Vauva-arki

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja herne
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nii.. Oiskohan jälkisuppareita ja mulla oli ihan vähän sellaista menkkakipua.. Joi itketty on ilosta, harmituksesta, väsystä, onnesta, ilman syytä jne. Ihan vähän hormonit heittelee :D
 
Uskon tietäväni mitä on jälkisupistukset, sillä niitä sain imettäessä pari päivää synnytyksen jälkeen ja ne olivat ihan selkeästi erilaisia. Nämä kivut liittyvät selvästi lantionpohjanlihasten jännittämiseen, sillä pissalla käydessä, kun pissasuihku on lopuillaan alkaa kovin kipu. Se on tuossa häpyluun seudulla..
 
Vaikeuksia oikean ketjun valinnassa.. Mut kirjoitan tänne, vaikkei mikään arki vielä ole.
Meillä oli äsken lääkärintarkastus ja likka on tosi hyvässä kunnossa. Iltapäivällä päästään kotiin!! *tuuletusta*. Pari yötä menny valvoen, mutta päivällä sitten nukutaan. Rintaa tyttö imee semmoisen 15 h/vrk, tunnin kerrallaan, joten aikas sidottu oon.. Mutta eiköhän se tästä. Meijeritoiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Ja kakkaa puskee koko ajan. En kehtais tunnustaa muille, mut mun mielestä se "haisee" aika hyvälle. ;) Pitkälti semmoiselle, kuin vaahdotettu muna-sokeri-voi..!?
Kirjoitin jo synnytyskertomuksen, mutta tää hyväkäs ei suostunut julkaisemaan.. Koitan kotona tietsikalla uudestaan.
 
Noni nyt on kaks viikkoa ja kaks päivää ihmetelty tuota meijän pikkuista. Rankkuudellaan tää kyllä yllätti, ei sitä kuitenkaan osannu odottaa. :)
Meillä poika joutu lasten teholle seurantaan ku oli 1,5 vrk vanha. Oli tulehdusarvot koholla ja hengitteli tiuhaan. Oli nielly lapsivettä ja sitä piti sitten hänen mahastaan imeä pois. Kolme päivää hän siellä teholla oli seurannassa ja kaikki oli hyvin. Ei näkynyt mitään hälyttävää missään testeissä, halusivat vain ottaa varman päälle.
Poika syntyi la ja to päästiin sitten kotiin. Ainut että jouduimme käymään tyksissä sunnuntaihin asti hakemassa antibiootit klo 9 ja klo 21. Ei onneksi tarvinnut osastolla su asti olla, ku pystyimme tulemaan kotoa tyksille ku asumme lähellä.

Vatsavaivoja on nyt ollut, niitä itketään ja kitistään. Luulen että d-vitamiinitipat vaikuttais jotenki toho vatsaan huonosti. Tarvis varmaan kokeille toista merkkiä. Oon kyllä rela-tippoja antanu jo viikon verran. Cuplatonia kokeilin yks yö, mut en huomannu kauhesti mitään eroa plus se maistuu tosi pahalta!

Nukkuminen on tosi vaihtelevaa. Edellisyönä poika nukkus kyllä mahtavat 6h putkeen, mutta viime yö meni sitten kitinässä ja huonommin nukkuen. Tää väsymys kyllä otti aika koville ensimmäisinä päivinä ja illalla alko ahdistamaan ku piti mennä nukkumaan. En vieläkään pysty nukkumaan ilman yölampun valoa, jotenkin se pimeys ahdistaa ja sit ku ei heti näe vauvaa ku herää.

Myös tämä imetys on saanut mussa ristiriitaisia tunteita aikaan, jotenki seki ahdistaa ku on niin kiinni pojassa ja hänen ruoka tulee minusta. Ollaan kyllä välillä tehty niin että mies syöttää mun lypsämää maitoa, jos oon halunnu mennä nukkumaan tai oon käyny jossain. Mutta onneksi sentään maitoa tulee.

On ollut kyllä ihanaa ku oma perhe ja miehen perhe on niin innoissaan ja tulevat hoitamaan poikaa mielellään. Saa sitten itsekkin hiukan hengähtää. Nyt varsinkin kun mies palas töihin ja tarvis yksin pärjätä, apuva. :D

Mutta päivä päivältä menee paremmin ja poika kasvaa. :) itselleni vain sitä toitotan että kyllä minä sitten joskus saan nukkua. :D
Eipähän sitä ihanaa lastaan mihinkään vaihtais, vaikka välillä rankkaa onkin. Mutta sitähän se äitiys on. <3
 
Mäkin tänne nyt kirjottelen pitkästä aikaa. Ollut totaalisen väsmyksen, ilon ja vauva arjen heittelemänä. Rankkaa on ollut ja unet todella vähissä, mutta toistaiseksi olen hyvin jaksanut ja mies ollut koko ajan auttamassa. Päivät ovat menneet todella nopeasti ja koko jn ollut tekemistä tuon nyytin kanssa. Imetys on lähtnyt hyvin käyntiin paitsi rinnat on ihan sairaan kipeet ja turvonneet eikä tunnu lainkaan miellytävältä olo noiden tykkien kanssa. Välillä joutunu vähän pumppaamaan maitoa, kun rinnat olleet aivan kivikovat. Mielialojen heittely on ollut varsin melenkiintoista...itkettänyt todella herkästi iha sama mikä asia kyseessä :) Rakkaus tuota lasta kohtaan on valtava. Samoin huoli toisen hyvivoinnista. Ei tätä kyllä vaihtais mihinkään!
 
Pienet vatsanväänteet vaivasivat täällä alkuun, mutta nyt kun cuplatonia on käytetty jo tovi, uskon sen auttavan. Rela-tippoja menee myös. Rintamaitoa ja korviketta syö. Tiheämpää syömistä taas muutaman päivän ja yön ajan. Toivon, että kahden tunnin ruokailuvälit venyy takaisin kolmeen, tuntuu ettei yöllä ehdi edes nukahtaa syöttöjen välillä. Mutta hyvin tässä jaksetaan, joku omituinen voima vie ja pistää jaksamaan. Mutta ilman päiväunia olo on kyllä aika zombie.
Aika kuluu todella nopeasti ja vauva kasvaa kovaa vauhtia. Odotan kovasti ensimmäistä hymyä :)
 
Sarjassamme epäasiallisia, intiimejä kysymyksiä anonyymiyden takaa. Miten kauan teillä alakautta synnyttäneillä on kestänyt paikat parantua, tai lähdetään siitä, koska ootte pystyneet taas istuun? Onko jotain vinkkejä nopeampaan toipumiseen? Vauvan hoito ois kiältämättä helpompaa, jos pystyis mitenkään istuun normaalisti tai käveleen ilman, että näyttää ja tuntuu kuin pahemman luokan paskat housussa. -.-
 
Entäs sektiosta toipuvat, onko kipuillut kauan? Toisina päivinä ei tunnu mitään, joinain päivinä tai pidemmän lenkin jälkeen jomottelee. Täytyy ottaa vielä varovaisesti, olen kuullut että kipuilua ja vaivoja voi jatkua pitkään jos ei anna itselleen aikaa parantua. Arvesta jää todella siisti ja pieni, se on kiva juttu.
 
Minä kans mietin, kauankohan menee että paikat paranee. Sairaalassa kyllä sieti joten kuten istua kiikkutuolissa renkaan päällä, suurin kipu oli häntäluussa ja takapuolessa. Minulla oli monta päivää maha ihan jumissa enkä uskaltanut vessassa pinnistellä yhtään. Nyt sit kun tuo vaiva hävisi, on alakerta hellänä ja tuntuu kauheaa painetta. Istumaan käyminen on keljua, samoin pissiminen. Neuvolan terkkari kehotti lepäämään ja olemaan pitkällään. Päivän mittaan tulee edelleen istuttua tosi paljon, kun istualtaan imetän, ja sitten kun on vähän aikaa niin mielelläni heiluisin pystyssä vaikka järjestellen paikkoja. Kai se olisi vaan uskottava neuvoa, pitkällään ei sitä painetta niin kohdistuisi.
 
Tulipa mieleen, ruukataanko muilla "ölistä" hirveästi unissaan? Silmät on siis kiinni, mutta ynisee, ähisee, mölisee ( :D) ja heiluu hirveästi jonkin aikaa sänkyynlaittamisen jälkeen. En oikein usko mahavaivoihinkaan kun hiljenee sen siliän tien ainakin hetkeksi kun laittaa vaikka käden päälle tai tutin suuhun..
Meillä heräillään vaihtelevasti 2-3 h:n välein ja hienosti valvotetaan äitiä välillä kakski tuntia, sit just ku saa pojan nukkuun ja ite unen päästä kiinni niin tulee nälkä.... -.-"
Nuista kivuista täytyy taas brassailla ;) En oo ollu paljon mitään kipeä, tikit särki eniten ja ku ne sai pois niin pystynyt pitään ihan farkkuja yms :D Särkylääkkeitä söin 9 päivää synnytyksen jälkeen, sen 3 pvää "sairaala-annosta", eli 3xburana+paratabs ja kotona söin ehkä nelisen päivää about 1500-2000mg paratabs ja loput 500-1000mg/pvä paratabs :)
Ja oon hirveesti fiilistelly tuota arpea, leikkasivat vanhan kudoksen pois ja nyt entisen pari senttiä leveän, kauhean ruman arven tilalla on pieni, sievä viiltoarpi, jee! :smiley-bounce022
 
Ehdin minäkin kertomaan miten arki on lähtenyt käyntiin näin keskellä yötä vauva tissillä ja yksi käsi vapaana :) pikkuinen on nyt viisi päivää vanha, mutta tuntuu että hän olisi ollut kanssamme pidempään!

Meillä lähti imetys hyvin käyntiin sairaalassa ja nyt kotona ollaan annettu vain kerran vastiketta. Poika on kova imemään ja tosi hyvällä otteella, mun tarvitsee vain pitää häntä yhdellä kädellä tämän imetystyynyn päällä ja hän imaisee tissin tyhjäksi n puolessa tunnissa. Molemmat tissit tyhjennetään tarpeen mukaan, 1-5h välein. Kun hän ei syö niin nukkuu kiltisti joko sylissä tai vaunuissa tai yöllä tuossa laatikossa. Eli meille siunaantui todella mahtava ja kiltti tapaus! Imetyksen kanssa ongelmana on vain se että poika tuppaa nukahtaa ja joudun herättelee niin että muistaa imeä :) ainoat ns kilarit ovat tulleet esimerkiksi vaipan tai vaatteiden vaihdon yhteydessä kun silloin hän herää kunnolla ja haluaa viipymättä tissille :)

Meillä myös syödään jo ahkerasti tuttia! Tiedän, ettei näin pienelle sitä suositella mutta päädyttiin sen antamiseen jo sairaalassa kun huomattiin että vauvan imuote on hyvä ja imuhaluja on niin valtavasti. En nimittäin halua että hän käyttää tissiä tuttina, siinä ollaan vain ruokailun merkeissä! Siitä tuli vielä mieleen että meille suositeltiin sairaalassa medelan rintakumia koska mun nännit ovat niin matalat että niistä on vaikea saada hyvä imuote. Nämä kumit ovat aivan mainiot, pysyvät todella hyvin paikoillaan eivätkä päästä ilmaa mukaan. Kumista on myös helppo seurata milloin maito loppuu :)

Mitäs muuta.. Vanhemmat voivat ja jaksavat hyvin. Mies antaa mun nukkua parit parin tunnin päikkärit vähän väliin ja sillä välin röyhtäsyttää, vaihtaa kuiviin, nukuttaa tai muuten vain seurustelee pikkuisen kanssa.

Pikkuinen on siis alkanut pysymään hereillä pieniä pätkiä ja tykkää silloin istua isänsä sylissä niin että isällä on jalat koukussa ja poika "istuu" siinä jalkojen välissä. unissaan hän on kova tekemään ilmeitä, on aivan mahtava tunne kun vauva räväyttää unissaan suuren hymyn!!

Huomenna olisi tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa ulos! Samalla käydään apteekissa vaa'alla ja aletaan siellä seuraamaan painoa.

Ainoa murheen aiheemme on ettei poika ole kakannut kahteen päivään. Kovasti piereskelee, eikä tuo näytä häntä häiritsevän ettei kakkaa tule. Miten usein teillä kakataan?

Ei kai tässä muuta juoruttavaa ole, tissiä pitäisi vaihtaa :) Hyvää viikonloppua mammoille!!
 
Sophie, meille sanottiin neuvolassa vauvan kakkaamisesta, että rintamaitoa saava vauva käyttää sen kaiken energiaksi ja on ihan normaalia ettei kakkaa useampaan päivään tai jopa viikkoon. Älkää olko huolissanne, kyllä se sieltä tulee. :)
 
Odottelua se on usein meilläkin. Ihan höpöhöpöjuttuja mitä ihmiset väittää että vauvat vaan syö, nukkuu ja kakkii..!
 
Tulihan se paketti eilen :) Olin juuri ottamassa vaipan pois tarkoituksena pyöritellä kosteaa vanulappua reiän ympärillä, mikä kuulemma stimuloi kakan tuloa.. Ehdin avata vaipan ja samalla hetkellä *truuuuuut*.. Noh, otin vaipan pois ja aloin putsaa kakkaa jota oli paljon! Saman tien uusi *truuuuut* ja tällä kertaa suoraan meidän sänkyyn (en siis jaksanut siirtyä hoitopöydälle tätä toimenpidettä varten o_O ). Tässä vaiheessa tavaraa oli JOKA puolella, mutta sitä vaan tuli lisää. Ei muuta kun huusin miehen kiireesti laittamaan vettä kylpyammeeseen ja käskin hänet sinne ja annoin vauvan hänelle (ikimuistoinen ensimmäinen kylpy pojalla :grin). Tässä vaiheessa sinappia oli jo kahdessa huoneessa joka puolella. Siis joka puolella. Eli mitä opimme, älä vaihda vaippaa sängyssä, kakkaa tulee monta kertaa, ja sitä tulee paljon. Ja se tarttuu joka puolelle.

No, mitä opimme? Näköjään ei sittenkään mitään. Yöllä poika makasi isänsä sylissä tyynyn päällä ja seurusteli meidän kanssa kun ei tykkää öisin nukkua. Päätettiin siinä sitten vaihtaa vaippa... ja eiköhän poika sitten pissannut samalla. Ja totta se on, pojat voi pissaa suoraan ylöspäin ja paineella, ja paljon... Toisen kerran 6h sisällä poika pesulle, lakanat vaihtoon, tyynyt pesuun, äidin ja isän vaatteet vaihtoon.... Mä pesen ainakin 3 koneellista pyykkiä tänään, ihan vain sen takia kun ei jakseta nousta sängystä ylös vaihtamaan vaippaa... Mitä tästä opimme? No, ei varmaan mitään ja sama tapahtunee uudestaan :)

Mutta on tämä äidin ja isän onni pienestä kiinni, mies melkein halkesi ylpeydestä miten paljon poika kakkaa. Siis niin kauan kunnes ojensin ruskean pojan hänelle :laughing021 Ja pissaa siivotessakin naurettiin että onpa meillä reipas ja terve poika :love017 Saas nähdä monta kertaa arvostamme tätä kakka/pissakaaosta :)
 
No niin, vauva-ARKI. Joka toinen yö sujuu ok, joka toinen yö ei. Nyt on jälkimmäinen. Koko päivän oon ollu ihan tööt ja vauva on nukkunut, minä en. Iltasellakin se nukkui pari tuntia mun sylissä, kun katsottiin leffaa. Ja sit heräs imeen. Ja oli täysin virkku ja mä halusin nukkuun. Imetin toista tuntia yhteensä, heijasin sylissä, yritin tuttia kun toinen oli ihan täynnä maitoo, mut silti ei ois halunnu rinnalta pois.. Yhteenvetona alkuyöstä yritin kaiken mahdollisen, mikä yleensä nukuttaa/rauhottaa. Ei tulosta. Lopulta pidin tuttia suussa ja stimuloin imurefleksiä silittämällä poskee ja annoin toisen vaan huutaa. Mä valitettavasti oon syöny tänään makeispainotteisesti ja vetänyt suklaata ja kahvia ja tyttö kärsinyt ilmavaivoista. Lupasin huomenna pistää ruokavalion semmoseks, etten tuottais vatsavaivoja, sokerihumalaa ja kofeiinikrapulaa pikkuiselle. Kaduttaa. Nyt on baby nukkunut jo 15 min. Ja meikä taas ihan hereillä!! Aaargh! Huomenna otan päikkärit, vaikka nuijanukutuksella. Ja lisää tätä arkea, meillä ei oo imuroitu viikkoon kunnolla ja eläintalous kun ollaan täällä myös näyttää siltä! Keittiössä on hirvee tiskivuori, ruoka tulee joko omasta pakkasesta tai kaupan pakastealtaasta. Mä en täysin hiffaa miks isyyslomalla oleva mies ei voi tehä niitä kotitöitä, ite pitää hirveellä kiireellä tehä pakolliset kun vauva on päiväunilla.. Hiukset on rasvaiset ja suihkuun pääsen liian harvoin, päivittäin lavuaarin ääressä kainalot, naaman ja mitä nyt bideellä huljuttelen. Vähän semmonen "kaikki kaatuu päälle"-tunne. Ei vieraita, kiitos! Mies on nukkunu pari yötä sohvalla ja mä vauvan kans meidän sängyssä. Oikeestaan käy mulle ihan hyvin. Saapahan ainakin se nukkua. No, ootetaan sitä OIKEETA arkee, ku mies lähtee töihin. *Vino hymy ja mielipuolista naurua.*
 
Meillä alkoi arki tänään kun isi lähti töihin. Onneksi nukkui toisessa huoneessa, niin oli edes jonkunlainen mahdollisuus nukkua, sillä neitiäpä ei nukuttanut yhtään. Olin imettänyt illalla jokusen tunnin putkeen ja koitin pullosta tarjota maitoa jotta tyttö simahtais, no eipä se pullo äitin tarjoamana kelvannut vaan neiti oikein yökki. Ajattelin jos huolisi tutin, jos ei olekaan nälkä ja haluaa vaan imeä, no ei kelvannut sekään ja taas samat yökkimiset. Neiti on siis tuttia syönyt vain joitain yksittäisiä harvoja kertoja. Kävin vaihtamassa vaipan kun haistelin neidin tuoksahtavan vähän kakalle, mutta eihän siellä vaipassa mitään ollut. Koitin tarjota korviketta vielä toisen kerran, taas samat yökkimisreaktiot eikä huolinut. Koitin laittaa sänkyyn jos nukahtaisi itsekseen, mutta siellä heiluttiin silmät suurina "en nuku!". Lopulta ajattelin kokeilla imettämistä, nälkä ei voinut olla koska ei pullo kelvannut, mutta tissille tuo sitten lopulta rauhoittui ja sain neidin vihdoin nukkumaan kahdelta yöllä. Itse havahduin kuuden jälkeen ja koitin jatkaa unia hyvin pätkittäisesti, neiti veteli sikeitä kahdeksaan asti. Voi että kun osaisin tänään nukkua päikkärit!! Tai jos ymmärtäisi illalla käydä nukkumaan samaan aikaan kun neiti vetelee iltatirsoja...
 
Pikkuhiljaa alkaa arki muotoutua. Yöt nukutaan jo melkeen kokonaan, nykyisin menee niin, että nukkumaan mennään joskus 22-23 aikoihin ja ensimmäinen herätys vasta viideltä!! sitten seuraavaksi on aamupala puoli 9 maissa ja sitten sen jälkeen vaihtelevasti syödään kolmen tunnin välein. Riippuu pitkälti siitä, onko jotain menoa johonkin tms.

Hyperaktiiviset mummot haluavat poikaa yökylään ja nyt onkin joka viikonloppu yksi yö vietetty jommassa kummassa mummolassa. Helpotus minulle, saan nukkua piiitkän pitkät yöunet :) Nykyään kun yöllä syödään vain kerran, niin hoidan yösyötöt myös viikonloppuisin, aikaisemmin isä hoiti viikonloput, jotta minäkin saisin hengähtää.

Päivisin kun isukki on töissä, minä enimmkseen siivoan ja laitan pyykkejä ym. En osaa vain olla vaan koko ajan on jotain tekemistä.. Nyt olen sentään rauhoittunut koneen ääreen :D Kävelyllä ollaan myös käyty, mutta nyt on taas taukoa, kun uudet kengät hankasivat kumpaankin jalkaan suuret rakot.. No ehkä kohta taas uudestaan vaunuilemaan :D

Tänään ollaan puklailtu enemmän kuin aikaisemmin.. Johtunee varmaan eilen annetusta rotavirus-rokotteesta.. No onneksi sekin on kohta ohi :)
 
Meillä on menny illan nukkumaanmenot ihan kontrollista, yritetään pongata koska tulee unihiekkaa silmiin, mutta se vaihtelee ja vanhempiensa tavoin pikkuinen on iltavirkku. Ei siinä muuta, ku sit siitä täysi virkeys -vaiheesta seuraava vaihe on yliväsynyt, jolloin ei myöskään meinaa saada nukutettua. Naapurit varmaan luulee, että täällä teurastetaan possua, siltä tuo pitkälti kuulostaa. Jo se, että kannan makuuhuoneen ovesta sisään saa tytön hermostuun, kun tietää, että se tarkoittaa nukkumaanmenoa. No hiljalleen..! Ja on tää ehdottomasti kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä opettanut.

Välillä tulee hetkiä, kun tuntuu, että nyt riittää, mihin tän voi palauttaa.. Ja heti perään huono omatunto ja syyllisyyttä. Siitäkin, että en koko aikaa jaksaisi pitää tyttöä vaan sylissä ja seurustella kun se on hereillä, joten jos on syönyt, niin lykkään usein isälleen. Onhan se toisaalta mieheni oikeus ja velvollisuus ja tulevat hyvin juttuun, mut silti tunnen otsaani komistavan leiman "luuseri". Aika taaksepäin on mennyt nopeesti, mut eteenpäin aatellessa tuntuu matelevan. Kaikki käskee nauttiin vauva-ajasta. No nautinkin, mutta odotan enemmän sitä, kun se vuorovaikutus on aitoa ja saan lukee kirjoja yhdessä tytön kanssa ja opettaa puhuun ja lukeen jne. Pahoillani purkautumisesta.

Vastapainoksi, kun katselen nukkuvaa vauvaa tai kun se katsoo silmiin ja naama vääntäytyy hymyyn, sydän pakahtuu onnesta ja itken ja rakastan..

Nyt meillä on jo siistimpää ja eilen ihan ite kokattiin oikeeta kotiruokaa. Pidin pienen juttutuokion mieheni kanssa isyysloman tarkoituksesta ja siitä, mitä kaipaisin ja tarvitsisin. Meni perille ja pari tehokasta päivää takana. :) <3 Varmasti arjen päästessä vauhtiin minäkin pääsen. Voimia ja tsemppiä kanssasiskot!
 
Meillä mennään niin että mä imetän ja kun poika on valmis lykkään hänet isälleen joka röyhtäsyttää, vaihtaa kuiviin ja seurustelee pojan kanssa kunnes hän nukahtaa (viime yönä 2h). Sillä välin mä oon laittanut korvatulpat ja nukahtanut. Enkä mä näe siinä yhtään mitään vikaa että laps annetaan isänsä huomiin, mielestäni lapsen tulisi viettää 50-50 vanhempiensa kanssa. Meillä tuo tullut jo niin tavaksi että poika saa siitä pientä rytmiä elämäänsä kun tietää missä sylissä on ruokaa ja missä nukahdetaan :) odotan innolla niitä päiviä kun mies palaa töihin ja rimpulin pitäisi nukahtaa mun syliin. :)

Eli älkää poteko huonoa omaatuntoa kun annatte vauvan isänsä huomaan, mekin tarvitaan hetki omaa aikaa ja unta palloon eihän meitä muuten jatka kukaan :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top