Vauva-arkea
- Ketjun aloittaja vastavirrassa
- Aloituspäivämäärä
Minäkin uskaltaudun viimein mukaan. Alusta asti olen täällä kyllä seuraillut ja lueskellut, mutta jostain syystä en itse uskaltanut kirjottaan.
Meidän poika syntyi 25.9. (laskettuaika oli 3.10.)
Helpolla meitä ei todellakaan olla päästetty, alusta asti on ollut huutoa ja masuvaivoja, pulauttelua ja oksentelua. Syyksi paljastui 2kk iässä refluksi, joka on onneksi saatu kuriin pelkällä maidonsakeuttajalla. Allergiaepäilyitä tässä kuitenkin vielä tutkitaan ja voi olla, että allergiasta löytyis syy myös tuohon refluksiin.
Imetys ei lähtenyt sujumaan ollenkaan, joten 3kk pumppasin ja annoin pelkkää omaa maitoani pullosta. Sen jälkeen annoskoot kasvoivat sen verran suuriksi, että oli otettava korvike mukaan kuvioihin. Se ei tosin ole ollut helppoa, on käyty läpi lähes kaikki kaupasta saatavat, joista nyt sitten näyttäis toi Arlan luomu sopivan edes jotenkin.
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta meillä on ihana ja rakas poika, joka tuntuu oppivan joka päivä jotain uutta. Miten nopeesti hän kasvaakaan ♥
Se pitää vielä sanoa, että Triinan kirjoituksista oon saanu voimaa tähän meidän arkeen, oot ollu niin ihanan positiivinen kaikesta huolimatta!
Meidän poika syntyi 25.9. (laskettuaika oli 3.10.)
Helpolla meitä ei todellakaan olla päästetty, alusta asti on ollut huutoa ja masuvaivoja, pulauttelua ja oksentelua. Syyksi paljastui 2kk iässä refluksi, joka on onneksi saatu kuriin pelkällä maidonsakeuttajalla. Allergiaepäilyitä tässä kuitenkin vielä tutkitaan ja voi olla, että allergiasta löytyis syy myös tuohon refluksiin.
Imetys ei lähtenyt sujumaan ollenkaan, joten 3kk pumppasin ja annoin pelkkää omaa maitoani pullosta. Sen jälkeen annoskoot kasvoivat sen verran suuriksi, että oli otettava korvike mukaan kuvioihin. Se ei tosin ole ollut helppoa, on käyty läpi lähes kaikki kaupasta saatavat, joista nyt sitten näyttäis toi Arlan luomu sopivan edes jotenkin.
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta meillä on ihana ja rakas poika, joka tuntuu oppivan joka päivä jotain uutta. Miten nopeesti hän kasvaakaan ♥
Se pitää vielä sanoa, että Triinan kirjoituksista oon saanu voimaa tähän meidän arkeen, oot ollu niin ihanan positiivinen kaikesta huolimatta!
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Kelakortti tuli tosiaan muistaakseni 2 vko ristiäisten jälkeen suunnilleen.
OMG, mikä yö. Onneksi se on takana päin. Tyttö on valittanut mahaansa aamuneljästä lähtien eikä mikään oikein auta. Nyt alkaa pikkuisen jo helpottaa. Ja helpolla tästä selviäisikin päikkäreillä, mutta yläkerrassa tehdään remonttia tai soitetaan pianolla joka päivä. Alan tässä pikkuhiljaa olla sitä myöten kypsä, että kävelen esittäytymään ja pyydän hiljaisuutta. Edes kaksi tuntia iltapäivisin, että saisin minäkin nukuttua. Se tekisi jo ihmeitä. Tyttöhän säikkyy poraamisen ääntä niin, että joudun joka päivä lähtemään evakkoon, kylään, ulos tai kaupungille. Eli alkaa verottamaan voimia aika tavalla. Voi että.
Mutta kyllä se tästä! Vielä kuukausi niin muutetaan omaan!! Nyt vain litran tonkka teetä, kyllä se tästä.
Mutta kyllä se tästä! Vielä kuukausi niin muutetaan omaan!! Nyt vain litran tonkka teetä, kyllä se tästä.
Meilläkin oli levoton yö! Ja juurikin aamuneljästä saakka poika vaikeroinut mahaansa. Meillä taitaa syynä olla se rota. Aamulla yritin puoli kasin aikaan vielä tainnuttaa poikaa maitosatsilla, mutta kaveri vaan tuijotti mua silmät selällään kuin sanoen, "köpsä äiti, vie hitoille nyt se maito, noustaan ylös ja leikitään!". Ruoka maistui vasta puoli tuntia sitten ja nyt juuri poika on nukahtamassa riippumattoon.
Puupu, mukavaa että uskaltauduit kirjoittamaan! Ja hieman väsyneenä tässä aamua aloitelleena, kirjoituksesi sai myötätunnon ja hyvän olon tulvahduksena minut itkemään vähän. On ihan mahtavaa jos kirjoitteluni on ollut avuksi! Itsestä tuntuu, että olen ollut kaikkea muuta kuin positiivinen. Täällä foorumilla on suurimmalla osalla asiat sujuneet suht mutkattomasti ja mukavasti. Meillä on taas ollut koko ajan joku viturallaan :/ Siksi tuntuu aina kamalilta valitusvirsiltä omat kirjoitukset. Mutta tänne kirjoittaminen on ollut mulle yksi voimavara. On ollut tosi puhdistavaa käydä arkea läpi hankaluuksineen ja onnistumisen hetkineen!
Meillä on nyt myös tuo sama tilanne, että sakeuttaja riittää hoidoksi ja oikeaa korviketta etsitään. Tällä hetkellä käy ainoastaan Neocate. Kokeilimme tässä välissä Altheraa, mutta pojan korvanlehdet menivät kahdessa päivässä märkivälle ihottumalle. Mutta Neocateen emme saa korvaavuutta, koska atooppisen vauvan oireiluksi Kelalle ei riitä ihottuma. Ja mitään kunnon suolioireilua meillä ei ole ollut. Mutta huutoa kyllä.
On muuten hassua miten on oppinut "tuntemaan" foorumilaisia. Mutta nämä nimimerkit naurattaa välillä! Ajatuksissa välillä vilistää, että "millaistahan se Libran elämä onkaan siellä Rotterdamissa ja kylläpä se ccix:n Karpo on varmaan veikeä tyyppi" :D :D
Puupu, mukavaa että uskaltauduit kirjoittamaan! Ja hieman väsyneenä tässä aamua aloitelleena, kirjoituksesi sai myötätunnon ja hyvän olon tulvahduksena minut itkemään vähän. On ihan mahtavaa jos kirjoitteluni on ollut avuksi! Itsestä tuntuu, että olen ollut kaikkea muuta kuin positiivinen. Täällä foorumilla on suurimmalla osalla asiat sujuneet suht mutkattomasti ja mukavasti. Meillä on taas ollut koko ajan joku viturallaan :/ Siksi tuntuu aina kamalilta valitusvirsiltä omat kirjoitukset. Mutta tänne kirjoittaminen on ollut mulle yksi voimavara. On ollut tosi puhdistavaa käydä arkea läpi hankaluuksineen ja onnistumisen hetkineen!
Meillä on nyt myös tuo sama tilanne, että sakeuttaja riittää hoidoksi ja oikeaa korviketta etsitään. Tällä hetkellä käy ainoastaan Neocate. Kokeilimme tässä välissä Altheraa, mutta pojan korvanlehdet menivät kahdessa päivässä märkivälle ihottumalle. Mutta Neocateen emme saa korvaavuutta, koska atooppisen vauvan oireiluksi Kelalle ei riitä ihottuma. Ja mitään kunnon suolioireilua meillä ei ole ollut. Mutta huutoa kyllä.
On muuten hassua miten on oppinut "tuntemaan" foorumilaisia. Mutta nämä nimimerkit naurattaa välillä! Ajatuksissa välillä vilistää, että "millaistahan se Libran elämä onkaan siellä Rotterdamissa ja kylläpä se ccix:n Karpo on varmaan veikeä tyyppi" :D :D
Haha, Triina! :D Kieltämättä käy yksi jos toinenkin nimimerkki mielessä. Sitä niin myötäelää muidenkin vauva-arkea. :) Eilenkin mietin, että noinkohan teilläkin on uusi parfyymi nimeltä vauvan puklu? Tuntuu, että joka vaate siltä haisee. Ja kuka se olikaan kulkenut puklut mustalla paidalla kaupungilla? Meikäläinen voi vetää sen kohdalle puumerkin, tuli kokeiltua, tosin mulla oli musta takki eikä paita. 
Ihan hanukasta tommonen! 
ccix
Piirimestaruustason postaaja
Ehkäpä se kela-kortti sit tuolta joskus saapuu... (ristiäisistä jo 1 kk)
Samoin, tulee aina mietiskeltyä muita foorumilaisia. Jotenkin on luonut jo jonkinlaisen kuvankin osasta porukkaa, vaikka minkäänlaista hajua ei siis todellisuudessa olekaan :D ja toki vauvoista. Hassu tää ihmisen mieli. Tässä nyt mietiskellyt, et mites mmmustikalla menee (:
Kuuluuko vauvojen käsien löytymiseen se, että ne tuijottelee niitä? Kun ei täällä oo pällistelty kuin kerran kaksi noita käpäliä, mutta nyt tuo soittaa pehmopiano tossa... pakkohan sen on siis jo tiedostaa nuo käpälät? Ja just et otetaan leluja käteen ja työnnetään suuhun. Tutin hallitsee itse, ellei heitä liian kauas.
Ja mä oon ihan kauhea äit, Karpo vahingossa kaatoi ton pianon otsaansa (patteriosa siis kova), ja noh... en mä voinut pidätellä mun naurua. Totta kai otin syliin ja lohdutin, mutta... ei tälle vahingonilolle vaan oo rajoja.. huoh... ei siis käynyt mitenkään pahasti ja poika itse mietti, et alkaako itkeä vai ei. Nii-in ja yksi päivä mummo liukastu, en päässyt auttaa, koska oli taas naurussa pidättelemistä (oon ihan hirveä), mut onneksi ei mummolle käynyt pahasti ja oli heti tolpillaan.
Samoin, tulee aina mietiskeltyä muita foorumilaisia. Jotenkin on luonut jo jonkinlaisen kuvankin osasta porukkaa, vaikka minkäänlaista hajua ei siis todellisuudessa olekaan :D ja toki vauvoista. Hassu tää ihmisen mieli. Tässä nyt mietiskellyt, et mites mmmustikalla menee (:
Kuuluuko vauvojen käsien löytymiseen se, että ne tuijottelee niitä? Kun ei täällä oo pällistelty kuin kerran kaksi noita käpäliä, mutta nyt tuo soittaa pehmopiano tossa... pakkohan sen on siis jo tiedostaa nuo käpälät? Ja just et otetaan leluja käteen ja työnnetään suuhun. Tutin hallitsee itse, ellei heitä liian kauas.
Ja mä oon ihan kauhea äit, Karpo vahingossa kaatoi ton pianon otsaansa (patteriosa siis kova), ja noh... en mä voinut pidätellä mun naurua. Totta kai otin syliin ja lohdutin, mutta... ei tälle vahingonilolle vaan oo rajoja.. huoh... ei siis käynyt mitenkään pahasti ja poika itse mietti, et alkaako itkeä vai ei. Nii-in ja yksi päivä mummo liukastu, en päässyt auttaa, koska oli taas naurussa pidättelemistä (oon ihan hirveä), mut onneksi ei mummolle käynyt pahasti ja oli heti tolpillaan.
Carnie
Näppärä viestien naputtelija
Meille kelakortti tuli n. vkon kuluttua risitäisistä. Ristiäiset oli 30.11, kelakortti tuli 7.12. Muistan sen kun olin niin liikuttunut pojan ensimmäisestä omasta postista ihan omalla oikeella nimellä! :D *höpsöminä*
Meillä ei vielä kääntyillä mutta on alkanut enempi nostaan päätään ettei vaan käännä sivuilleen. Sitterissä istuessaan jaloillaan nostaa, pää nousee suoraan ylös. Helistintä ja tuttia pitää käsissään, ei oikeen osaa ottaa niitä mutta annettaessa pitää. Ääntely ja jokeltelu, ah, niiiin ihanan kuulosta!! :)
Tuli tänään tieto, JES!! Me mahdutaan vauvan värikylpyharrastusryhmään! Jippii, tulee meijänkin arkeen jotain tekemistä muiden parissa. Mii häpi! :D
Oli neuvola alkuviikosta, ei onneks tullu rokotteista mitään! Huh!
"perunalupa" -myönnetty, aletaan koittaa kuinka maistuu.
Meillä ei vielä kääntyillä mutta on alkanut enempi nostaan päätään ettei vaan käännä sivuilleen. Sitterissä istuessaan jaloillaan nostaa, pää nousee suoraan ylös. Helistintä ja tuttia pitää käsissään, ei oikeen osaa ottaa niitä mutta annettaessa pitää. Ääntely ja jokeltelu, ah, niiiin ihanan kuulosta!! :)
Tuli tänään tieto, JES!! Me mahdutaan vauvan värikylpyharrastusryhmään! Jippii, tulee meijänkin arkeen jotain tekemistä muiden parissa. Mii häpi! :D
Oli neuvola alkuviikosta, ei onneks tullu rokotteista mitään! Huh!
"perunalupa" -myönnetty, aletaan koittaa kuinka maistuu.
Välähdyksiä vauva-arjesta viime yöltä: herään ihmeelliseen ääneen. Poika makaa uudessa woombiessa. En ole laittanut vetoketjua ihan loppuun asti kiinni vaan jäi pienen pieni rako. Poika on työntänyt peukalonsa siitä raosta ja imee sitä ahnaasti. Semmosta.
Muut yön heräämiset olikin perus ilmavaivakipuilua, mutta tuo oli ihan hauska:)
Muut yön heräämiset olikin perus ilmavaivakipuilua, mutta tuo oli ihan hauska:)
Mäkin ihastelin sitä kela-korttia, jotenki konkretisoitui se että mulla on nyt joku huollettavana. Hauskasti se oli myönnetty samana päivänä ku mun kortti, tietty vuosi vaan vähän eri. :)
Onkos teillä ollu "hankaluuksia" vauvan isovanhempien kanssa? Minä nään välillä punasta kun tää on heidän (miehen vanhemmat) eka lapsenlapsi ja minun mielestä puuttuvat liikaa. Ohjeita ja käskyjä satelee ja varsinkin pappa on melko tiukka omissa mielipiteissään. Mummo taas hössää siihen malliin että tulee olo niinku muhun ei luotettas vauvanhoidossa. Joka päivä pitää antaa raporttia miten vatsa on toiminut ja miten on nukkunut ja niihinkin aina tosi päteviä ohjeita tulee. Oon kyllä muuten ilonen että tytöllä on välittäviä ihmisiä ympärillään mutta minusta he puuttuvat liikaa. :/
Onkos teillä ollu "hankaluuksia" vauvan isovanhempien kanssa? Minä nään välillä punasta kun tää on heidän (miehen vanhemmat) eka lapsenlapsi ja minun mielestä puuttuvat liikaa. Ohjeita ja käskyjä satelee ja varsinkin pappa on melko tiukka omissa mielipiteissään. Mummo taas hössää siihen malliin että tulee olo niinku muhun ei luotettas vauvanhoidossa. Joka päivä pitää antaa raporttia miten vatsa on toiminut ja miten on nukkunut ja niihinkin aina tosi päteviä ohjeita tulee.
Oon kyllä muuten ilonen että tytöllä on välittäviä ihmisiä ympärillään mutta minusta he puuttuvat liikaa. :/Emmie14, meillä miehen äidillä on pahoja mielenterveysongelmia, joten siinä harmittaa lähinnä se, ettei se tule pojalle kunnon mummo olemaan. Mun äiti taas valitettavasti tuputtaa ohjeita ja neuvoja ja mielipiteitä, jotka ei oikein perustu mihinkään. Eikä lopeta jos kertaalleen totean, etten esim tee jotain niinkuin hän neuvoo. Muutkin vanhemmat ihmiset neuvovat, mutta tyytyvät siihen, että sanovat jostain kerran. Äiti vaan jauhaa ja jauhaa. Esim joka kerta kun tapaamme alkaa vääntö siitä, onko lapsella kylmä. Äidistä on, vaikka kuinka selitän, että se on melkoinen kuumakalle ja yleensä sillä on kuuma ja nytkin on enemmän hikinen kuin kylmä, vaikka vähän viileät sormet onkin. Sitten nyt se hokee sitä, että pitäisi antaa sellaisia ruokia, mitä tämän ikäiselle ei suositella, eikä usko kun sanon, ettei niitä olla antamassa. Todella raskasta sellainen kun joutuu vääntämään kaikesta turhasta sen kanssa. Ja sitäkin mietin, että miten sille voi jättää lapsen hoitoon joskus kun se ei varmasti noudata esim meidän ohjeita siitä, ettei lapselle anneta mehuja ruokajuomaksi, kun sen mielestä ne on vaan hyväksi. Niin ja yksi meidän äidin tempaus oli se, että kun olimme antaneet pojan pari kertaa yöksi hoitoon kun emme jaksaneet enää valvoa, lähetti hän minulle useita linkkejä joihinkin haastatteluihin ja sivuihin, missä kauhistellaan sitä, miten lapsen psyyke murenee jos sen joku yöksi alle vuoden ikäisenä hylkää.
Meillä ei onneks isovanhemmat hössötä eikä oo neuvomassa. Miehen vanhemmat asuu toisessa kaupungissa joten niitä ei muutenkaan kovin usein nähdä. Mun isä on kuollu ja äitin kanssa välit on aina ollu mitä on, eli ei kovin läheiset. Kyllähän mun äiti on todella ihastunu pieneen mieheen ja kovasti sylittelee kun kylässä käy.
