Vauva ja lemmikit

Ootteko harkinnut kissan antamista parempaan kotiin, kun se ei selvästikään ole osa teidän perhettä? Kissa ei ymmärrä uhkailua, että lähtö tulee, jos menet sinne tai tänne. Johdonmukaisella kieltämisellä ja oven sulkemisella se voi oppia, mutta se vie aikaa. Kissa on eläin, eikä siltä voi vaatia ihmisen mieltä. Mun käy sääliks se eläin, kun sitä noin vihataan. :sad001

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Joo tulee kyllä kohta tippa linssiin tuon Lyytin kissan takia :sad001 Eikö kannattas jo harkita sen pois antamista tai sitten hyväksymistä perheenjäseneks. Kuten cedju sanoi, ei se tosiaankaan ymmärrä tuollasta. Eikä niin voi vaatiakkaan.
 
joo samaa tulin ihmetteleen; kissa parka :sad001ihan käsittämätön asenne Lyytillä elävään eläimeen.:mad: kissa ansaitsisi uuden kodin,sellaisen jossa se saisi olla rakastettu eikä mikään ei-toivottu eläin jonka voi sitten dumpata pihalle oman onnensa nojaan kun sen katteleminen vituttaa.anna kissa pois äläkä ikinä enää ota mitään eläintä!!!!!!!!!!
 
pakko viä jakaa hetkiä meiltä ennen vauvan syntymää; näin meillä: kassu ja hoitopöytä.jpgnia äippälootassa.jpg pirtsa pinnis.jpg ps. yhdestäkään kissasta ei olla luopumassa ja ulos pääsee vaan valjaiden kanssa...
 
Kissojen luonteissa on eroja. Mun äidin kissa on todella kovapäinen ja ärsyttävä, se muistuttaa monessa asiassa Lyytin kuvauksia. Sen kohdalla en vaan luottaisi ikinä siihen, että se oppii jotain, koska sitä ei selvästi kiinnosta oppia. Se saattoi myös ennen hyökätä ihmisten kimppuun kiusantekomielessä: kerjäsi rapsutuksia, kehräsi, kävi sitten kynsin ja hampain ranteeseen kiinni. En mä sitä vihaa, se on eläinsuojeluyhdistyksen kautta saatu otus jolta on jäänyt pentuajan sosiaalistuminen täysin kesken, mutta aion kyllä olla to-del-la varovainen kun se on samassa tilassa lapsen kanssa. (Ikä ja kärsivällinen kasvatus on kyllä pehmentäneet kissan luonnetta, joten en oo enää niin huolissani kuin olisin ollut pari vuotta sitten.)

Meidän kissa on ihan päinvastainen luonne: oppii nopeasti, ottaa muut huomioon, osaa purkaa energiansa leikkimiseen eikä tuhoamiseen, ei ole ikinä pissannut väärään paikkaan tai raapinut ihmistä. Varmaan sekin yrittää tunkea vauvan sänkyyn (eihän se voi etukäteen tietää, onko se sallittu vai kielletty paikka) mutta luotan että parista kiellosta oppii.

Kerrasta poikki -sääntö on musta kohtuuton, koska eihän kilttikään kissa tosiaan voi tietää sääntöjä ennen kuin on niitä kokeillut. Jos kissa reagoi vauvan tuloon liittyviin sääntöihin aktiivisen vihamielisesti tai arvaamattomasti, yhteiselämä ei tule olemaan auvoisaa kummallekaan.
 
Meillon kans kissat luonteiltaan kuin yö ja päivä. Vanhempi tyttökissa on tosi kiltti ja tottelevainen, ei välitä lapsista suuremmin (lähinnä haistelee kauempaa). Toinen (1-v leikattu kolli) taas on sellainen luupää paskiainen, mitään kieltoja ei tottele, karkotteet tai vesisuihkut ei tee mitään. Kuitenkin on muuten tosi kiltti ja leikkisä. Menee heti tervehtimään tutut ja vieraat.
 
Ja sit se kissan "hävittäminen" varmaan tapahtuu paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Haluaisin ainakin uskoa niin.

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Oot kyllä Lyyti onnistunu kirjottaa siitä kissasta moneen otteeseen niin vihamielisesti, että ei se ole yhtään ihme, että moni meistä ns. huolestuu sen takia.
Tottakai vauvan turvallisuus on ykkösasia meille kaikille, oletan ainakin niin. Sen takiahan täällä juuri keskustellaan mm. niistä verkoista, ja millä saisi varmasti kissat pidettyä poissa kielletyistä paikoista. Jokainen meistä tekee sen tavallaan, en usko että KUKAAN MUUKAAN MEISTÄ antaa kissan nukkua enää pinnasängyssä sitten kun vauva on syntynyt. Et sinä ole ainoa joka on sitä mieltä. Mulla ne ei saa nukkua nyttenkään, mutta ilman verkkoa en voi sille mitään jos ne kuitenkin siellä on kun selkäni käännän.

Miten luulet, että kissa tulee edes tottumaan vauvaan, jos se joutuu heti koko ajaksi pihalle asumaan, niinkuin sanoit? Miten se oppii, että mihin paikkoihin ei mennä vauvan tultua, jos se on koko ajan ulkona? Mistä näät, kuinka se suhtautuu vauvaan?

Mie tiedän omalla kohallani jo sen, että mulla tulee olee tosi hankala totuttaa tuo nuorempi devon rex vauvaan. Tai siis lähinnä saada se pysymään pois vauvan läheltä ja esim. tuttien kimpusta. Se on luonteeltaan niin seurallinen ja haluis olla joka asiassa mukana ja suorastaan rakastaa kaikkee mikä haisee/tuoksuu lapsille. Tässä ei auta kun asennoitua ite oikein, valmistautua kunnolla ja tilanteen mukaan kattoa miten hankalat tilanteet saa ratkottua.
Voin kertoo, että hermoon koskee mullakin päivittäin jotkut kissojen metkut, mutta en minä niitä silti vihaa.
 
Ja joo, oli mullakin aikasemmin yks kissa, jonka kanssa en tullut toimeen. Se kissa muuten jäi exälle... Onneks exän nykynen emäntä taitaa tulla kissan kanssa ihan hyvin juttuun :)
 
Mun siskolla oli pinniksessä se kalteri, koska sillä oli iso hömelö poikakissa joka ois voinu sen pienen vauvan hautoo hellyydenpuuskassaan kuoliaaks. Olihan se "kalteri" hurjan näkönen, mutta toimivin ratkasu sillon alussa kun kissa ei vielä ollut oppinut, ettei ole apuhoitaja. Ei sitä ihanaa kissaa sen muutaman viikon/kuukauden harjoittelun takia ois voinu pois antaa. Mä en ole ketään lynkkaamassa, mut mä en aio tuntea myöskään huonoa omaatuntoa, jos aion vauvan laittaa kaltereihin, mä oon luvannu mun kissoille sillon ku ne otin, et ne on mun perheenjäseniä seuraavat 15-20v. ja vauva saa sopeutua tähän tilanteeseen, kuten kissat ja mäkin. Me ollaan meidän perhe.
 
Lyyti: Ikävä et oot joutunu luopumaa kissasta. Me koitettiin viime vuonna mun kaverin kaa, et jos sen poikakissa ois voinu tulla meille joskus hoitoon(kun ne tykkää tehä pitkiä thaikkumatkoja talvisin), ja mulla menis kolme siinä missä kakskin. Mut tää vieras kissa tuli meille, tempas turpaan molempia mun kissoja, ni tajusin, et eihän me voida sitä hoitoon ottaa(ymmärrän kyllä et kissoilla on reviirijutut ja niiden yhdistäminen toisten reviirillä ei varmasti oo mikään pikkujuttu). Olin ajatellu aluks et tää vieras jää yöks ja rauhassa katotaan, mut sellaset merkit oli ilmassa, et ei vaan uskalla. Jotkut kissat on hurjia.. Mun kisset on aika pehmeitä kullannuppuja, mitä nyt tuo tyttö tekee herkästi pissat muualle, kun hermostuu.
 
Tää nyt ei taas liity tähän pinniskeskusteluun, mutta mua ärsyttää aivan suunnattomasti irrallaan meijän pihassa kulkevat kissat. Kummallakin naapurilla kissa ja tuossa ne kuljeksii. Muutaman kerran on koira meinannu kiinni saada ja sillehän en voi mitään jos tulevat niin lähelle ja tuo ne tappaa (toivottavasti tappaa sitten kerralla, ettei jää kitumaan). Itse en ole oikein kissaihminen, en niitä varsinaisesti vihaa voin silitellä yms. mutta omaksi en halua. Ärsyttää kun kiertelevät tässä meijän nurkissa pissimässä hiekkalaatikkoon jos jää kansi auki. Toinen juttu mitä oon miettiny on toi melko lähellä menevä tie, että eikö omistajia yhtään hirvitä, että jäävät auton alle tai tosiaan, et meijän koira tappaa ne. Kolmanneks kissa on melkonen peto tuolla luonnossa. Nyt pikkulinnutkin laittelee pesiään ni niistähän sitä on helppo käydä sitten sapuskaa hakemassa. MURR!
 
Meidän vanha kissa inhosi lapsia. Konttaavalle lapselle saattoi sähistä. Kun aloin odottamaan esikoista, mietittiin kovasti, että mitä sen kissan kanssa tehdään. Etsittiin uutta kotiakin, mutta kissa oli niin kovin rakas minulle, etten raaskinut luopua siitä.
Raskausaikana kissa saattoi yksin ollessaan nukkua pinniksessä, mutta vaunuihin yms. se ei mennyt. Kun vauva syntyi, eipä kissa enää mennytkään pinnikseen. Välillä kävi mun vieressä haistelemassa vauvaa, mutta yleensä ei tullut lähellekään.
Alussa meillä oli makkarin ovi kiinni, ettei kissa päässyt vaan vahingossakaan pinnikseen hyppäämään. Mutta kun todettiin, ettei se aio sinne hypätä, jätettiin öisin makkarin ovi auki ja kissa nukkui tyytyväisenä meidän jalkopäässä. Mitään kissaverkkoja yms. ei olla tarvittu. Ja tuskin tarvitaan nytkään tän nykyisen kissan kanssa, kun sitä ei nuo vauvatavarat näytä kiinnostavan lainkaan. Tämä kissa lähinnä pelkää lapsia, kun niistä lähtee niin kova meteli :)
 
Takaisin
Top