Hei vaan kaikille :) Olen myös yksi palstan stalkkereista, joka nyt vasta uskaltautui itse kirjoittamaan. Tarinanne ovat siis minulle tuttuja, joten tasapuolisuuden nimissä, tässä omani lyhyesti.
Olen kolmekymppinen, onnellisesti naimisissa oleva, kahden pienen pojan (2012 ja 8.10.2014) äiti. Raskausaika meni hyvin raskausdiabeteksesta huolimatta ja kuopus syntyi maailmaan raskausviikolla 38. Synnytyksessä käytin spinaalipuudutusta ja ilokaasua, esikoisella minulla oli epiduraali ja täytyy sanoa, että täältä menee pisteet spinaalille. Esikoisen synnytyskin oli toki helppo mutta sanoisin, että spinaalin kanssa tunsin supistukset paremmin ja pystyin niiden avulla paremmin työskentelemään. Ponnistusajan kokonaiskestoksi oli laitettu 5 min, joten tehokkaasti poju tuli maailmaan. Kokoa oli 51 cm ja 3800g, pää 35 cm. Ei epparia, eikä repeämiä.
Vauva-arki on ollut ehkä helpompaa kuin muistin vaikka juniori onkin isoveljensä vastakohta. Ikinähän ei saisi verrata mutta näin vaan tulee väkisinkin tehtyä... Tietyt asiat kuopuksen kanssa on helpompaa kuin veljensä ja tietyissä jutuissa vaatii enemmän. Esikoinen oli esimerkiksi motorisesti hyvin edellä, 3 kk:n iässä kierähteli tietoisesti molempiin suuntiin, nousi itse istumaan tuetta 5 kk:n iässä ja käveli ilman tukea 9 kk:n iässä. Nuoremmalla velikullalla ei taas ole kiire mihinkään, onnellisena köllöttelee selällään, kunhan viihdytetään. Välillä kääntyy kyljelleen, joskin aika harvoin. Molemmat kädet on kyllä löytynet ja niitä tyytyväisenä. Hieman yrittää tarttua esineisiin ja vaatteista ja käsistä saakin jo hyvän otteen. Mahallaan ei oikein viihdy pitkiä aikoja mutta todella jänteväksi poikaa kuitenkin neuvolassa sanotaan ja päätänsä kannatteleekin jo ja pää myös seuraa mukana käsistä vedettäessä.
Muutoin kaveri on kuin naantalin aurinko, naureskelee paljon ja oikein kiljahtelee ilosta kun näkee tutun naaman. Näitä hetkiä on vain välillä tosi harvassa, kaveri nimittäin nukkuu tosi tosi paljon, hereilläoloa meillä on noin kuutisen tuntia vuorokaudessa. Ihan normaalia sekin kuulemma.. Yöt menee tosi hyvin siitä huolimatta, että päivälläkin nukutaan vielä paljon. Täysimetyksellä mennään, paras pätkä tähän mennessä 6 h unta putkeen yöaikaan, päivisin syödään 2-3 h välein. Rintaraivareita meillä on, johtuu varmaan osittain mun suihkutisseistä (jotka myös aiheuttaa niitä kuuluisia ilmavaivoja). Olenkin antanut yleensä vähintään kaksi kertaa peräkkäin samasta rinnasta, todella harvoin jatkaa syöntiä toiseen rintaan. On myös nopea syömään, ruokailu kestää lähes aina 5-10 min ja tulee sillä kylläiseksi. Kuulostaa aika helpolta..eikö? Esikoinen oli taas todellinen tissitakiainen.. häntä imetin 11 kk, täysimetys 5 kk:n ikään saakka.
Kaveri on myös hyväntuulisuudestaan huolimatta suhteellisen vaativa, kun on hereillä. Jatkuvaa seurustelua, helistimen heiluttelua ym, jotta pysyy tyytyväisenä.. ei sillä, kyllä mä itkua kestän mutta kivahan se olisi, että ne harvat hetket kun toinen on hereillä, hän olisi hyvällä tuulella ja mielellään sitä itsekin seurustelee pienen kanssa silloin, kun se on mahdollista. Isoveikkakin on kolmena päivänä viikosta hoidossa, joten saadaan vauvan kanssa sitä yhteistä aikaa. Mielellään menee hoitoon ja neljän vapaapäivän jälkeen onkin jo ikävä kavereita. Tempperamentissa juniorilla löytyy, ollaan joko tyytyväisiä tai sitten kiihdytään heti, jos tympäisee. Vienoa valitusta meillä harvoin kuullaan. Se on siis joko tai... Helpoksi homman tekee myös nukahtaminen, pikkumies nukahtaa melkein parhaiten omaan sänkyynsä hieman väsyneenä, hetken aikaa siellä ähisee, pari kertaa ehkä tuttia laitetaan suuhun ja rauhallinen tuhina alkaa kuulumaan. Joskus jopa protestoi jos yrittää syliin nukuttaa.. Autossa nukkuu myös mielellään, mikä on hyvä, sillä kuljemme välillä pitkiäkin pätkiä autolla sukuloimassa.
Tässäpä meidän arjesta ja muustakin "lyhyesti", lupaan jatkossa kirjoitella enemmän ja toivottavasti tekin sitä myöden tutustutte myös meihin. Jatkan vielä hieman noihin neuvolakuulumisiin, ettei kaikkea tule ihan tähän vuodatettua :)
Edit_ sorry vaihtuva tekstin koko..tämä teki aloittelijalle jotkut ihme tepposet
