Vauva ja lemmikit

Minäkin tätä oon miettiny.. Meillä kaks koiraa, 8 v. narttu ja 4 v. uros. Mä veikkaan, että homma menee niin että narttu on alussa hämillään mutta loppujen lopuks alkaa pitää vauvaa suojattinaan.. Sitä oon miettiny että entäs ku vauva osa jo liikkua. Tää meiän narttu on tottunu kyllä lapsiin, kulki 2kk ikäisestä n. 1,5 vuotiaaksi mun mukana töissä hoitamassa kolmea alle kouluikäistä lasta. Mut ei kyllä tykkää yhtään jos lapset liikaa höösää ympärillä, tai tulee esim ruokakupin lähelle. irvistää.. Tietty ite pitää sitte huolehtia ettei mitään pääse tapahtumaan.. Antaa koiralle mahollisuus hakeutua omaan rauhaan ja tietty opettaa lapselle miten koiria kohdellaan (siinä vaiheessa ku lapsella ikä riittää ymmärtämään). Toisaalta uskon että lapsikin tottuu koiriin, eikä jaksa olla 24/7 niiden kimpussa miten monet vieraat lapset.

Meidän toisen koiran suhtautumisesta vauvaan ei oo kyllä mitään huolta, hän on niin lepponen tapaus :grin. Uskon ettei tää uros oo moksiskaan uudesta tulokkaasta, ehkä vähän huomionkipeä saattaa olla ja mustis, niinku on nytki toisista koirista. Tunkeutuu väliin jos yrittää paijata muita koiria. Tää meidän uros painaa tosiaan yli 70kg joten ainut huoli on, että isolla koollaan aiheuttaa jotaki ikävää. Rauhallinen koira, rötköttää kyllä suurimman osan ajasta pitkin pituuttaan lattialla mutta innostuessaan kaataa kyllä helposti pikkulapsen. Muutoin suurin "vaara" sitte onki varmaan vaan märät pusut :p
 
Mä kyllä varon tuon meidän 1v:n kanssa, kun ollaan mun vanhemmilla ja heidän koira on lapsia kohtaan vähän dulun kuvailema, et ei välitä, paitsi jos tulevat liika liki. Ja kun tää meidän 1v on tottunut, että koira makaa kuin lahna paikallaan, vaikka hän vähän kulkis päältä tai tutkis korvia. Eli vieraampaa koiraa en anna samaan tapaan käsitellä kuin omaa. Toisaalta en anna kyllä omaakaan koiraa käsitellä liian kovakouraisesti, mut mun mielestä koiran kuuluu kestää lapsen konttaaminen ylitse tai korvista silitys. Ja aika vähän tuo 1v on kiinnostunut koirasta, kun yhdessä ovat kasvaneet. Oon huomannu, että siskon lapsi samanikäinen on paljon kovakouraisempi ja kiinnostuneempi koirasta, kun heillä sellasta ei ole. Ja meidän koira, vaikka on ollut pentu, niin osaa väistää tuota ihan pikkusta, eikä oo koskaan kumonnut tai tallannut pienintä. Isompia lapsia kyllä on kaatanu, kun ovat leikkineet ja on innostunut hiukka liikaa..

Kyllä ne tottuu toisiinsa ja lapsi oppii tuntemaan miten juuri sen oman koiran kans pitää olla.. Ja pusuilla tosiaan karkottaa meidän koira liian innokkaat vauvat kauemmaksi :grin
 
Meidän äidillä oli kanssa vanha nartturouva, joka ei ollu alkujaan tottunu pieniin lapsiin. Ei ollu mitenkään äkänen ruokakupistaan tms. mutta sitten kun lopulta tottu lapsiin ni sieti heitä johonkin pisteeseen asti. Koskaan lapsia ei jätetty valvomatta sen kanssa ja lapsille korostettiin, että koiran pitää saada olla rauhassa. Osoitti selvästi katsomalla aikusiiin, että nyt vois ton tenavan tosta siirtää pois, Jos ei aikuiset tajunnu saatto varottaa pienellä murahduksella jolloin viimeistään tajusi aikuiset siirtää lapsen pois. Koskaan ei näykkässy ketään. Uskon meidän lasten oppineen sen kanssa tosi hyvin kuinka koiria käsitellään. Oma koira nyt olosuhteiden pakosta joutuu kestämään myös sen, että joku saattaa vahingossa kompuroida ja kaatua vaikka päälle. Koiraa pitää meillä saada silittää joka paikasta ja turhat ärinät ja pärinät kitketään heti pois. Meillä koira ei hypi, mutta kaataa lapsia tehokkaasti kun ei oikein vielä hahmota omaa kokoaan ja esim. pyörähtää ympäri. Varmaan on ollut helpompaa, kun on ensin ollut jo lapsia ja koira on heihin tottunut jo pennusta. En usko, että vauvan tulo hirveesti asioita koiran kanssa muuttaa.

Mun siskolla sitten on koira joka on tosi tarkka syömisistään. Meinas hyökätä meijän koiran päälle, kun tuo ei ymmärrä että jollekin ne eväät on niin tärkeitä. Inhottaa myös jos se koira syö vaikka luuta lattialla ja lapset leikkii lähistöllä. Se kun ei katso kuka tulee lähelle vaan on valmiina näykkäämään heti. Omalta koiralta taas tuo 2-vuotias käy joskus hakemassa luun melkein suusta eikä koira välitä. Alkaa katselemaan toista luuta itelleen :)
 
Meille tulee tänään koirakouluttaja... tarkotuksena olisi käsitellä nuoremman koiran ongelmia ja liiallistakin arkuutta tietyissä tilanteissa. Kuvailujeni perusteella tämä puolituttu koiraihminen oli sitä mieltä että meillä on pehmeäluonteinen ja heikkohermoinen koira, joka saattaa puolustautua kyseenalaisin keinoin jos kokee tulevansa uhatuksi. Katsotaan nyt mitä hän siitä sanoo kun omin silmin näkee.
Mun pitää varmaan aika hyvissä ajoin alkaa levitellä vauvatavaraa pisin kämppää, esimerkiksi vaunut on ihan hirrrrrveen pelottavat kun ne törröttää olohuoneessa.
Sitteriasiaa oon kans miettiny, et pitäskö hommata sellanen korkeampi versio mutta taitaa olla pääasia ettei vauva oo lattialla jos koira vaikka jotain säikähtää. En muuta pelkää kun että se sokeena juoksee sitten yli vaan. Kuuskiloinen koira nyt ei välttämättä hirveen suurta vahinkoa tee, mutta en ajatellu kyllä kokeillakaan. Ja miksi mä tällasta mietin, ni siks että toi koira on niin pöljä ettei se näe mitään ympärillään ku jotain jännää tapahtuu. Koirakaverinsa se ainakin jyrää harva se päivä...
 
Meillä on rottweiler-narttu 2v kohta. Tuli siis perheeseen kun esikoinen oli 2v eli tottunut väkisinkin säätämiseen. Kestää kaiken, mm sen kun tytär työnsi sormen peppureikään :) mietittiin kyllä silloin miehen kanssa että ihan kaikkea ei tarttis koirankaan kestää mutta hyvä tietty ettei ole ärähtelyjä tullut. Toki leikissä kuulostaa välillä rajulta mutta vahinkojen lisäksi ei ole naarmuja tullut... Ja koira pääsee tarvittaessa/halutessaan lepäämään rauhaan. Tosin sitä ei usein halua kun riehuminen on niin kivaa! Ja tasan tarkkaan tietävät mistä narusta vetää toista jos haluavat leikkiä... Vauva laitetaan "ylös" aluksi ja pikkuhiljaa totutellaan! En usko että ongelmia tulee...
 
Sarra: just jossain ketjussa puhuin sellaisesta tripp trapp vauva-setistä missä saa "sitterin" tuoliin kiinni eli ylös. Se me aiotaan hankkia niin ei tartte pitää sitteriä lattialla/sohvallakaan mistä koira saisi sen tiputettua. Ja siis meillä se 40kg koira :)
 
Ei sais nauraa, mutta hajosin ku luin spiraali, mitä teijän koira joutunut kokemaan :grin Mä oon miettiny pääni puhki tätä koira asiaa. Mulla on ollut kova pelko siitä, että joudumme koirasta luopumaan vauvan takia. Meillä on 3vuotias staffi, joka on lievästi sanottuna villi tapaus. Koira on sijoituskoira eli joskus oli tarkotus tehdä pentujakin. Päätin ottaa eilen yhteyttä kasvattajaan ja kysyä mahdollisuutta kastraatioon. Sieltä tuli nyt onneksi vihreää valoa, ja toivon jos sillä vähän olis rauhoittavia vaikutuksia.. Lapsirakas toi meijän karvakaveri on eli sen puolesta en koe hätää. Se meni ja rakastu Baby Björn nukkeenkin.. Reppana.
 
Lälly: Mun täytyy sanoa et meillä ei kastraatio auttanu :sad001. Siis joo siihen ettei narttujen perään olla niin pahasti mutta muuten ei oo muuttanu käytöstä ja vireystasoa hiukkaakaan... Toivottavasti teillä parempi flaksi!
Koirakouluttajatäti oli sitä mieltä että arvaamattoman oloinen koira, kannattaa miettiä ottaako riskiä vauvan kanssa. Aika kamala olo, että tämäkin vielä! Tuo koira on kyllä sellanen mun eka vauva, et tekee todella pahaa jo ajatuskin siitä et sen pitäs lähteä.
Kysyin vielä toista mielipidettä, saa nähdä mitä sieltä sanotaan. Hirvittää.
 
Tota mä pahoin pelkään, että meilläkään ei auta mitään :gen045 Mutta oon niin epätoivoinen, että pakko sekin kortti katsoa. Meillä on itseasiassa vielä niin, että koiramme on tullut lapsiperheestä 5kk meille. Siellä ei ton kanssa pärjätty, että saa nähä kuinka meidän käy..
 
Meidän piti ensin saada kissa ennen synnytystä, nyt kun se venyykin just la:n lähelle se kissan saanti, niin ei viitsitä ottaa just ton niiden sopeutumisien yms. kanssa on sit hankalaa.. Ehkä sit ku pienin on 6 kk otetaan kissa, sillekin kaikki valmiina muonasta lähtien :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Ollut todella rankat kaks viikkoa. Ei niinkään fyysisesti vaikka luulis senkin iskevän jossain vaiheessa raskautta, mut itkua on saanut vuodattaa joka ilta.. Me ollaan kuitenkin päädytty siihen, että meidän rakas karvaturri pääsee parempaan kotiin :'(
 
Lälly, tsemppiä!
Meillä mies luopui meidän alkuaikoina koirastaan, jota rakasti ihan!
Mutta se on toimittava tilanteen mukaan!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Voi Lälly, tsempit täältäkin!
Voin vaan kuvitella miten vaikealta tuntuu näiden kaikkien perhanan tunnemyrskyjen kourissa joutua tekemään tuollainen päätös.
 
Meillä sivuttiin perhevalmennuksessa lemmikkejäkin. Siinä terkka oli ite törmänny siihen, että joku oli kysyny, että pitäskö lemmikki antaa pois synnytysten ajaksi ja pariksi viikoksi synnytyksen jälkeen.

Niin eipä tällei koiraihmisenä oo tullu mieleenkään moinen ees.

Terkka sano, että hän ei nää syytä miksi näin pitäs toimia, koska lemmikki vaistoo kuitenkin jo raskausaikana, että muutoksia on tullut/tulee. Vihjasi, että se ainakin aiheuttaa probleemia tulevaisuudessa mustasukkaisuuden merkeissä. Mikä on ihan järkeen käypää, että kielletään koti vauvan takia vaikka ''vaan'' kaheksi viikoksi, mutta kyllä lemmikki kokee sen vauvan sit uhaksi.
 
Joo tää on kyllä oikeen tunteiden vuoristorataa! Mutta huomasin että asian edes takaisin pompottelu sai mut äärimmäisen stressaantuneeksi. Ja huomasin tällä olevan vaikutusta myös vauvaan. Kahden viikon aikana liikkeitä tuntui todella harvakseltaan. Hyvä jos kerran päivässä. Oli muuttostressiä ja tämä koira asia. Olin suoraan sanottuna hermoraunio. Nyt kun asiat alkavat järjestymään ja mieli korkeammalla niin pojukin on oma ihana vilkas itsensä, ja se saa minut uskomaan että päädyimme oikeaan ratkaisuun, vaikka se olikin yksi elämäni vaikeimmista.

Tahdon uskoa, että koiramme pääsee myös nyt parempaan paikkaan. Ei sillä, että olisimme olleet hänelle huono koti elää, mutta koiramme luonne ja vauva-arki eivät kohtaa millään tasolla. Koira on todella helposti stressantuva ja ahdistuva. Myös todistimme viikonloppuna pelkomme oikeaksi siitä, ettei osaa ollenkaan varo lapsia. Kielloista huolimatta. Pahaa tahtomattaan mutta kun on niin innoissaan kaikesta. En voi elää jatkuvassa pelossa, että jos jätän vauvan hetken vahtimitta niin koira juoksee yli tai hyppää päälle.

Toivottavasti muilla sujuu elämä vauvan ja eläimen kanssa, ettei tarviste näin hirveisiin ratkaisuihin päätyä.
 
Lemmikistä luopuminen on raskasta vaikkei edes olis raskaana.
2 vuotta sitten jouduttiin lopettamaan meidän kissa enkä voinu mennä sinne eläinlääkärille. Hyvästelin kissa kotona ja itkin koko sen ajan, kun mies oli eläinlääkärissä. Vieläkin itkettää...
 
Se on todella raskasta! Mie itkin 2006 monta kuukautta rakkaan Corgini perään, kun piti nukuttaa kasvaimen takia pois ja kun oli jo niin vanha, et ois lääkärin mukaan kuollu leikkauspöydälle.. Siis se on kuitenkin PERHEENJÄSEN! Vieläkin itkee tihrustaa sen palleron perään.. Tuskaa!
 
Niin mä tiiän, että mäkin monet itkut tästä vielä tihrustan, vaikka koiralla kaikki onkin hyvin uudessa kodissa :'(
 
Koiran/lemmikin omistajan varjopuolia... Mutta aina pitää ajatella kaikkien parasta! Ei se ole koirallekaan ansaitsemaansa elämää jos joutuu sitten olemaan esim erityksissä kokoajan... Me lopetettiin ex-koira kun tyttö oli alta vuoden. Ei vaan kohdannut koiran luonne ja vauva-arki. Lisäksi oli vanha ja kivulias! Sekin vaikutti toki koiran reagointiin kun oli kipeä. Kamalaa mutta se oli tehtävä... :sad001
 
Takaisin
Top