Vauva-arki :)

Mulla oli tossa jokin aika sitten mahassa kans ihmeellisiä tuntemuksia ja tuli mieleen kans ne ajat kun poika oli vielä mahassa. Ei ole kylläkään mahdollista että olisin raskaana :) Tätä esikoista yritettiin melkein 2 vuotta. Mulla oli ihan säännöllinen kierto ja tunnen ovulaation. Ei vaan tärpännyt. Mä olin juuri silloin päättänyt että soitan johonkin "hoitoon" kun ei raskaus ala, siis siinä kierrossa kun vihdoin sitten tärppäskin. Että erittäin odotettu raskaus kyllä oli :) Mutta mutta... Me ei kumpikaan olla miehen kanssa haluttu mitään suurperhettä mutta jossain vaiheessa raskausaikana kun mies sanoi että se olis sitten tässä, lapsiluku täynnä (yksi), niin musta tuntuu ihan kamalalle että mitäs jos haluankin toisen joskus. Mutta mulle on tää vauva-aika ollut jotenkin niin rankkaa sekä fyysisesti että etenkin henkisesti, etten oikeesti ymmärrä miten kukaan jaksaa enemmän kuin yhden lapsen! Ihan kamalaa...mutta mää en jaksais. En meinaa jaksaa tätä yhtäkään. :sorry: (Ihan pikkasen ollut tässä haasteita viime aikoina, pelkkää kitinää eikä mulla vaan pinna riitä. Se on ihan kamalaa. Siis se kitinä sekä etenkin se että miks en jaksa sitä! Tulee hirveet morkkikset kun oon muka niin surkee äiti etten omaa lastani jaksa. :sad001
 
Mulla, Kitty, ihan samanlaisia tuntemuksia välillä. On siis rankkaa, kun lapsi kitisee ja sen on paha olla. En meinaa välillä jaksaa, kun en voi auttaa. Kuumuus ja oma heikko kunto ei auta asiaa. Mulle riittäisi yksikin lapsi, kun se on jo itsessään ihme. Lisäksi raskaus oli aivan kamalaa aikaa mulle pahoinvoinnin, supistusten, verenpaineen, paisumisen yms. takia. Mies haluaa useamman. Välillä tuntuu, ettei se mieti, miten mun terveys kestää. Tällä hetkellä mua huolestuttaa oma fysiikka. Ehkä sitä sitten jotenkin jaksaisi toisenkin kanssa... mutta ei vielä, ei tässä tilanteessa. Vuoden päästä voi jo olla sellanen olo, että toista kaipaa. Omassa tilanteessa se aktiivinen ehkäisy tuntuu oudolta ajatukselta, kun tosiaan oltiin myös pari vuotta ilman ehkäisyä eikä mitään tapahtunut. Tulee, jos on tullakseen...
 
Turhaa sitä vielä miettii mitään lopullista päätöstä, että lisää lapsia vai ei. Tämä vauvavuosi ei kumminkaan ole sitä mitä tulee olemaan. Nää lapset on vain silmän räpäyksen (joskus tuntuu ikuisuudelta kylläkin) vauvoja ja sitten ne alkaa olla jo omatoimisia lapsia, ja sitä ne on suurimman osan ajasta. Ihan hyvä jättää lasten teko siihen yhteen, jos siltä tuntuu ettei jaksa. Kaikki ihmiset on erilaisia, joten turhaan tässäkään asiassa vertailla itseään toisiin. Mulla ei ollut edes mahdoton raskaus oireiltaan, mutta silti se oli vaikeaa ja inhottavaa. Raskaana oleminen ei todellakaan sovi mulle. Olen itse kumminkin ainut lapsi ja olen kovasti sisarusta kaivannut, joten haluan lapselleni ainakin yhden sisaren. Minulla on myös aika pieni ja etäinen perhe, joten haluan luoda itselleni sitä perhettä lapsia saamalla. Ja olen myös jotenkin aina ajatellut haluavani paljon lapsia ja niin haluan vieläkin.

Tavallaan toivosin tulevani taas raskaaksi, vaikka sitten vahingossa, mutta en kaipaa raskausajan pahoinvointeja&kipuja ja haluisin enemmän ikäeroa kuin vähän päälle vuoden. Noh, kiertokaan ei ole vielä alkanut, joten varmaan ihan luontaisesti tulee nyt raskaus ehkäistyä.
 
Siis...tää hiustenlähtö. OMG. Voi hyvä luoja.

Reilu viikko sitten alkoi. Pesun jälkeen erityisesti ja kyllä muutenkin. Oonko yksin?? Aattelin ens viikolla ostaa biotiinia apteekista, jos vähän ensiapua olisi. Mua snadisti toi pelottaa, kun mulla on pitkä tukka ja yhdellä työkaverilla on lähteny sen raskauksista kaikki hiukset päästä, siitä tuli siis ihan kalju :S
 
Mullaki lähteny jo kuukauden aikaa toooosiii paljon hiuksia pois ja ei loppua näy ei auttaa imetysvitamiinit eikä hiusöljyt. Tätä menoa olen loppuvuodeks kalju
 
Mullakin lähtee hiuksia tosi paljon, nyt ehkä viime aikoina pikkasen helpottanut.

Mun ymmärtääkseni hiustenlähtö johtuu raskaudesta tai siis kun raskausaikanahan hiukset voi yleensä tosi hyvin johtuen hormoonimuutoksista. Sit synnytyksessä kaikkien hormoonien määrä putoaa ja esim estrogeeni vaikuttaa hiusten kasvuun. Ja koska kyseessä on hormonaalinen hiustenlähtö niin siihen ei auta biotiini tai muutkaan vastaavat. Eihän siitä tietysti haittaakaan oo kokeilla mut kannattaa pitää mielessä kuitenkin. Näin olen siis kuullut ja lukenut. Oon myös lukenut et viimeistään noin vuoden kuluttua synnytyksestä hiukset ois palautunut ns. normaaleiksi.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla ei ole vielä alkanut se hiustenlähtö, kauhulla odotan. Päinvastoin mull ei lähde edelleenkään oikein yhtään hiuksia. Sen huomaa ihan siitä kun käyn suihkussa niin siihen viemäriin ei kerry kauheeta hiustuppoo mitä aiemmin. Tuosta otsalta hiukset näyttää omituisilta, sellasia yksittäisiä pitkiä hiuksia kasvaa sillai ihmeellisesti tossa alempana otsalla. Eli ihan kuin karvankasvu olis lisääntyny. Toinen vaihtohto olis se että se hiusraja olis noussut ja siitä siis puuttuis hiuksia mutta siis kun mitään megalähtöö ei ole ollut niin uskon tohon ekaan vaihtoehtoon.
 
Mitkään öjyt, vitamiinit tai muutakaan kikkakolmoset ei toimi tähän sulkasatoon. Tämä johtuu hormoonitoiminnasta, joten nyt on vaan kestettävä. Kyllä ne takasin sitten myöhemmin kasvaa :)
 
Joo, en siis meinannut että se biotiini varsinaisesti mitenkään lopettaisi tuota hiustenlähtöä. Vaan ymmärrykseni mukaan sen pitäisi jotenkin vahvistaa sitä uutta tilalle tulevaa hiuskasvua.
 
Täällä myös hiukset putoaa päästä. Ehkä vähän rauhoittunut nyt tilanne, mutta oli kuukauden verran hiustukkoja siellä täällä. Koko ajan sai katsoa, ettei putti saanut niitä käsiinsä. Normaalisti ollut tosi vahvat hiukset ja nyt varmaan puolet tallella. Anoppikin kommentoi letin nähdessään... kivaa. Muutenkin näytän sellaselta imetystä lopettelevalta koiralta (jos ootte nähnyt, niin ymmärrätte...)

Meillä tuli koira takasi huusholliin. On koko Lilliputin elämän ollut mun vanhemmilla. Olinkin unohtanut, miten kamalalta se haisee ja miten se sotkee. Mutta siis, nyt tytöllä on naamassa punaisia laikkuja ja jaloissa muutama peukalonpään kokoinen punainen laikku. Ei ole koskenut koiraan, mut karvoja on tietty voinut koskea, kun niitä väkisinkin leijailee ympäriinsä. Eli pohdin voiko olla allergiaa. Toisaalta sai edellispäivänä rokotukset ja niistä nousi eilen lämpöä ja toisen pistokohdassa eilen punainen läikkä, joka näyttää tänään jo vähän mustelmalta. Bephanthen sai posket vähän rauhoittumaan (laikut siis ilmestyivät yön aikana). Kuumetta ei ole nyt ja aamupäivän oli hyväntuulinen... sitten tuli huutokohtaus. Suppo peppuuun ja parinkymmenen minuutin päästä rauhoittui. Katsotaan, miten kehittyy ja tarviiko lähteä jonnekin päivystykseen. Ärsyttää, kun en tiedä, voiko johtua koirasta vai onko laitettava rokotteiden piikkiin.
 
Tasse, onhan se koiran tulo vauvalle iso juttu. Mä itse ehkä seurailisin, rauhoittuuko muutamassa viikossa vai meneekö pahempaan vai pysyykö tuollaisenaan. Meillä on kaksi koiraa kanssa ja niistä ei onneksi ole mitään tullut, mutta kyllähän sitä hilsettä ja karvaa niistä lähtee niin prkleesti... Mä jätin tänään aamulla maissivellin antamatta, kokeilen nyt tovin jäisikö aamupäivän puklailut väliin ja paranisiko nuo hyvin kuivat ja vähän ihottumaiset jalat.
 
Meillä on kissa ja ainakaan toistaseks pojassa ei oo näkynyt mitään allergian oireita. Sen sijaan itse oon huomannut ton että kissa haisee ihan kamalalle! Ennen aina nuuhkutin sitä että haisi "hyvälle kissalle". Nyt en voi kovin läheltä edes haistaa ku huomaan heti sen "eläimen hajun". Tuskin siis kissan haju on mihinkään muuttunut, ehkä sit mun hormonit tms. tekee sen että haistan kissan pahana.
 
Kitty, pysyykö teillä kissa pois vauvan jutuista? :)

Meillä on kaksi kissaa ja luonnollisesti karvaa on joka paikassa, vaikka kui usein siivois ja harjais kissat nii aina sitä tulee. Tytölle ei ole kissoista tullut mitään oireita. Mua itseä vaan ärsyttää kun ainakin toinen kissa tunkee jatkuvasti ittensä vauvan juttuihin kun en ole näkemäs. Vaunuihin mentiin ennen aina mutta aloin pitää sitä kissaverkkoa sisälläkin kun ärsytti kun koppa oli täynnä karvaa. Sit leikkimatolle ja sitteriin toinen kissa menee. Olis ne varmaa hoitopöydällä ja pinnikseskin jos pääsisivät makuuhuoneeseen.

Mä en oo huomannu tollasta hajujuttua ollenkaa.
 
Voi olla, että koira pääsee taas mammalle hoitoon tai eläkepäiviä viettämään. Enimmäkseen se on kuitenkin ulkona. Nukkuu yötkin kuistilla, kun siinä on viileämpää. Koira ei välitä vauvasta pätkän vertaa. On kuin tyttöä ei olis olemassakaan, paitsi jos vie tytön sen luo haistettavaksi. Ei haista vaan lähtee muualle. Enkä aio pakottaa lähelle. Ollaan siis oltu ennenkin saman katon alla koiran kanssa ja silloin ei ole ollut mitään oiretta (tietty oltu paljon isommassa talossa). Voipi siis olla, että täytyy laittaa tää kaikki rokotteiden piikkiin. Vatsaansa taitaa itkeä nyt vähän väliä. Ainakin sellainen plurina kuuluu ja tuntuu, että vois kuvitella tekevän kipeetä. Onneks seuraavat tuikkaukset vasta keväällä ja rota taisi olla tässä.
 
Kyllä meillä kissa änkee itsensä joka paikkaan eli vaunussa on käyty ja öisin yrittää pinnasänkyyn ja jos sattuu jäämään harsoja sohvalle niin menee istuskeleen niitten päälle jne. Saa kyllä aika nopeet lähdöt jos huomaan! Mies vaan lässyttää kissalle että tuu nyt pois kun äiti hermostuu muuten...No aika lailla perusteltua on mun hermostuminen kissalle!!
 
Meiän katti ei ole järin kiinnostunut lapsesta,joskus saattaa ohi mennessään nuuskaista sitä ja jatkaa matkaa. Tyhjistä vaunuista saa lähdöt kyllä.Muualle ei oo pyrkiny ja ei yritä vaunuihin kun muksu siellä on.
Meie muksu on koirasta ihan innoissaan,kun sen näkee.Hirvee puputus ja ilakointi alkaa ja yrittää tyrkyttää käsiä nuoltavaksi,koska se on niin kivaa muksun ja koiran mielestä.Ja sit saaki tämän tästä olla muksun käsiä pesemässä tahi pyyhkäilemässä.

Onko kenenkään muun vauvalla ruokailu takkuillut?Meillä ei aamusin ja päivisin taho neiti enää kerralla syödä pulloa tyhjäksi vaan se tehdään vähän kerrassaan joko huutojen saattelemana tai rauhallisemmassa tilassa.Mietin noitten hampaiden puhkeamista,onko osa syyllinen vai mikä mättää.Siis ikenet ei pullota hirveesti,mut nassikka jäytää sormia ja harsoa ihan huolella.
Myös aamut heräämisen ja hetken hereillä olon jälkeen on ihan perseestä näin suoraan sanottuna.Ruoka ei maistu,itkee ja kitisee, rauhottuu kun laitan leikkimatolle tutkailemaan ja siinä hetken viihtyy,kunnes alkaa taas kitinä ja mikään ei oo hyvin :banghead: turhauttavaa,kun oma hermo ei tahtois kestää sitä,ettei osaa lukea lastaan mikä sitä harmittaa. Ja se unta vastaan taistelu....:shifty:
 
Meidän neiti kans syö nopsaa ja sit lopettaa. Vaikka näkis et toisella on nälkä viel. Tekee pahaa.. ikenet pullottanut jo ainakin 2kk eikä mitään oo tapahtunut.

Mun kissa käy öisin sitterissä nukkumassa ja ja jos ulkona on vaunut ni siel myös. Mä en tykkää siitä karvasta. Jasmin on kiinnostunut kyl kissoista. . nytkun kuolaakin naama täynnä ni kissat käy puskemassa otsallaan jasminia ni arvaa vaa kuinka toisella on naama ihan karvan peitossa.

Meillä tosiaan alko kerhot. Tänään kyl vast päästään menee sinne. Ootan kyl innolla jos näkyis tuttui. Meillä toi kolmevuotias on niin uhmakas. ,et välil on vaa itte pakko väistyy ja antaa toisen raivoo. Jos kerhoilu rauhoittais sen mieltä.

Mä oon nyt vissii 5kk kun en oo värjänny tukkaa. Ei oo vaan kesällä viittiny mustaks laittaa.
Joo hiusten lähtö ollu mullakin ajankohtanen nyt. Yleensä mulla lähti synnytyksen jälkee 2viikkoa.
Mun kaverilla lähti iha selvästi hiukset päästä kun oli muutenkin ohut/harva hiuksinen. Mä en kyl niin oo huonannu et se päältä päin näkyis.
No tuleepahan uusia tilalle.
On kyl hassun näköistä kun jasminilla on sivuilta lähteny vauva tukkaa ja päältä näkyy pitkä vauva tukka harso. Et siltäkin nyt on lähtenyt. Ja viel tumman ruskea sävyinen on tulossa.
 
Meillä löytyi alaleuasta kaksi pientä helmeä. Ikenet pullotti muutaman päivän ennen sitä. Hampaat näkyy ja tuntuu selvästi. En huomannut mitään ihmeellisempää oireilua. Kuolaa tuli vähän tavallista enemmän ja neiti suuttui heti, jos lelu putosi kädestä. Pinna oli siis tavallista lyhyempi. Nyt kolmena viimeisenä yönä on myös herätty syömään viiden kuuden aikaan, kun normaalisti nukkunut yhtä soittoa yhdeksään asti. No, ei sovi valittaa. Menee ihan mukavasti näinkin.

Nyt on varmaan ihan pakko alkaa treenata nokkamukista juomista. Imetys ja hampaat ei kuulosta kovin hyvältä yhdistelmältä. Jatkan tietty mutta parin viikon päästä jo 6kk niin on varmaan hyvä oppia vähitellen juomaan ilman tissiäkin. Mietin, että voisi laittaa keitettyyn veteen vähän päärynäsosetta tms., jos vaikka uppois. Ehkä oman maidon tarjoaminen pullosta / mukista on Lilliputista outoa...

Meillä myös vähän ummetusta ilmassa. Vähän aikaa sitten tuli monta kertaa päivässä ja nyt ehkä joka toinen päivä.
 
Meillä on nyt opittu tuo pinsetti ote ja kovasti koittaa pönkätä istumaan mikä ei toistaiseksi vielä onnistunut. Se oli hyvä tänään pihalla makoillessa kun neiti ryömi viltin reunaan jutteli jotain hetken ja sit kääntys muhun päin ja naureskeli. Katoin et mitäs nyt tapahtuu ni hän oli poiminu apilan <3
 
Ai hyvänenaika arvatkaas mitä meillä nyt... :bored: Poika on alkanut pelkään kodinkoneita... Viime viikolla tuli kauhee itku ja poru sähkövatkaimesta. Täysillä kun oli niin huusi, kun hiljensin kakkoselle ja tsemppasin poikaa niin just ja just pärjäs ilman itkua. No, olikohan seuraavana päivänä kun kuivasin hiustenkuivaajalla hiuksia niin taas sama paniikki-itku... Oon sentään hiuksia kuivannut joka suihkun jälkeen ja nyt sitten. Tänään sitten sähköhammasharja :banghead: Mun oli pakko lopettaa hampaidenpesu kun toinen itki paniikissa. Itku loppui heti kun sammutin harjan ja alkoi uudestaan kun laitoin päälle. Oon lukemattomia kertoja pessyt hampaani pojan syntymästä asti niin että se on mun sylissä samaan aikaan. Ja nyt sitten tällänen show. Mitä ihmettä??!! Ja millä sen saa nyt totutettua näihin uudestaan... En ymmärrä mitä on tapahtunut.:anyone
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top