Vauva-arki

[herne]

Voi höh Sophie. Mäkin huomasin pojalla pienen vekin suussa eilen, luulen, että täälläkin on huuli jäänyt hampaiden väliin jossain muksahduksessa.

Tämä vanhempain"vapaa" on kyllä muuttunut selvästi rankemmaksi, kun vauva on ruvennut liikkumaan, nyt sitä on ihan eri tavalla sidottu koko ajan. Tuollainen ns. helppokin vauva muuttuu haastavaksi, kun olisi kova kiire milloin minnekin ja vuoron perään kolisevat naama ja takaraivo, jollei äiti ole ottamassa koppia (ja välillä silloinkin) Poika on nyt myös ruvennut osoittamaan omaa tahtoaan aiempaa enemmän, jos otan nokkamukin pois kädestä niin alkaa harmittaa, jos koirien vesikuppi on viety pois, harmittaa; jos ei ylety kiipeämään johonkin, harmittaa, ja jos muksahtaa niin epäonnistuminen harmittaa ja välillä toki kopsahtaessa ihan oikeasti säikähtää ja sattuukin. Voi toista.

 

[Latteäiti]

Mun piti just kirjoittaa samaa tosin meillä kyseessä oli neidin elämän ihan ensimmäinen kunnon haaveri. Tapahtui täysin samoin kuin Sophien pojalle, tosin meillä hampaita on kaksi ja puoli, mutta niilläkin tuli huuleen haava ja iso itku. Toisaalta oli kuitenkin kiva huomata, että äidin syli oli turvallinen ja osasin lohduttaa, kovasti se mulle selitti että näin kävi ja nyt sattuu! Voi mun pikku reppanaa.

 

[Littlered]

Nyt on ruvennut jurppimaan se, miten poika on oppinut koskettelemaan omia sukukalleuksiaan vaipanvaihdon aikana. Nyt siis kosketellaan ihan kaikkia mahdollisia ulokkeita, ja jos kakka on tullut, niin sehan on selva miten siina kay...
Pienet tahmaset kadet sotkeutuvat kakkaan ja sen jalkeen kasi menee suuhun.
Sitten pitaa putsata kakkaa pyllyn lisaksi myos naamasta ja kasista.
Me kavimme talvella elaintarhassa ja siella lekoili joku simpanssi puun oksalla ja pissasi omaan suuhunsa. Tama nyt tuli vaan mieleen.

 

[herne]

^ Mä oon varmaan vähän väsynyt tai kiero tai molempia, mutta putosin ihan totaalisesti kun kuvittelin sen simpanssin pissaamassa omaan suuhunsa

 

[Littlered]

Niin, no nuo meidan kakkimaistiaiset ovatkin oikein extreme-sormiruokailua. :)
Mitas uutta muut lokakuiset olivatkaan kokeilleet?

 

[herne]

Mä olen saanut kakat pidettyä pois suusta (ainakin pojan, miehen hammasharja on saattanut ottaa vähän roiskeita ), mutta täällä yritettiin sormiruokailla eilen muurahainen, joka oli eksynyt meidän lattialle. Muurahainen oli poikaa vikkelämpi ja sai pitää henkensä.

 

[Brummelisa]

Tarkkana saa tosiaan olla kakkavaipan vaihdon yhteydessä, kun pojan kädet eksyy aina sinne alakerran puolelle, kun vaippa lähtee. Tuohan on jo omalle naamalleen pissannutkin, kun sekoile sen härvelinsä kanssa Pissat tulee nykyään lähes aina kun vaipat lähtee, pitäiskö alkaa pistää poistua pöntölle...

 

[Latteäiti]

Mä nostelen pöntölle aina kun näyttää, että tekee kakkaa, joskus myös vaipan vaihdon yhteydessä, ja aina välillä saadaan kakka pönttöön. Pissaa en ole kokeillut. :)

Repesin täysin tolle omalle naamalle pissaamiselle. Sitä toi likka ei sentään pysty tekemään. Varmaan?

 

[Saria1]

Hei kakka ja pissajutuista parisuhteeseen! Olisi kiva kuulla, miten vauva-arki on vaikuttanut parisuhteisiinni, onko ollut helpompia/vaikeampia aikoja, meneekö tällä hetkellä hyvin ja miten hoidatte parisuhdettanne? :)

 

[elwwis]

Meidän pikku-Hulius 8kk tänään! On se jo niin iso poika kun nousee reippaasti joka paikkaa seisomaan ja konttaa menemään.

 

[Littlered]

Vauva-arki ja parisuhde ei varmaankaan ole maailman paras yhdistelma. Oikeastaa nyt menee paremmin, kun molemmat ovat tyoelamassa ja ottavat 50/50 vastuun vauvasta. Jos ma olen toissa ja mies kaksin kotona pojan kanssa vapaalla, niin tajuaapa nyt paremmin, miten rankkaa vauvan kanssa voi olla, eika ihmettele aidin fiiliksia samasta asiasta... Ja toisaalta ma olen joutunut luopumaan omasta besserwisser-aitiydestani, kun vauva on muidenkin ihmisten hoidossa. Tasaisesti jaettu vastuu ja kodin ulkopuolinen hoitotati on saanut minut suhtautumaan leppoisammin vauvanhoitoon ja samalla vaikuttanut positiivisesti parisuhteeseenkin.

Ainoa negatiivinen juttu vaan, etta sita yhteista aikaa ei ole edelleenkaan. Esim. lomatkin menee niin, etta ollaan erikseen lomilla, jotta poika saa olla mahdollisimman paljon kotona. Toisaalta on ihana tulla kotiin, kun poydassa odottaa lammin herkkuruoka. Mies tykkaa puuhailla keittiossa vapaa-aikanaan. Ja samoin on kiva tulla kotiin, jos toinen on siivonnut ja koko asunto tuoksuu puhtaalle... Jos sellaset totaaliset irtiotot vauva-arjesta eivat ole mahdollisia, niin ainakin ne pienet yksityiskohdat, pienet teot, auttaa jaksamaan.

 

[Littlered]

Mä nostelen pöntölle aina kun näyttää, että tekee kakkaa, joskus myös vaipan vaihdon yhteydessä, ja aina välillä saadaan kakka pönttöön. Pissaa en ole kokeillut. :)

Minusta tuntuisi melko oudolta nostaa vauva istumaan meidan wc-pytylle!

Joko joku on jo hankkinut POTAN???

Meilla poika istuu jo pitempia aikoja, semi-tukevasti ja selka suorana. Jokohan olisi aika tehda tuttavuutta potan kanssa?
Pissaamisen ajoitus ei varmaankaan onnistuisi, mutta kakkaamisen voi aika helposti ennustaa "kakka-aantelysta". :)

 

[Murmeliini90]

Mä suunnittelin opettaa potalle sit kun tuon tasapaino on kehittynyt niin, ettei tarvii olla siinä turvakaarena ympärillä ku toinen on potalla. Ei oo ostettu vielä. Mulla oli vauvana semmoinen tuolimallinen potta, vieläköhän niitä on? Mut ehkä se tavallinen on ok.
Yhen kerran käytin pöntöllä, tyttö oli tosi innoissaan. Hekotteli koko ajan ja katseli ympäristöä ja selosti taukoamatta. Ja sit ku pöntöstä kuului plumps plumps niin tuo nauroi innoissaan. :D

 

[herne]

Parisuhdejutuista, meilläkään ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa miehen kanssa ja tunnistan tuon Littleredin mainitseman tunteen siitä, ettei työssäkäyvä vanhempi voi aina tajuta, miten rankkaa vauva-arki on, mutta silti mä olen kyllä aika tyytyväinen parisuhteeseeni :) Pojan syntymä on jotenkin hitsannut meitä entisestään yhteen, kun se maailman tärkein asia on meille molemmille sama ja molemmat teemme sen eteen töitä omalla tavallamme. Rankassa vauva-arjessa meitä varmasti auttaa se, että osaamme miehen kanssa sekä riidellä että sopia, tulistumme molemmat aika helposti, mutta lepymme myös nopeasti ja osaamme sopia asiat, kumpikaan ei lähde ovet paukkuen tai jätä mitään hampaankoloon. Ja pojan edessä ollaan aika hyviä hillitsemään temperamenttejamme. Oikeastaan ainut valituksen aiheeni tuossa miehessä on sen sotkuisuus

Tulipas ällöpyllypositiivista settiä, miltähän tämä teksti olisi näyttänyt, jos olisin herännyt tänään väärällä jalalla Mutta koen oikeasti, että meillä on toisiamme kohtaan avoin ja läheinen parisuhde, jossa autetaan toisiamme jaksamaan ja hellyyttä riittää, vaikkei peitonheiluttelupuuhiin aina ehtisikään Välillä tietysti tulee valitettuakin, mutta sitä se elämä kai on.

 

[Latteäiti]

Littlered, mä en varsinaisesti laita vauvaa istumaan pöntölle, vaan nostan sen siihen pöntön yläpuolelle. Vähän vaikea selittää. Mutta kun välillä näkee, että se alkaa ähkiä kakkaa, niin en viitsi katsella, kun tekee sen vaippaan, vaan yritän saada sinne pönttöön. Potan ostamista olen miettinyt, mutta en ole saanut aikaiseksi. Vaatisi kävelyä Prismaan, mikä mulle on henkisesti ylivoimaista.

Mä en tiedä kehtaanko puhua parisuhteesta. Mä olen kehunut miestäni varmaan kyllästymiseen asti, ja kaikki vihaavat mua sen takia. Ja varmaan saa sen kuvan, että ollaan oltu yhdessä viikko, ja kaikki on vielä ihanaa, mutta kyllä me ollaan oltu neljä vuotta, parisuhde on vaan paljon helpompaa ja hauskempaa kuin olin ajatellut. Ehkä voin tunnustaa sen verran (vai olenkohan jo kertonut tämän? ) että en ole koskaan seurustellut kenenkään muun, kuin mieheni kanssa. Olin hyvin, hyvin vannoutunut yksineläjä, kunnes tutustuin tuohon ja huomasin, etten osaakaan olla ilman. Siksi tää ehkä toimii, koska sitten kun lähdettiin, niin lähdettiin tosissamme. Vanhemmuus on mielestäni vain parantanut tätä, itse ainakin arvostan miestä vielä enemmän, kun näen miten hyvä isä hän on neidille.

No, yksi asia ärsyttää, astianpesukoneen täyttö. Arvostan sitä, että mies laittaa astiat koneeseen, mutta miksi niitä ei voi huuhdella? Ja miksi laittaa astiat eri paikkoihin kuin minä, vaikka minä olen löytänyt täydelliset paikat jokaiselle astialle? Mutta yritän itse kasvaa asian kanssa, olen vähän sitä mieltä, että joko hyväksyn miehen tavan tehdä asioita, tai teen ne itse.

 

[Brummelisa]

Vauva-arjen pahimpia vaikuttimia parisuhteeseen on meillä väsymys ja se itse arki, samanlaisena toistuvat päivät ja rutiinit. Väsyneenä kaikki tuntuu haastavalta ja pienet asiat suurilta. Liian monta päivää kotona taas saa seinät kaatumaan päälle. Kun pojan saa yöunille, niin sitä haluaisi joskus vaan olla ihan itsekseen, eikä seurustella miehen kanssa.

Pahinta on se, että mies näkee arkisin poikaa max. 2-3 h, helppohan hänen on lirkutella ja sietää sitä kitinää. Kun taas minä kattelen sitä menoa aamusta iltaan ja päivästä toiseen, voi mulla olla illalla jo pinna kireällä ja puhe sen mukaista. Mieheltä tulee usein palautetta, että "miks sun pitää taas tosta vetää pultit ym." On hän itsekin sanonut, että onhan se eri asia kun minä olen pojan kanssa koko ajan, kun hän taas pääsee aina päivisin poiskin täältä. Mutta käytännössä hänen on kuitenkin mahdotonta samaistua mun väsymykseen ja kyllästymiseen. Välillä tuntuu että mun pitäisi olla joku Mama allmighty. Mua ottaa aivoon itseäkin se, että välillä hermostun "tyhjästä", en tarvitse miestä enää huomauttamaan siitä!

Mutta ei meillä varsinaisesti tapella tai riidellä, vaikka meidänkin tempperamenteissa miehen kanssa on valtavat erot.

 

[herne]

Brummelisa, kuulostaa tutulta tuo, että ärtyy äkkiä ja liian pienistä asioista kun pinna on valmiiksi vähän kireällä ja väsyttää Meillä paljon siitä on ihan omien odotusten hallintaa, välillä kuvittelen miehen olevan ajatustenlukija ja sitten tuskastun, kun hän ei olekaan. Näitä tulee varsinkin silloin, jos ollaan molemmat kotona ja mies huolehtii pojasta kun itse teen jotain muuta. Minulle pojasta huolehtimiseen kuuluu, että sitä joutuu tekemään noin kahdeksaa asiaa yhtä aikaa, mutta miehelle pojan kanssa olemiseen sisältyy tasan pojan kanssa hengailu, hän ei automaattisesti tule ajatelleeksi esim. lämmittää tälle ruokaa, jollen erikseen sellaista pyydä. Ja jos pyydän, niin hän saattaa katsoa mua hoomoilasena, että haluanko hänen leikkivän pojan kanssa vai tekevän sitä sapuskaa. Ja silloin mulla jo kiehuukin, että kyllä MINÄ saan molemmat asiat hoidettua täällä joka päivä, ja miten HÄN nyt ei osaa ajatella niin. Ja että MUN piti saada kädet vapaaksi tehdäkseni jotain muuta ja nyt roikunkin taas paimentamassa heitä (tai marttyyrinä jo itse hellan ääressä pojan ruokaa lämmittämässä).

Mutta nää on näitä, kun en meediota nainut Joo, mies voisi varmaan olla ajattelevaisempi mutta minäkin voisin ehkä kertoa, jos on jotain odotuksia, enkä heti ekana ärtyä. Se hyvä parisuhde tulee minusta esiin siinä, että noita asioita pystyy jäsentelemään ja ratkomaan (ja välillä voi ventiloida täällä, niin ei tarvitse aina syöstä tulta miehen naamalle). Niin ja sanottakoon vielä varmuuden vuoksi, että mies hoitaa poikaa ihan loistavasti eikä todellakaan unohtaisi koskaan häntä syöttää tms., näitä tilanteita tulee vain silloin kun molemmat ollaan kotona eikä vasen käsi tiedä, mitä oikea tekee :)

 

[Murmeliini90]

Voisi olla mun näppäimistöltä herneen kommentti. :O Pitää olla täsmälliset ohjeet mitä lapselle pitää tehdä jos vaikka lähen johkin tms. Vaipanvaihto ja syöttäminen on semmoisia, mitä mies aina "unohtaa" tehdä. 'Kun mä luulin, että sä vaihdoit sen vaipan aamulla '. Joo mut siitä on 4 tuntia ja tää on aika täynnä.
Joskus herätin sen aamulla oleen tytön kans ja menin ite nukkuun. sit se tulee vajaan tunnin päästä, että 'tän tarviis varmaan päästä päiväunille'. 'Mitä sä sille syötit?' 'En mitään, mä luulin, että sä syötit?' 'Noku mä pyysin sua tekeen puuron ' 'Ai ku ei siin ollu aineita näkösällä'..

Huaah..
Mut kyl tuo hitaasti mutta varmasti edistyy. Se ottaa pattiin eniten, että mies pitää mua tosi etuoikeutettuna ku saan olla kotona ja siks mun sit pitää hoitaa huusholli ja vauva yötä päivää, lukuunottamatta niitä herneenkin kuvailemia miehen ja vauvan seurusteluhetkiä. Ja jos se joutuu tekeen jonkun kotityön, niin se tehdään teatraalisen marttyyrimaisesti. Johtaa siihen, että mulla on melkein huono omatunto, jos pyydän sitä vaikka syöttään tytön.

 

[Salme]

Minun pitäisi opetella ihan äänen kanssa tuomaan esille toiveitani, eikä odottaa itsestäänselvänä jotain tapahtuvan. Tai jos ei tapahdu, niin minä oletan ettei isiä kiinnosta tehdä jotain, vaikka tekisi varmasti jos vain saisin suuni auki.
Väsymys aiheuttaa enimmät ärinät, itse voi olla väsynyt jos on ollut huono yö tai neidillä huutopäivä, ja kun isi tulee kotiin kaadan sitten kaiken isin niskaan enkä osaa ottaa huomioon, että isikin voi olla väsynyt. Onneksi asiat aina puidaan ja osataan molemmat pyytää ja antaa anteeksi.
Ja välillä kyllä ärsyttää ihan suunnattomasti kaikki mahdollinen, mutta onneksi se on ohimenevää.

 

[Latteäiti]

Joo, en minäkään voi sanoa, ettei mikään ikinä ärsyttäisi, mutta muutamia juttuja on, miksi ärsytyksen taso ei nouse kovin suureksi.

Ensimmäinen on se, mihin moni jo viittasi, minä en odota mieheltä ajatuksieni lukemista. Tästä kunnia äidilleni, joka edelleen odottaa sitä minulta (tyyliin "teetkö salaattia?", "joo voin tehdä, mitä laitan siihen?" "Ihan mitä vaan kaapista löytyy". Sitten teen salaattia, mihin laitan salaattia ja tomaattia, niin äiti alkaa jäkättämään että miksi en laittanut kurkkua, jota hän varta vasten oli ostanut). Minua on pienen ikäni ärsyttänyt tuo piirre äidistäni niin, että sentään sen olen osannut välttää. Monia muita virheitä teen varmaan, ja tulevaisuudessa olen neidin mielestä varmasti ärsyttävä.

Toinen on se, että puhumme ihan kaikesta. Tavallaan vähän karuakin, että kerron miehelle kaikki, no esim. hiivatulehduksen, mutta mielestäni on parempi, että hän tietää jos minua vaivaa jokin asia henkisesti tai fyysisesti. Ei tarvitse arvailla miksi toinen on outo.