Ihanaa ihanaa onnea Sannis!!!!
Vitsi miten onnellinen olo tulee aina plussauutisista, tuli se sitten tutulle tai vähän tuntemattomammalle!
Nauttikaa nyt täysin siemauksin, vitsi miten ihmeellistä aikaa tuo ihmettely.
En oo vähään aikaan täällä käynytkään, niin oli kiva että täällä oli hyviä uutisia odottamassa.
IHANAA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE KETJULAISILLE!! Toivottavasti kaikilla oli mukava joulu, ja toiveikas uuden vuoden vietto! Itsellä uudenvuoden aatto meni rauhallisemmissa merkeissä kun monen moneen vuoteen, varmaan viimeiset 15 vuotta on ollut jossain liikenteessä ja juhimassa uudenvuodenyön, nyt vietettiin ihan koti-iltaa ja se oli ehdottomasti oikea päätös! Tuntuu, että tässä raskauden aikana on muutenkin vauhti hidastunut aika lailla. Ennen raskautta olin ns. "aina sata rautaa tulessa" -tyyppi, ja usein olinkin buukannut päiväni täyteen kaiken maailman menoja. Nyt on ihan selvästi koittanut uusi vaihe, ja ihan luonnostaan arki rauhoittunut huomattavasti ja olen viihtynyt paljon kotosalla, mietiskellen ja suunnitellen tulevaa. Sama homma miehellä. Uskomatonta, miten aikansa saa kulumaan kaikkea tätä mietiskellessä ja suunnitellessa. Kyse ei varsinaisesti ole jaksamisesta, koska alkuraskauden häiritsevän väsymyksen väistyttyä oloni on ollut energinen ja todella hyvä! Välillä tuntuu, että pitäisi "hyödyntää" tämä aika tapaamalla ystäviä ja menemällä, kun nyt siihen on vielä mahdollisuus ihan eri tavalla kun vauvan synnyttyä. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että nyt pitää kuunnella kehoa ja vaistoja, ja toimia niinkun parhaalta tuntuu. Eikä pakosta pönöttää erinäisissä kissanristiäisissä ihan vaan siksi, että voi
Voi tosin olla, että tuossa keväällä sitä aktivoituu ja tulee taas vietettyä enemmän aikaa kodin ulkopuolella, tämä pimeys ja talvi on usein sellasta rauhoittumisen aikaa ehkä muutenkin, ja keväällä taas herää henkiin.
Meillä on tällä viikolla tunnettu pikkuisen ensimmäiset liikkeet mahassa, tai siis minä olen ne tuntenut ja toistaiseksi voinut vaan kertoa niistä isälle. Vielä ei liikkeet ulospäin tunnu, joka harmittaa vietävästi. Haluaisin niin kovasti jakaa tämän ihmeellisyyden mieheni kanssa, mutta ei se jotenkin ole sama vaan kertoa asiasta. Odotan siis innolla, että hänkin tuntee vatsan läpi liikkeet, niin voidaan aidosti ihastella asiaa yhdessä
Ihan uskomaton tunne tuo, kun ensimmäistä kertaa havahtuu siihen, että vauva touhuaa jotain mahassa!! Ensin vähän säikähdin jopa, kun tunne oli niin outo. Mutta nyt olen nautiskellut kaikesta möyrinnästä, jota tänäänkin olen tuntenut. Ihana tietää, että pikkuinen siellä polskii, ja nyt tosiaan saa muutenkin kuin ultran ja neuvolan sydänäänien kuuntelun lisäksi jonkin konkreettisen merkin siitä, että vauva tosiaan on siellä ja kaikki on varmaankin hyvin, kun siellä jumppailee!
Meillä on ensi viikolla rakenneultra, ja meinataan kysyä josko sukupuoli näkyy
Väliä sillä ei ole, mutta tuntuu että sukupuolen tietämisen myötä saisi jotenkin muodostettua käsityksen ihan oikeasta ihmisestä, eikä pelkästään sellaisesta kasvottomasta, sukupuolettomasta tyypistä, joka pikkuinen tällä hetkellä vielä on. Jänskää!
Millä fiiliksillä täällä ollaan otettu uusi vuosi vastaan? Ja Ilpuri, milloin olet menossa sinne lääkäriin?