Mä en usko, että itekään osaisin noudattaa tota, että pitäis antaa vaan mennä ohi, koska takaraivossa on, että kun vauva itkee, sitä mennään lohduttaan. Unenpöpperössä en pahemmin osaa analysoida millainen itku on kyseessä. Nykyään osaan sentään osoittaa sen verran itsehillintää, etten ekasta parkaisusta ryntää ottaan syliin. Ilmavaivahuudot saattaa olla unissaan päästettyjä ja kertaluontoisia. Mut jos se itku jatkuis pahimmillaan minuuttikaupalla, niin...
Voisko silti siinä painajaisissakin se auttaa, jos laps kuulee ja haistaa äidin siellä syvällä alitajunnassa..? Omaa spekulaatiota.
Täälläkin otettu tassukoulua käyttöön suht hyvällä menestyksellä. Itselle se on ollut haastavinta, kun siis pitää kuunnella sitä huutoa ottamatta syliin ja rinnalle. Ja keskellä yötä pelkään aina vauvan herättävän miehen & naapurit.
Mulla on vähän huono omatunto, et oon "hemmotellut" ja käytännössä opettanut itse vauvan nukahtaan rinnalle. Itepä nyt kestän seuraukset.
Eilen tyttö halus rinnalle seittemän aikaan illalla. Sit se melkein nukahti siihen ja aattelin, että käviskö se saman tien yöunille ja niinhän se tekikin. Raukka oli ihan poikki kun masuvaivoja ja hammasvaivoja. :S Yöllä heräili pari kertaa syömään ja kakkaa jumpattiin pihalle pari vaipallista, kun saatiin maha viimein toimiin. Mut joka kerta nukutin takaisin sängyssänsä niitten jälkeen. Ja välillä en ees nostanut pois sängystä, kun heräsi vaan ilmavaivojen takia.
Äitikin alkaa oppia!