Vauva-arkea

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Millier
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä tyttö alkas joskus 2-3 viikon iässä nosteleen päätä ylös ja nyt viisviiikkosena pitää päätä ylhäällä pitkiä aikoja kerralla.

Niin ja nuosta yli neljän tunnin unista vauvalla. Mulle sanottiin sairaalassa, että ekat päivät syntymän jälkeen pitää vauva herättää 2-3 tunnin välein syömään sen takia, ettei se vielä itte tiedä, koska pitää syödä, kun ei oo vattas tarvinu tehdä mitään ruuan eteen. Ja noin viikon ikäänen kyllä herää itte sit syömään kun nälkä on. Et ei tarvii herätellä kesken unien enää.
Toki sit jos vaik oin sokerit alhaalla, ni en antaas nukkua pitkiä välejä ilman syöttöä. Meillä oli tyttö sokeriseurannas aluuks painonsa takia, mutta kun sokerit kokoajan hyvis lukemis, painoa tuli jo toisena päivänä yli syntymä painon ja syönyt alusta asti hyvin, niin saa kuulemma huoletta nukkua pidempiä unia jos nukuttaa.
 
Muokattu viimeksi:
Meilläki tää pikku ukkeli alko nostelee päätään jo muistaaksee 2-3 viikon kohdilla. 3vko neuvolassa sanoivat et on kyllä jäntevä poika, muttei kuulemma liian jäntevä, et ei se kai mitää haittaa et alkaa jo tuossa vaiheessa kannattelemaan vähä päätään :)

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Aika nopeasti nää pikkuihmiset muuttuvat jänteviksi. Ei ole kolmeviikkoinen enää sellainen untuvainen pikkuinen, vaan jo maailmaan kovasti suuntautuva.

Vauva-arkemme on vaihtelevaa ja vielä kovin rytmitöntä. Yöllä saatetaan nukkua jo jokin pätkä 4-5h nukkuen, mutta ärsyttävästi yösyöttöjen ja kakkavaippavaihdosten myötä vauva piristyy. Yleensä siinä aamuyön syötön jälkeen. Tänäänkin syötiin klo 5.00, jonka jälkeen olikin kiva seurustella 2h ja sitten nukkua aamupäivä ja iso osa iltapäivästä. No tätähän tämä alku nyt on.

Mahakipuja on välillä enemmän, välillä vähemmän. En osaa itse paikantaa syytä mihinkään. Ehkä kaikki johtuu vain pikkuisen suoliston kypsymättömyydestä.

Täysimetyksellä ollaan onnistuttu menemään. Tällä kertaa imetys on tuntunut oikein hyvältä. Esikoisen kanssa se tuntui haastavalta ja sitovalta. Tällä kertaa nautin siitä täysin rinnoin.:grin
 
Meillä vauva huomenna neljä viikkoa (minne aika karkaa???) ja kannattelee kans jo päätään pieniä hetkiä, viikon verran ainakin jo harjoitellut. Kai aika yksilöllistä tuokin, minusta meidän poika yritti nostella päätään jo sairaalassa, mutta ei voimat riittäneet. Sen lisäksi pitää usein päätään takakenossa, eli kai pitäis alkaa vatsallaan pitää, niin saisi harjoitusta pään nosteluunkin paremmin. Lisäksi meillä jutellaan. Itkun lisäksi siis kuuluu välillä iloisempaa jokellusta :)
 
Meillä alko pään nostelu jo vajaa pariviikkosena. Tää olikin kyllä sen kaks viikkoa yliaikanen, eli se varmaan selittää jotain. Nyt kolmiviikkosena tää osaa vatsalla maatessaan kääntää päänsä puolelta toiselle. Taitava poika. Äitiinsä tullut :grin
 
Meille taas neuvolassa sanottiin, ettei vatsallaan makuuttamisella ole kiire, kun käytiin neuvolassa 3vko ikäisenä...
Neuvolat ja niiden ohjeet :rolleyes:
 
Öhöm! Meillä varmaan kontataan jo varmaan kohta koska tää prinsessa on 1 päivästä lähtien kannatellut päätään pystyssä pieniä aikoja esim röyhtäytyksen yhteydessä! Sanoivat synnärilläkin että onpas hän kiinnostunut ympärillä olevista asioista jo varhain. Että yleensä tuon ikäiset vaan nukkuu ja syö! :)
 
Nyt tytöllä ei tuu kakka.. Eilen tuli yks kakkavaippa ja tänään ei yhtään. Luulen, että se eilinenkin tuli vain kun hieroin tytön massua ja jaloilla vähän pumppasin. Samantien törähti vaippa täyteen. Ei tuo nyt onneksi itke, että ei varmaan ole sitten kovin kipeä. Mutta tympeä katsella kun toinen änkkää naama punaisena.. :confused:
 
Meillä tyttö nyt 5-viikkosena kääntynyt kolme kertaa seljältä vattalleen. Sanoin neuvolassa siitä ja lääkärin mukaan tyttö on pään hallinnassa kehitystä edellä ja muutenkin niin jäntevä, että ei mitenkään mahdotonta.
 
Hihahy, aika hienoo! :) Täällä kans kammetaan jo välillä kyljelleen selinmakuulta.. okei aika vääntäytymällä, mut kuitenkin! :) Ollaan oltu monesti jo mahalleen lattialla ja pää pysyy jo ylhäällä pitkiäkin aikoja. Nopsaan ne nuo vaavi vaan kehittyy. Ainiin ja telkkaria katotaan kans! :)
 
Mulla on aika ihana mies! <3 eilen ehtoolla ehdotti mulle, että voisin pyytää jonkun kaverin meille ja saadaan saunoa ja istua iltaa rauhassa. Lupas hoitaa tyttöä, että saan omaa aikaa ja rentoutua. Tästä tulee siis ensimmäinen yö ilman tyttöä (nukun vierashuoneessa ens yön) ja samalla toivon mukaan ensimmäiset kunnon yöunet ilman heräilyjä.
 
Kuinka paljon vietätte vauvan kanssa aikaa? Aloin tossa eilen miettimään, että katkaskohan ne sitä napanuoraa siellä synnärillä ollenkaan.. mä vietän melkein kaiken ajan vauvan kanssa, ellei se nuku päikkäreitä, yölläkin se nukkuu mun vieressä, saman peiton alla, ihan kiinni mussa :D

Päivällä sitterissä se istuskelee vaan sillon ku teen ruokaa tai muuta sellasta missä tarvii molemmat kädet, mutta pääsääntöisesti esim siivoan sillon kun vauva nukkuu. Jos meen suihkuun, vauva on isällään, eli yksin on varsin vähän., Se johtunee siitä, ettei viihdy yksin, mutta pitäisikö jo alkaa totuttamaan yksinoloon? Pitäisikö jo antaa itkeä välillä, sen sijaan että menee heti rauhoittamaan/syöttämään/vaihtamaan vaippaa?

Vauva on nyt siis 7 viikkoa, mutta kauan on ns normaalia reagoida joka itkuun ja inahdukseen? Oon tuttia antanut aika reilusti, erityisesti yöllä, eli mua ei enää pidä tuttina, oon siis jotain saanut opetettua.. Pitäiskö vaan reilusti laittaa omaan kippoonsa nukkumaan yöllä? Antaa päivällä olla keskenään? Minen tiiä ja en rasitu vauvan lähelläolosta yhtään, vaikka se itkis, joten se on vaan mukavaa pitää sitä sylissä ja lähellä.. Nyt oon huomannut lieveilmiönä, ettei vauva rauhoitu itkuistaan isänsä sylissä ollenkaan, vaan tarvii mut aina että raivoominen loppuu :( Joten tätä oomme nyt parina iltana harjoiteltu, meen sitten rauhoittamaan kun menee hysteeriseksi, mutta vauva on kuitenkin koko ajan isän sylissä. Mies kannustaa lähtee baariin, että olis sitten vauvan kanssa kahestaan, mut ei mulla oo tarvetta enää. Ei mulla oo menoja ilman vauvaa :D Eikä oo tarvetta. Pitäs varmaan vaa poistua mukavuusalueelta ja pakottaa ittensä menee johkin, mut ääh.. MIELIPITEITÄ! :)
 
Kyllä mäkin varmaan oon vauvan kanssa aika paljon. Koitetaan kyllä esim. iltapesuja nyt jo tehdä vuorotellen, että tyttö tottuisi siihen että kumpikin meistä niitä hoitaa. Tosin molemmat yleensä kyllä siinä hyöritään ympärillä, mikä vähän ehkä syö ideaa. Mutta kun tää on meidän muru on vaan edelleen niin ihmeellinen :D...Ja kun isi on iltaisin kotona, tyttö on miehen aloitteesta paljon myös hänen sylissään.

Oon käynyt tässä nyt näiden vähän reilun kahden kuukauden (ikää nyt 8,5vk) aikana lääkärissä ja hammaslääkärissä (noin tunnin reissuja) ja mies on ollut tytön kanssa. Lisäksi yhden kerran käytiin miehen kanssa syömässä (myös noin tunti) ja tyttö oli mummunsa kanssa. Eilen kävin lenkillä (noin puoli tuntia) ja tyttö oli isänsä kanssa. Lisäksi tyttö on parit päiväunet nukkunut vaunuissa mummunsa kanssa vaunulenkillä, ja mä oon kotona kirjottanut gradua sen ajan.

Noita edellä mainittuja lukuunottamatta en juurikaan oo ollut edes eri huoneessa tytön kanssa. Ei meillä nyt tosin näitä huoneita hirveästi olekaan :D. Ja aika ison osan ajasta tyttö on mun sylissä tai vieressä, kun tietty suurimman osan päivästä mies on jo töissäkin..

'Yksin' tuo ei ole juurikaan viihtynyt, vaunuissa joskus nukkuu kun niitä lykitään. Mutta usein päikkäritkin menee kantoliinassa tai mun/miehen sylissä sohvalla. Yöllä nukkuu mun vieressä. Nyt on viihtynyt viikon verran välillä edes hetken (10-15 min) lattialla/sitterissä...nostan tytön kuitenkin aikalailla heti kun huomaan ettei enää viihdy. Mutta toisaalta koitan aina tilaisuuden tullen etenkin lattialle laskea eli ehkä tavallaan koitan opettaa 'yksinkin' vähitellen viihtymään?

Mutta niin, onko tää nyt sitten paljon? En mä oo ajatellut että ois ainakaan mitenkään liikaa. Enkä mä varsinaisesti koita opettaa olemaan yksin, oppii sitten sitä mukaan on valmis. Eli itketä en juuri lainkaan edelleenkään ja vastaan mahdollisuuksien mukaan jokaiseen itkuun heti. Tietty joskus nyt on pakko käydä vessassa tai hoitaa sormeen leipäveitsellä leikattu haava ettei koko asunto ui verrssä )noin niinkun esimerkiksi). Mutta ei meidän neiti paljon itkekään, jos vaan saa olla lähellä...

Suunnitteilla on, että lokakuussa mennään yhtenä iltana miehen kanssa yhdessä ulos ja marras/joulukuussa ajattelin lähteä yhdelle keikalle, jolla ollaan kaverin kanssa perinteisesti käyty. Ja nyt kun saan liikkua, niin varmaan alan käydä lenkillä tai salilla kerran pari viikossa. Mulle itelle on vähän vaikeeta välillä lähteä, mutta uskon kuitenkin että se 'omakin aika' on ihan virkistävää, vaikka ei mua mitenkään haittaa vaikka hengaisinkin vaan mun rakkauspakkauksen kanssa <3

Ja meidän neiti pääsääntösesti hyvin viihtyy isänsä tai isovanhempiensa kanssa, mä taidan olla meistä ehkä se jolle tulee enemmän ikävä :D

Olikohan tässä nyt mun mielipidettä vai vaan taas sekavaa ajatuksenvirtaa? Mun tekstit nykyään venyy ja venyy, enkä tiiä sanonko silti edes mitään järkevää :D

Ajattelen siis varmaan, että tuskin vauvan kanssa voi liikaa olla. En mä usko että ne ei sitten muka isompana oppis olemaan 'yksin' tms. sen takia. Mutta ei sekään ole todellakaan väärin ottaa omaakin aikaa (ja siis vaikka reilusti mua enemmänkin) jos itse sitä kaipaa ja on siihen mahdollisuudet. Tärkeetä on tässäkin asiassa mun mielestä tehdä niin, että itse ja oma perhe voi mahdollisimman hyvin :)
 
Oon samaa mieltä ettei vauvan kanssa voi olla liikaa. Varsinkin toinen on vielä niin pieni (meillä 8viikkoa) ja avuton vielä niin pahalta tuntuisi liian paljon pitää sitä yksin. Meilläkin nukutaan perhepedissä ja vauva nukkuu ihan kiinni aina. Ja tuntuu että olen juuri oikeassa paikassa kun toinen yöllä välillä käsillä huitoo ja tuntee että olen ihan siinä lähellä. Päivisin vauvan hereillä ollessa seurustellaan aika paljon, välillä tanssitaan yhdessä ja ollaan vaan. Nyt olen alkanut pitämään myös jonkin verran leikkimatolla kun on selvästi alkanut kiinnostumaan lelukaaressa roikkuvista leluista ja sitterissä myös. Ite kans ajattelen että vähitellen on vauvankin hyvä oppia olemaan "itsensä kanssa".

Ei mullakaan ole ollut menoja ilman vauvaa, lähikaupassa käynyt korkeintaan. Toisaalta en vielä ite kaipaa muuta ja kun vauva on rintaruokinnalla niin tuntuu paremmalta olla paikalla kun nälkä iskee. Vauva-aika menee niin nopeasti että yritän nauttia kaikesta päivän kerrallaan. Vuoden ikäinen vauva/lapsi on jo ihan erilainen ja vuodessakin on "vain" se 365 päivää, jokainen päivä on ainutlaatuinen :)
 
Meillä molemmat hoitaa tyttöä, alusta asti ollut näin. Toki mies ei enää päivisin, kun on töissä. Ei ole ollut ongelmaa rauhoittelussa eikä hoito tilanteissa. Mä oon kyllä tietoisesti yrittänyt hoitaa asiat niin, että tyttö ei olisi niin riippuvainen musta, et pystyy jäämään isän kanssa ja tarvittaessa hoitajan kanssa. Mulle tää vauva-arki oli henkisesti paljon raskaampaa kun osasin kuvitellakaan, siksi mulle on mun oman jaksamisen kannalta niin tärkiää, että saan välillä omaa aikaa. Eli kerran viikossa sählyä pelaamassa ja kerran viikossa kahvakuulassa. Yleensä käyn kaupassa päivällä, mutta joskus jätän kauppareissun tarkoituksella iltaan, että mies hoitaa tyttöä sen aikaa. Muuten esim viikonloppuna käyn paljon vauvan kans kaksistaan kylässä tai ostoksilla tms, kun mies sit on aika pitkälti hoitanut viikonlopun yösyötöt. On itse ehdottanut tätä, kun mä herään viikolla, että toinen saa rauhaa nukkua, et jaksaa töis kulkia :-) on siis yritetty molemmat antaa toisillemme sitä omaa aikaa aina tilanteen mukaan.
 
En oo edes ikinä ajatellut että joku tietty määrä vauvan kanssa olemista olis oikein tai väärin. Esikoisenkin kanssa olin just niin paljon kun miltä tuntu. Jotenkin nyt kuopuksen kanssa on muutenkin vähän eri juttu kun joutuu joka tapauksessa jakaan sitä huomioo kahdelle lapselle. Ja tietty miehelle. Ja kyllä noi kaks koiraakin sitä tarvii.
Eli ei oikein siis voi ruveta miettiin tollasia. Sitä kerkee mitä kerkee ja jaksaa mitä jaksaa ja kyllähän se vauva kuitenkin eniten noista kaikista tällä hetkellä mua tarvitsee. Ja niin kun mun mies mua tossa yks päivä lohdutti (vaikkakin aloin vaan itkee enemmän) kun itkeskelin että se vauva myös tarvitsee eniten just mua.
 
Lapseni on näköjään modernin taiteen ystävä. Äidin puhtaanvalkoinen paita kun kaipasi selvästi sinapinkeltaista väriläiskää. Ja lens muuten komeessa kaaressa :grin
 
meillä poika ei aina rauhoitu miehen sylissä, vaikka vikana olisi vaan vatsanpurut, vaan tilanne vaatii äitiä. Mies myön nopeasti ilmoittaa et nyt ois äitille asiaa, kun itku jatkuu pidempään kuin minuutin. Samoin kaikki nukuttamiset teen minä, vaikka mies tekisi just niinkuin minäkin, ei poika vaan rauhoitu. Perhepedissä nukutaan, tai no, viikolla meillä on pojan kanssa oma sänky ja mies nukkuu vierashuoneessa, kun ei saa meidän kanssa nukuttua riittävästi. Oon siis tosi kiinni pojassa koko ajan. Paitsi kerran viikossa käyn tanssitreeneissä ja siihen reissuun menee suunnilleen 2h.

Sitteriä käytetään ja poika viihtyy siinä jopa puolituntia ihmettelemässä itsekseen, jos muuten on kaikki hyvin. Ja jos jaksaa istua vieressä tai poika sylissä, niin varsinkin värikkäämmät lelut on jo tosi mielenkiintoisia ja niitä jaksaa tuijottaa vaikka miten pitkään.
 
Aivan älyttömän ihanaa seurata tuota tyttöä! Saattaa pitkänkin aikaa tuijottaa jotain lelua ja jutella, hymyillä ja lähes nauraakin sille :) On se niiiiiiin suloista! Ja äiti pakahtuu onnesta joka kerta :love017
 
Täällä kans on hymy naamalla koko ajan :D Neuvolassakin loisti ku naantalin aurinko! Lelukaaren alla katselee pitkään leluja ja lätkii niille vauhtia, sitterissä juttelee soivalle sammakolle, juttelee myös äitille ja isille pitkiä pulinoita :) Aivan ihana nassikka :)
 
Takaisin
Top