan nukahtamista ja nukkumista. Meillä on parin viikon päästä neuvola ja jos tilanne jatkuu tämmöisenä siihen asti (sittenkin kun poika on parantunut) niin aion kysyä voisiko joku unikouluhomma auttaa tämmöiseen ongelmaan vai onko tämä vaan "kestettävä".
Voi Henu, sanat ovat kuin omasta suustani!! Meillä on ollut todella helppoa tuo nukkuminen/nukahtaminen vielä noin kuukausi sitten. Sitten oltiin reissussa viikonlopun verran ja rytmit menivät vähän uusiksi ja sitten kotioloissahan tuo nukkuminen ei sitten sujunutkaan.
Poika heräilee useasti yössä, alkaa ähkiä ja ähkiminen muuttuu itkuksi, joka sitten yltyy aivan huutoitkuksi, jos siihen ei reagoida. Rauhoittuu, kun joku silittää selästä, mutta heti kun lopetat ja lähdet sängyn luota alkaa taas se järjetön huutoitku. Ei ole nälkä, vaippa on kuiva ym. joten ainoana selityksenä olen pitänyt tätä uusien taitojen oppimisen myötä tullutta levottomuutta.
Hirveä äiti on tehnyt viime aikoina niin, että pojan tulevassa omassa huoneessa on koottuna matkasänky, jonne pojan aina kippaan yöllä. Poika hihkuu ja hymyilee, kun huomaa, että joku tulee hänen sänkynsä viereen, mutta heti syliin ottaessa tajuaa, mikä on homman nimi ja aloittaa jo matkalla toiseen sänkyyn tuon raastavan itkunsa. No, siitäkös se äidin sydän murtuu ja kymmenen minuutin huudon jälkeen haen pojan uudestaan syliin, silittelen ja rauhoitan ja omassa mielessä kiroan itseni maailman paskimmaksi äidiksi, suorastaan lapsensa hylkääjäksi!
Mutta kun olen aivan neuvoton, haluaisin katkottomat yöuneni takaisin
Poika heräilee useasti yössä, alkaa ähkiä ja ähkiminen muuttuu itkuksi, joka sitten yltyy aivan huutoitkuksi, jos siihen ei reagoida. Rauhoittuu, kun joku silittää selästä, mutta heti kun lopetat ja lähdet sängyn luota alkaa taas se järjetön huutoitku. Ei ole nälkä, vaippa on kuiva ym. joten ainoana selityksenä olen pitänyt tätä uusien taitojen oppimisen myötä tullutta levottomuutta.
Hirveä äiti on tehnyt viime aikoina niin, että pojan tulevassa omassa huoneessa on koottuna matkasänky, jonne pojan aina kippaan yöllä. Poika hihkuu ja hymyilee, kun huomaa, että joku tulee hänen sänkynsä viereen, mutta heti syliin ottaessa tajuaa, mikä on homman nimi ja aloittaa jo matkalla toiseen sänkyyn tuon raastavan itkunsa. No, siitäkös se äidin sydän murtuu ja kymmenen minuutin huudon jälkeen haen pojan uudestaan syliin, silittelen ja rauhoitan ja omassa mielessä kiroan itseni maailman paskimmaksi äidiksi, suorastaan lapsensa hylkääjäksi!
Mutta kun olen aivan neuvoton, haluaisin katkottomat yöuneni takaisin
Hiphei!! Viime yön rytmi:
klo 23 maate
02 alkaa huuto, ei lopu millään, otetaan poika väliin nukkumaan
04 alkaa välissä hirveä touhuaminen, siirretään omaan sänkyynsä, jossa huutaa taas kuin palosireeni siihen viiteen saakka. Kaikki mahdollinen ja mahdoton yritetään tunkea suuhun, joten päättelen, että pojan on nälkä. No, otan pojan rinnalle, tissiä vaan venkutellaan ja pureskellaan suussa. Menetän täysin hermoni ja nousen ylös keittämään puuroa. Puuro valmista, se syljetään ulos ja hierotaan pitkin naamaa. Poika on aivan naatti, silmät lupsuvat kiinni, äitillä pinna "hieman" nälkävuotta lyhyempi..
Vittu soikoon!!!! Anteeksi!
klo 23 maate
02 alkaa huuto, ei lopu millään, otetaan poika väliin nukkumaan
04 alkaa välissä hirveä touhuaminen, siirretään omaan sänkyynsä, jossa huutaa taas kuin palosireeni siihen viiteen saakka. Kaikki mahdollinen ja mahdoton yritetään tunkea suuhun, joten päättelen, että pojan on nälkä. No, otan pojan rinnalle, tissiä vaan venkutellaan ja pureskellaan suussa. Menetän täysin hermoni ja nousen ylös keittämään puuroa. Puuro valmista, se syljetään ulos ja hierotaan pitkin naamaa. Poika on aivan naatti, silmät lupsuvat kiinni, äitillä pinna "hieman" nälkävuotta lyhyempi..
Vittu soikoon!!!! Anteeksi!
Joo, kyllä näiden on nyt liityttävä jotenkin tähän "vaiheeseen" kun opitaan kaikkea ja päivät on touhua täynnä. Pienen mieli ei jotenkin rauhoitu siihen yöhön. Kaikilla ei vaan koskaan tule niitä levottomia öitä, toisilla taas sitäkin rankempia. Meillä ne yöheräämiset on semmoisia että poika herää siihen kun on kääntynyt mahalleen nukkumaan eikä osaakaan kääntyä siitä mukavampaan asentoon eli kyljelleen vaan kampeaa sitten istumaan ja alkaa itkeä. No onhan siinä sitten noustava laittamaan se parempaan asentoon nukkumaan ja yleensä samaan syssyyn vähän maitoa kitusiin. Meillä ei onneksi ole sellaista valvomista yöllä (paitsi se yksi yö mutta se meni kyllä sairastelun piikkiin), vaan poika nukahtaa heti uudestaan kun on päässyt makuuasentoon ja saanut tutin/maitoa. Mutta niitä yöheräämisiä tuppaa olemaan taas ainakin se kaksi, kun jo ehdittiin päästä siihen yhteen, ja se nukkumaanmeno tosiaan on nyt se isoin kompastuskivi. Kun se on aina sujunut niin hienosti eikä poikaa ole koskaan tarvinut varsinaisesti nukuttaa, niin nyt on sitten tämmöistä.
Äidin nukkuminen onkin sitten toinen juttu! Meillähän ei ole missään vaiheessa nukuttu kokonaisia öitä, paitsi tuurilla muutama yksittäinen 9-tuntinen silloin tällöin kun poika oli pienempi. En ole päässyt kuittaamaan missään vaiheessa univelkoja "kunnolla". Tarkoitan siis esim. kokonaista viikonloppua kun saisi nukkua ihan miten paljon huvittaa tai pidempää jaksoa kokonaisia öitä. Muutaman yksittäisen yön olen päässyt nukkumaan yksin tänä aikana ja onhan ne tietysti helpottaneet hetkellisesti. Kai sitä on jotenkin semmoisessa levottomassa tilassa itsekin nuo yöt, kun herään haukkana jokaiseen pojan äännähdykseen vaikkei olisi mitään tarvetta reagoida. Niitä tarvittavia 3-4 tunnin yhtenäisiä unipätkiä tulee siis aika harvoin, kun vähintään säpsähdän hereille jatkuvasti. Viime yönä menin ekan syötön jälkeen eli yhden aikaan yläkertaan nukkumaan ja nukuinkin tosi hyvin viiteen asti kunnes kuulin pojan itkevän, nukahdin uudestaan ja nukuin taas tosi sikeästi seitsemään. Mies ehdottikin nyt että nukkuisin muutaman yön yläkerrassa että saisin vähän parempaa unta. Hän kun ei herää niihin turhiin ähinöihin vaan vasta sitten kun on "tosi kyseessä".
Tulihan avauduttua meidän nukkumisista! :D Ehkä kirjoittelen seuraavan kerran näistä kun on jotain kivaa kerrottavaa eli kun meillä mennään taas tosi kiltisti nukkumaan ja/tai nukutaan täysiä öitä. Näitä odotellessa!
Äidin nukkuminen onkin sitten toinen juttu! Meillähän ei ole missään vaiheessa nukuttu kokonaisia öitä, paitsi tuurilla muutama yksittäinen 9-tuntinen silloin tällöin kun poika oli pienempi. En ole päässyt kuittaamaan missään vaiheessa univelkoja "kunnolla". Tarkoitan siis esim. kokonaista viikonloppua kun saisi nukkua ihan miten paljon huvittaa tai pidempää jaksoa kokonaisia öitä. Muutaman yksittäisen yön olen päässyt nukkumaan yksin tänä aikana ja onhan ne tietysti helpottaneet hetkellisesti. Kai sitä on jotenkin semmoisessa levottomassa tilassa itsekin nuo yöt, kun herään haukkana jokaiseen pojan äännähdykseen vaikkei olisi mitään tarvetta reagoida. Niitä tarvittavia 3-4 tunnin yhtenäisiä unipätkiä tulee siis aika harvoin, kun vähintään säpsähdän hereille jatkuvasti. Viime yönä menin ekan syötön jälkeen eli yhden aikaan yläkertaan nukkumaan ja nukuinkin tosi hyvin viiteen asti kunnes kuulin pojan itkevän, nukahdin uudestaan ja nukuin taas tosi sikeästi seitsemään. Mies ehdottikin nyt että nukkuisin muutaman yön yläkerrassa että saisin vähän parempaa unta. Hän kun ei herää niihin turhiin ähinöihin vaan vasta sitten kun on "tosi kyseessä".
Tulihan avauduttua meidän nukkumisista! :D Ehkä kirjoittelen seuraavan kerran näistä kun on jotain kivaa kerrottavaa eli kun meillä mennään taas tosi kiltisti nukkumaan ja/tai nukutaan täysiä öitä. Näitä odotellessa!
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Älkääs huoliko, viimeksi tänään kuulin kokemuksen syvän rintaäänen antaman ilouutisen: kyllä se kolmen vuoden iässä alkaa helpottaa Tsemppiä meille!
Tsemppiä meille!Täällä aika samantyyppistä välillä, mutta nyt on rauhallisempi vaihe. Ja siis tosiaan sanon vaihe, koska en millään usko, että helppo nukahtaminen olisi meillä pysyvä asiaintila 
Meillä nukahtamisvaikeudet liittyivät kääntymisen ja ryömimisen opetteluun; poika ei osannut vielä palauttaa itseään sängyssä vatsalta selälleen (tai osasi, muttei hoksannut, että niin voi pinniksessäkin tehdä), ja rupesi aina ennen pitkää itkemään mahalla ollessaan. Samaan aikaan tuli hampaita, jotka pahensivat levottomuutta. Mutta tilanne helpotti kolmen asian myötä:
- Minä rupesin poistumaan makkarista nukuttaessa; poika kyllä rupesi ennen pitkää huutelemaan takaisin ja sain rampata sängyn laidalla häntä kääntämässä useaankin otteeseen, mutta jotenkin nukahtamista sitten lopulta rauhoitti, kun en ollut vieressä vahtimassa. Tämä ei kyllä mitenkään yhdessä tai kahdessa illassa tapahtunut.
- Ajan mittaan poika tajusi, että voi pinniksessäkin kääntyä uudestaan tai käydä takaisin makuulle, eli hän oppi hakemaan hyvän nukkumisasennon itse. Tämän jälkeen minun ei ole oikeastaan tarvinnut mennä kääntelemään poikaa kuin silloin, jos hän saa itsensä jotenkin pinnojen väliin jumiin (ja sen kyllä kuulee huudon laadusta
)
- Ylähampaat tulivat vihdoin läpi, yksi levottomuutta aiheuttava tekijä vähemmän...
Mutta siis valitettavasti mitään patenttiratkaisua ei löytynyt, eniten tuntui auttavan tuo aika. Ja edelleen meillä heräillään useaan otteeseen öisin, eli ihan sairaan hyvin ei täälläkään nukuta. Ja äidin nukkuminen, huoh - minusta on tullut ihan sairaan herkkäuninen, jos poika tai mies edes kääntävät vähän kylkeä, olen heti hereillä kuin sähköiskun saanut.
Meillä nukahtamisvaikeudet liittyivät kääntymisen ja ryömimisen opetteluun; poika ei osannut vielä palauttaa itseään sängyssä vatsalta selälleen (tai osasi, muttei hoksannut, että niin voi pinniksessäkin tehdä), ja rupesi aina ennen pitkää itkemään mahalla ollessaan. Samaan aikaan tuli hampaita, jotka pahensivat levottomuutta. Mutta tilanne helpotti kolmen asian myötä:
- Minä rupesin poistumaan makkarista nukuttaessa; poika kyllä rupesi ennen pitkää huutelemaan takaisin ja sain rampata sängyn laidalla häntä kääntämässä useaankin otteeseen, mutta jotenkin nukahtamista sitten lopulta rauhoitti, kun en ollut vieressä vahtimassa. Tämä ei kyllä mitenkään yhdessä tai kahdessa illassa tapahtunut.
- Ajan mittaan poika tajusi, että voi pinniksessäkin kääntyä uudestaan tai käydä takaisin makuulle, eli hän oppi hakemaan hyvän nukkumisasennon itse. Tämän jälkeen minun ei ole oikeastaan tarvinnut mennä kääntelemään poikaa kuin silloin, jos hän saa itsensä jotenkin pinnojen väliin jumiin (ja sen kyllä kuulee huudon laadusta
)- Ylähampaat tulivat vihdoin läpi, yksi levottomuutta aiheuttava tekijä vähemmän...
Mutta siis valitettavasti mitään patenttiratkaisua ei löytynyt, eniten tuntui auttavan tuo aika. Ja edelleen meillä heräillään useaan otteeseen öisin, eli ihan sairaan hyvin ei täälläkään nukuta. Ja äidin nukkuminen, huoh - minusta on tullut ihan sairaan herkkäuninen, jos poika tai mies edes kääntävät vähän kylkeä, olen heti hereillä kuin sähköiskun saanut.
Niin piti mun sanoa jotain positiivistakin noihin yöheräilyihin liittyen (ne ovat täällä olleet nukutusta hankalampi juttu viime aikoina). Meillä isoin ongelma on ollut se, että poika yöllä herätessään rauhoittuu vain tissille (mikä on sinänsä jännä, koska häntä ei ole tissille oikeastaan koskaan nukutettu, vaan laitettu aina hereillä sänkyyn). Klo 21 nukkumaanmenon jälkeen poika on herännyt pyytämään tissiä puolenyön kieppeillä, 2-3 välillä, viiden aikoihin ja kasilta, jolloin olemme sitten nousseet ylös.
No, päätin ottaa pientä unikoulua tavoitteena kitkeä lähinnä tuota tissille sammumista ja turhia yösyöttöjä. Käytännössä sovin itseni kanssa syöttöajat, ja päätin, että muut herätykset selvitään tissittä. Kun poika heräsi ekan kerran, odotin ensin, jos hän rauhoittuisi itsekseen --> jos huuto alkoi yltyä, menin hetken päästä peittelemään --> jos ei auttanut, menin uudestaan peittelemään taas itse sopimani ajan kuluttua jne.
Ensimmäisen yön ensimmäinen herätys oli aika kamala, kävin muistaakseni kolmesti peittelemässä pojan uudestaan ja kyllä sellainen hysteerinen itku rauhoittui aika pian, mutta oli hirveä kuunnella, kun toinen nyyhkytteli sen jälkeen itseään uneen ja välillä vielä itkaisi hiukan. En selvinnyt itsekään itkemättä, eikä tilannetta tietenkään auta, että nukumme samassa huoneessa pojan kanssa (kun meillä ei ole oikein vaihtoehtoja). Yritin vain ajatella, että parempi antaa hänen nyt nyyhkyttää ja nukahtaa itsekseen, kuin mennä kaiken nyyhkyttämisen jälkeen hämmentämään tilannetta ottamalla hänet syliin, vaikka olin ihan rikki siitä, etten voinut toista enempää lohduttaa. Mutta: seuraava "turha" herätys meni helpommin, ja seuraavana yönä riitti enää yksi peittely pojan herätessä. Ja aamulla ja päiväsaikaan hän on oma aurinkoinen itsensä, ei vaikuta mitenkään traumatisoituneelta :) Edelleen poika heräilee öisin, mutta tästä on helpompi jatkaa, kun tiedän, ettei hän aina tarvitse tissiä rauhoittuakseen. Seuraavana askeleena yritän varmaan poistaa peittelypalvelunkin hiljalleen, tai sitten vähentää kahdesta yhteen syöttöön yöllä; mua ei haittaa herätä kerran-pari yössä joten ei ole sinänsä kiirettä edetä kouluttelun kanssa, vaikka se on tosiaan nyt toiminut ja vähän helpottanut tilannetta meillä. Niin ja, otin iltapuuron mukaan ennen kouluttelua varmistaakseni, ettei pojan tarvitse nälkäänsä huutaa.
Jotain unikoulua tarvitsisin kyllä itsekin, kun olen tosi huono nykyisin nukahtamaan ja herään vähän turhankin herkästi pojan pyörimisiin... vaikka johan tämä menee rutiinilla, viimeksi nukuin koko yön putkeen raskaana ollessa, ennen kuin maha alkoi painaa liikaa virtsarakkoa
No, päätin ottaa pientä unikoulua tavoitteena kitkeä lähinnä tuota tissille sammumista ja turhia yösyöttöjä. Käytännössä sovin itseni kanssa syöttöajat, ja päätin, että muut herätykset selvitään tissittä. Kun poika heräsi ekan kerran, odotin ensin, jos hän rauhoittuisi itsekseen --> jos huuto alkoi yltyä, menin hetken päästä peittelemään --> jos ei auttanut, menin uudestaan peittelemään taas itse sopimani ajan kuluttua jne.
Ensimmäisen yön ensimmäinen herätys oli aika kamala, kävin muistaakseni kolmesti peittelemässä pojan uudestaan ja kyllä sellainen hysteerinen itku rauhoittui aika pian, mutta oli hirveä kuunnella, kun toinen nyyhkytteli sen jälkeen itseään uneen ja välillä vielä itkaisi hiukan. En selvinnyt itsekään itkemättä, eikä tilannetta tietenkään auta, että nukumme samassa huoneessa pojan kanssa (kun meillä ei ole oikein vaihtoehtoja). Yritin vain ajatella, että parempi antaa hänen nyt nyyhkyttää ja nukahtaa itsekseen, kuin mennä kaiken nyyhkyttämisen jälkeen hämmentämään tilannetta ottamalla hänet syliin, vaikka olin ihan rikki siitä, etten voinut toista enempää lohduttaa. Mutta: seuraava "turha" herätys meni helpommin, ja seuraavana yönä riitti enää yksi peittely pojan herätessä. Ja aamulla ja päiväsaikaan hän on oma aurinkoinen itsensä, ei vaikuta mitenkään traumatisoituneelta :) Edelleen poika heräilee öisin, mutta tästä on helpompi jatkaa, kun tiedän, ettei hän aina tarvitse tissiä rauhoittuakseen. Seuraavana askeleena yritän varmaan poistaa peittelypalvelunkin hiljalleen, tai sitten vähentää kahdesta yhteen syöttöön yöllä; mua ei haittaa herätä kerran-pari yössä joten ei ole sinänsä kiirettä edetä kouluttelun kanssa, vaikka se on tosiaan nyt toiminut ja vähän helpottanut tilannetta meillä. Niin ja, otin iltapuuron mukaan ennen kouluttelua varmistaakseni, ettei pojan tarvitse nälkäänsä huutaa.
Jotain unikoulua tarvitsisin kyllä itsekin, kun olen tosi huono nykyisin nukahtamaan ja herään vähän turhankin herkästi pojan pyörimisiin... vaikka johan tämä menee rutiinilla, viimeksi nukuin koko yön putkeen raskaana ollessa, ennen kuin maha alkoi painaa liikaa virtsarakkoa
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Mun piti just varovasti kehua (koska pelkään taas, että kostautuu jos kehuu), että meillä on nyt noin viikko menty yhdellä heräyksellä entisen kahden sijasta. Pientä toivoa kokonaisista öistä, ja siitä, että vauvan voisi siirtää omaan huoneeseensa, alkaa heräämään. :)
Ihan pari huomioa noihin valvomisiin:
- aika monilta olen kuullut, että noi uudet taidot aiheuttavat unettomia öitä. Sehän on ihan tuttua aikuisellekin, itse olen ainakin useammin kuin kerran tehnyt töitä unissani... siis esim. uudessa työpaikassa kun piti opetella uusi asianhallintajärjestelmä, niin pari yötä näin siitä unta. Aivot prosessoi niitä uusia taitoja yön aikana, ja pienillä kun ne uudet taidot on niin valtavia merkitykseltään ja niitä tulee kerralla paljon, niin on aika luonnollista että se vaikuttaa uneenkin. Mä luulen, että noi vaikeudet menee ihan itsestään ohi parin viikon sisällä, eikä ihan kolmeen vuoteen tarvitse odotella.
- Pointsit Henun miehelle, hienoa, että hän yrittää antaa sinulle mahdollisuuden nukkua! Me saatiin neuvolasta jossain vaiheessa unikoululappuja, ja niissä oli sellainen vinkki, että unikoulu onnistuu parhaiten, jos äiti nukkuu pari yötä pois kotonta, ja isä hoitaa unikoulun. Koska isät ei tosiaan herää ihan jokaiseen parkaisuun. Hyvä syy siis mennä ystävän luo yöksi, ja ottaa viinipullo mukaan.
- Mä luin myös jostain, että jonkun tutkimuksen mukaan vauvojen nukkumisissa ei olekaan kovin isoja eroja, vaan ero on meissä vanhemmissa. Eli kuinka sikeästi vanhemmat nukkuvat, heräävätkö siihen vauvan itkuun vai ei. Sellaiset vanhemmat, jotka sanoivat vauvan nukkuvan hyvin, olivatkin vain itse niin sikeäunisia, etteivät heränneet, vaikka vauva heräsi yhtä monta kertaa kuin "huonosti nukkuvat" vauvat. Vauvat sitten nukahtivat pääsääntöisesti itse, paitsi silloin, kun oli nälkä. Oma kokemukseni tukee tätä: meillä heräilyt helpottivat huomattavasti, kun vauva siirtyi pinnasänkyyn. Perhepedissä minä heräsin kaikkiin kääntymisiin, ja tungin heti sitä tissiä suuhun, ja taisin usein vaan herättää vauvan. Nyt en herää ihan kaikkeen, ja pienien itkujen ja älinöiden kanssakin olen vähän oppinut, että jos hetken odottaa, niin saattaa mennä ihan itsestään ohi.
- Lopuksi suosittelen korvatulppia. Vaimentaa pienet ähinät, mutta todellisen tarpeen kuulee kyllä.
Olenpas minä nyt optimistinen...
Ihan pari huomioa noihin valvomisiin:
- aika monilta olen kuullut, että noi uudet taidot aiheuttavat unettomia öitä. Sehän on ihan tuttua aikuisellekin, itse olen ainakin useammin kuin kerran tehnyt töitä unissani... siis esim. uudessa työpaikassa kun piti opetella uusi asianhallintajärjestelmä, niin pari yötä näin siitä unta. Aivot prosessoi niitä uusia taitoja yön aikana, ja pienillä kun ne uudet taidot on niin valtavia merkitykseltään ja niitä tulee kerralla paljon, niin on aika luonnollista että se vaikuttaa uneenkin. Mä luulen, että noi vaikeudet menee ihan itsestään ohi parin viikon sisällä, eikä ihan kolmeen vuoteen tarvitse odotella.
- Pointsit Henun miehelle, hienoa, että hän yrittää antaa sinulle mahdollisuuden nukkua! Me saatiin neuvolasta jossain vaiheessa unikoululappuja, ja niissä oli sellainen vinkki, että unikoulu onnistuu parhaiten, jos äiti nukkuu pari yötä pois kotonta, ja isä hoitaa unikoulun. Koska isät ei tosiaan herää ihan jokaiseen parkaisuun. Hyvä syy siis mennä ystävän luo yöksi, ja ottaa viinipullo mukaan.
- Mä luin myös jostain, että jonkun tutkimuksen mukaan vauvojen nukkumisissa ei olekaan kovin isoja eroja, vaan ero on meissä vanhemmissa. Eli kuinka sikeästi vanhemmat nukkuvat, heräävätkö siihen vauvan itkuun vai ei. Sellaiset vanhemmat, jotka sanoivat vauvan nukkuvan hyvin, olivatkin vain itse niin sikeäunisia, etteivät heränneet, vaikka vauva heräsi yhtä monta kertaa kuin "huonosti nukkuvat" vauvat. Vauvat sitten nukahtivat pääsääntöisesti itse, paitsi silloin, kun oli nälkä. Oma kokemukseni tukee tätä: meillä heräilyt helpottivat huomattavasti, kun vauva siirtyi pinnasänkyyn. Perhepedissä minä heräsin kaikkiin kääntymisiin, ja tungin heti sitä tissiä suuhun, ja taisin usein vaan herättää vauvan. Nyt en herää ihan kaikkeen, ja pienien itkujen ja älinöiden kanssakin olen vähän oppinut, että jos hetken odottaa, niin saattaa mennä ihan itsestään ohi.
- Lopuksi suosittelen korvatulppia. Vaimentaa pienet ähinät, mutta todellisen tarpeen kuulee kyllä.
Olenpas minä nyt optimistinen...
Hyviä pointteja Latteäidiltä!
Meillä suurimmat nukkumisvaikeudut johtuvat musta. Mä herään jokaiseen pieneen ääneen. Jo ennen raskautta ja vauvaa en pystynyt nukkumaan jos mies katsoo telkkaria KUULOKKEILLA, koska kuulin pientä huminaa... Ja nyt tää vamma on vain pahentunut. Pienikin kolahdus keittiössä tai mies kääntää kylkeä puhumattakaan siitä jos poika vähän älähtää unissaan, niin meikäläinen on heti hereillä että MITÄ MITÄ MITÄ. Tää hiertää aika paljon meidän parisuhdetta koska mies ei halua mennä nukkumaan mun kanssa niin aikaisin (21-23 välillä), kun pärjää vähemmällä unella. Ja kun mies alkaa sitten iltapesulle ja tulee makuuhuoneeseen niin herään JOKA kerta on olen ihan raivosta sokea. Eli unikoulu on meilläkin pian edessä ja se on todellakin miehen homma. Hän nukkuu niin sikeästi että poika saa huutaa ihan kunnolla että hän herää, ja toiseksi hän ei jaksa heti nousta ylös ja tehdä maitoa. Kolmanneksi hänellä on sata kertaa paremmat hermot itkevän ja raivoavan vauvan kanssa. Mä annan heti periksi koska mulla ei ole sydäntä eikä hermoja kuunnella sitä huutoa. Ja samaa vikaa täälläkin että ennen annoin heti maitoa kun poika vähän liikahti. Nyt tosiaan on sellainen rytmi että meillä alkaa iltapuuhat siinä kuuden jälkeen ja seiskalta ollaan yleensä jo sängyssä. Poika nukahtaa melkein joka ilta muutamassa minuutissa. Sitten on ihan tuurista kiinni jos poika herää puolen tunnin päästä vai ei. Jos herää, niin sitten se on sitä kiemurtelua ja huutoa ja itkua. Siihenkin nyt löytyi apu, poikaa kun silittää ja rapsuttaa takaraivoista niin yleensä rauhoittuu ja nukahtaa uudestaan. Tässä mies on parempi, jos mä meen siihen sählää niin poika yleensä huutaa kahta kauheammin. No jos ei herätä ekan puolen tunnin aikana niin se eka unipätkä on n yhteen saakka jolloin alkaa huutokonsertti joka hoituu korvikkeella. Sitten nukutaan 4h ennen seuraavaa syöttöä, eli n viideltä. Tässä vaiheessa otetaan poika meidän väliin nukkumaan, koska nukahtaminen on vähän vaikeampaa tällä kertaa mutta meidän sängyssä jatkaa uniaan parhaassa tapauksessa vielä 2h, mutta yleensä me herätään joskus kuuden jälkeen. Eli yhteensä poika nukkuu sikeästi 11h kahdella syötöllä, ja nukkumaanmenot ovat helppoja.
Just kuulin että yksi vauva heräsi syömään 12 kertaa vielä 9kk iässä. Ja yösyötöt loppuivat kun seinään kun siirsivät tytön omaan huoneeseen (olisko piti vähän ylireagoinut). Meillä poika nukkuu vielä toistaiseksi omassa sängyssä meidän makuuhuoneessa. Mä herään vieläkin välillä siihen että on pakko nähdä poika että se vielä hengittää. Miehellä sama asia. Tähänkin tosiaan auttaisi jos poika ei olisi siinä näkyvillä, mutta.. ehkä nää on jotain traumoja synnytyksestä kun pojan hengitys pysähtyi ja häntä elvytettiin siinä. No oli miten oli, näillä eväillä mennään ja ollaan ihan tyytyväisiä että menee näinkin hyvin (vaikka jotkut kauhistelevat että vieläkö se syö kaksi kertaa yössä) :)
Meillä suurimmat nukkumisvaikeudut johtuvat musta. Mä herään jokaiseen pieneen ääneen. Jo ennen raskautta ja vauvaa en pystynyt nukkumaan jos mies katsoo telkkaria KUULOKKEILLA, koska kuulin pientä huminaa... Ja nyt tää vamma on vain pahentunut. Pienikin kolahdus keittiössä tai mies kääntää kylkeä puhumattakaan siitä jos poika vähän älähtää unissaan, niin meikäläinen on heti hereillä että MITÄ MITÄ MITÄ. Tää hiertää aika paljon meidän parisuhdetta koska mies ei halua mennä nukkumaan mun kanssa niin aikaisin (21-23 välillä), kun pärjää vähemmällä unella. Ja kun mies alkaa sitten iltapesulle ja tulee makuuhuoneeseen niin herään JOKA kerta on olen ihan raivosta sokea. Eli unikoulu on meilläkin pian edessä ja se on todellakin miehen homma. Hän nukkuu niin sikeästi että poika saa huutaa ihan kunnolla että hän herää, ja toiseksi hän ei jaksa heti nousta ylös ja tehdä maitoa. Kolmanneksi hänellä on sata kertaa paremmat hermot itkevän ja raivoavan vauvan kanssa. Mä annan heti periksi koska mulla ei ole sydäntä eikä hermoja kuunnella sitä huutoa. Ja samaa vikaa täälläkin että ennen annoin heti maitoa kun poika vähän liikahti. Nyt tosiaan on sellainen rytmi että meillä alkaa iltapuuhat siinä kuuden jälkeen ja seiskalta ollaan yleensä jo sängyssä. Poika nukahtaa melkein joka ilta muutamassa minuutissa. Sitten on ihan tuurista kiinni jos poika herää puolen tunnin päästä vai ei. Jos herää, niin sitten se on sitä kiemurtelua ja huutoa ja itkua. Siihenkin nyt löytyi apu, poikaa kun silittää ja rapsuttaa takaraivoista niin yleensä rauhoittuu ja nukahtaa uudestaan. Tässä mies on parempi, jos mä meen siihen sählää niin poika yleensä huutaa kahta kauheammin. No jos ei herätä ekan puolen tunnin aikana niin se eka unipätkä on n yhteen saakka jolloin alkaa huutokonsertti joka hoituu korvikkeella. Sitten nukutaan 4h ennen seuraavaa syöttöä, eli n viideltä. Tässä vaiheessa otetaan poika meidän väliin nukkumaan, koska nukahtaminen on vähän vaikeampaa tällä kertaa mutta meidän sängyssä jatkaa uniaan parhaassa tapauksessa vielä 2h, mutta yleensä me herätään joskus kuuden jälkeen. Eli yhteensä poika nukkuu sikeästi 11h kahdella syötöllä, ja nukkumaanmenot ovat helppoja.
Just kuulin että yksi vauva heräsi syömään 12 kertaa vielä 9kk iässä. Ja yösyötöt loppuivat kun seinään kun siirsivät tytön omaan huoneeseen (olisko piti vähän ylireagoinut). Meillä poika nukkuu vielä toistaiseksi omassa sängyssä meidän makuuhuoneessa. Mä herään vieläkin välillä siihen että on pakko nähdä poika että se vielä hengittää. Miehellä sama asia. Tähänkin tosiaan auttaisi jos poika ei olisi siinä näkyvillä, mutta.. ehkä nää on jotain traumoja synnytyksestä kun pojan hengitys pysähtyi ja häntä elvytettiin siinä. No oli miten oli, näillä eväillä mennään ja ollaan ihan tyytyväisiä että menee näinkin hyvin (vaikka jotkut kauhistelevat että vieläkö se syö kaksi kertaa yössä) :)
Meillä on nukuttu kuukausitolkulla nyt toooosi huonosti. Oli nuhaa ja hampaitakin puskee. Jokayö poika herää vähintään 2tunnin välein ja minä vaan heti nappaan pikkuäänestäki sen viereen maate ja tissille. Sitte nukahdan ite uudestaan ja herään parintunnin päästä huomaamaan että poika on edelleen vieressä. nukkuu jotenki paremmin äitin ja isin välissä :P "älkää opettako….. "