Voi että haluttais taas avautua kunnolla tänne!! Ehkä puran tätä vihaa edes hieman. Mies on siis viime viikon ollu kesälomalla, että olisi ollu mulle apuna kotitöissä ku vauva viihtyy rinnalla niin paljon. Noh, sehän majaili täällä mun luona, valitteli kuinka on väsyny (10h yöunia ja mulla n. 4h vauvan takia), nukku päiväunia aina kun halusi. Aina kun vauva nukkui vähänkin pitemmän pätkän päivällä, minä imuroin, pyykkäsin, tiskasin, laitoin ruokaa yms. muita kotitöitä, enkä oo yksiäkään päiväunia saanu nukuttua. Yhtenä päivänä sit mrni hermot totaalisesti siihen miehen laiskotteluun, ja käskin hänet kotiinsa, ja siitähän se riita sit tulikin. No tuli kuitenki seuraavana päivänä takas tänne. No, eilen alko taas nää "tutut ja turvalliset" ja haukkumiset mun kropasta, ja kuulin jopa että vauvan on parempi olla isänsä vieressä. Oon muutenki ollu synnytyksen jälkeen tosi itkunen päivittäin, nii toi kyllä romutti taas täysin. Vauva nukahti just sillon yöunille, itellä meni aika kauan sohvalla itkeskellessä vaan.. Noh tänään tossa 22.30 aikoihin mies sitten sanoi että voisi lähteä käymään iltakahvilla ja ajelulla, ja sanoin nätisti vain että herään kyllä sitten ku tuut. Siitä sit taas kauhee huuto, että estän miehen menoja. Kerroin vaan asiallisesti että nukun yöt muutenki lyhyillä unilla, niin en haluis turhia herätyksiä. Sit lopetin hetkeks imetyksen ja menin peseen vauvan tuttipullot, josta mies suuttui TAAS, kun en nukkunutkaan. No vauvahan itkeskeli täällä sängyllä sit ku jäi yksin nälkäsenä, ja pyysin miestä hakeen vauvan syliin että vähän rauhottuis, ja suuttui siitäki sit.(mies ei siis huomioi vauvaa mitenkään jos en huomauta häntä..)
Että tämmöstä täällä, huippuisä meininkiä. Mulla niin ärsyttää toi ihminen välillä! Tuntuu niinku ois kaks vauvaa hoidettavana.