Rondine: Meillä menee vaihdellen tuota maitoa. Neiti on nyt 4 viikkoa ja tänään meni yhdellä syötöllä 160ml ja toisilla syötöillä on saattanut mennä 140ml. Joskus olen antanut 120ml pullosta ja sitä ennen vielä imettänyt hieman. Mulla on nyt tullut niin paljon taas vaihteeksi tuota maitoa, että olen antanut sitä ylimääräistä pullosta ettei mene haaskuuseen ja tissit oppisivat hiemna rajoittamaan (jos oppivat). Meillä on siis pakkanen jo niin täynnä, ettei sinne mahdu enempää. Pitäs varmaan ostaa ylimääränen arkkupakkanen olkkariin möllöttämään:DD Kannattaa yösyöttöjä ajatellen muistaa, että yöllä olis hyvä syöttää ainakin kerran. Yömaito on myös koostumukseltaa hieman erilaista, että monesti annan miehelle syötettäväksi yöllä yömaitoa. Päivällä ei ole niin väliä, mutta kuulemma yömaito pitää paremmin nälkää. Maidontuotanto pysyy myös yllä kuulemma kun yöllä on ainakin se yksi syöttö.
Vauva arki
- Ketjun aloittaja jaica
- Aloituspäivämäärä
Meillä tyttö oli tänää noin ysistä puoleen yhteen asti hereillä. Ei mitenkään itkemällä ollut hereillä vaan halusi näemmä katsella maailmaa ja kuunnella musiikkia. Tai ehkä se oli niin jännää olla isyyttä tunnustamassa lastenvalvojalla! :D Olen kyllä kummissani että kolme tuntia neiti jaksoi olla hereillä yhtä soittoa. Lopussa tuli kyllä väsyitkut, mutta annoin ruokaa ja tuudittelin nukkumaan ja siihenhän hän sitten uinahti:) Nyt varmaan nukkuu sitten hyvän aikaa!
Kokeiltiin tänään pulloilua. Mulla oli sovittuna treffit nukkumatin kanssa, mutta hän tekikin oharit. 
En tiedä johtuiko siitä, että olin nukkunut liian hyvin yöllä, ensi kerralla sovitaan treffit iltapäiväksi tai illaksi. Tai sitten oli liian kovat paineet, että nyt treffit pitää onnistua, kun pitkästä aikaa on mahdollisuus. Mutta pääasia on, että pulloilu kuitenkin onnistui, joten voidaan ottaa uusiksi joskus toiste.
En tiedä johtuiko siitä, että olin nukkunut liian hyvin yöllä, ensi kerralla sovitaan treffit iltapäiväksi tai illaksi. Tai sitten oli liian kovat paineet, että nyt treffit pitää onnistua, kun pitkästä aikaa on mahdollisuus. Mutta pääasia on, että pulloilu kuitenkin onnistui, joten voidaan ottaa uusiksi joskus toiste.Rondine, mahtaavaa että pulloilu onnistui:) Muista myös, että vaan jo se että pääsee hetkeksi vaikka vain köllimään sänkyyn ilman vauvaa tai vaikka ulos kävelyllä ilman vauvaa tekee jo paljon jaksamiselle:) Tiedän kyllä tunteen, että kerrankin kun on mahis nukkua niin paineet on kovat ja uni ei tule. Meillä on myös kivasti lähentänyt vauvaa ja isi-miestä tuo pulloilu, kun minä en ole ainut, joka voi antaa vauvalle maitoa:)
Meillä koko kööri heräili 2h välein syötölle. Tyttö tais olla tosi väsy, mutta myös nälkäinen. Huuto oli kovaa ja maitoa oli joka paikassa. Ei kauheen tehokasta syömistä, että hörppäsee hieman ja sitten irroittaa ja alkaa huuto.... Noh, mies ainakin heräs joka syötölle ja tietää nyt millasta on heräillä pitkin yötä. Aikasemmin herran on nukkunut syötöt läpeensä kun neiti ei normaalisti huuda noin paljoa.
Meillä koko kööri heräili 2h välein syötölle. Tyttö tais olla tosi väsy, mutta myös nälkäinen. Huuto oli kovaa ja maitoa oli joka paikassa. Ei kauheen tehokasta syömistä, että hörppäsee hieman ja sitten irroittaa ja alkaa huuto.... Noh, mies ainakin heräs joka syötölle ja tietää nyt millasta on heräillä pitkin yötä. Aikasemmin herran on nukkunut syötöt läpeensä kun neiti ei normaalisti huuda noin paljoa.
Meillä on ollut vähän erilainen viikonloppu. Lopputulemana se, että pullosta syöminen ainakin onnistuu, keinot ei ole sieltä miellyttävimmästä päästä.
Eilen iltapäivällä syötin pojan ja annoin sitten isille röyhtäilemään. Ensin tuli yksi iso pulautus, hetken päästä toinen joka olikin jo pidempään vatsassa ollutta. Mies meni kylpyhuoneeseen putsaamaan itseään ja vauvaa, laski vauvan hoitotasolle ja putsasi itseään. Jostain syystä menin perässä kylppäriin, ja sinne päästyäni huomasin, että poika on aivan sininen eikä saa henkeä.
Nappasin pojan syliin ja käänsin pää alaspäin, koitin saada ilmatiet auki. Ei onnistunut joten kaivoin sormella syvältä kurkusta, jolloin vauva rupesi itkemään, eli sai happea. Tämä loppui melkein heti kuitenkin, mutta väri palautui. Tätä jatkoin ja kiljuin paniikissa miehelle, että soittaa hätänumeroon. Sieltä lähetettiin meille heti apua ja ohjeistivat odotellessa jo elvytystäkin, kun ei henki meinannut kulkea. Tasaisin välein vauva onneksi sai sen verran suun kautta happea, että väri aina palautui. Loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua ensihoitajat saapuivat, tarkalleen kymmenen hoitajaa mukaanlukien lääkäri. Tekivät ensiaputoimet eli imivät limat ja yrjöt nenästä jolloin ilma lähti kulkemaan heti paremmin. Siitä sitten kahden ambulanssin saattueessa lastenklinikalle, matkalla saatiin happea ja hengitysteitä avaavaa lääkettä.
Lastenklinikan ensiavussa odottivat meitä kymmenen hengen voimin, joten hetkellisesti meidän pojan tilasta huolehti 20hengen porukka pelastavia enkeleitä. Ensiavun jälkeen sitten teholle yöksi seurantaan ja tutkimuksiin. Nyt on käynyt kardiologi, kirurgi, neurologi ja pediatri tutkimassa poikaa, mutta vikoja ei löytynyt. Tämän hetken diagnoosina on siis oksennuksen aiheuttama tukos hengitysteissä. Tutkivat vielä maanantaina lisää, poissulkien erinäisiä sairauksia, joten nyt ollaan sitten tavallisella osastolla seurannassa ainakin siihen asti. Kaikki hyvin nyt, poika on syönyt hienosti pullosta pumppaamaani maitoa, johon on nyt sekoitettu maidonsakeuttajaa. Saan imettää ehkä jo huomenna.
Elämäni järkyttävin vuorokausi on takana, toistaiseksi vaikuttaa siltä, että säikähdyksellä (järkyttävän suurella sellaisella) selvittiin. Sanoivat, että neurologisten vaurioiden mahdollisuus on hyvin pieni tällaisen pienehkön happivajeen kohdalla kun vastasyntyneet kestävät happivajetta kuulemma hyvin. Mutta jatkotutkimukset kertovat lisää. Että sellaista, ei tullutkaan se mukava viikonloppu mitä aiemmin teille toivottelin...
Eilen iltapäivällä syötin pojan ja annoin sitten isille röyhtäilemään. Ensin tuli yksi iso pulautus, hetken päästä toinen joka olikin jo pidempään vatsassa ollutta. Mies meni kylpyhuoneeseen putsaamaan itseään ja vauvaa, laski vauvan hoitotasolle ja putsasi itseään. Jostain syystä menin perässä kylppäriin, ja sinne päästyäni huomasin, että poika on aivan sininen eikä saa henkeä.
Nappasin pojan syliin ja käänsin pää alaspäin, koitin saada ilmatiet auki. Ei onnistunut joten kaivoin sormella syvältä kurkusta, jolloin vauva rupesi itkemään, eli sai happea. Tämä loppui melkein heti kuitenkin, mutta väri palautui. Tätä jatkoin ja kiljuin paniikissa miehelle, että soittaa hätänumeroon. Sieltä lähetettiin meille heti apua ja ohjeistivat odotellessa jo elvytystäkin, kun ei henki meinannut kulkea. Tasaisin välein vauva onneksi sai sen verran suun kautta happea, että väri aina palautui. Loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua ensihoitajat saapuivat, tarkalleen kymmenen hoitajaa mukaanlukien lääkäri. Tekivät ensiaputoimet eli imivät limat ja yrjöt nenästä jolloin ilma lähti kulkemaan heti paremmin. Siitä sitten kahden ambulanssin saattueessa lastenklinikalle, matkalla saatiin happea ja hengitysteitä avaavaa lääkettä.
Lastenklinikan ensiavussa odottivat meitä kymmenen hengen voimin, joten hetkellisesti meidän pojan tilasta huolehti 20hengen porukka pelastavia enkeleitä. Ensiavun jälkeen sitten teholle yöksi seurantaan ja tutkimuksiin. Nyt on käynyt kardiologi, kirurgi, neurologi ja pediatri tutkimassa poikaa, mutta vikoja ei löytynyt. Tämän hetken diagnoosina on siis oksennuksen aiheuttama tukos hengitysteissä. Tutkivat vielä maanantaina lisää, poissulkien erinäisiä sairauksia, joten nyt ollaan sitten tavallisella osastolla seurannassa ainakin siihen asti. Kaikki hyvin nyt, poika on syönyt hienosti pullosta pumppaamaani maitoa, johon on nyt sekoitettu maidonsakeuttajaa. Saan imettää ehkä jo huomenna.
Elämäni järkyttävin vuorokausi on takana, toistaiseksi vaikuttaa siltä, että säikähdyksellä (järkyttävän suurella sellaisella) selvittiin. Sanoivat, että neurologisten vaurioiden mahdollisuus on hyvin pieni tällaisen pienehkön happivajeen kohdalla kun vastasyntyneet kestävät happivajetta kuulemma hyvin. Mutta jatkotutkimukset kertovat lisää. Että sellaista, ei tullutkaan se mukava viikonloppu mitä aiemmin teille toivottelin...
Voi hyvän tähden, kylläpä tuli itku ja kylmänväreet! Refluksissahan voi käsittääkseni tulla tuollaista. Sinäkö se kyselit aiemmin siitä sakeuttajasta? Meille on ollut siitä iso apu pulautteluun. Eikä nyt ole sellaista nieleskelyäkään kuten aiemmin. Onneksi apu tuli pian, vaikka se tuntuu tuossa tilanteessa varmasti ikuisuudelta. Meillä tyttö röyhtäsi silloin synnyttäneiden osastolla niin isosti, että henki salpautui hetkeksi, pariksi sekunniksi. Olisi se sekin kamala hetki. Saati, että kotona olisi, kun avun saanti kestää pidempään.
Tsemppiä, onneksi olette nyt avun äärellä
Tsemppiä, onneksi olette nyt avun äärellä
Voi kauheaa Tökkönen! Olen tosi pahoillani puolestasi, aivan kauhea kokemus! Nyt iski itselleni heti pelko, että mitä jos meidän vauvalle tapahtuisi jotain tuollaista. Oletteko saaneet tietää mistä johtui? Onko kyse juuri tuosta refluksiasta, mistä Lillukka kirjoitti?
Voimia teille ja hyvä, että tutkitaan asiaa kunnolla.
Voimia teille ja hyvä, että tutkitaan asiaa kunnolla.
Järkyttävää! Tsempit sinne ja upeaa sairaanhoitoa ammattilaisilta.
Kiitos tsempeistä.
Refluksia vähän epäillään. Ja minähän se eilen juuri taisin kysellä siitä sakeuttajasta, nyt sitä juuri osastolla annetaan, siksi en saa tänään imettää. Nyt ei ole poika pulautellut, ja saanut ehkä vähän vähemmän kerralla maitoakin. On aikamoinen ahmatti syödessään, joten sekin lisää sitä pulauttelua. Oikein kuulee kun menee ilmaa mahaan imiessä. Saan ehkä kotiin imuvälineet mukaan, jottei vastaavaa tapahdu uudestaan.
Olen kiitellyt sitä, että asutaan seudulla jossa apu tulee nopeasti. Asumme kuitenkin Hgin perukoilla, jonne kestää kaikista pisimpään pelastuslaitoksen tulla. Arvioin, että 10-15min kesti, vaikea sanoa mikä on tarkka aika. Tämähän on tietenkin pientä syrjäseutujen tilanteeseen, joten ei voi kuin olla kiitollinen. Ja tietenkin henkilökunta täällä lastenklinikalla on ollut todella ihanaa, lohduttaneet itkevää shokissa olevaa äitiäkin lukuisia kertoja. Ja hoitavat näitä pieniä niin lämmöllä, meidänkin poikaa pidelty yöllä paljon sylissä kun huomasivat, että on sylivauva...
Meidän esikoinenkin pulautteli paljon, eikä koskaan ollut lähelläkään tällainen tilanne, joten en itse osannut sellaista edes pelätä. En ole keneltäkään kuullut että olisi tätä käynyt. En tosiaan halunnut ketään pelotella, aika harvinaista kuitenkin. Sanoivat että tänne tulee n kerran kuukaudessa jotain vastaavaa.
Refluksia vähän epäillään. Ja minähän se eilen juuri taisin kysellä siitä sakeuttajasta, nyt sitä juuri osastolla annetaan, siksi en saa tänään imettää. Nyt ei ole poika pulautellut, ja saanut ehkä vähän vähemmän kerralla maitoakin. On aikamoinen ahmatti syödessään, joten sekin lisää sitä pulauttelua. Oikein kuulee kun menee ilmaa mahaan imiessä. Saan ehkä kotiin imuvälineet mukaan, jottei vastaavaa tapahdu uudestaan.
Olen kiitellyt sitä, että asutaan seudulla jossa apu tulee nopeasti. Asumme kuitenkin Hgin perukoilla, jonne kestää kaikista pisimpään pelastuslaitoksen tulla. Arvioin, että 10-15min kesti, vaikea sanoa mikä on tarkka aika. Tämähän on tietenkin pientä syrjäseutujen tilanteeseen, joten ei voi kuin olla kiitollinen. Ja tietenkin henkilökunta täällä lastenklinikalla on ollut todella ihanaa, lohduttaneet itkevää shokissa olevaa äitiäkin lukuisia kertoja. Ja hoitavat näitä pieniä niin lämmöllä, meidänkin poikaa pidelty yöllä paljon sylissä kun huomasivat, että on sylivauva...
Meidän esikoinenkin pulautteli paljon, eikä koskaan ollut lähelläkään tällainen tilanne, joten en itse osannut sellaista edes pelätä. En ole keneltäkään kuullut että olisi tätä käynyt. En tosiaan halunnut ketään pelotella, aika harvinaista kuitenkin. Sanoivat että tänne tulee n kerran kuukaudessa jotain vastaavaa.
Tökkönen, tsemppiä ja voimia sinne! Esimerkillistä toimintaa sinulta kun aloit heti toimia! Hienoa toimintaa myös hoitohenkilökunnalta! Onneksi selvisitte kauhealla säikähdyksellä ja toivottavasti syy selviää, ettei uudelleen pääse käymään. Tässä voi vaan olla onnekas, että asutaan ihan sairaalan kupeessa, niin avussa ei menisi edes tuota 10-15min. Tosiaan ei ole kauheen yleistä tollainen. Hyvä kumminkin, että kerrot kun nyt muut osaavat sitten toimia vastaavassa tilanteessa:)
Tökkönen, voi jestas teidän viikonloppua. Kiitos tosi paljon kun jaoit tapahtuneen, antoi perspektiiviä mitä voi sattua ku tulee noita tilanteita että kuulostaa kuin toinen tukehtuisi. Ei ole aiheeton huoli. Toivottavasti ei enää toistu teilläkään ja pääsitte kamalalla säikähdyksellä. On tuo kyllä niin sydäntäkouriva tilanne, huhhuh! Koittakaahan jaksaa.
Eilen tyttö nukkui 2 x 10min päikkärit yksin. Muuten oli lähes koko ajan tissillä. No nyt olikin sitten paras yö :) 4h unta 5min tissillä ja taas 4h unta 15min tissillä ja 3 tuntia unta ja nyt tissitellään ja taitaa vielä nukahtaa :) pääsee itse kahvin juomaan aivan yksin rauhassa :)
Sent from my Lumia 800 using Tapatalk
Sent from my Lumia 800 using Tapatalk
Tässä meidän tilanteessa ei muuten kuulunut mitään sellaista haukkomista tai kakomista, vaan vauva oli täysin hiljaa
Se nyt jälkeenpäin on jäänytkin mieleen yhtenä karmivana mielikuvana, sekä vauvan kauhistunut ilme kun yrittää saada henkeä huulet sinisenä. Mutta täällä asiaan suhtaudutaan niin, ettei kyseessä ole NIIN vakava asia, että vauvat tosiaan kestävät paljon ja että tällaista välillä sattuu, mutta siitä ei juuri koskaan ole vakavia seurauksia. Mutta jatkossa meillä nukutaan kyllä kyljellään ja reilusti koholla. Ihmettelinkin että miksi ohjeistetaan selällään nukuttamaan. Täällä osastolla sanoivat, etteivät he koskaan nukuta vauvoja selälleen.
Asialla sen enempää mässäilemättä, nyt on todella jo huoli paljon pienempi. Viime yö ja eilinen päivä on sujunut aivan normaalisti, poika on ihan oma itsensä. Ollut hereilläkin ja ollaan tapitettu toisiamme täällä kun ei muutakaan tekemistä ole. Vaikka täällä on sentään telkkari huoneessa, mitä lapsivuodeosastolla ei ollut :-)
Olen nukkunut viime yönä todella hyvin, huolimatta muiden vauvojen itkusta, kun tiesin että joku vahtii vauvani toimintoja :-) Ja yksi syöttökin oli hoidettu puolestani, en ollut edes herännyt itse... Huomenna lisätutkimusten jälkeen sitten tiedetään, onko meidän vauvelilla sitä refluksia siinä määrin, että pitäisi tehdä toimenpiteitä.
Se nyt jälkeenpäin on jäänytkin mieleen yhtenä karmivana mielikuvana, sekä vauvan kauhistunut ilme kun yrittää saada henkeä huulet sinisenä. Mutta täällä asiaan suhtaudutaan niin, ettei kyseessä ole NIIN vakava asia, että vauvat tosiaan kestävät paljon ja että tällaista välillä sattuu, mutta siitä ei juuri koskaan ole vakavia seurauksia. Mutta jatkossa meillä nukutaan kyllä kyljellään ja reilusti koholla. Ihmettelinkin että miksi ohjeistetaan selällään nukuttamaan. Täällä osastolla sanoivat, etteivät he koskaan nukuta vauvoja selälleen.
Asialla sen enempää mässäilemättä, nyt on todella jo huoli paljon pienempi. Viime yö ja eilinen päivä on sujunut aivan normaalisti, poika on ihan oma itsensä. Ollut hereilläkin ja ollaan tapitettu toisiamme täällä kun ei muutakaan tekemistä ole. Vaikka täällä on sentään telkkari huoneessa, mitä lapsivuodeosastolla ei ollut :-)
Olen nukkunut viime yönä todella hyvin, huolimatta muiden vauvojen itkusta, kun tiesin että joku vahtii vauvani toimintoja :-) Ja yksi syöttökin oli hoidettu puolestani, en ollut edes herännyt itse... Huomenna lisätutkimusten jälkeen sitten tiedetään, onko meidän vauvelilla sitä refluksia siinä määrin, että pitäisi tehdä toimenpiteitä.
Kyfi6070930
Oman äänensä löytänyt
Meidän poitsu 17vr vanha, kotio päästiin 3vr ikäisenä ja oli se jännää ensi synnyttäjälle :D tuntui että kaikki tieto ynm jäi sairaalaan, mutta pikkuhiljaa alkoi sujumaan. Nukutaan, syödään, kakataan ja välillä ihmetellään :) poitsulle tullut painoa hyvin ja tissillä viihtyy :D neuvolassa kehuttiin miten tarkkaan hän jo katselee, ihmettelee kotonakin jo kirkkaan värisiä leluja sitterissä :) yöt koitetaan nukkua pinnasängyssä, välillä nukahdetaan viereen, sairaalassa sanoivat selälleen nukutetaan, mutta kyllä kyljelleen hänet laitan.. Heräillään 2-3 kertaa yössä syömään, pikkuhiljaa muuttunut rutiiniksi nämä hommat :) d3 vitamiinit pistävät pikkuisen huutamaan ja vattan vaivaamaan, ihan vesikakkaa pitää apteekista hakea toista merkkiä ja maitohappobakteereita. Eipä muuten itkeskele, paitsi nälässä ja vaippa täynnä. ulos lähteminen oli aluksi pelottavaa mutta nyt mieluusti sinne. Vitsi että odotan poitsun kasvamista
pitää apteekista hakea toista merkkiä ja maitohappobakteereita. Eipä muuten itkeskele, paitsi nälässä ja vaippa täynnä. ulos lähteminen oli aluksi pelottavaa mutta nyt mieluusti sinne. Vitsi että odotan poitsun kasvamista
Muokattu viimeksi: