Qkkuu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä oon just ollut enne ekaa lasta tuollain kun sun mies, että ei oo ollut vahvaa mielipidettä lapsilukuun. En varsinaisesti kaivannut lasta elämääni, mutta en ollut sitä vastaankaan. Puoliso ei halunnut aiemmin lapsia ja oon aina ollut tosi mukautuvainen luonteeltani, niin tätä ristiriitaa ei suhteessa ennen ollut… Toki mulla tuli jo raskausaikana se ajatus et ehkä toinenkin, ja vahvistui jo vauvavuonna. Et pakko tässä kai on olla jotain muutakin kun vain sen ajan ikävöintiä? Ja tuntuu just tuolta, että ne omat arvot ja elämäntavoitteet on muuttuneet nyt lapsen myötä perhekeskeisempään suuntaan.
Onhan meillä sinällään hyvä taloudellinen tilanne, mutta mies etenkin on tosi tarkka rahasta ja haluaa elää leveästi, jäädä aikaisin pois töistä ym. Ei ole varmaan valmis nipistämään tästä lapsen/lasten vuoksi, ja mielestäni se on vähän ristiriidassa parisuhteen ja perhe-elämän ideologian kanssa - esim äitiysvapaalla maksoin edelleen puolet yhteisistä kuluista vaikka tulot tippui. Asiasta keskusteltiin kyllä, mutta hän ei ollut valmis ottamaan isompaa taloudellista vastuuta hetkeksi -> tuntui että ajaa enemmän kuitenkin omaa etuaan. Ja se tunne jatkuu. Kuitenkin rakastaa lasta ja haluaa hänelle kaiken hyvän, sijoittaa lapselle myös omista rahoistaan joka kuukausi ym.
Itse voisin tyytyä vähempäänkin, vaikka onhan se kiva asua isossa omakotitalossa josta on tulossa remontoimalla tosi hieno. Mut sit kun miettii, että onko materia tärkeämpää kuin perhe ja lapset? Materia voi tuhoutua, sen arvo voi laskea, mitä ikinä. Ja kun se vaikein aika lasten kanssa on kuitenkin niin lyhyt…
Mut tässä just tulee esiin se mun ja miehen erilaisuus arvoissa, joka on noussut vahvasti esiin lapsen myötä. Nyt vaan alkaisi olla se hetki, että ne vaikeat keskustelut näistä käydään. En vain tiedä miten, kun tiedän että mies ”torppaa” mun lapsihaaveita tai muita unelmia sanomalla etten mä elä siten että voisin saavuttaa näitä asioita, tai sitten hän ei vaan suostu keskustelemaan koko lapsiasiasta koska on niin jyrkästi sitä mieltä, että yksi riittää. Eli jotenkin tuntuu vaikealta päästä edes keskustelemaan siitä, mitä me voitaisiin tehdä yhdessä sen eteen, että kummankin toiveet ja haaveet toteutuisi.
Tää nyt meni taas tällaiseksi suhdeavautumiseksipahoittelut siitä.
@Olive Kävin uudestaan lueskelemassa tätä keskustelua ja ekana haluisin kans sanoa samaa kuin @AnniMaria, että anna tulla kaikki vaan tänne, jos kirjoittaminen yhtään auttaa jäsentelemään omaa tilannetta. Jäin miettimään tätä sun lausetta "Mut tässä just tulee esiin se mun ja miehen erilaisuus arvoissa, joka on noussut vahvasti esiin lapsen myötä.", että tässä varmaan nyt ollaan sen kaikista keskeisimmän äärellä. Aiemmin näitä eroja ei ehkä tullut esiin, mutta nyt tilanne on toinen. Näetkö mahdollisena tulevaisuuden miehen kanssa, jolla on erilaiset arvot kuin sinulla? Jos saatte asiat vaikka siellä terapiassa puhuttua läpi ja löydätte ne yhteiset arvot, tekemiset ja toiveet, niin tilannehan on aivan toinen ja varmasti löydätte toisenne uudelleen.
Toisaalta, jos ero molempien arvomaailmassa kasvaa liian suureksi niin kysymys on laajempi kuin pelkästään kysymys toisesta lapsesta ja joutuu varmaan miettimään tarkasti millainen yhteinen tulevaisuus teillä voi olla vai voiko sitä edes olla. En siis tarkoita kannustaa eroon tms., mutta tuo lauseesi kyllä itselläni hieman hälytyskelloja alkoi soittaa, kun vertaan tilannettasi vaikka omaan parisuhteeseen. Oli niin tai näin, niin lähetän todella paljon tsemppejä sinulle.@AstarteDream Ihanaa, onnea yritykseen!
@litranmitta Ymmärrän hyvin pohdinnat, kun häät tulossa! Onko sulla iän puolesta vielä aikaa odotella, jos vaikka yrittäisi lasta sitten häiden jälkeen?
Sitten omasta tilanteesta: Mulla on nyt kuukauden ollut alaselkä kipeänä. Meni kai kuntopiirissä maastavedossa, vaikkei painoa ollutkaan kuin joku 15-20kg. Äitiysfyssari-ohjaaja vielä katsoi, että menee oikein, mutta jälkeenpäin tajusin miettineeni, että voikohan tämä tosiaan olla oikea asento keskivartalolle/selälle. No eipä vissiin ollut. Toki selälle tulee paljon muutakin kuormitusta kun vauvan ja taaperon kanssa on kotona ja pyörittää kodin arkea. Aluksi tuntui vaan, että selän lihakset on vaan jumissa, mutta muuttui sittemmin kivuksi (välillä ihan lamaavaksi sellaiseksi) ja oon ollut mm. terkkarin akuuttiajalla fyssarilla viikko sitten ja sain jonkun toisen tulehduskipulääkkeen Buranan sijaan. Joutunut siis nyt jo yli pari viikkoa syödä Buranaa ja Panadolia maksimimäärät. Lisäksi loka-joulukuussa mulla oli jotain alavatsakipua, joka paheni kävellessä eli jouduin jättämään pitkät kävelyt pois ja ajoittain ihan jo kotona oleminenkin teki kipeää. Eli ei kai tästä voi päätellä kuin että ei ole kroppa palautunut toisesta synnytyksestä niinkuin olisi pitänyt.
Eilen onnistuin siivotessa jotenkin entisestään venäyttämään alaselkääni, jonka jälkeen aloin kyllä vakavasti miettimään onko mun kroppa valmis uuteen raskauteen vielä 3 kuukauden päästä (joo toki voi olla ettei onnistu pitkään aikaan, mutta uskaltaako jättää vielä ehkäisyä silloin pois). Jos tää selkä oireilee vielä vaikka pari kuukautta niin pitäisi varmaan antaa sille aikaa palautua ennen sitä uutta suurta kuormitustilaa selälle, minkä raskaus toisi.
Oon niin kuumeillu jo viime alkusyksystä et milloin sais alkaa yrittämään, ja nyt sit pitääkin miettiä pitäisikö yrityksen aloitus siirtää vaikkapa vähintään tämän vuoden syksyyn. En tiiä. Höh.
oon vasta 27 ni kyllä sitä kolmatta kerkeää 
vanhempainrahojen puolesta tulee ainut hoputus, kun alle 3-vee ikäerolla edelliseen lapseen saisi samat rahat kuin aiemmin. Tai sit täytyis löytää tältä nykyiseltä paikkakunnalta yhtä hyväpalkkainen työ kuin missä olin ennen esikoista ja tehdä vuosi sitä ennen seuraavaa vauvaa (kävin viikot töissä toisella paikkakunnalla, mikä ei lapsiperheenä enää olisi mahdollinen kuvio olla toisen vanhemman aina 5 vrk putkeen reissussa. Tai no onhan niitä kaikenmaailman rekkakuski tai laivatöissä olevia vanhempiakin, mutta meidän perheen arkeen saatika omiin arvoihin ei sovi olla viikoittain poissa lasten luota)
tein vielä eile r-testin mut seki negatiivinen, eli vissiin oliskohan pian kuukautiskierto taas starttaamas vaikka täysimetän
Silti haaveilen. On toki välillä näitä rauhallisiakin hetkiä, mutta silmät tarkkana pitää olla kun kuopuksen vaaran taju on täysi nolla…
Tuntui niin pahalta sun puolesta. Toivon todella että nyt alkaa asiat järjestyä pikkuhiljaa…
Olen aloittamassa uudessa työssä ja siitä syystä ei ihan vielä viitsisi toista alkaa yrittää. Ollaan molemmat vielä suht nuoria, joten iän puolesta ei ole syytä kiirehtiä. Tämä ensimmäinen lapsi sai alkunsa nopeasti heti, kun ehkäisystä luovuttiin. Toivon mukaan syksyn saapuessa päästäisiin toista yrittämään. Voi kuinka pitkä aika sinne vielä onkaan! 