Vauva-arkea

Äänistä muutenkin.. Ihan alkuaikoina ei pelännyt äkkinäisiä ja kovia ääniä, mutta noin 2kk:n iässä muistaakseni ne alkoivat olemaan pelottavia. Heti alkaa sellainen kova 'pelästysitku', kun isi esimerkiksi aivastaa. Yksi yö imetin ja toinen söi rauhassa tissiin lumoutuneena, kun yhtäkkiä alkoi yskittää ja oli pakko yskäistä..aivan välittömästi alkoi hirmuinen itku ja huuto.. :(

Oltiin kaverilla käymässä ja hänen 6kk:n ikäinen vauvansa itki, niin johan alkoi alahuuli väpättämään ja ilme meni aivan surkeaksi. Mies sitten yksi päivä vähän puolivahingossa jotain pelleillessään ikäänkuin demonstroi vauvan itkua ja taas alahuuli alkoi väpättämään. Onkohan tämä joku myötätunto reaktio vai onko se pelottavaa/epämukavaa vai mitä..?
 
Mä oon kuullu puhuttavan myötätuntoitkusta ja ollaan sitä monesti todistettukkin ystäväni vauvan seurassa. Samoin näytin videon miehelle jossa pikkunen itkee niin neiti alko 3 kertaa itkemään kuullessaan sen :)
 
Meillä ihan sama juttu nukkumisen suhteen ku teillä vastavirrassa! Sylissä kun joskus ottaa pieniä torkkuja ni ei kyl kestä liikahtaakaan saati äännähtää ku heti herätää. Sit taas ulkona vaunuissa ja yöllä omas sängyssä nukkuu tosi sikeesti. Ja on poika muuten hiljainen öisin! Herää sen yhen kerran syömään ja muuten ei inahdakaan. Et kyl se on se esikoinen ku joinain öinä valvottaa enemmän. Usein nousee istumaan sängyssään ja ulisee jotain...
 
Minun pikkuinen on rokotusten jälkeen nukahtanut huonommin ja känissyt enemmän öisin. Meni siinä viikko ihan unentokkurassa minullakin kun en saanut kunnolla nukutuksi niin kuin yleensä. Antoivat kaksi piikkia reisiin. Rotavirusta vastaan mutta myös hebatiitti b:tä vastaan ja tetanusta. Oli rokotuskortissa yhteensä 8 rastia eri jutuista. Ei ihme kun pikkuisella on ollut kipeä olo. Kuumetta ei onneksi noussut vaikka siitä peloiteltiin ja lääkkeet sitä varten varuiksi annettiin. Nyt tuntuu jo normalisoituvan nukkumiset mutta pikkuiselle on iskenyt kauhea nälkä ja syö tavattomasti ja sitten tulee megakakkoja. Omat rinnatkin on kasvaneet kun tissi on suussa melkein koko ajan.

Iloitsin siitä että imettäjät ohjelma näkyikin ulkomailla ja niinpä sain katsottua sarjan kokonaan. Uutta oli se tieto että voisi imettää vaikka on raskaana ja sitten tandem imettää kahta lasta. Mietin ikäni puolesta aina välillä että jos haluan toisen lapsen se pitäisi tehdä pian mutta haluaisin kyllä nauttia tästä ensimmäisestä vielä jonkun aikaa rauhassa. Hyvä asia on ainakin se että imetys voisi jatkua vaikka tulisin raskaaksi.

Ensitreffit alttarillakin olisi ollut kiva nähdä mutta se ei näy ulkomailla. Kun asia kiinnosti niin löysin ruotsalaisen vastaavan ohjelman http://www.svtflow.se/gift-vid-forsta-ogonkastet, jonka kaikki osat on jo saatavilla. Kivaa kun näkee välillä jotain hömppää. En katso yleensä telkkaria mutta imettäessä tällaiset ohjelmat on just sopivia.
 
Huumori alkaa loppua.. Ensin huudetaan illat mutta nyt näköjään yölläki kuhan ensin on levottomasti vispannu alkuyön. Millon äiti saa nukkua? Ei ilmeisesti koskaan. Tuntuu että ei tää kestoväsymys kyllä enää millään lähtiskään. Pää ei toimi ja kroppa on iha poikki. Kaverit ihmettelee ku en jaksa olla yhteydessä, no hei haloo tietäsitpä vaan! Sen pienen hetken ku joskus saa vaan olla niin ei jaksa ehkä tehä mitään.. Huh tulipa tästä yöllinen valitusvirsi. :/
 
Voisko nää olla hampaita? Jyystää nyrkkiä ja tuttia aina tuohon samaan kohtaan vasemmalle ylös :O rauhottuu ku antaa panadoolia..
 
Hohhoijaa mikä yö!!! Kokoajan heräilly. Ikinä ollut tällästä. Kitinää vissiin vatsan takia ku veti kahdet löysät. Kiitos rota! Tuut viiveellä meille. Murrr! Luovutin ja nousin ylös ja nyt koiralenkillä.
 
Emmie14, miks ei vois olla? Jos rauhottuu panadolinkin jälkeen. Mä kurkkasin kans pojan suuhun, näky sellainen valkoinen piste yläikenessä :-o Nimittäin kokoajan hinkkaamassa jotain suussaan... Vaikka kai kuuluu ikäänkin, mutta... Seurataan :D

Ja kaikki sympatia sinne öiden takia! Jos meillä olisi tätä joka yö.. Oltais miehen kans toistemme kurkuissa kiinni. Huhhuh. Meidän normaaliyössä syödään 2-3krt ja aamuyöähinää. Mut et tällästä?
 
Muokattu viimeksi:
Se on Emmie vaan niin, että jos ei ole kestöväsyä kokenut, sitä voi olla vaikea ymmärtää. Ei munkaan moni tuttu ymmärrä, etten ole neljään kk melkeinpä nukkunut yli 3h pätkää lapsen kanssa. Viime yö kiemurreltiin ja itkettiin ilmavaivoja kerran tunnissa ainakin ja kerran 30min putkeen. Kun jonnekin joskus jaksan niin ihmetellään, ettei tilanne voi kovin paha olla kun näytän ihan hyvältä ja freesiltä. No kai näytän kun aikani meikkaan! She's so not born with it, it's all meybelline ;) vaan en itsekään osannut tätä kuvitella vaikka unen puutetta eniten pelkäsin kun lasta odotin. Onneksi on älypuhelimet niin voi yöllä selata :)
 
Jane, olen ihan samaa mieltä. Ja meillä on siis ihan tavisvauva, ei koliikkia eikä mitään. Ja pystyn juuri ja juuri seurustelemaan pari tuntia, minkä jälkeen pitää jo lähteä kotiin lataamaan akkuja. Hirvittää mennä töihin parin kuukauden päästä. Olen varmaan zombie! Muutenkin teinien kanssa työskentely vaatii suhteellisen korkeaa energiamäärää... Noooh, eipä se murehtimalla parane. Täytyy vain jatkaa kuntoilua, jos siitä olisi apua. :)

Ja tsemppiä päivään vaikean yön jälkeen! Yritetään ottaa päikkäreitä. ;)
 
Joo tuosta kaverien ihmettelystä,itellähän on ns.melkein tässä välit katkennu kun yks kaveri mikä ei asu samalla paikkakunnalla on tottunu et soitellaan usein,nytkun olen monenkuukauden ajan jättäny vastaamatta tai laittanu viestiä perää niin aina vaan pitää soittaa ja soittaa,ei ensinnäkään kiinnosta ne baarijutut..
Hän laittoi tai vittuili että onse vauva arki aika kiireistä kun en oo 2kuukauteen vastannu.siinävaiheessa ööö ei meinannu sanat riittää, en jaksa kyllä aikaani käyttää puhelimessa hörpöttelyyn jos väsyttää!
 
Tsemppiä tosiaan yönsä valvoneille ja muillekkin! Kummasti se väsymys vähän helpottaa kun aamu valkenee, yön pimeinä tunteina vaan kaikki tuntuu niin kauheelta. :D

Ei pitäs vertailla, kaikki vauvat on niin erilaisia. Mutta kyllä joskus ärsyttää kun kaverit kehuskelee helpoilla vauvoillaan. :D Yöllä mulla oli semmonen olo että pitää soittaa äidille ja kiittää että on jaksanu mutki hoitaa sillon aikanaan, ei sitä oo ennen aatellu kuinka rankkaa tää voi ollakkaan! Mutta nää on näitä vaiheita vaiheitten perään :)
 
Mä kans nostan hattua mun äiteelle joka mun kanssa jakso, koliikki vauva kun olin ja huusin ensimmäiset 10kk... Huuto loppu ku seinään ku opin kävelemään.
 
Meillä tuntuu olevan kyllä yksi maailman helpoimpia vauvoja. En sillä niinkään kehuskele, mutta esim. neuvolassa kyllä mainitsen kuinka kiitollinen saan olla - olin varautunut siihen, että rankkaa tulee olemaan (koliikit ja kaikki tietty osuis mulle). Noh, nyt oon ihan varma, että uhmat tulee varmaan olemaan yhtä helvettiä, kun näin helpolla oon päässyt tän vauva-ajan (tai voihan tuo olla että iskee joku sairastelukierre kohta tai muuta)

...oon jotenkin aina selvinnyt tässä elämässä, kun oon suhtautunut kaikkeen varauksella, siis juurikin aina siihen pahimpaan ja myönnän, ei ehkä maailman parhain asenne, mutta eipähän tuu iskut sitten niin kovaa. Enkä siis tarkoita pelkästään vauvaan liittyvää, vaan ihan yleisesti ottaen elämää.

Mutta siis todella suuresti arvostan kaikkia, jotka joutuvat painimaan koliikin, mahavaivojen, refluksin tms kanssa, Kyllä se luonnetta vaatii... :)
 
Mulla kanssa lähtee hiuksii järjettömät määrät joka päivä! :(
Tuttu sanoi että se on tuo imetysajan hormoonit jokka sen tekee.. haha sanon minä... Ihan vaan sen takia että tutulla itellä ei oo lapsia enkä mä ees imetä, imettänyt viimeks lokakuun alkupuolella.. :D Noh, toivottavasti hiukset jossaikohtaa alkaa pysyyn päässä! :)

Ja just nää on kans hyvii ihmisten suusta (yleens heil ei oo itellä lapsii) ; nyt on hyvä ja kiva kun lapsi ei liiku viel mihkään, voit iha jättää sitteriin ja tehä kaikkee, vaikka mitä pitkin päivää nyt kun sulla on aikaa..

Whoot?! Nooh juu, nyt enempi viihtyy sitterissä kun seuraa telkkaa / leikkii "viihdekeskuksensa" kanssa tms. MUTTA ei sitä aikaa oo ihan kauheesti kokoajan tehä jotain muuta...

Ja totta, ei sitä oikeen oo jaksanu/ehtiny soitella kaverien kuulumisia niin usein kuin haluaisi.
Vaikka meillä onkin sellaanen vauva millä ei oo koliikkia tms.

Ja tosiaan, rispektit teille kaikille, varsinkin jotka painii noiden ylimäärästen murheiden kanssa!
Toivotaan että ne on niitä vaiheita tosiaan ja menis ohitte.
Ja toivotaan että ne tulevat uhmaiät, ah, ne ei tulis ihan viel kovin äkkiä! ;)
 
Uhmia ootellessa kyllähän tuo temperamentti alkaa jo näkyä,itse olin minä ite minä ite tyyppinen lapsi ja miehen vauvakirjaa lukiessa siellä luki sama-minä ite.. vielä poikalapsi riehuu varmaan enemmän ku tytöt että iha jees ettei vielä liiku mihinkään :D
minäkin olin aivan varma että omalle kohdalle tulee koliikkivauva siis panikoin myös jo raskaana ajatuksten kanssa mutta tää on onneks helppo mitä nyt ne pienet vatsanväänteet ja tää tyrähässäkkä.
nyt on vaippa jo tutissu eilen ratkes melkein viikon odotus kun viimeks kakkasi viimesunnuntaina. Voi sitä riemua voin kertoo ku oli selkään asti shitissä ei haitannu yhtään!! :angel7
 
Täälläkin helpot vauvat ja kun on huomannut miten monella täällä on jos vaivaa ja ongelmaa vaikk minkälaista, yrittää itse pitää matalaa profiilia. Kuten jo aiemmin sanoin, nöyräksi vetää. Ja kiitolliseksi!

Meillä on huomenna se sydämen ultra. Meinaa pelko hiipiä mieleen, vaikka poika on iloinen, touhukas ja kaikinpuolin tasapainoinen. Silti yllätyksiä voi tulla.
Joudun ottamaan molemmat mukaan, mutta siihen(kin) olin jo asennoitunu. Päivästä tulee PITKÄ. Opetuspoliklinikka.. Josta olen iloinen! Ai miksikö? Tuleepahan poika tutkittua moneen kertaan, eikä kukaan työhönsä leipiintynyt kardiologi vaan hutasten kurkista mikä meininki ;)
 
Kun vein pikkuisen rokotuksiin niin se hymyili ja jokelteli. Yleensäkin on tosi ihanan nauravainen vauva. Jokeltelee ja juttua piisaa. Kun hoitaja pisti piikin ilme oli sellainen että mitä te teette mulle ja sitten naama meni surulliseksi ja alahuuli alkoi väpättää. Sitten pistivät heti toisen piikin perään toiseen reiteen ja poloinen kauhistui niin että itki naama punaisena järkytyksestä. En ole sellaista palohälytin itkua monesti kokenutkaan. No onneksi ei ole nämä maailman murheet vielä isoja. Ja se on hyvä että hänen tunnesäätelynsä on kohdallaan. Tuostakin itkemisestä rauhoittui 5 minuutissa. Kiitollinen pitää olla että näin on. Rokotuksistakin on nyt parannuttu ja pikkuinen on iloinen itsensä taas. Myötäelän kyllä aina vauvelini kivut ja säryt. Sillä lailla elän minäkin tavallaan symbioosissa koko ajan. Oli aika raskasta ne yöt kun ainoastaan kantamalla sylissä ja imettämällä sylissä tuli hänelle parempi olo. Yöt oli vähän samanlaisia kun alkuaikoina että herätä piti useasti. Mies ja kissa kuorsasi aina tyytyväisinä ja välillä se otti päähän että ne saa vaan nukkua. Seuraavana päivänä muisti pätki ja eli ihan sumussa tosiaan ainakin sen viikon. Rokotuksista on nyt kaksi viikkoa ja arki on normalisoitunut. Pikkuinen on tykästynuyt ensimmäiseen pehmoleluun. Niitä on monia saatu lahjaksi mutta hän tykkää tosi paljon yhdestä Pentikin pupusta. On kai niin lutuinen ja pehmeä että tykkää halia sitä kaikkein eniten. Nytkin nukahti leikkimatolle pupu kainalossa.
 
Ei minua ainakaan haittaa täällä vaikka kehuukin jos hyvin menee, en sillä tarkoittanu :) tarkoitin lähinnä kaveripiirissäni olevia mutta he ovatkin korvikkeeseen siirtymisen myötä alkaneet nukkumaan kunnon yöunia. He myös muistavat mainostaa ettei heidän vauvat itke turhia ja luppoaikaa on niin paljon ettei tekemistä keksi! ;) Oon niin kateellinen siitä, tosin mikäpä estää mua koittamasta auttasko esim. velli meidänki yöuniin :)

Pitäähän siitä nauttia jos hyvin menee eikä isompia kommervenkkejä oo :)
 
Kuinkahan paljon ne kavereiden vauvat sitten nukkuu..? :o Mä luulen, että meillä menee ihan ok, mutta ei mulla kyllä luppoaikaa silti ole..!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top