Ihanaa, joku toinenkin inhoaa juhlia! Sinänsä omituista, et tykkaisin leipoa ja näperrellä jos olisi aikaa, ja lisäksi koota ihmisiä yhteen, mut jostain syystä sit ahdistaa se järjestäminen ja seurustelu. Tavallaan haluaisin vain olla tekemättä mitään, kun nimikin on jo annettu eikä tuo kirkkoon kastaminen ole mikään vakaumuksellinen juttu, mut sit tuntuu, et täytyy tämänkin lapsen saada omat juhlat kun muillakin ne on vietetty.
Paikka, aika ja pappi on varattu jo kuukaus sitten ensi viikolle MUT mitään vahvistusta en ole saanut (kun varaus tehtiin kirkkoherran kanssa puhelimitse ja lupasi vielä varmistaa myöhemmin et sopii). Tosi ikävää, jos aikataululla olisikin joku esteenä. Ja koska en oikein jaksaisi mitään järjestää, on tähän asti ollut ok vaikka puheluihin tai sähköposteihin ei ole vastattu. Mut pian tulee kiire...