ebbe: Jostain syystä mulla jäi yks sivu kokonaan välistä lukematta, enkä siis näin ollen kirjoittaessani ollut nähnyt tuota digitestiä! Eli tuo viestini sulle oli vähän outo, joten tuhannesti onnea siis satavarmasta plussasta, IHANAA!!!!
Tiisu: Täytyy sitten jakaa ultrakuulumiset täällä heti loppuviikosta! Se np-ultra oli ainakin meille jotenkin tosi tärkeä ja ihana kokemus. No, varmaan kaikille :) Meillä on nuo tyttö- ja poikafiilikset jakaantunut, eli mies odottaa tyttöä saapuvaksi ja mulla ihan poikaolo
Tällä viikolla kun aloin tuntemaan liikkeitä, niin vauva tuli taas jotenkin vähän konkreettisemmaksi ja lähemmäksi, ja huomasin että mielikuvissani ajattelen koko ajan pienen pojan siellä potkivan! Hih. Eli jommankumman meistä pitää laittaa ajatukset uusiksi joka tapauksessa. Tämänkin takia sukupuoli kyllä kiinnostaa ihan hirveästi jo! Ja siis lisäyksenä vielä, että nämä fiilikset eivät siis liity toiveisiin, vaan ovat vain fiiliksiä
Ihan varmistuksena, kun tuo "mieheni odottaa tyttöä" saattoi ehkä kuulostaa siltä. Molemmat ovat meille molemmille tietysti enemmän kun tervetulleita, ja pienokainen on niin odotettu ja rakastettu jo nyt. Mullakin oli muuten myös alkuraskaudessa "krapulainen olo" nimenomaan, se kuvaa musta parhaiten raskauspahoinvointia! Nauti nyt siitä, koska itselläni ainakin sen loppuessa olin tietysti huolissani että miksi se loppui. Ikuiset murheet
Ja mullakaan ei todellakaan tuossa vaiheessa ollut vatsan seudulla MITÄÄN, siis ei kertakaikkiaan minkäänlaista muutosta, vasta reilusti np-ultran jälkeen huomasin ihan pientä pyöristymistä, tai oikeastaan juuri sen että vatsaa ei saanut enää vedettyä niin sisään. Nyt mennään viikolla 20 eikä vieläkään arvaisi raskautta ellei tiedä. Äiti kyllä sanoi että vatsa on pyöristynyt, mutta vielä olen ihan tiukoissa paidoissa töissäkin kulkenut ihan huoletta. No eipä me tässä vaiheessa asiaa olla enää salaltukaan, mutta jotenkin silti on tullut katsottua aamuisin, että voiko tiukassa paidassa vielä lähteä töihin, että eihän maha näy
Kai se alkuraskauden salailu jäi vähän päälle! Tietysti tuo keskenmenokokemus varmasti tuo lisähuolta, ja toivoisi että saisi merkkejä etenevästä raskaudesta. Itselläkin oli alkuun aika pöllö olo, että raskaanako tässä muka ollaan, vaikka ei missään näy eikä tunnu. Ja silti täälläkin kaikki edennyt normaalisti. Eli yritä olla ressaamatta, ja nauti ainutlaatuisesta ajasta!
Ilpurille tsemppiä huomiseen lääkäriin, kerro sitten miten meni!! Ja mun yksi kaveri, jolla raskaus alkoi avustettuna, kertoi että alkuraskaudessa jatkuvasti ultrattiin ja seurattiin miten prosessi etenee. Just kiinnittyminen jne. En usko, että tuollaisissa tapauksissa todellakaan ultraisivat (ja oikein usean kerran viikossa) jos siitä olisi jotain haittaa tai se riskeeraisi onnistuneen hedelmöittymisen? Voithan tietysti mainita asiasta, niin ei jää vaivaamaan. Mutta en olisi huolissani!