Tiisu ihanat onnitelut!!! Voi kun teillä nyt on ihana vauvan tuoksuista arkea!
Joko Momwoc on jakautunut? :)
Kopioin mitä tuonne toiseen ketjuun kirjoitin mun kuulumisia teillekin:
Reilun vuoden nyt olen siis thyroksiinia syönyt ja siinä sivussa metformiinia myös. Arvot on vaihdelleet nyt viimesen reilun puoli vuotta 2 kk välein vajaa- ja liikatoiminnalle. Niin ja mammavitskut on kulkenu koko ajan mukana ja vaihdellen oon kokeillu muutakin. Viimeksi kävin pari viikkoa sit kokeissa ja mulle määrättiin myös jotain lisäjuttuja ja odotukset oli korkeella et sieltä löytyis jotain muutakin, koska kun arvot vaan vaelti ees taas niin ei mitään mahdollisuutta raskautua muuta kun ihmeen kautta teoriassa. Lääkäri myös sanoi että kun me ollaan ivf-jonossa et sitäkään ei voi tehdä jos arvot ei oo kunnossa, minkä nyt itsekin tajuan. Mutta myös lisänä tajuan sen että tää vois kyllä onnistua luomustikin jos ne ois kunnossa ja se on mun ensisijainen toive. niin ja painoa oon pudotellut myös, alku tilanne oli bmi n.35, nyt se on vähän alle 32, kiloissa lähtenyt 13.
Ok, no tulokset tuli, joku uusi arvo oli vähän koholla mutta tsh 2,55 ja t4v 19,9, viite arvojen sisällä,ja hemoglobiini 139. Olin kotona ja mies pyöri siinä ympärillä kun soitin näitä tuloksia naistenpolille ja sain ihan hirveen itkukohtauksen, niin et hoitaja ei saanu mitään selvää mun puheesta. Se rauhotteli ja sanoi et "itke vaan. Mä tässä vähän tutkin sun tietoja et saat rauhoitua hetken".

No mä sinä kokosin itseäni (mies toi paperia ja kävi silittämässä poskea) ja sit juttelin hoitajan kanssa melko kauan ja se sano että katotaan nyt vielä näin muutama kuukausi ja sit voidaan soitella sinne jos haluaan se ivf. Kehui kovasti painon pudotuksesta ja oli mutenkin tosi ihana ja tsemppaava.
Olin kuitenkin ihan tosi hajalla tästä koska en jotenkin osaa kuvitella että ne arvot mitenkään pysyisi hyvänä ja ekaa kertaa tuntui siltä että ei tästä ihan oikeesti meinaa tulla mitään, vaikka pitkän ajan aikana en oo missään vaiheessa toivo menettänytkään.
Tämän hässäkän seurauksena kuitenkin, en tiiä et järkyttyikö mun mies siitä et uskalsin itkeä noin paljon vieraalle ihmiselle vai mistä se johtui, mut se istui monta päivää koneella ja eti kaikkia vitamiineja ja aineista mitä me molemmat alettiin syömään ja suurimpana juttuna me kokeillaan nyt mulle ( ja miehellekin kun se piti sitä hyvänä ja onhan se helpompaakin) viljatonta ruokavaliota. Se etti ihan hirveen määrän artikkeleita joissa oli että kilpparin vajaatoimilla ja viljoilla on yhteys ja viljattomalla ruokavaliolla voidaan saada tosi hyviä tuloksia tähän mun juttuun.
Joten tämä nyt viikko sit alettiin, toistaiseksi kaikki menny tosi jees eikä ole ollut vaikea luopua leivästä. Kaappi on täyttä hedelmiä ja siemeniä ja pähkinöitä ja lihaa
Mulla on tosi toiveikas ja hyvä olo nyt tästä :) Ens sunnuntaina pitäs olla ovis, en viiti nyt kuitenkaan vielä testata kun se todennäköisesti on ja sit kroppa ei oo viel kuitenkaan tasottunut, katotaan sit seuraavassa kierrossa.