Vauvahaaveita!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Momwoc
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tiisu: Voi meitä, ihan samanlaisia ajatuksia täällä! Kaiholla muistelen ensimmäisen raskauden onnellista ja auvoista fiilistä, jota en keskenmenon jälkeen tule varmaan enää koskaan kokemaan, alkuraskaudessa ainakaan. Vaikka silloinkin pelkäsin keskenmenoa ja olin tietoinen sen mahdollisuudesta, en osannut pelätä näin paljoa. En suoraan sanoen edes kuvitellut että niinkin varhaisen keskenmenon kokeminen voisi edes tuntua niin kamalta kuin se oli. Nyt tiedän, ja pelko on moninkertainen ja pyörii mielessä KOKO AJAN. Taidanpa muuten itsekin ostaa vielä viikkonäytöllisen digitestin ja varmistella esi viikolla nouseeko viikot!


Ja lohdutuksena tuohon paniikkiin ja kysymyksiin pärjäämisestä, koin itse saman keväällä kun edellinen raskaus selvisi. Kaiken onnen keskellä tuli plussauksen jälkeen epätoivoinen olo, miten pärjäämme, miten jaksamme, onko tämä nyt sittenkään järkevää, tuleeko elämästämme ihan kaaosta, saako esikoinen nyt kaiken tarvitsemansa kun on vielä itsekin niin pieni kun uusi vauva tulee taloon…ja sata muuta kysymystä! Uskon, että tämä kuuluu asiaan ja varmasti on ihan hyväkin kaiken sen vauvakuumeen ja haaveilun keskellä ymmärtää realiteetit, että toisen lapsen myötä elämästä tulee varmasti aika ajoin hektisempää! Mutta toisaalta perheeseen tulee tuplamäärä lisää rakkautta ja iloa, jotka varmasti tasapainottavat raskaampia hetkiä :) Olen keskustellut pienestä ikäerosta monien tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa, ja voisi sanoa että kaikki ovat sanoneet sen olevan loistojuttu, sekä lapsille että vanhemmille. Vaikka alkuun pitää arkea opetella vähän uusiksi kun perheeseen tulee toinen lapsi, mutta nopeasti uusi arki asettuu uomiinsa ja elämä alkaa rullaamaan uusilla pelimerkeillä. Minulla kesti ehkä n. kuukausi positiivisen raskaustestin jälkeen tuo paniikki, ja sitten helpotti pelot ja kysymykset. Nyt tämän raskaustestin kohdalla ei tuota epätoivoa enää tullut, kun ehdin käsitellä nämä kaikki ajatukset jo keväällä aika hyvälle mallille! Nyt ainoa mikä pelottaa on keskenmeno, mutta vauvan syntymän jälkeinen elämä ei enää niinkään :) Uskon että asiat loksahtelevat paikoilleen sitten, ja tulemme pärjäämään hyvin. Ainahan sitä pärjää kun on pakko! Toivottavasti sinäkin saat pian mielenrauhan ja voit alkaa odottelemaan uutta tulokasta luottavaisin mielin. Olen varma että se päivä koittaa vielä! :)
 
Sinuna en hätäilisi tuon raskaustestin tuloksen takia, raskaushormoni nousee niin yksilöllisesti etten ylipäätään ymmärrä miten nuo viikkonäytölliset testit mittaavat hormonin perusteella raskausviikot! Jos ei 2-3 tulos ole pari viikkoa ekasta testauskerrasta noussut 3+ tulokseksi, niin ehkä voisi käydä vaikka tarkistuttamassa tilanteen, mutta en kyllä vielä huolestuisi! Ymmärrän toki hyvin, kuinka pahin vaihtoehto pyörii mielessä!
 
Kiitos Momwoc! <3 Tämä on niin tätä hermoilua! Ja tuntuu, että ei juuri ole oireita vaikka lauantaina kirosin ristiselän vihlontaa ja menkkatuntemuksia.
 
Olen ehkä vähän jäävi kommentoimaan teille yhtään mitään, mutta haluaisin valaa uskoa ja toivoa tulevaan. ♡

Minulla ei ole mitään tietoa, eikä käsitystä elämästä vain yhden lapsen kanssa. Meillä kun on synnytty tunnin ikäerolla. Kaksi täysin saman ikäistä on eri asia kuin kaksi pienellä ikäerolla. Kaksi lasta on kuitenkin aina kaksi lasta. Ei siinä iällä ole mitään väliä, kun molemmat kuitenkin tarvitsevat syliä ja rakkautta. Kahdesta on vaivaa enemmän kuin yhdestä, sehän nyt on ihan matematiikalla laskettavissa! Vaikka itkua ja työtä on tuplasti, tulee ilo kahden lapsen kanssa moninkertaisena takaisin. :) Pienellä ikäerolla lapset ehtivät kasvaa hienosti yhteen. Vanhempi ei edes muista aikaa yksinään. :) Toki riitoja ja mustasukkaisuutta on varmasti myös, mutta sekin on osa sisarusten kanssa kasvamista. Myös sitä iloa ja rakkautta on paljon!

Nyt en halua loukata ketään yhden lapsen äitiä, mutta minua vähän aina hymyilyttää, jos äiti miettii, ehtiikö tarjota sille ainoalle riittävästi lapsuutta ja rakkautta ennen seuraavaa lasta. Mihin se hyvän lapsuuden tarjoaminen loppuu, vaikka lapsia olisi enemmän? Meillä ainakin tytöt ovat saaneet paljon enemmän rakkautta ja läheisiä ihmisiä itselleen, kun heitä on kaksi. Riittää useammalle ihmiselle hoidettavaa ja tytöille enemmän läheisiä aikuisia. Ja onhan perheissä yleensä kaksi aikuista hoitamassa. :)

Muutoksen toinen lapsi aina tuo ja varmaan moni äiti käy samoja tunteita läpi. Hyvä ystäväni pohti aikanaan, että miten hän pärjää, kun toinen syntyy ja riittääkö hänestä äitiä molemmille. Naiset ovat läpi historian selvinneet useamman lapsen kanssa ja olleet hyviä äitejä, vaikka lapsia on ollu paljon. Todellakaan tämä ei ole hävinnyt mihinkään! Uusi lapsi ei koskaan vie toisten paikkaa äidin sydämessä, vaan ottaa sieltä oman tilansa. :)

Keskenmenon jälkeen tunteet ovat sekavia ja pelot jopa irrationaalisia. Varhainen kkm oli itselleni todella kova paikka, josta selviäminen kesti pitkään. Jotenkin seuraavan raskauden kohdalla oli kuitenkin hyvin seesteinen ja rauhallinen olo. Olin käynyt sen surun jo kerran läpi ja tiesin, että mitä tahansa tein tai en tehny, eivät ne asiat olleet minun käsissäni. Vaikka tietenkin km pelkäsi, halusin rakastaa lasta ja hoitaa häntä (tai heitä, kun kuulin odottavani kahta) positiivisilla ajatuksilla ja stressittömyydellä. Jos jotain olisi käynyt, ei sitä olisi voinut estää ainakaan murehtimalla asiaa etukäteen. Jos olisi ollut tarkoitettu, että lapset olisivat eläneet vain joitakin viikkoja tai kuukausia kohtuni suojissa, olisin halunnut heidän elävän edes sen aikaa rakastettuina. Itkun aika olisi ollut myöhemmin. :)

Voimia ja rohkeutta teille! Iloksi se muuttuu. :) ♡♡♡
 
Ihanaa, onnea paljon Tiisulle ja Momwocille!! <3 täällä peukut ja varpaat pystyssä että pienet pysyvät kyydissä.

Pari viikkoa sitten olin sitä mieltä, että ajan voisi pysäyttää ja voisin olla raskaana vaikka inan kauemminkin ja haikea ajatella että ensiodotus on pian ohi.. Vieläkin olen samaa mieltä, että se on haikeaa mutta nyt jotenkin alan olla aika kypsä näihin kolotuksiin, kankeuteen, hitauteen... :D mutta, lepäillään ja nautiskellaan nyt vielä. Ei oo montaa viikkoa enää, vähän jopa ehkä alkaa jännittämään :p

Juhannus oli hyvää harjoittelua meille. Oltiin miehen veljen perheen kanssa mökillä. Siellä lapset kohta 4v ja 7kk. Kolme päivää häärättiin niiden kanssa ja olin ihan silmät sydäminä kun mies niin ihanasti touhusi koko päivän lasten kanssa. En oo häntä ennen nähnyt noin innoissaan touhuamassa pienten kanssa <3

Tänään poksahti rv 33+0 :)
 
Kiitos rohkaisevista sanoistasi Elaffy. :-)

Moony: Minustakin tuntui aikanaan kivalta olla raskaana ja tuntui vähän haikealta, että ensiodotus loppui. Olin hyväkuntoinen loppuun asti ja päivä ennen synnytystä kävin sauvakävelemässä 4 km ilman ongelmia.

Nyt tuli se 3+ testiin, jee! :-)
 
Elaffy: voin kuvitella kuinka toisen lapsen saapumiseen liittyvä stressailu hymyittää kaksosten äitiä! Itse olen myös aina ajatellut että uusi sisarus tuo vanhemmalle lapselle (tai lapsille) vain lisää iloa ja onnea elämään, eikä todellakaan ole keneltäkään pois, päinvastoin! Juuri yksi ystäväni, kahden lapsen äiti, sanoi että jälkikäteen on oikeastaan enemmänkin ”säälittänyt” esikoisen vauva-aika, jonka on joutunut viettämään yksin ilman sisarusta! Se oli ihanasti sanottu, ja mielestäni niin totta – sisarukset ovat lapsen etuoikeus <3


Toki oma jaksaminen mietityttää, ei siksi etteikö uskoisi pärjäävänsä/selviänsä, pakon edessä sitä seisoo vaikka päällään. Viimeisen vuoden aikana olen hyvin levänneenä jaksanut olla ”parempi äiti”, jaksanut leikkiä, nauraa, hassutella, olla kärsivällinen, ylläpitää sosiaalista elämää ystävien ja perheen kanssa. Kuitenkin väsyneimpinä hetkinä en ole jaksanut mitään edellisistä, enkä niistä ajoista suoraan sanoen muista oikein mitään. Siitä olen tietyllä lailla potenut huonoa omatuntoa, millainen vanhempi olen ollut väsyneimpinä päivinä. Toisen lapsen syntymään liittyvä epävarmuus ja ”pelko” on ehkä enemmänkin sitä, että pelkään tuon olon ja huonon omantunnon palaavan, jos väsymys kasvaa ylitsepääsemättömäksi ja päivät tuntuvat selvitytymiseltä aamusta iltaa, ja taas illasta aamuun. Nyt elämme vaihetta jolloin elämä on aika sujuvaa ja olo on hyvä, ja uskon että lapsikin sen vaistoaa J Jokatapauksessa kaikki nämä kysymysmerkit ja pelko arjen sujuvuuteen liittyen ovat niiiiin pientä verrattuna siihen suureen haaveeseen toisesta lapsesta, ja kaikesta siihen liittyvästä. Ei malta edes odottaa!


Moony: Muistan myös nuo ajat kun raskaana oli ihanaa ja onnellista, olo oli hyvä ja sai rauhassa odotella tulokasta ja notkua netissä lueskellen kaikkea mahdollista vauva-aiheista synnytyksestä hankintoihin. Nauti nyt ainutlaatuisesta ajasta! J Itse juuri tässä mietin, että minkälaisia fiiliksiä tämä raskaus tuo tullessaan, ainakaan plussaus ei tuntunut yhtään ”arkiselta” vaikka sen koki toistamiseen. Ihan samanlailla otti vatsapohjasta kuin silloin ekalla kertaa, ja ihan yhtä outo ja taianomainen olo on ajatella että masussa kasvaa joku ihana uusi tyyppi!


Tiisu: Ensinnäkin JIPII 3+ tuloksesta!!!! Minäkin sain kirjoituksestasi idean ja hain viikkonäytöllisen digin apteekista, se näytti eilen 2-3 J Ihan järkeenkäyvältä tuntuu tuo viikkomäärä, tai siis vastaa sitä mitä oletkinkin. Enköhän ensi viikolla vielä yritä bongailla 3+ tulosta…..heh. Keskenmenon jälkeen tällaiset pikkujutut tuovat edes jonkinlaista varmuutta ja rauhaa! Vähän ehkä rahanhaaskausta tehdä sata testiä, mutta toisaalta 10-15€ tuntuu pieneltä rahalta siitä että edes hetken luottaa siihen että tämä raskaus ehkä eteenekin juuri niin kuin pitää.

Tänään on ollut jotenkin hyvä fiilis raskaudesta, ensimmäiset päivät menivät keskenmenon pelossa mutta nyt olen saanut psyykattua itseni sellaiseen tilaan, että turha murehtia kun ei vielä ole murehdittavaa. Nyt pitää vaan nauttia!
 
Momwoc: Hienoa, että sait 2-3 tuloksen, viikon päästä sitten 3+! Noin tein edellisissäkin raskauksissa, sen verran hermoheikko olen. Mutta se on totta mitä kirjoitat, että ei kannata murehtia ennen kuin on murehdittavaa. :-) Minulla on tavallaan aika seesteinen olo, vaikkakin jännitän välillä miten tässä käy.
 
Heiii pitkästä aikaa tännekki! Ihana nähdä, että täällä vielä kesäkuussakin on kirjoiteltu :) meillä meni koko viime vuosi niin hääpainotteiseksi ja puku löyty niin ajoissa, että vauvahaaveet piti unohtaa hetkeksi. Nyt on häät tanssittu ja mieskin saatu "peliin mukaan", eka yrityskerta menossa ja kävin jo ostaa sen clearbluen uuden "varhaistestin"
 
Kiva kun kirjoittelit sinäkin pitkästä aikaa Terhinaattori! Toivottavasti ei tarvitse montaa Clearbluen varhaistestiä ostaa, ja tärppäisi pian <3
 
Selailin ketjun vaan läpi nopeaan, mutta onko teille jo siis toinen tulossa momwoc? :) ja kiva palata, nyt kun haaveista vois tulla tottakin!
 
Tervetuloa taas Terhinaattori! :-) Kiva kuulla, että pääsette nyt tositoimiin! Toivottavasti tärppää pian!
 
Oon kirjotellu enenmpi nyt tuolla raskaaksi 2016-ryhmässä, joten pahoittelut jos jollekkin tulee tuplapostausta, mutta tänään tein PLUSSA-TESTIN! En voi uskoo todeks!! :wideyed: Menkoista on tullu nyt vähä epäsäännölliset, kierto vaihdellu muutamilla päivillä, mutta tänään kp 25/25-28. Tänää ihmettelin aamulla, kun hikosin ku pieni possu, vaikka ei ollut mikään järkyttävän kuuma. Ja just kun olin lähdössä kauppaan testejä ostamaan, nii tuli ihan todella raju paha olo (eikä muuten meinaa helpottaa millään…). Lisäks oon himoinnu ihan hirveästi lihapullia. Voisin vedellä niitä kaksin käsin (ei oo ennen ollu mikään juttu mulle). :hilarious: Ilmeisesti siis eilen/tänään lähteny hormonitasot nousuun :rolleyes:
 
Onneksi olkoon Terhinaattori! :-) Sehän kävi nopeasti!

Paremmin on mennyt nyt. Meillä on myös toinen tulossa. :-)
 
No nopeemmin, ku osasin arvata! En muista kerroinko täällä, kun kävin joskus vajaa vuosi sitten gynellä ja hän sanoi sillon, että "sä tuut kyllä varmasti helposti raskaaks". En oikein uskonu sillo, ku oon aina aatellu, et voiko se niin helposti käydä kellään. No näköjään kuun asento on ollut meidän kohdalla nyt oikea, toivotaan vaan, että minioni pysyy kyydissä!

Ja onnea kakkosesta Tiisu! oon täällä lukenukki ketjua läpi siltä osin mistä itse jäin "paussille", mut tuntuu että muisti alkanu tekee temput mulle :D tosi mahtava juttu :)
 
Moikka! :-) Mitä tänne kuuluu?
Kesä on sujunut pääosin mukavasti pahoinvointia ja väsymystä lukuunottamatta. Nyt on 12 viikkoa täynnä ja olo on parantunut huomattavasti. Menneellä viikolla oli np-ultra ja kaikki oli hyvin. <3 Mahakin alkaa jo vähän näkyä.
 
7+4 pitäis olla nyt :) alkua siis vielä, että vielä saa jännitellä. Mutta pahoinvointi on kyllä megaluokkaista, hyh... Loppuko sulla jossain vaiheessa se pahoin vointi?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top