Olipa vähän erikoinen yö. Neiti lähti nukkumaan iltaysin maissa kuten normaalisti. Yöllä yhden aikaan tuli äänimerkkiä (kuten toissa yönä) ja oletin että nälkäänsä huutaa. Kävin hakemassa korviketta reippaan annoksen, joka yleensä menee. Neiti heilui levottomasti, söi hetken, käänsi pään toiseen suuntaan ja nukahti. Korviketta meni huimat 20 milliä... Jos olisin älynnyt tarjota tuttia, olisi varmaan jatkanut unia. Aamulla sitten herättiin 6.20.
Vauvan (ja miksei äidinkin) nukkuminen
- Ketjun aloittaja herne
- Aloituspäivämäärä
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
***** kevät ja valoisuus ja asentamaton pimennysverho.. Sälekaihtimet on yhtä tyhjän kanssa. Talvella tolla ipanalla ei ollu mitään ongelmia nukkumisen kanssa sen puolesta, että olis vaikuttanu väärältä vuorokaudenajalta.
Tänä(kin) aamuna se heräs 5.30 ja katsoi, että päivä on jo pitkällä ja seilas pirteenä ympäri sänkyä.. Huaah.. Puol tuntia myöhemmin, kun se ei itsekseen nukahtanut, kävin tekemässä sille "yön", pistin mahalleen ja laitoin peiton pään yli että tuli pimee ja taputtelin uneen. Juu sai se happee sinne alle ja käänsin peittoo alemmas kun se nukahti.
Tänä(kin) aamuna se heräs 5.30 ja katsoi, että päivä on jo pitkällä ja seilas pirteenä ympäri sänkyä.. Huaah.. Puol tuntia myöhemmin, kun se ei itsekseen nukahtanut, kävin tekemässä sille "yön", pistin mahalleen ja laitoin peiton pään yli että tuli pimee ja taputtelin uneen. Juu sai se happee sinne alle ja käänsin peittoo alemmas kun se nukahti.
Eilen pikkasen venähti nukkumaan laitto, iltapuuroa pääsin syöttämään vasta vaille ysi, sitten maidot huiviin ja tyttö kävi nukkumaan puolen kymmenen kieppeillä. Yöllä tuli älähdys klo 1.14, tismalleen samaan aikaan kuin kahtena edellisenä yönä. Annoin tutin ja jatkettiin unia. 5.45 neiti sitten heräsi syömään ja sitten ei enää nukuttukaan. Toinen yö ilman yösyöttöä?! Neiti tuntuu olevan aika aamuvirkku, useimmiten herätään 6-7 aikaan ja välillä vähän aikaisemminkin.
Meillä meni pari yötä hyvin sen unikoulun kanssa ja pärjättiin yhdellä yösyötöllä. Sitten tuli takapakkia ja reippaasti. Parina viime yönä on ollut kitinää ja sängyssä pyörimistä ja itkua ja huutoa, josta syytän hampaita ja ilmavaivoja. Viime yönä pääsi äidiltäkin itku kun tahti on taas sitä max 3h unta ja sitten huutoa ja itkua mihin auttoi vain maito. Jospa ensi yö menisi paremmin nyt kun tuo toinenkin ylähammas on vihdoin puhjennut ja jos syötäisiin tänään vain sellaista tuttua ja turvallista ruokaa ettei olisi niin paljon ilmaa vatsassa. Huoh.
Meilläkin on edelleen yöhankaluuksia, viime yönä poika heräili max. 2 tunnin välein 
Eipä siinä, jos kerran tekee hampaita, mutta mua häiritsee, että nyt poika on ruvennut haluamaan tissiä joka herätyksellä 
No, ehkä odotellaan ne seuraavat hampaat ja sitten koitetaan tehdä korjausliikkeitä...
(poikahan on nyt onnellisesti päikkäreillä, äiti valvoo ja kuuntelee, kun isi kailottaa työpuheluitaan tuossa vieressä)
Eipä siinä, jos kerran tekee hampaita, mutta mua häiritsee, että nyt poika on ruvennut haluamaan tissiä joka herätyksellä No, ehkä odotellaan ne seuraavat hampaat ja sitten koitetaan tehdä korjausliikkeitä...(poikahan on nyt onnellisesti päikkäreillä, äiti valvoo ja kuuntelee, kun isi kailottaa työpuheluitaan tuossa vieressä)
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Ehkä teillä on Herne tiheän imun kausi? Näillä mainhan sellainen voi olla.
Meillä on ollut siinä mielessä levottomampaa, että poika itkeskelee paljon yöllä ja illalla (unissaan?) tai siis rääkyy/rääkäisee hetken ja se siitä sitten, unet jatkuu. Välillä käyn taputtelemassa pikkasen, mutta usein itku kestää niin lyhyen aikaa, että en edes ehdi sohvalta tai sängystä ylös.
Meillä on ollut siinä mielessä levottomampaa, että poika itkeskelee paljon yöllä ja illalla (unissaan?) tai siis rääkyy/rääkäisee hetken ja se siitä sitten, unet jatkuu. Välillä käyn taputtelemassa pikkasen, mutta usein itku kestää niin lyhyen aikaa, että en edes ehdi sohvalta tai sängystä ylös.
Meillä on nyt kanssa ollut tosi levotonta öisin. Luksusta jos saa sen 3 tuntia nukkua putkeen, yleensä herätys on n. 2 tunnin välein. Kerran yössä riittää syöttö, mutta poika liikkuu nyt niin paljon unissaankin että heräilee sitten siihen ja on milloin missäkin asennossa ja kitisee tuskaisena ja levottomana ja sitten sitä pitää olla jatkuvasti siirtämässä takaisin oikeaan asentoon ja laittamassa tuttia suuhun. Toivon todella että tämä on nyt vain joku ohimenevä levottomuusvaihe tuon liikkumaan opettelun takia. Ei tämmöistä kovin kauaa jaksa.
Herätys tuppaa myös olemaan aika aikaisin, yleensä viimeistään seiskalta ja kyllä meinaan väsyttää äippää siinä kohtaa. Tämä aamu oli poikkeus; poika nukahti seitsemältä vielä mun viereen (yleensä ähisee ja juttelee siinä niin että ei tule nukkumisesta enää mitään) ja herättiin vähän ennen yhdeksää. Oli heti paljon virkeämpi olo kuin muina aamuina.
Herätys tuppaa myös olemaan aika aikaisin, yleensä viimeistään seiskalta ja kyllä meinaan väsyttää äippää siinä kohtaa. Tämä aamu oli poikkeus; poika nukahti seitsemältä vielä mun viereen (yleensä ähisee ja juttelee siinä niin että ei tule nukkumisesta enää mitään) ja herättiin vähän ennen yhdeksää. Oli heti paljon virkeämpi olo kuin muina aamuina.
Niinpä, on tosi kiva kun toinen on oppinut liikkumaan sängyssään, mutta luulen että meillä on kaiken muun ohella myös tota unissaan liikkumista ja sitten kolahtaa pää tai raaja jää pinnojen väliin jumiin tai jotain muuta mikä sitten herättää. Eilen illalla pohdin jo tosissani sitä niittipyssyä mistä joku täällä jo kirjoitti, punteista ja hihoista kiinni sänkyyn ja hyvää yötä.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Kuulostaa tutulta teidän jutut, meilläkin on levottomia öitä. Minä olen vaan sitä mieltä, että niitä silloin tällöin tulee, syy voi olla hampaat tai uudet taidot, ja eihän me aikuisetkaan aina nukuta yhtä hyvin. En jaksa ottaa stressiä, ihan itsekseen tuo on tähän asti korjaantunut, ennen pitkää tulee se parempi yö. Tsemppiä meille sitä odotellessa! :)
Poika on kasvanut ulos unipussistaan. Pituutta pussista kylla loytyy edelleen, mutta rintakeha/hartiaseudulta tekee tiukkaa, joten me ollaan luovuttu siita. Ja voi miten arsyttavaa on se peittojen potkiminen jalkopaahan! Unentulovaiheessa mikaan peitto ei vain pysy enaa paikoillaan. Sitten ma tajusin, etta antaa sen nukahtaa ilman peittoa, jos kerta niin haluaa, ei mun tarvi pitaa sita kaksin kasin paikoillaan. Sitten kun on nukahtanut, niin vasta sitten peitellaan kunnolla. 
Nyt vihdoinkin me tajuttiin, etta pojan on paras nukkua omassa huoneessaan. Viime yo menikin ihan ok ja sielta alkoi kuulua itkua vasta varhain aamulla, mutta sita edelliset kolme yota olivat aivan hirveita. Jos ma tulen toista vasta myohemmin illalla niin minulla menee yli keskiyon, kun olen ehtinyt kipaista suihkussa ja syoda jotain ja sitten pitaisi koittaa rentoutua hieman. Ja pinniksesta kuuluu raivostuttavaa gaaaaaaaaaaah gaaaaaaaaaaah-yninaa. Pojalla on nyrkki suussa, ja sen kun ottaa pois ja laittaa tutin tilalle, niin sitten menee taas nyrkki suuhun ja sama meteli. Voi luoja ma vasyin siihen, ja koko aika meni kuullostellessa pillahtaako se itkuun vai ei. Ja tietenkin poika heraa tapansa mukaan 5-6 maissa ja ma en ole ehtinyt nukkua kunnolla. Voi huokaus. Nyt poika nukkuu onneksi omassa huoneessa ja ma heraan vasta astetta kovempaan itkuun aamuvarhaisella, ruokin, ja tilanteen mukaan nukahdan itsekin uudelleen, silla pojalle tulee helposti uni tuon 5-6 herayksen jalkeen.
Ei ole mitaan jarkea nukkua samassa huoneessa vauvan kanssa, ei vain ole.
Ei ole mitaan jarkea nukkua samassa huoneessa vauvan kanssa, ei vain ole.
Tai ehka mun ei pitaisi valittaa, silla poika on jo monta kuukautta pitaytynyt rytmissaan eli nukkumaan 20-21, herays 5-6 maissa, tuttipullo ja takaisin nukkumaan 2-3 tunniksi. Nuo nyrkki-episodit silla tapahtuu ilmeisesti puoliunessa. Ongelma on vaan se, ettei taa sovi meidan rytmiin. Tuossa viikonloppuna kirosin, ettei meille todellakaan tule koskaan toista lasta. Jo taman kanssa tekee tiukkaa selvita hengissa.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Vauva on nukkunut ihan hyvin tai vähintäänkin normaalisti, mutta meikäläisellä ei taas tahdo uni tulla. Pääsiäisyönä en mennyt kirkkoon, vaan jäin kotiin muka nukkumaan, ja sitten pyörin sängyssä kun harmitti etten päässyt sinne. Eilen mies lähti tapaamaan kavereitaan, jotka olivat Helsingistä käymässä, ja tuli kotiin joskus 23 maissa. Minä en yleensä saa nukuttua, jos hän on jossain, vaan nukun sellaista koiran unta, kunnes hän tulee kotiin. Näin kävi nytkin. Näistä lopputuloksena mies oli se, joka valvoi pääsiäisyön ja jonka pitäisi olla väsynyt, mutta mua väsyttää paljon pahemmin. Nyt menin taas tunnin liian myöhään nukkumaan, mutta nukahdinkin hyvin, mutta neiti taisi nähdä painajaista, ja alkoi itkeä hätääntyneenä tossa 23.30. Rauhoittelin, ja neiti jatkoi unia, minä en. Neiti heräsi syömään normaaliin aikaan klo 00.30 ja syötön jälkeen viimeisetkin unen rippeet ovat hävinneet. Ja huomenna mies on jo töissä, eikä ole päästämässä mua nukkumaan, ja olisi paljon hommia hoidettavanakin. 
^ Kuulostaa TAAS ihan tosi tutulta! Poika nukahti eilen tapansa mukaan 21 kieppeillä, ja itse kävin nukkumaan 22.30 jälkeen (olen kyllä yrittänyt käydä aiemmin nukkumaan, mutten vaan kykene nukahtamaan), poika heräsi itkemään 23.10 ja siinä kohtaa en ollut vielä ehtinyt nukahtaa itse. Poika rauhoittui vasta tissille, minä pääsin nukkumaan siinä 23.30 maissa. Sitä seurasivat vielä herätykset arviolta klo 1.30 ja varmaan neljän kieppeillä (en silloin enää katsonut kelloa), viimeisen herätyksen jälkeen uni olisi tullut minulle mutta poika oli tosi virkeä. No, nukahti jossain kohtaa mutta herätteli minut sitten jo 6.30 aamutoimiin...
Ja nythän tuo istuu puhtaassa vaipassa ja syötyään sitterissä, ja alkaa jo olla vähän naama rutussa, kun väsyttää ja olis kiva ottaa ne päikkärit. Mä taas haluan odottaa, että mies tulee koiria lenkittämästä, kun hänen tarvitsee kuitenkin käydä kaivelemassa työvaatetta meidän vaatehuoneesta, johon on kulku makkarin kautta.
Harmittaa vaan, kun jossain kohtaa meni niin tosi hyvin nukkumisten kanssa ja nyt heräillään vähän väliä ja aina ollaan tissin perässä, muuten saa huudattaa ihan loputtomiin. Ja kauhean lyhyeltä tuntuvat nuo pojan yöunet!
Poika nukahti eilen tapansa mukaan 21 kieppeillä, ja itse kävin nukkumaan 22.30 jälkeen (olen kyllä yrittänyt käydä aiemmin nukkumaan, mutten vaan kykene nukahtamaan), poika heräsi itkemään 23.10 ja siinä kohtaa en ollut vielä ehtinyt nukahtaa itse. Poika rauhoittui vasta tissille, minä pääsin nukkumaan siinä 23.30 maissa. Sitä seurasivat vielä herätykset arviolta klo 1.30 ja varmaan neljän kieppeillä (en silloin enää katsonut kelloa), viimeisen herätyksen jälkeen uni olisi tullut minulle mutta poika oli tosi virkeä. No, nukahti jossain kohtaa mutta herätteli minut sitten jo 6.30 aamutoimiin...Ja nythän tuo istuu puhtaassa vaipassa ja syötyään sitterissä, ja alkaa jo olla vähän naama rutussa, kun väsyttää ja olis kiva ottaa ne päikkärit. Mä taas haluan odottaa, että mies tulee koiria lenkittämästä, kun hänen tarvitsee kuitenkin käydä kaivelemassa työvaatetta meidän vaatehuoneesta, johon on kulku makkarin kautta.
Harmittaa vaan, kun jossain kohtaa meni niin tosi hyvin nukkumisten kanssa ja nyt heräillään vähän väliä ja aina ollaan tissin perässä, muuten saa huudattaa ihan loputtomiin. Ja kauhean lyhyeltä tuntuvat nuo pojan yöunet!
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Nähtävästi noi painajaiset tms. ovat nyt sitten jokaöisiä. Viimeyönä neiti nukahti 21 kieppeillä ja kerrankin menin myös itse nukkumaan ajoissa eli 22, uskalsin ottaa yhden melatoniinin ja uni tulikin hyvin. Kunnes sitten samaan aikaan kuin edellisyönä alkoi kamala hätääntynyt itku, jolle en keksi muuta selitystä kuin paha uni. Erona se, että nyt neiti ei rauhoittunut millään, ei syliin, ei hyssyttelyyn eikä edes tissille. Itse asiassa tissin tarjoaminen sai aikaa vaan pahemmat raivarit. Oltiin muuten just puhuttu ruokapöydässä miehen kanssa, että rintaraivarit taitaa olla taaksejäänyttä elämää, kun ei edes muistettu milloin niitä olisi viimeksi ollut. Nähtävästi mitään positiivista kehitystä ei kannata sanoa ääneen.
Pahinta tässä oli se, että mulla oli sellainen olo, että vauva ei tuntenut mua, ja se tuntui todella pahalta. Mies yritti lohduttaa, että ehkä se oli niin unessa ettei tuntenut, mutta eikös ääni ja haju pitäisi olla tuttuja? Yleensä vauvalle riittää se, että käyn näyttäytymässä tai kuiskaan että äiti on tässä. Nyt oli mun sylissä ja huusi kuin joku vieras ihminen olisi kaapannut. Lopulta sitten vien vauvan olohuoneeseen, jossa oli valot päällä, ja kun heräsi kunnolla niin rauhoittui myös. Annettiin myös varuilta panodolia, kun arveltiin että ikenet on arat. Sitten hetken valvomisen jälkeen tissi maistuikin taas mainiosti, käytännössä siis otettiin kaikki iltarutiinit uusiksi. Loppuyö mentiin onneksi ilman herätyksiä, ja minäkin olin tarpeeksi väsynyt että uni tuli, mutta toivottavasti tota ei tapahdu toista kertaa.
Viimeyönä neiti nukahti 21 kieppeillä ja kerrankin menin myös itse nukkumaan ajoissa eli 22, uskalsin ottaa yhden melatoniinin ja uni tulikin hyvin. Kunnes sitten samaan aikaan kuin edellisyönä alkoi kamala hätääntynyt itku, jolle en keksi muuta selitystä kuin paha uni. Erona se, että nyt neiti ei rauhoittunut millään, ei syliin, ei hyssyttelyyn eikä edes tissille. Itse asiassa tissin tarjoaminen sai aikaa vaan pahemmat raivarit. Oltiin muuten just puhuttu ruokapöydässä miehen kanssa, että rintaraivarit taitaa olla taaksejäänyttä elämää, kun ei edes muistettu milloin niitä olisi viimeksi ollut. Nähtävästi mitään positiivista kehitystä ei kannata sanoa ääneen. Pahinta tässä oli se, että mulla oli sellainen olo, että vauva ei tuntenut mua, ja se tuntui todella pahalta. Mies yritti lohduttaa, että ehkä se oli niin unessa ettei tuntenut, mutta eikös ääni ja haju pitäisi olla tuttuja? Yleensä vauvalle riittää se, että käyn näyttäytymässä tai kuiskaan että äiti on tässä. Nyt oli mun sylissä ja huusi kuin joku vieras ihminen olisi kaapannut.
Lopulta sitten vien vauvan olohuoneeseen, jossa oli valot päällä, ja kun heräsi kunnolla niin rauhoittui myös. Annettiin myös varuilta panodolia, kun arveltiin että ikenet on arat. Sitten hetken valvomisen jälkeen tissi maistuikin taas mainiosti, käytännössä siis otettiin kaikki iltarutiinit uusiksi. Loppuyö mentiin onneksi ilman herätyksiä, ja minäkin olin tarpeeksi väsynyt että uni tuli, mutta toivottavasti tota ei tapahdu toista kertaa.Keräilen taas täällä vuoden äiti -pisteitä, mutta mä en siis edes tiennyt, että vauvat voi nähdä painajaisia jo nyt, ääk! 
Meilläkin on öisin herätty nyt aika kipakkaan itkuun, sellaiseen, joka alkaa kovaa ja aika vähin varoituksin.
Ja tosi kurjalta kuulostaa Latteäiti tuo, että tuntui, että vauva ei olisi tunnistanut. Meille ei ole yöllä käynyt mitään tuollaista (ainakaan vielä), mutta tänään suihkusta tullessani ilmeisesti säikäytin pojan jotenkin, koska minut nähdessään alkoi raukan alahuuli väpättää ja sitten alkoi kunnon parkuminen. Eihän siitä hyvä fiilis tullut, onhan poika nähnyt mut niin monesti kuitenkin esim. tukka märkänä eikä sinänsä mun suihkulookissa pitäisi olla mitään uutta.
(ylläolevaan olisin keksinyt vielä huonoja vitsejä riippareista ja kaikesta muusta, mitä poika mahdollisesti säikähti, mutta jätetään ne nyt pois
)
Meilläkin on öisin herätty nyt aika kipakkaan itkuun, sellaiseen, joka alkaa kovaa ja aika vähin varoituksin. Ja tosi kurjalta kuulostaa Latteäiti tuo, että tuntui, että vauva ei olisi tunnistanut. Meille ei ole yöllä käynyt mitään tuollaista (ainakaan vielä), mutta tänään suihkusta tullessani ilmeisesti säikäytin pojan jotenkin, koska minut nähdessään alkoi raukan alahuuli väpättää ja sitten alkoi kunnon parkuminen. Eihän siitä hyvä fiilis tullut, onhan poika nähnyt mut niin monesti kuitenkin esim. tukka märkänä eikä sinänsä mun suihkulookissa pitäisi olla mitään uutta.
(ylläolevaan olisin keksinyt vielä huonoja vitsejä riippareista ja kaikesta muusta, mitä poika mahdollisesti säikähti, mutta jätetään ne nyt pois
)