Täällä nyt vikko synnytyksestä ja kotona menee ihan mukavasti. Tyttö nukkuu ja syö. Kärsii ilmeisesti ilmavaivoista tai muista vatsanpuruista, kun välillä nukahtaminen on hankalaa vaikka selvästi olisi halua nukkua (erityisesti öisin). Kun sitten nukahtaa, niin nukkuu yleensä sen 3-4 tuntia. Parina päivänä on halunnut olla vaan rinnalla ja on kyllä ihme, jos ei ole paino noussut. Muutenkin pitää rintaa ihan huvituttina, joten ohjeistuksia uhmaten olen antanut neidille välillä tutin käyttöön.Huomenna siis eka neuvola. Meille ei tarjottu mitään kotikäyntiä, mutta neuvola on onneksi ihan lyhyen matkan päässä.Itsellä on mieliala välillä aika maassa. En koe vielä suuria kiintymyksen tunteita ja imetys on ollut kamalaa. Maito nousi vasta kotona ja sitten sitä onkin tullut riesaksi asti. Nytkään en ehtinyt suihkun jälkeen liivejä saada päälle kun jo maito valui pitkin mahaa. Liivinsuojuksia menee käsittämätön määrä. Rinnat on todella kipeät ja imettäminen tuskallista. Olen pumpannut ja pariin kertaan on annettu korvikettakin, kun imetys on tuntunut niin kamalalta. Suurimmaksi osaksi olen kuitenki tyttöä rinnalla pitänyt. Nyt kun olen pumpannut enimmät maidot pois niin imetyskin sujuu kivuttomammin kun ei ole rinta ihan kivikova.
Vauva kuulumiset
- Ketjun aloittaja taikku:)
- Aloituspäivämäärä
TMJ
Näppärä viestien naputtelija
annushka: Voimia imettämisen kanssa, kyllä siitä helpottaa kunhan maidon tulokin tasoittuupi :) Kyllähän se sitoo melkoisesti mutta ihan mahtavaa se kuitenkin on jos onnistuu! :) Kunhan vaan muistaa että se, imettääkö vai ei, ei tee kenestäkään yhtään parempaa taikka huonompaa äitiä lapselleen. Meilläkin esikko kasvoi käytännössä korvikkeella kun imetyksestä ei tullut mitään vaikka miten yritin. Nyt toka kerralla taas vaikuttaa onnistuvan ihan hyvin, täysimetyksellä mennään ja herra on 4 viikkoa "vanha" tyytyväinen vauva. Ainakin toistaiseksi siis rintamaito riittää. Mutta tilanteen mukaan täälläkin mennään. Jos alkaa näyttää että vauveli on tyytymätön ja neuvolassa tuumitaan ettei paino oo noussut niin sitten hörpätään pullosta lisää.
Mutta jaksamista sinne vauva-arkeen! :) Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu kunhan hormoonit hieman tasoittuupi äitillä. Ja jos tuntuu ettei ala olo itsellä helpottaa niin rohkeasti vain asia puheeksi neuvolassa, ei kannata jäädä yksin asiaa miettimään. :)
Mutta jaksamista sinne vauva-arkeen! :) Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu kunhan hormoonit hieman tasoittuupi äitillä. Ja jos tuntuu ettei ala olo itsellä helpottaa niin rohkeasti vain asia puheeksi neuvolassa, ei kannata jäädä yksin asiaa miettimään. :)
Heippa kaikille! Pääsen minäkin vihdon tänne enemmän kirjoittelemaan kuulumisia :).
En varmaan jaksa erikseen tuonne synnytyskertomuksiin kirjoitella, mutta synnytyshän mulla käynnistettiin 20 päivä joulukuuta ballongilla. Seuraavana päivänä puhkaistiin kalvot ja synnytys lähti sitten kunnolla käyntiin. Itse avautumisvaihe kesti noin 10 h ja meni mukavasti erilaisten puudutusten (epiduraali, kohdunkaulanpuuduke, ilokaasu) avulla. Sitten alkoi ponnistusvaihe, mikä alkoi hyvin, mutta sitten asennon vaihdossa meni napanuora pojan kaulan ympärille
. Vaikka kuinka puskin, niin vauvaa ei saatu ulos, joten otettiin imukuppi käyttöön. Yhtäkkiä huoneessa olikin mun ja miehen lisäksi 7 henkilöä (mm 2 kätilöä, nukutuslääkäri, lastenlääkäri, synnytyslääkäri yms apureita) ja sellainen pieni paniikki meinasi iskeä. Loppujen lopuksi tarvittiin vain yksi imukupin "imaisu" ja meidän "pieni" poikamme oli ulkona ihan mahtavin pistein 8-9. En voinut olla onnellisempi, kun sain niin hellyyttävän suloisen poikani rinnan päälle 
. Taisteluhaavoja sain paljon, jonka vuoksi en istu kunnolla vieläkään 
. Mutta kun katson rakasta poikaani, niin hänen vuoksensa kärsisin vaikka kuinka monta tikkiä 
.
Ja siis täytyy mainita vielä, että mullehan kokoajan toitotettiin, että pieni ja siro vauva on tulossa ja minä (ja mieheni ja neukku) kaikki "odotimme" tyttövauvaa mun olojen ja oireiden yms perusteella, niin olihan se hauska shokki nähdä heti vauvasta vain isot pallit
.
Päästiin sitten jouluaattona kotiin pojan kanssa ja todella kivasti lähtenyt arki rullaamaan. Imetys sattui aluksi ihan perkeleesti ja itkin ja kirosin aina imettäessä
. Nyt on imetyskin alkanut jotenkuten sujumaan.
Poika nukkuu noin 1-5,5 h pätkissä (yöllä tietenkin noissa lyhyemmissä
) ja päivisin on paljon hereillä seurustelemassa. Pientä itkukitinää on usein illasta, mutta onneks mies on isyyslomalla, niin meitä on kaksi sylittelmässä.
Ja itkuisuudesta puheenollen, niin oli tääkin mamma aika itkuinen ekat päivät kotona
. Mua alkoi aina itkettään poikaa katsoessa, kun toinen niin pieni ja avuton ja epäilin, että osaanko olla tarpeeksi hyvä äiti noin ihanalle pojalle. Sitten mua hirveesti pelotti kokoajan, että jotain pahaa tapahtuu pojalle 
. Mutta onneks nyt alkanut nämäkin helpottamaan 
.
Tulipas hirvee sepustus... Toivottavasti ei liikaa kirjoitusvirheitä, koska nyt tuli kiire imettään
En varmaan jaksa erikseen tuonne synnytyskertomuksiin kirjoitella, mutta synnytyshän mulla käynnistettiin 20 päivä joulukuuta ballongilla. Seuraavana päivänä puhkaistiin kalvot ja synnytys lähti sitten kunnolla käyntiin. Itse avautumisvaihe kesti noin 10 h ja meni mukavasti erilaisten puudutusten (epiduraali, kohdunkaulanpuuduke, ilokaasu) avulla. Sitten alkoi ponnistusvaihe, mikä alkoi hyvin, mutta sitten asennon vaihdossa meni napanuora pojan kaulan ympärille
. Vaikka kuinka puskin, niin vauvaa ei saatu ulos, joten otettiin imukuppi käyttöön. Yhtäkkiä huoneessa olikin mun ja miehen lisäksi 7 henkilöä (mm 2 kätilöä, nukutuslääkäri, lastenlääkäri, synnytyslääkäri yms apureita) ja sellainen pieni paniikki meinasi iskeä. Loppujen lopuksi tarvittiin vain yksi imukupin "imaisu" ja meidän "pieni" poikamme oli ulkona ihan mahtavin pistein 8-9. En voinut olla onnellisempi, kun sain niin hellyyttävän suloisen poikani rinnan päälle . Taisteluhaavoja sain paljon, jonka vuoksi en istu kunnolla vieläkään . Mutta kun katson rakasta poikaani, niin hänen vuoksensa kärsisin vaikka kuinka monta tikkiä .Ja siis täytyy mainita vielä, että mullehan kokoajan toitotettiin, että pieni ja siro vauva on tulossa ja minä (ja mieheni ja neukku) kaikki "odotimme" tyttövauvaa mun olojen ja oireiden yms perusteella, niin olihan se hauska shokki nähdä heti vauvasta vain isot pallit
.Päästiin sitten jouluaattona kotiin pojan kanssa ja todella kivasti lähtenyt arki rullaamaan. Imetys sattui aluksi ihan perkeleesti ja itkin ja kirosin aina imettäessä
. Nyt on imetyskin alkanut jotenkuten sujumaan. Poika nukkuu noin 1-5,5 h pätkissä (yöllä tietenkin noissa lyhyemmissä
) ja päivisin on paljon hereillä seurustelemassa. Pientä itkukitinää on usein illasta, mutta onneks mies on isyyslomalla, niin meitä on kaksi sylittelmässä. Ja itkuisuudesta puheenollen, niin oli tääkin mamma aika itkuinen ekat päivät kotona
. Mua alkoi aina itkettään poikaa katsoessa, kun toinen niin pieni ja avuton ja epäilin, että osaanko olla tarpeeksi hyvä äiti noin ihanalle pojalle. Sitten mua hirveesti pelotti kokoajan, että jotain pahaa tapahtuu pojalle . Mutta onneks nyt alkanut nämäkin helpottamaan .Tulipas hirvee sepustus... Toivottavasti ei liikaa kirjoitusvirheitä, koska nyt tuli kiire imettään
Katsotaan, ehtisinkö tänne vähän kirjotella kuulumisia. Vaikka vähän näyttää siltä, että neiti alkaa juurikin heräillä. :)
Synnytyksestä tulee huomenna viikko ja kotona ollaan oltu sunnuntaista asti. Vauva on tähän asti ollut tosi tyytyväinen tapaus. Ei itke oikeestaan ollenkaan. Pientä kitinää tulee jos nälkä pääsee liian suureksi ja välillä on vähän masuvaivaa.
Pääasiassa meillä päivät vaan nukutaan. Kauaa ei neiti hereillä ole, illasta enemmän. Vaippaa saa vaihtaa tiuhaan kun kakkaa tulee ihan tosi usein ja jostain syystä aina kun saat isot kakat vaipasta pestyä, niin heti hoitoalustalle tulee uudet ja pahimmillaan myös heti uuden vaipan saatuaan sinnekin pitää turauttaa kakka. Eli aikamoista vaippa rumbaa.
Yöllä tietty ei nukuta niin hyvin vaan olis mukavaa valvoa. Mutta parilla yö heräämisellä ollaan tähän asti pärjätty ja sillon valvotaan 1-1.5h. Muuten nukkuu aikalailla 2-4h pätkissä. Yhtenä iltana nukkui jopa 6h. :) Välillä oon ollut varsinkin iltasin vähän "masentuneella" mielellä, ehkä jotenkin pelkään, että mitä yö tuo tullessaan. Vaikka suht helpolla onkin vielä päästy. Ja kaippa ne hormoonit tekee osansa tähän alkuun kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Joskus myös itku tulee ihan tosta noin vaan, yleensä kun katselen tyttöä ja totean kuinka se on pieni ja ihana tai sillon kun mietin synnytystä (joka siis oli todella hyvä kokemus, kirjottelen myöhemmin synnytyskertomusta).
Imetys meillä on lähteny tosi hyvin käyntiin ihan sairaalasta asti. Mulla nousi maito jo sairaalassa ja se nousi kyllä sitten oikein kunnolla. Edelleen riittää enemmän kun on tarvetta. Rintapumppu on ollut hyvä ystävä kotiutumisesta lähtien, ilman en pärjäis kun tuntuu, että rinnat räjähtää. Alkuun oli todella kipeet ja välillä oli tosi tuskanen olo. Nyt on ehkä vähän alkanut helpottamaan ja on itse löytäny sopivan rytmin pumppaamiseen jne. Toki mää välillä mietin, että onko vauvan asento ja imuote varmasti hyvä ja oikea, mutta ainakin se saa hyvin syötyä ja painokin oli tiistaina enää 25g alle syntymäpainon. :)
Mutta näin, kaikki on hyvin, mitä nyt mieli heittelee välillä paljonkin kaiken uuden ja opettelun keskellä. Mutta tyttö on niin ihana ja suloinen, että sitä tuijottelemalla unohtuu kyllä kaikki murheet.
Saa nähdä kuinka sekava tästä tekstistä tuli kun tuntuu, että pää ja ajatukset on ihan höttöä.
Niinjoo ja ihanaa kun on tämä ketju, lukasin eilen läpi kokonaan ja on niin helpottavaa tietää, että kaikilla on samanlaisia ongelmia ja pulmia ja tietää, että ei ole näiden asioiden kanssa yksin. Vertaistuki vaan on parasta!
Synnytyksestä tulee huomenna viikko ja kotona ollaan oltu sunnuntaista asti. Vauva on tähän asti ollut tosi tyytyväinen tapaus. Ei itke oikeestaan ollenkaan. Pientä kitinää tulee jos nälkä pääsee liian suureksi ja välillä on vähän masuvaivaa.
Pääasiassa meillä päivät vaan nukutaan. Kauaa ei neiti hereillä ole, illasta enemmän. Vaippaa saa vaihtaa tiuhaan kun kakkaa tulee ihan tosi usein ja jostain syystä aina kun saat isot kakat vaipasta pestyä, niin heti hoitoalustalle tulee uudet ja pahimmillaan myös heti uuden vaipan saatuaan sinnekin pitää turauttaa kakka. Eli aikamoista vaippa rumbaa.
Yöllä tietty ei nukuta niin hyvin vaan olis mukavaa valvoa. Mutta parilla yö heräämisellä ollaan tähän asti pärjätty ja sillon valvotaan 1-1.5h. Muuten nukkuu aikalailla 2-4h pätkissä. Yhtenä iltana nukkui jopa 6h. :) Välillä oon ollut varsinkin iltasin vähän "masentuneella" mielellä, ehkä jotenkin pelkään, että mitä yö tuo tullessaan. Vaikka suht helpolla onkin vielä päästy. Ja kaippa ne hormoonit tekee osansa tähän alkuun kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Joskus myös itku tulee ihan tosta noin vaan, yleensä kun katselen tyttöä ja totean kuinka se on pieni ja ihana tai sillon kun mietin synnytystä (joka siis oli todella hyvä kokemus, kirjottelen myöhemmin synnytyskertomusta).
Imetys meillä on lähteny tosi hyvin käyntiin ihan sairaalasta asti. Mulla nousi maito jo sairaalassa ja se nousi kyllä sitten oikein kunnolla. Edelleen riittää enemmän kun on tarvetta. Rintapumppu on ollut hyvä ystävä kotiutumisesta lähtien, ilman en pärjäis kun tuntuu, että rinnat räjähtää. Alkuun oli todella kipeet ja välillä oli tosi tuskanen olo. Nyt on ehkä vähän alkanut helpottamaan ja on itse löytäny sopivan rytmin pumppaamiseen jne. Toki mää välillä mietin, että onko vauvan asento ja imuote varmasti hyvä ja oikea, mutta ainakin se saa hyvin syötyä ja painokin oli tiistaina enää 25g alle syntymäpainon. :)
Mutta näin, kaikki on hyvin, mitä nyt mieli heittelee välillä paljonkin kaiken uuden ja opettelun keskellä. Mutta tyttö on niin ihana ja suloinen, että sitä tuijottelemalla unohtuu kyllä kaikki murheet.
Saa nähdä kuinka sekava tästä tekstistä tuli kun tuntuu, että pää ja ajatukset on ihan höttöä.
Niinjoo ja ihanaa kun on tämä ketju, lukasin eilen läpi kokonaan ja on niin helpottavaa tietää, että kaikilla on samanlaisia ongelmia ja pulmia ja tietää, että ei ole näiden asioiden kanssa yksin. Vertaistuki vaan on parasta!
Onko kellään muulla painon nousun kanssa ongelmia? Meillä kävi eilen neukku kylässä ja vauvan paino ei ole noussut kuin 50g kuudessa päivässä ja edelleen painaa 3170g kun syntymäpaino oli 3300g. Vauva nyt 1vk 6pv. Maitoa kyllä tulee ja syö hyvin ja on myös tyytyväinen..
Nyt metsästetään pissanäytettä että voiko olla syntyessään pissatulehdus. Kuulemma jotkut vauvat myös vain hitaammin kerryttää painoa ilman, että mikään on vialla..
Kevyesti ärsyttää juttu kun kaiken lisäksi saatiin silmätipat seuraaviksi 6 päiväksi. Laitokselta asti rähminyt silmät.. (On muuten tosi "helppo" laittaa)
Nyt metsästetään pissanäytettä että voiko olla syntyessään pissatulehdus. Kuulemma jotkut vauvat myös vain hitaammin kerryttää painoa ilman, että mikään on vialla..
Kevyesti ärsyttää juttu kun kaiken lisäksi saatiin silmätipat seuraaviksi 6 päiväksi. Laitokselta asti rähminyt silmät.. (On muuten tosi "helppo" laittaa)
Ensimmäinen täys fiasko yö takana. Itkettää ja väsyttää. Muutenkin kiintyminen lapseen ollut vielä hyvin pinnallista niin nyt ei kyllä kauniit ajatukset päässä pyöri.Eilinen päivä ja edellinen yö meni niin loistavasti että nyt sitten neiti päätti että hänhän ei nuku. Koko yö imetetty ja vasta viideltä aamulla nukahti ensimmäisen kerran yli 15 minuutiksi. Ja näköjään taas heräilee. Olihan sitä jo nukkunutkin ainakin tunnin.
Meillä poitsu painaa jo reilusti yli neljä kiloa, mutta saakin oman maidon lisäksi korviketta, kun muuten joutuisi huutamaan nälkäänsä. Mun omat maidot ei todellakaan riitä tyydyttämään pikkuvampyyriä, vaikka olisi tissi suussa 24/7.
Äitiä on itkettänyt myös täällä. Kuuluu ilmeisesti asiaan. Erityisesti tuo joulun tienoo oli melkoista silmäturvotuksen aikaa. Ja kuulostaa juurikin tutulta, että iltaa kohti itkettää enemmän kun "pelkää" sitä tulevaa yötä, vaikka ihan hyvin niistä on toistaiseksi selvitty. Nyt tuntuu, että tunteilu alkaa hieman tasoittumaan. Tsemppiä kaikille yövalvomisiin ja hormonimyrskyihin. Onko kukaan muu hikoillut öisin kuin pieni possu?
Vaihdevuodet vissiin pukkaa päälle jo. 
Äitiä on itkettänyt myös täällä. Kuuluu ilmeisesti asiaan. Erityisesti tuo joulun tienoo oli melkoista silmäturvotuksen aikaa. Ja kuulostaa juurikin tutulta, että iltaa kohti itkettää enemmän kun "pelkää" sitä tulevaa yötä, vaikka ihan hyvin niistä on toistaiseksi selvitty. Nyt tuntuu, että tunteilu alkaa hieman tasoittumaan. Tsemppiä kaikille yövalvomisiin ja hormonimyrskyihin. Onko kukaan muu hikoillut öisin kuin pieni possu?
Vaihdevuodet vissiin pukkaa päälle jo. Me ollaan -Eevi- ens tiistaina menossa tarkistuttaan painoa kun siinä oli häikkää maanantaina..vaikka tyttö on sen yli 4kg niin tarvitsee nyt herätellä 2-3h välein syömään..tai näin on nyt tehty neukun ohjeiden mukaan..tytteli on niin kova nukkumaan...yöt on kyllä nyt myuttuuneet sellaiseksi että meillä valvotaan klo: yhde-viiden välillä..uni on tosi katkonaista...voi kyllä vaikuttaa noi d vitamiini tipatkin kun aloitettiin keskiviikkona..annetaan aina aamusta siinä toivossa että jos masu sen takia reistailee niin ei kauheesti ärsyttäs sit illalla/yöllä ne tipat ennen kun maha tottuu niihin
Täällä myös itsellä jonkin moista baby bluussia..itku herkässä..väsyttää ja vanhemmat muksut ei päästä helpolla..pientä paniikkia jo ens viikosta kun mies lähtee töihin
mullahan puhkes masennus ekan raskauden loppu puolella ja kesti 3-4kk vielä synnytyksen jälkeen..ne joilla on mieli harmaana ynm..niin kehotan puhumaan neuvolassa asiasta jotta saa oikeanlaista apua..itse kävin aika syvällä mutta onneksi hyvin kävi ja asiasta selvisin voittajana..
Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
Täällä myös itsellä jonkin moista baby bluussia..itku herkässä..väsyttää ja vanhemmat muksut ei päästä helpolla..pientä paniikkia jo ens viikosta kun mies lähtee töihin
mullahan puhkes masennus ekan raskauden loppu puolella ja kesti 3-4kk vielä synnytyksen jälkeen..ne joilla on mieli harmaana ynm..niin kehotan puhumaan neuvolassa asiasta jotta saa oikeanlaista apua..itse kävin aika syvällä mutta onneksi hyvin kävi ja asiasta selvisin voittajana..
Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
Voi näitä pieniä.. Tää syö vaihtelevasti.. Nyt nukkunut 4h, mutta ajattelin herätellä kohta syömään jos se edes auttaisi! Muuten kyllä illat menee tissillä roikkuessa ja neiti on myös tajunnut, että vauvan tarvii yöllä syödä En sitte tiiä paljon hän yöllä jaksaa syödä kun tulee siinä torkuttua itse samalla Toki tisseistä päätellen sielä tavaraa häviää yön aikana..Pissanäyte tänään juuri ja juuri saatu otettua! Aika homma ton ikäsellä ottaa pissapussi näytettä!!
Mut silmätipat meni tänää helpommin Meilläkin oli viime yö hankala. Tyttö nukku taas illasta hyvin ja juuri kun ite päästiin miehen kans sänkyyn puolilta öin niin tyttö heräs ja nukahtikin sitten vasta neljältä. Tiedä sitten mikä vaivasi.. Maitoa sai hyvin ja lopussa ei enää kelvannut yhtään ja vaippa vaihdettiin kuivaan pariin kertaan.. Mutta kovasti vaan väänteli ja kitisi. Ei onneksi itkeny.. Syli kelpas parhaiten ja siihen välillä torkahti, mutta heti kun yritti laittaa omaan sänkyyn niin silmät aukes ja kitinä jatku.. Mahtaako olla masuvaivaa? Ja kovasti hamuaa kaikkee suullaan, mut sit maito ei enää kelvannu. Tutti helpotti hetkeksi.
Eilen illalla oli taas itku herkässä ja mieli maassa. Tuntuu olevan onneks aika yleistä muillakin. Ehkä ne hormoonit ajan kanssa tasottuu. :) Ja mulla kans välillä yöllä niin hirvee hiki, että kaikki vaatteet ihan märkänä.
-Eevi- voin kuvitella kuinka mukavaa hommaa tippojen laitto ja pissanäytteen otto on! En tiedä miten ikinä onnistuisin kun tää meidän typykkä vispaa käsillä ja jaloilla koko ajan.
Tiedä sitten mikä vaivasi.. Maitoa sai hyvin ja lopussa ei enää kelvannut yhtään ja vaippa vaihdettiin kuivaan pariin kertaan.. Mutta kovasti vaan väänteli ja kitisi. Ei onneksi itkeny.. Syli kelpas parhaiten ja siihen välillä torkahti, mutta heti kun yritti laittaa omaan sänkyyn niin silmät aukes ja kitinä jatku.. Mahtaako olla masuvaivaa? Ja kovasti hamuaa kaikkee suullaan, mut sit maito ei enää kelvannu. Tutti helpotti hetkeksi. Eilen illalla oli taas itku herkässä ja mieli maassa.
Tuntuu olevan onneks aika yleistä muillakin. Ehkä ne hormoonit ajan kanssa tasottuu. :) Ja mulla kans välillä yöllä niin hirvee hiki, että kaikki vaatteet ihan märkänä. -Eevi- voin kuvitella kuinka mukavaa hommaa tippojen laitto ja pissanäytteen otto on! En tiedä miten ikinä onnistuisin kun tää meidän typykkä vispaa käsillä ja jaloilla koko ajan.
Meilläkin tyttö saavutti syntymäpainonsa vasta 3vk ikäisenä (4200gr). Uudenvuodenaattona oli neuvolalääkäri ja tyttö painaa nyt 4620gr, joten nyt on kasvanutkin vauhdilla :) pituus on kasvanut 52cm:stä reilu 56cm:iin.
Vauva on kuulemma kehityksessä ikäistään edellä, nyt siis viisi viikkoa vanha. Seuraa hyvin katseellaan esineitä yms, jaksaa kannatella päätään pitkäänkin ja muutenkin lääkärin mielestä "ei jäntevämpää ja terveempää vauvaa voisi enään olla"! :D äiti on iloinen :)
annushka: älä lannistu :/ täälläkin oli aluksi kovin vaikeeta. Tiedä sitten johtuiko hormoneista vai siitä, että en ole koskaan mikään hirveä "vauvaihminen" ollut. Toki sitä rakastaa tuota omaa pikku tyttöä, mutta kyllä sitä on hammasta purtu ja paljon, etenkin ekat 3 viikkoa. Ja väsymys painaa (nyt vasta alkaa helpottamaan VÄHÄSEN), niin ihan luonnollista että pinna ei kestä. Kyllä se siitä :) älä soimaa ainakaan itseäsi ja anna itsellesi aikaa :)
Vauva on kuulemma kehityksessä ikäistään edellä, nyt siis viisi viikkoa vanha. Seuraa hyvin katseellaan esineitä yms, jaksaa kannatella päätään pitkäänkin ja muutenkin lääkärin mielestä "ei jäntevämpää ja terveempää vauvaa voisi enään olla"! :D äiti on iloinen :)
annushka: älä lannistu :/ täälläkin oli aluksi kovin vaikeeta. Tiedä sitten johtuiko hormoneista vai siitä, että en ole koskaan mikään hirveä "vauvaihminen" ollut. Toki sitä rakastaa tuota omaa pikku tyttöä, mutta kyllä sitä on hammasta purtu ja paljon, etenkin ekat 3 viikkoa. Ja väsymys painaa (nyt vasta alkaa helpottamaan VÄHÄSEN), niin ihan luonnollista että pinna ei kestä. Kyllä se siitä :) älä soimaa ainakaan itseäsi ja anna itsellesi aikaa :)
No meillä oli keltasta paksua rähmää molemmissa silmissä. Useaan kertaan päivässä joutu pyyhkimään. Lopuksi alko silmät myös vuotamaan.. Ei punerra tms. Voi kuulemma olla virus peränen, mutta jos uusiutuu heti niin sitte on kyynelkanavat tukossa ja aukeaa ajan kanssa..
Juu kyllä tämä tästä. Päivällä aina mieliala nousee, mutta kuten näköjään muillakin niin illalla alkaa itku tulla kun edessä oleva yö stressaa. Ja eihän tuo tyttö ole edes mitenkään erityisen tyytymätön vauva. Tuntuu vain olevan välillä vaikeaa se unen tulo. Selkeästi haluaisi itsekin nukkua mutta ei vaan onnistu.
Tulisi edes jotain hyvää ohjelmaa telkkarista öisin niin saisi pidettyä itsensä hereillä kun imettää tunti tolkulla :)Meillä oli eilen neuvola ja syntymäpaino oli ohitettu. Ikää oli siis se reilu viikko. Voitte siis kuvitella miten hyvin tyttö viihtyy rinnalla :D
Tulisi edes jotain hyvää ohjelmaa telkkarista öisin niin saisi pidettyä itsensä hereillä kun imettää tunti tolkulla :)Meillä oli eilen neuvola ja syntymäpaino oli ohitettu. Ikää oli siis se reilu viikko. Voitte siis kuvitella miten hyvin tyttö viihtyy rinnalla :D
Ite oon öistä todennut, että helpoimmalla pääsee ite kun antaa vauvan nukkua vieressä.. Illalla laitan omaan sänkyyn (jos hän sielä suostuu nukkumaan) ja otan viereen syömään kun herää ja siinä sitten nukkuu aamuun asti. Siinä saa ite torttua samalla, eikä tarvi väkisin pitää silmiä auki. Esikoinen nukku hyvinkin pitkään vieressä ja toinen ekat 2,5kuukautta, kunnes meni omaan huoneeseen ja veteli sielä 10h unia putkeen..
TMJ
Näppärä viestien naputtelija
Meillä oli syntymäpaino ohitettu jo silloin kun terkka kävi kuuden päivän iässä kotikäynnillä. Sithän meillä ei tosiaan olekkaan neuvolaa kuin VASTA 20.1 ja vauvahan on sit jo yli 6 viikkonan. Eilen kun soittelin itselle jälkitarkastukseen aikaa niin terkkari kyseli että miten meillä vauvan kanssa on mennyt ja sano että aijaa tekö ette oo käyneet neuvolassa tässä välissä. No jaa, mä sanoin sit et tämmönen aika annettiin kun soitin silloin lastenneuvolaan. Aika pitkä väli minustakin... No, mutta poika vaikuttaa tyytyväiseltä. Pissavaippoja tulee hirveet määrät vuorokaudessa, kakka tulee normaalisti. Ei oo itkunen eikä vaikuta nälkäseltä. Ainoo "ongelma" meillä on että tyyppi elelee masurytmiä edelleen. Eli meillä nukutaan tosi hyvin päivisin ja iltasin, 5 tuntiakin menee ihan heittämällä. Mutta öisin saattaa kaiffari syödä sitte tunnin parin välein. Hyvällä onnella menee 3 tuntia. Öisin on kaikista virkeimmillään, puolen yön ja aamu viiden välillä. Kiva... :D Tänään mä sit menin nukkumaan "yöunille" aamulla puol ysiltä ja nukuttiin vauvan kans melkeen kahteentoista. Isi hoiti isompaa poikasta. Tämmöstä meille.
Mutta niin nopsaan nää pienet kasvaa ja muuttuu käveleviksi taaperoiksi että ajatuskin jo oikeestaan hirvittää.
Jaksuja kaikille vauva-arkeen. Mää niin tiijän tuon tunteen kun vauva ei yöllä nuku... :P
Mutta niin nopsaan nää pienet kasvaa ja muuttuu käveleviksi taaperoiksi että ajatuskin jo oikeestaan hirvittää.
Jaksuja kaikille vauva-arkeen. Mää niin tiijän tuon tunteen kun vauva ei yöllä nuku... :P
aarnikratti
Satasella mukana keskusteluissa
Jee nyt on lääkärissä käyty ja paino oli hyvin noussu vihdoin. Täälläki oli tosiaan sen painon kanssa alkuun ongelmia, nyt kuitenki jo 4020g ja pituuttaki tullu 4,5cm lisää.
Yöt on täällä kans valvottu aika huolella ja nyt onki vaavi iskän hoivissa (olkkarissa) tän yön, että saan nukkua pitkästäaikaa. En kyllä tiedä osaanko yhtään nukkua ku kokoajan nii kova huoli pienestä :/ noh se jää nähtäväks... eiku korvatulpat korvaan ja unille.
Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
Yöt on täällä kans valvottu aika huolella ja nyt onki vaavi iskän hoivissa (olkkarissa) tän yön, että saan nukkua pitkästäaikaa. En kyllä tiedä osaanko yhtään nukkua ku kokoajan nii kova huoli pienestä :/ noh se jää nähtäväks... eiku korvatulpat korvaan ja unille.
Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app