Vauva on huomenna 3 viikkoa ja tuntuu, etta me ollaan ainoita, joilla ei ole minkaanlaista rytmia.
Nama ovat olleet todella todella raskaat viikot. Vauvan tarpeet vaan muuttuvat koko ajan. Mitaan ei voi ennustaa koskaan. Kateellisena luen miten muitten vauvat heraavat aina tiettyyn aikaan, ovat hereilla jonkin aikaa, sitten on paivauniaika, kylpyaika, younien aika ja yollakin herataan vain pari kertaa.
Meilla on siis ihan taysin rytmiton vauva. Nukutaan, ollaan rinnalla ja valvotaan ihan miten sattuu. Olen yrittanyt vaantaa rautalangasta jos minkalaista rytmia, rauhoittaa yot pimeydelle/hiljaisuudelle ja aamulla aukaista verhot ja antaa aikaa seurustelulle/laittaa radion paalle... ihan turhaa!. Vauvan rytmi ei ole mitenkaan ohjailtavissa, nalka/uni/itku tulee kun on tullakseen jne. Tutti on kaytossa ja sen voimalla jaksetaan se pieni hetki.
Odotan oikeasti innolla, milloin vauva alkaa nukkua pitempia jaksoja yolla ja paivauniajat jaksottuvat. Meilla kun on paiva ja yo yhta sekasotkua! Toki me kaydaan vaunulenkilla, jotta paasee hieman kodin ulkopuolelle. Mutta muuten ollaan naulittuna kotisohvalle tai sankyyn ikuisille imetyssessiolle...
Tietenkin pitaisi nauttia tasta pikkuvauva-ajasta, jonka sanotaan menevan nopeasti ohi ja kylla ma nautinkin vauvan kanssa seurustelusta, mutta silti ahdistaa olla niin kiinni vauvassa 24/7. Minulle se, etta vauva kasvaisi mahdollisimman pian ja arkeen tulisi rytmit/rutiinit on kuin valo tunnelin paassa.