Terveisiä sairaalasta - täällä ollaan siis edelleen, isänpäivät ja kolmiviikkoispäivät vietetty visusti samassa sairaalahuoneessa. Pöh. Kuume näyttää hellittäneen mutta syömisestä on tullut hankalaa: vauva imee rintaa hetken mutta alkaa pian huutamaan nälkäänsä koska ei halua pitää tissiä suussa. Täällä epäillään syyksi kurkkukipua, ja kipulääkkeen kanssa neiti pystyykin syömään joka kolmas tunti sen 80ml. Muutoin ruokitaan loput pumpatut rintamaidot nenäletkulla.
Kukaan lääkäri ei oikeastaan ole huolissasn ja vauva osoittaa onneksi jo paranemisen merkkejä, mutta pitävät meidät täällä kunnes saavat selville mikä virus on kyseessä ja kunnes oireet ovat menet ohi. Ja kaikki mahdolliset testit (veri, kakka, pissa, räkä) on otettu, vielä odotellaan muutamien tuloksia. Että sellasta vauvasairaala-arkea. Kotiin ja esikoista on ikävä kun perjantaista asti täällä on kökötetty, toisaalta on hyvä olla osaavissa käsissä ja mahtavaa että huolehtivat ja tutkivat näin tarkkaan ja varman päälle.
Noihin aiempiin rytmittömyysviesteihin pitää vielä kommentoida että meitä on näköjään siunattu tosi lungilla tapauksella ja kuulutaan niihin onnekkaisiin joilla on sikeäuninen lapsi. Vauva nukkuu suurimman osan päivästä ja öistä, (poikkeuksena tää sairausaika) ja tietty herään vielä imettämään pari kertaa öisin mutta muuten tyyppi nukkuu. Toki hereilläoloaika kasvaa päivä päivältä. On meilläkin huonosti nukuttuja öitä välillä (vatsanväänteitä välillä tms) mutta pääosin nää ekat kolme viikkoa on menneet vauvan nukkuessa hyvin. Ja voi olla että olen itsekin nykyisin niin sikeäuninen etten pieneen kitinään herää ja vauva saa nukahtaa uudelleen itsekseen-esikoisen kanssa heräsin pieninpäänkin inahdukseen ja saatoinpa sitten vahingossa herättää vauvankin. Vaunuissa koisitaan myös, mikä on oikeasti kullanarvoista-miettikää nyt yhdistelmää levoton vauva+uhmaikäisen esikoisen haku päikkäristä+tuntien puistoilu talvella. Eli onneks on tottunut vaunussa nukkumaan, ja hätävarana on kantoreppu. Niin ja öisin tyyppi tosiaan nukkuu mun vieressä sängyssä pienessä "pesässä" eli ei ihossa kiinni mutta kuitenkin lähellä. Oon todennut että toimii toistaiseksi paremmin ja vauva on rauhallisempi. Ja tutti auttaa meillä nukahtamiseen - ihan mahtavaa että huoli tutin. Sitä ei esikoinen ikinä halunnut ja roikkuikin tississä piiiiiiiitkääääään
Tsemppiä siis yökukkujille ja rytmien hakuun, toivotaan että pian helpottaa. Ja kiitos kirjavinkistä, taidanpa lukea minäkin-ei sitä ikinä tiedä miten nää "tutut" rytmit muuttu. Luultavasti muuttuvat :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi