Ihmeiden ihme!
Meidän neiti nukkui viime yön pinnasängyssä!
Olen siis laskenut päiviä siihen, että voidaan aloittaa unikoulu, mutta mies rupesi sanomaan, että luulee vauvan heräävän siksi, kun se haistaa maidon. Neiti nimittäin heräsi aina, kun minä tulin vaikka vessasta tms. ja kun rupesin itse miettimään asiaa, niin ajattelin että voihan se näinkin olla. Perhepedissä oltiin kuitenkin aika lähekkäin, joten ehkä tilaisuus tekee varkaan. Olin jo valmis kokeilemaan sitä, että jään itse nukkumaan sohvalle, koska toissayönäkin olin joutunut heräämään tunnin, kahden välein. Mutta mietittiin, että kun tuo on pari kertaa nukahtanut meidän sänkyyn ihan itse ja on muutenkin vähän isompi, esim. nyt unipupu on muodostunut aika rakkaaksi, niin kokeillaan sitä pinnasänkyä kuitenkin. No, imetin, neiti nukahti syliin. Siirsin, neiti heräsi. Silittelin, lähdin huoneesta neiti itki. Tein niin hullun jutun, että tyrkkäsin tissin suuhun pinnasängyn laidan yli. Neiti otti pari hörppyä, silitin uudestaan, laitoin pupun kainaloon ja lähdin. Ja se oli siinä!
Ja auttoi se niihin heräilyihinkin. Nyt heräsi kolme kertaa, mikä muihin verrattuna on ehkä paljon, mutta viime viikkoihin nähden todella vähän. Ja nätisti jatkoi unia pinnasängyssä myös syöttöjen jälkeen. Ja ihan kaikki nukuttiin paremmin, tosin mulla meni ensin hyvä tovi siinä, että fiilistelin tilan paljoutta ja sitä, että voin vaihtaa kylkeä rauhassa ilman että tarvii pelätä vauvan heräävän. Eihän siitä olekaan kuin viisi kuukautta, kun olen saanut tarpeeksi tilaa nukkuessa. Ja vielä pitempään siitä, että olen saanut nukkua selälläni leveästi. Voi onnea!
Toivottavasti iloitseminen ei vaan kostautudu tänä iltana, mutta optimismini on nyt huipussaan.