Vauva-arkea

hooooh! Miehen nukuttamisvuoro.. Pitäs osata nauttia kun saa olla eikä tarvitse ite joka ilta tapella nukuttamisen kanssa, mutta aikansa ku kuuntelee makkarista kuuluvaa vastustelua, tekis mieli mennä ite laittaa lapsi nukkumaan... Vaikka eihän se sen helpommin nukaha kummiskaan.. :P
En kyllä ihan oikeasti tajua mikä siinä nukahtamisessa on niin vaikeeta... Vaikka väsyttää niin pitää kuitenki laittaa hanttiin... Unikoulu edessä sitte joskus..
 
Meillä tuli ekasta rotasta vaan löysä maha, mutta tosi pahat refluksikohtaukset :( ja nyt vasta sanottii neuvolasta et rotaa ei suositella heti annettavaksi jos on refluksioireita, vaan vasta sit ku on se takaraja. Ni 2. Rota otetaan vähän myöhemmin, viikon päästä kuitenki piikkirokotteet.

Meillä on vähän helpottunut se ilta/yöhuuto, voi olla että oli koliikkia tai sitten ei, pääasia et illat ja yöt on menny parempaan suuntaan :) vieläkin joutuu kapalokääröä hytkyttää 12-01 asti yöllä, mut tyttö kuitenki nukkuu koko ajan (klo 21:30-9:00, tietysti herää syömään yön aikana mut ei herää sen enempää) vaikka alkuyö on semmosta huonoa unta. Kovin ootan sitä aikaa et vauva oikeesti nukahtaa jo illalla et voi vaikka puuhata jotain eikä tarvii pitää sylissä siihen 01 asti, mut eiköhän se tässä koita ;)

Aloitetaan kiinteiden maistelu kun 3kk tulee täyteen, oikeastaan refluksioireiden takia..edelleen tulee rykimistä ja kuolat&maidot useasti väärään kurkkuun. :/

Mutta noista refluksijutuista huolimatta tyttö on tosi iloinen, hymyilee ja juttelee paljon :) koko ajan punkee itseään ylös, ei millään malttais nojata päätä mihinkään :D on tää kyl ihanaa seurata tätä pikkuisen kehitystä <3
 
Giffe, sama juttu täällä... Mies nukutti tänään ja vaikeaa oli pysyä poissa. Mutta lopulta poika nukahti aika nopeasti. En vaan tajua miksi täytyy itkeä ennen nukahtamista....

Ja Keijonkin tekstiin voin samaistua rotarokotteen osalta. Otettiin se kyllä aika viime metreillä, vahvistusta mietin kyllä kaksi kertaa. Refluksioireilua on nyt ollut pitkästä aikaa. Poikaparka on itsekin kummissaan kun tavaraa nousee koko ajan ylös ja hengitys rohisee hirveesti. Itkukohtauksia ei ole ollut kuin pari nyt kuitenkaan... poika on vaan ihan surkeana suurimman osan aikaa.

Huomenna lähden ulos illalla ja ekaa kertaa illaksi pois pojan luota. Samaan aikaan ihan hirveetä ja ihan hirveen hauskaa! Ukot pärjää kotona, mutta pärjääkö äippä ilman ukkoja ulkona?
 
Meilläki on miehen vuoro nukuttaa. Elikkä tallustella pitkin kämppää ja tyttö huutaa. Joka ilta sama homma, ihan niinku ei yöunille haluais laittaa. Ennen se oli että tissi suuhun ja that's it. Nyt alkaa jo tissillä huuto ja se jatkuu ja jatkuu vaan.. Välillä jo melkeen nukahtaa mut sitte pitää huuto alottaa uuestaan. Eikä mun mielestä mitään kipuitkua oo. Muutenki yöt on niin levottomia nykyään että alkaa olla niiiiiin väsyny olo. Päivät tyttö on ku enkeli mutta nää illat.... :/
 
Voi ei, mitähän tämä nyt on... Pikku miehen hengitys rohissu ja vinkunu tänään suht paljon. Välillä enemmän ja välillä ei ollenkaan. Ei oo kuumetta eikä nuhaa. Viime viikonloppuna oltiin reissussa ja siellä oli parilla ihmisellä flunssaa mut eiköhän se ois tullu jo aikasemmin jos ois tullakseen..
 
Kolmas tehosterokote oli ilmeisesti liikaa ja tyttö huusi kooookoooo päivän. Asiaa ei auttanut tämä minun hirmuyskäni, koska yskityttää melkein oksennukseen asti ja tyttöhän säikähti ja itki vielä kovempaa. Mies kun tuli töistä, tuuppasin hänelle tytön syliin ja menin itse nukkumaan. Mieheni sylissä hän rauhoittuikin ja minullekin uni auttoi. Illalla olo oli vielä selvästi epämukava, joten laitoin supon ja hän nukahti syliini. Voi raukkaa. Toivottavasti ei tänä yönä tarvi valvoa, että joskus tämä tautikin paranisi.
 
Sultti, täällä kanssa vähän oudolta kuulostaa toi hengitys - tässä viime aikoina voimistunut, ihan ku kaveri ois hengästynyt (vähän vinkuu). Nyt kun annoin maistaa sosetta niin rohisi... mitään merkkejä ei oo, et ois kipeä tms. Ja jos on mahallaan niin hengittää nopeasti ja kovaäänisesti... äh, kysyn neuvolassa keskiviikkona. Tätä on ollut jo siis tovin, enkä oo sen ihmeemmin ollut huolissani, kun ei siis ole mitenkään jatkuvaa ja ajattelin, et se on jotain vauvojen juttuja :P

Viime yö oli katkonainen, tosi moneen kertaa mies joutu ruokkimaan :) mä olin vaan niin väsyny, etten jaksanut ja olihan se miehen vuorokin. Oon viime viikon ollu jotenkin ihan naatti, siis ihan vaan väsynyt. Tekisi mieli nukkuu jotkut maraton unet...viime yön siis sain olla nousematta, mutta toki heräsin jokaiseen syöttöön ja eipä nuo akut tuntunut latautuneen.

Jospa sitä toinen kupillinen kahvia ja Karpolla on ilmeisesti torttu tulossa, sen verran vänkslää ja ähisee :D
 
Mä oon kans ollut ihan poikki koko viikon! Nielutulehdus ja antibiootit toki varmaan syynä. Onneksi tänään kurkku tuntuu paremmalta, illallahan mun pitäis lähtee ulos syömään ja juomaan pari! Siis mua jännittää!

Mitenkähän kauan vauva voi nukkua kapalossa? Yritin taas aamuyöllä syötön jälkeen nukuttaa ilman kapaloa ja ei tullu mitään. Poika herää siihen käsien säpsähdykseen. Nyt on kyllä nukkunut riippumatossa melkein tunnin ja kädet säpsähdelleet... ei kuitenkaan ole herännyt. Siis päivällä en kapaloa käytä.

Huomaan, että jälleen meinaa aiheeton & turha stressi iskeä siitä, että poika ei opi nukkumaan ilman kapaloa ja soittaa mut joka ilta 24 vuotiaanakin yksiöönsä vetämään jätti-woombien vetskaria kiinni..... Voisko joku sanoa jotain järjen sanoja? Kiitos!
 
Kyllä se oppii, viimeistään armeijassa! :D
Entä jos kapalosta luopuu vähitellen, esim käyttämällä öisin puolipotkareita jotka nousee tarpeeksi ylös, että kädet saa housun kauluksen sisään?
Ihan hatusta vedetty ehdotus! Kapalosta ei oo kokemusta kuin ensimmäisten päivien ajalta ja esikoisella käytettiin juurikin noita potkareita :)

Nyt lehvaan, esikoinen ratkee liitoksistaan ihan just :D
 
Mäki oon tota kapalohommaa miettiny.. Ku esikoisen aikana ei käytetty kapaloo ollenkaa ni en oikee tiä millo pitäis alkaa totuttaa pois.., Meilläki vaan yökäytössä se enkä haluis öihin mitää ylimäärästä showta...
 
Pitää ehkä kokeilla tota puolipotkaria. Pojan kädet ei vaan ihan vielä pysy puolipotkarissa, sen verran levoton jantteri on nukkumaan käydessään. Mulla on kyllä myös sellainen woombie, josta saa kädet ulos halutessaan, jolloin kapalosta tulee unipussi. Se on vaan toistaiseksi vähän iso. Täytynee kokeilla sitä myöhemmin vaikka niin, että ottaa ulos ensin vain yhden käden :)

Kuinka herkkäunisia teidän vauvat ovat? Musta tuntuu et poika herää pienimpäänkin kolahdukseen tms. Ulkona uni on sikeämpää, ei herää esim. moottorisahaan tai mönkijöihin jne. Mutta sisällä nukkuessaan yöllä ja päivällä, uni on jotenkin tosi herkkää.
 
Mä uskon, että aika näyttää, milloin on sopiva aika luopua siitä kapalosta. Eli menkää lapsen ehdoilla ja miten itsestä tuntuu parhaalta, ei ne varmasti ikäänsä halua kapaloituna nukkua. Paha toki sanoa, kummallakaan mun muksuista ei ole ollut käytössä. Nuorempi saa lisäksi ihan kauheen hepulin, jos edes yrittää jotain kapalon tapaista, esikoisella moinen olisi voinut ollakin enemmän tarpeen.

Voi huokaus mikä rintaraivari päivä taas eilen oli.. poju söi klo 18.00 aikaan ja about seiskalta unille.. Noh, heräsi ysin pintaan ja minä, että käynpä syöttämässä niin jatkaa unia. Noh, huutoahan siitä vain seurasi. Mies sai rauhoitella takaisin unille kun mä vähän niinku romahdin (väsymys jo painoi mieltä) ja painelin kodinhoitohuoneeseen mököttään. Ilmeisesti kaverilla ei sitten ollutkaan nälkä, koska heräsi vasta klo 12 yöllä seuraavan kerran. Eikä taaskaan kelvannut oikea rinta, josta olisin niin kovin mielelläni tarjoillut. Vasemmasta huoli lopulta. Oikea on mulla se pahempi suihkuaja.. Seuraavan kerran heräsi neljän maissa ja minä taas tohkeissani oikeata tarjoamaan. No ei, ei se kelpaa, "mieluummin vaikka huudan tässä kun syön tota" poika mielestäni ajattelee. Sain huijattua niin, että siirsin pojan toiselle kyljelle ja menin itse vähän makuulleen syöttämään ja tarjosin siitä kuitenkin oikeaa rintaa ja huolihan se lopulta ja sitten jatkoi unia. Oikeesti, tuo oikee rinta oli siinä vaiheessa jo ihan kivikova ja todella kipee. Ei tämmöset ruokailu tauot ole mulle tuttuja!!

Eli musta just nyt tuntuu, että poika on pidentänyt ruokailuvälejään ja mä tyhmänä vaan tarjoon tissiä niin suututtaahan se. Tai sitten sillä on vaan menossa joku kausi, että nyt syödään harvemmin (missä kohtaa se 3kk tiheän imun kausi oikein tuleekaan..??). Ihan virkee hän on ja edelleen syö nopeesti, nyt tuntuu et ruokailuhin ei ole mennyt edes sitä viittä minuuttia. Yritän vihdoinkin itselleni uskotella, että saa hän oikeesti ihan tarpeeksi ruokaa koska on sentään jo painonsa tuplannut tähän mennessä.

Iltaitkuja meillä ei isommasti ole tämän nuorimmaisen kanssa harrastettu, onneksi. Joskus toki niitäkin päiviä on ollut, että on joutunut nukuttamaan ihan tosissaan mutta lähestulkoon joka kerta poju on ollut jo yliväsynyt kun on huudettu Yleensä pyrin laittamaan nukkumaan heti kun vähänkin näyttää merkkejä. Joskus käy sitten tosiaan, kuten eilen, että kaveri nukahtaa jo iltaseitsemältä yöunille. Yleensä tämä kuopus menee kasin tai ysin pintaan nukkumaan, samoin kun veljensä. Esikoista muistan tosiaan kanniskelleeni pitkälle yöhön tai keinutuolissa laulaneeni päivänsädettä ja menninkäistä tms. Näin jälkikäteen on alkanut tuntumaan, että kuinkahan monta noista esikoisen heijaus/kanniskelu illoista olisi välttänyt laittamalla jannun aikaisemmin nukkumaan, eikä väkisin seurustellut.
 
Meilläkin mennään nykyään nukkumaan kasin ysin välillä. Eilen meni kyllä yli ysiin, josta voi johtua tavallista ärhäkkäämpi iltahuuto. Mutta oon yrittänyt poikaa myös liian pirteänä laittaa nukkumaan ja silloin se vasta huutoa onkin.

Nyt on kyllä jo yli viikon menty niin, että iltaitku alkaa tasan sänkyyn laittaessa ja kestää 5-15 minuuttia. Pitäisi ehkä keksiä siihen sänkyyn laittamiseen jotain mukavaa, jotta se ei alkaisi niin itkettää. Yhtenä iltana poika katseli mobilea ja oli tosi rauhallinen kun laitoin sänkyyn, mutta piti silti muutaman minuutin huutokonsertin ennen nukahtamista. Ilmeisesti se on hänen tapansa :)
 
Aamutähti, meillä loppui rintaraivarit siihen, kun pidensin imetysvälejä. Rinnat huusi hoosiannaa ja jouduin pumppailemaan, koska 2,5-3 h syöttövälit ovat nyt 3,5-4,5 h. Lisäksi huomasin, kun oikein asiaan kiinnitin huomiota, että vauva itki ehkä enemmän mahaansa kuin nälkäänsä ja usein päätyikin vääntämään tortut siinä imiessään. Neiti on siis piirua vaille 4 kk ja minusta tuo tiheänimunkausi tuli vähän päälle 3-kuisena. Ehkä kannattaa kokeilla pidentää imetysvälejä?

Meillä ei ole iltaitkuja ollenkaan enää. Ne loppuivat kuin seinään 2 kk iässä, yhtenä iltana ne vain jäivät pois ja ovat pois pysyneet. Muistan, että olin ihan että wooooottt?! Mikä mun vauvaa vaivaa?! :D Ainoastaan silloin, kun on ollut superpaljon ärsykkeitä päivän aikana tai paljon ihmisiä, tyttö itkee iltaisin. Että ehkä ne teilläkin loppuvat jossain vaiheessa, viimeistään varmaan siellä armeijassa, jossa ei sitä kapaloakaan enää sitten saa. ;) Tosin meillä itketään usein aamuviideltä, että kumpi nyt on sitten parempi... ;)

Onko kukaan käyttänyt unilelua nukahtamiseen? Kokemuksia?
Täällä sellaista pitäisi kuulemma käyttää "lohtuleluna", että sitten päivähoidossa rauhoittuu paremmin. Hieman kuulosti hassulta, mutta olen nyt sitten jonkun kuukauden verran laittanut sinne pinnikseen kaksi lelua pinnojen väliin, katseen korkeudelle molemmin puolin. Tänään huomasin, että tyttö oli tosi virkeänä, vaikka oli jo seurustellut pitkät pätkät. Oli päiväuniaika, joten pimensin huonetta hiukan ja laitoin unipussissa sänkyyn. Tutti suuhun, kauniit unet ja lähdin pois. Oikein odotin, että koska huuto alkaa, mutta mitä vielä! Typy katseli niitä unileluja ja pikkuhiljaa alkoivat silmät luppasta. Sinne nukahti. :D Että ehkä nämä unilelut toimivat?
 
Meillä pitää olla aina harso ja unilelu sisällä nukahtaessa. Ulkona riittää pelkkä harso. Ehdottomasti tuovat lohtua :)

Ja Libra, minulle toi lohtua tuo, että se unihuuto voi vaan yhtäkkiä loppua.
 
Täällä kans illalla itketään ennen unille menoa kovasti... Oon usein ajatellut että teenkö jotain illalla väärin ku pitää ruveta itkemään. Mut kai se on joku vaihe vaan, toivottavasti :)
 
Libra, voit hyvinkin olla oikeassa. Olen yrittänyt tässä parina päivänä vähän pidentääkin, tai yrittänyt varmistaa, että kaveri on oikeasti nälkäinen, eikä muuten rauhoitu. Ja olihan tuossakin tosiaan eilen jo eka pätkä 6 h ja seuraava 4h. Et uskoisin kyllä, että kaverilla oli jo nälkä mutta silti piti mesota.. Jos vielä harvenee ruokailut niin varmaan tämä tuotantokin kohta loppuu. Nooh, aikansa se ottaa. Eiköhän tämäkin tästä tasoitu vielä kun päästään taas samalle aaltopituudelle :) Tuntuu olevan, että juuri, kun itse tottuu johonkin, niin toinen muuttaa rytmiään ja mieltään. Näin se eka vuosi taisi esikoisenkin kanssa mennä, kun oikein asiaa muistelee.

Meillä ei unilelua ole, välillä olen harson laittanut kaveriksi muttei tunnu sitä kaipaavan. Unilelu olisi kyllä lahjaksi saatuna. Esikoiselle yritin unileluja tuolloin vauvana ja isompanakin, eikä kiinnostanut pätkääkään, ei kyllä untakaan haitannut. Ei siis kaivannut ns. siirtymäobjektia itselleen, kuten noista on täällä tapana sanoa. Sitten yhtäkkiä noin puolitoista vuotiaana hän itse valitsi tuommoisen hassun pehmoeläimen unikaverikseen ja on sen jälkeen kuljettanut sitä hoidossa ja muuallakin mukanaan. Eli en aio tämän toisenkaan kanssa sitä stressata, tarjoan varmaan, kelpaa, jos siltä tuntuu.
 
Vippe81, tuo oli just minullakin mielessä, että teenkö jotain väärin.
 
Tosiaan tuntuu, että juuri kun johonkin tottuu vauvan kanssa, se muuttuu. Kälyni sanoikin kahden lapsen jälkeen, kun kysyin hyvää ohjenuoraa, että kannattaa vaikeana päivänä pitää mielessä, että kaikki vaiheet ovat ohimeneviä eikä mikään kestä ikuisesti, vaikka se siltä tuntuukin. Sitä hoin mielessäni eilenkin, kun kanniskelin vuoroin nukkuvaa, känisevää ja kirkuvaa lasta sylissäni 7 tuntia. Kiitos rokotteen.

En usko, että teette mitään väärin. :) Luulisin, että on vain vaihe, joka menee ohi? :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top