Vauva-arki

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja herne
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä touhutaan hereillä ollessa paljon lattialla vatsallaan ja selällään äidin tai isin makoillessa siinä vieressä. Jutellaan myös kovasti vuoropuheluna. Kyynärnoja on jo löydetty ja vatsamakuulle pääsyyn on kova yritys :grin Toinen kovasti yrittää ja aina hermostuu lopulta kun ei vielä onnistu. Sylissä viihtyy myös hyvin ja peiliä ihmetellään kovasti. Kantoliinassa/ rintarepussa hoidellaan äidin kanssa kotiaskareita.
 
Meilläkin on semmoinen kankainen, rapiseva kuvakirja, siinä on eri eläinten päitä kosketuspintoineen. Me "luetaan" siitä iltasatu.. Sehän on hirmu opettava, siitä kerrotaan mitä eläimiä on, mikä niitten nimi on, mitä ne sanoo, minkä värisiä, missä ne asuu, mitä syö, mitä tuottaa.. Kasvattaa ainakin äidin mielikuvitusta.. Eipä tässä vaiheessa varmaan muuta.
Tänään serkku oli ostanut ekan helistimen, sehän olikin kiva! Tyttö seurasi sitä niin pitkään kun jaksettiin ravistella..
Meillä myös ilmeillään, hymyillään, naureskellaan, mutristetaan suuta, näytetään kieltä.. Tyttö ihan tosissaan yrittää matkia. Fun!!
Tosi naurettavaa tytöstä on se, kun mumisen ja maiskuttelen ja lähestyn naamaa ja suukotan poskelle.
Meillä myös kuunnellaan paljon musiikkia ja katsellaan videoita. Sanovat, ettei tuon ikäiset vielä paljon näe, mut ei se meil ainakaan estä katsomasta! Lemppari on tämä: http://m.youtube.com/watch?v=zApM-0qaAdM

Tytsyllä muuten on pari päivää ollut tosi kähee ääni.. Syytä en oo keksinyt, toivottavasti ei tarvii mennä lääkäriin asti. :( Pikku raukka. :'(
 
Muokattu viimeksi:
Vauva-arjen hehkeämpiä hetkiä (tämän voisi laittaa valitusketjuun, mutta homma meni niin absurdiksi, että oikeastaan se enemmän naurattaa kuin harmittaa - ja anteeksi jo etukäteen, tämä on ällöttävää ja infoa on varmasti liikaa):

Tänään oli tarkoitus mennä poikasen kanssa vähän jouluostoksille, mutta koiramme olivat toista mieltä. Yhdellä koirilla alkoi vatsatauti illalla, ja yöllä tuli parin vauvaherätyksen lisäksi pari koiraherätystä, kun toinen vikisi pääsyä ulos (onneksi mies hoiti nämä). Aamuyöstä olkkarin lattialla odottivat myös koiran ripulit, joita en voinut kuin katsella, kun poika roikkui tissillä samaan aikaan (onneksi mies hoiti sitten nämäkin). Mies lähti töihin, minä yritin nukkua vielä, kunnes koira taas herätti, että ulos pitäisi päästä. Päästin sen takapihalle, koska en jaksanut heti lähteä vaunulenkille ja pojankin piti vielä syödä (ja mies oli ulkoiluttanut koirat ennen töihin lähtöä). Koira ei tehnyt mitään, otin sen takaisin sisälle, jolloin se pissasi kahdesti lattialle ja alkoi uudestaan kerjätä pääsyä ulos (tässä kohtaa uhkasin tehdä siitä rukkaset) :mad: Seuraavalla yrityksellä onnistuivat sitten jo kaikki tarpeet uloskin. Samalla alkoi poika huutaa tissin perään ja itselläkin alkoi jo vatsa huutaa vessaan... koira sisään, itse juosten vessaan lapsi kainalossa, lapsi huutaa edelleen tissiä, koira oksentaa lattialle, minä vauhdilla vessasta ulos ja lapsi tissille, millä välin toinen koira syö ensimmäisen oksennukset ennen kuin ehdin ne siivoamaan :smiley-angry003Nyt sitten odotellaan, kenellä seuraavaksi on vatsatauti (ja puolihysteerisenä pidetään eläimiä mahdollisimman kaukana vauvasta, jos on jotain ihmisiin tarttuvaa sorttia). Ah.

Ja siis yleensä minusta koirista on vain iloa myös vauva-arjen keskellä, vaikka ne hieman työllistävät ne ovat myös omanlaisensa henkireikä. Tämä nyt vain on näitä surkuhupaisia päiviä...
 
Onko joku muuten ottanut käyttöön jo sen äitiyspakkauksessa olleen villahaalarin/kerraston (taitaa olla 70-senttinen muttei näyttänyt mitenkään valtavalta)? Mietin, voiko sen laittaa suoraan vaipan päälle vai kutitaako materiaali kovasti...
 
Onks muut alkanu saamaan jo Kela-kortteja? Meidän likka sai viime viikolla ja oli uus juttu, että sotu merkattu uudella tavalla. Meillä kaikilla mammoilla kun on se viiva siellä välissä, siis tyyliin 123456-789A, niin nyt ei ollukaan uudessa sitä, vaan tyylillä 123456A789B..! Mietin, että erinäisiä uudistuksia tehtävä mm lomakkeissa tuolle sukupolvelle, kun monessa on jo esitäytettynä se viiva.
 
Meilta loytyy passi ja siina on just se A henkilotunnuksen valissa. Tuo Suomen passi on muutes aika veikee nykyisin. Siina on jokaiselle sivulle piirretty hirvi eri asennoissa ja sitten kun niita sivuja plaraa nopeesti niin tulee sellainen vaikutelma niin kuin se hirvi ottaisi juoksu-askeleita. :)
Silloin kun ma olin raskaana niin me naurettiin kaverin kanssa, etta nyt kun meidan ei taalla tarvitse noudattaa Suomen etunimilakia niin ma voin nimeta vauvan ihan virallisesti Laura Jenna Ellinoora Aleksandra Camillaksi, ihan niin kuin siina laulussa. Ihan kuin ihminen tarvitsisi viisi etunimea. :p
Ja itse asiassa me ollaan niin tylsia, etta pojalla on vain yksi etunimi. :)
 
Passista puheen ollen Littlered, onko teidän pojalla kaksoiskansalaisuus? Meidän naperolla on nyt espanjan, mutta otetaan myös suomen kuhan saan aikaiseksi... (mekin ollaan tylsiä kun on vain yksi etunimi, mutta sitten on kaksi sukunimeä niin eiköhän se riitä kun nimi on jo nyt niin pitkä ettei mahdu lentolippuun :grin)
 
Mun äitiyspakkauksessa ei muuten ollut mitään villahaalaria! Nyt katoin vielä Kelan sivuilta, niin totta tosiaan villahaalari sieltä pitäis löytyä! Onko liian myöhäistä reklamoida? :(

Meille tuli eilen Kelakortti! Milloinkohan opin ulkoa ton pojan sos.turva tunnuksen?! :smiley-ashamed004
 
Sophie, meidan pojalla on kaksoiskansalaisuus. Olin oikeastaan aika hammastynyt miten nopeasti me saatiin Suomen passi. Ekaksi vietiin kaikki tarvittavat dokumentit konsulaattiin ja tehtiin kansalaisuusilmoitus, niin siita viikon paasta maistraatti oli jo antanut suomalaisen henkilotunnuksen! Sitten me maksettiin passi ja tehtiin passihakemus ja siita vajaan kolmen viikon paasta pojalle oli saapunut passi ja ma hain sen konsulaatista yksin! Mun mielesta aika nopeaa toimintaa loppujen lopuksi. :)
Meidan pojalla on vain yksi sukunimi, silla minun ja miehen sukunimet eivat soinnu yhteen lainkaan ja lisaksi mun sukunimessa on ä-kirjain ja olen itse aika tympiintynyt miten se kirjoitetaan joka paikassa vaarin. En halunnut samaa rasitetta pojalle, joten siksi vain yksi sukunimi.
 
Meille tuli eilen kela-kortti. Sotu saatiin tietää jo sairaalassa ja hyvin jäi mieleen kertavilkaisulla. :)
 
Hauska että täällä on muitakin, jotka ovat antaneet vain yhden etunimen. Meidän tytöllä on siis vain yksi etunimi, ja täällä Suomessa olen kyllä saanut selitellä sitä ihan joka paikassa. Mikä siinä onkaan ihmisille niin vaikea hyväksyä, että yhdelläkin pärjää... :rolleyes:
 
hihhei, taas selvitty yhdestä kakka-onnettomuudesta! En ymmärrä, miten vaipan reunasta pöydälle ja lattialle valuvan kakkatulvan saa aina kruunattua hillittömällä puklulla, joka sitten leviää ympäri naamaa ja hiuksia samalla kun kakka kirii pitkin kinttuja.. Toisaalta on kyllä hyvä, että kaikki sotkut saa siivottua kerralla, eikä tarvitse kakkasiivouksen jälkeen alkaa pesemään erikseen pulkuja.. :)
 
Meillä odoteltiin suomessa kakkaa viisi päivää, kunnes alkoi vääntö. Päätin auttaa poikaa tekemällä kakkajumppaa hoitopöydällä ilman vaippaa. Kakka oli tooosi tahmeeta ja yhdessä tsemppattiin kakka ulos. Mies tuli siihen sitten unenpöpperössä pesemään hampaitaan ja meinas tipahtaa siihen paikkaan kun poika pyllisti juuri silloin ja pruuttasi pojan mittaisen tahnan ulos iskän ollessa aitiopaikalla :)
 
Meilla poika kakkasi aikaisemmin takuuvarmasti joka paiva (mika on ihan normaalia korvikevauvoilla), mutta nyt viime viikkoina melko usein vain joka toinen paiva. Aiemmin kakat oli sellaisia makean hajuisia, tosi vaaleita ja loysia kakkoja. Nyt sitten astetta hieman tummempaa, sellaista jankkikakkaa, joka haisee pahalle.
 
Vauva nyt 8-viikkoinen, joten sen kunniaksi hieman sekalaisia havaintoja :)
Meilla nyt ei mitaan sen ihmeempia osata syomisen, nukkumisen ja kakkimisen lisaksi. Poika saa muutaman kerran paivassa todella hurmaavan kestohymykohtauksen. Hymyilla saatetaan muutama minuutti putkeen suu auki ja silmat iloisina viiruina. Siihen saattaa tulla mukaan myos hieman omituista "gaaaaah"-tyylista naurua. En tieda voiko sita viela nauruksi edes sanoa. Myos jutellaan ja poristaan paljon, mutta jutteluun ei tule viela selkaita tavuja. Se on enemmankin sellaista yninaa ja kiljahtelua.

Poika jaksaa myos seurailla vanhempien kasvoja jonkin aikaa ja matkii jo hieman kasvojen liikkeita. Esim. jos laittaa suun auki ja kielen ulos niin poika aukoo myos suutaan. Tata nyt ei kuitenkaan ihan joka kerta tapahdu. Myos mobilea tai helistinta tuijotellaan hetki kunnes mielenkiinto lopahtaa. Vauva ei kuitenkaan kurottele esineita kohden, saatikka etta tarttuisi niihin. Tarttuminen on edelleen sattumanvaraista, aidin sormeen tai paidan kaulukseen tartutaan usein. Niin, ja oman nyrkin imeminen on edelleen suosittua tutin ohella.

Kuulemma joittenkin vauvelit saattavat kaantya jo mahalta selalleen taman ikaisina, mutta meilla jumahdetaan siihen maha-asentoon mihin aiti on vauvan asetellut. Mahalla ollessaan han kylla saattaa nopeasti liikauttaa paataan niin, etta leuka nousee aavistuksen verran leikkimatosta pariksi sekunniksi, mutta myos tahan leikkiin mielenkiinto loppuu nopeasti. Poika osaa kylla jannittaa niskaansa ja siirtaa paansa jompaan kumpaan suuntaan niin, etta naama ja toinen poski on aina matossa kiinni ja sitten vaan jumitetaan siina asennossa kunnes lopulta hermostutaan.

Ja talla hetkella olkapaata vasten pystyasennossa hengailu on kivempaa kuin sylissa loikoilu. Joskus kitistaan niin kauan etta paastaan olkapaalle. Poika saattaa vaikka nukahtaa siihen kun hyssytellaan, taputellaan peppua tai silitellaan selkaa. :love2

Kantoreppua meilla kokeiltiin heti kun kotiin paastiin, mutta vauva oli niin pieni, etta melkein hukkui sinne ja oli jotenkin vaikeassa asennossa. Nyt sitten ollaan kaivettu reppu takaisin kaapista esille ja nyt jaksetaan jo jonkin aikaa kulkea naama menosuuntaan ja katsella maailmaa. Toisin pain jaksetaan olla pitempaankin ja vaikka nukahtaakin siihen.:)
Et semmosta. :)
 
Littlered älä huoli, mahalta selälleen kääntyminen ei ole tässä iässä vielä taito vaan johtuu vauvan heijasteista/ siitä että vauvan tasapaino järkkyy masulla ollesaan. Koska vauvan pää on suhteessa vartaloon niin suuri, tasapainon pettäessä vauva kallistuu ja heijasteen vuoksi koko muu vartalo seuraa mukana ja vauva "kääntyy" selinmakuulle.
 
Noonis, en ihan allekirjottaisi kaikkien kohdalla kuitenkaan :) Meillä poika nimittäin pyörähti eilen mahalta selälleen, ja kyllä meidän molempien silmään ihan selkeästi itsensä asetteli ja "heijasi" (juu nou, aikaisemmin oli kiinni siitä ettei jalkoja jaksanut heittää mukaan) ympäri :) On niin isomahainen kaveri tämä että ympäripyörähdys teettää töitä, ei pääse silleen noin vaan humpsahtamaan :laughing021
Mutta turhapa niistä on huolehtia, kaikki kehittyy omaa tahtiaan ja mistä sitä tietää vaikka teilläkin Littlered kävis niin, että lähtee vaan tyynesti joku päivä ryömimään/konttaamaan vaikkei ole mihinkään inahtanutkaan ennen sitä :D
 
Meillä pyörähti kerran vahingossa, ja miehen kanssa molemmat säikähdettiin, että nytkö se aloittaa. :eek: Mun kaveri on käynyt meillä pari kertaa yksi-vuotiaan kanssa, ja ollaan todettu, että paljon tulee meidän arki muuttumaan ja asuntoa pitää tuunata kun tyttö lähtee kunnolla liikkeelle. Niin tavallaan olin vielä aika helpottunut kun se kääntyminen jäi yhteen kertaan, nyt arki on vielä kuitenkin aika helppoa. Vaikka tietysti toivon että lapsi oppii kaikkea, mutta ois nyt hetken mun vauvani... Ostin tässä pari päivää sitten kokoa isompia vaippoja, ja siitäkin tuli jo haikea olo, että joko se käyttää kolmoskokoa. o_O
 
Meilläkin teki jo paristi mahalla ollessaan, että kääntyi selälleen. Ja se kyllä oli ihan tahdonalaista, oikein poika asetteli kätensä, heitti toisen jalan toisen yli ja punnersi oikein äänen kera itsensä selälleen ja voi juku sitä riemua, minkä se sai aikaiseksi :) Nykyään sitä tehdään jo useasti päivässä, halvat on huvit pojalla ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top