Emmie14, meillä miehen äidillä on pahoja mielenterveysongelmia, joten siinä harmittaa lähinnä se, ettei se tule pojalle kunnon mummo olemaan. Mun äiti taas valitettavasti tuputtaa ohjeita ja neuvoja ja mielipiteitä, jotka ei oikein perustu mihinkään. Eikä lopeta jos kertaalleen totean, etten esim tee jotain niinkuin hän neuvoo. Muutkin vanhemmat ihmiset neuvovat, mutta tyytyvät siihen, että sanovat jostain kerran. Äiti vaan jauhaa ja jauhaa. Esim joka kerta kun tapaamme alkaa vääntö siitä, onko lapsella kylmä. Äidistä on, vaikka kuinka selitän, että se on melkoinen kuumakalle ja yleensä sillä on kuuma ja nytkin on enemmän hikinen kuin kylmä, vaikka vähän viileät sormet onkin. Sitten nyt se hokee sitä, että pitäisi antaa sellaisia ruokia, mitä tämän ikäiselle ei suositella, eikä usko kun sanon, ettei niitä olla antamassa. Todella raskasta sellainen kun joutuu vääntämään kaikesta turhasta sen kanssa. Ja sitäkin mietin, että miten sille voi jättää lapsen hoitoon joskus kun se ei varmasti noudata esim meidän ohjeita siitä, ettei lapselle anneta mehuja ruokajuomaksi, kun sen mielestä ne on vaan hyväksi. Niin ja yksi meidän äidin tempaus oli se, että kun olimme antaneet pojan pari kertaa yöksi hoitoon kun emme jaksaneet enää valvoa, lähetti hän minulle useita linkkejä joihinkin haastatteluihin ja sivuihin, missä kauhistellaan sitä, miten lapsen psyyke murenee jos sen joku yöksi alle vuoden ikäisenä hylkää.