Vauva-arkea osa 2
- Ketjun aloittaja Aamutähti
- Aloituspäivämäärä
Täällä tosi samanlaisia fiiliksiä kuin Libralla. Vaikka tällä hetkellä parisuhteeseen panostaminen on aika toissijainen juttu, niin molemmat sen onneksi ymmärtää. Meilläkin yhteistä taivalta takana yli 6 vuotta, johon tietty kuuluu niitä parempia ja sitten niitä huonompiakin hetkiä ja kun niistäkin on yli päästy, niin kyllä tämä ajoittain todella raskas vauva-aikakin selvitään.
Eilen olin tosi kiitollinen miehestä kun hän muutaman tunnin unien jälkeen herätessään huomasi mun epätoivon, nappas tytön ja koiran ja mukaan ja lähti kävelemään tonne loskan keskelle, että sain hetken hengähtää. Tyttö oli eilen kunnon kiukkupussi ja kun itse on flunssasta nuutuneena, niin pieni oma hetki teki ihmeitä. Sai seistä kuumassa suihkussa puoli tuntia ja juoda teetä. Sitten taas jaksoi ottaa vastaan tytön kitinää ja koittaa viihdyttää pientä loppuilta.
Tänään onkin ollut onneksi tähän mennessä hieman helpompaa. Pää on edelleen räkää täys, mutta vauva sentään hyvällä tuulella. Nyt nukkuu tulassa ja mulla on hetki omaa aikaa.
Ja niinhän se kai on, niin kuin moni sanoikin, että kyllä ne isovanhemmat sen lapsen itkun kestää. Itsekin olin pienenä koliikkivauva ja isä kyllä aina jaksaa muistuttaa kuinka on kanniskellut minua ympäri taloa yöt läpeensä kun olin pari kuinen.
Eilen olin tosi kiitollinen miehestä kun hän muutaman tunnin unien jälkeen herätessään huomasi mun epätoivon, nappas tytön ja koiran ja mukaan ja lähti kävelemään tonne loskan keskelle, että sain hetken hengähtää. Tyttö oli eilen kunnon kiukkupussi ja kun itse on flunssasta nuutuneena, niin pieni oma hetki teki ihmeitä. Sai seistä kuumassa suihkussa puoli tuntia ja juoda teetä. Sitten taas jaksoi ottaa vastaan tytön kitinää ja koittaa viihdyttää pientä loppuilta.
Tänään onkin ollut onneksi tähän mennessä hieman helpompaa. Pää on edelleen räkää täys, mutta vauva sentään hyvällä tuulella. Nyt nukkuu tulassa ja mulla on hetki omaa aikaa.
Ja niinhän se kai on, niin kuin moni sanoikin, että kyllä ne isovanhemmat sen lapsen itkun kestää. Itsekin olin pienenä koliikkivauva ja isä kyllä aina jaksaa muistuttaa kuinka on kanniskellut minua ympäri taloa yöt läpeensä kun olin pari kuinen.
Lokakuisten uus ryhmä jo. Huh niin se vaan aika menee. Minä sain tietää vasta maaliskuun alussa tästä kiljuvasta sinappikoneesta (kaikella rakkaudella
). Tää väsymys vaan saa kaikki pienet vastoinkäymiset tuntumaan ihan ylitsepääsemättömiltä.
Äskenki yritin sytyttää tulet uuniin eikä se meinannu taaskaan onnistua. En oo mikkään sudenpentu. :D lähti aika monta vihasta viestiä miehelle etten enää lämmitä tätä taloa kertaakaan ja muutan äitin tykö jnejne.
). Tää väsymys vaan saa kaikki pienet vastoinkäymiset tuntumaan ihan ylitsepääsemättömiltä. Äskenki yritin sytyttää tulet uuniin eikä se meinannu taaskaan onnistua. En oo mikkään sudenpentu. :D lähti aika monta vihasta viestiä miehelle etten enää lämmitä tätä taloa kertaakaan ja muutan äitin tykö jnejne.
mmmustikka
Puuhakas puhuja
Ihana Libra. Minäkin täällä olen miettinyt mitä oli vuosi sitten kun eilen, murmelinpäivänä tuli vuosi plussauksesta.
Nyt on sitten se murmeli löytänyt viereeni. Todellakin välillä katson vauvaa ja se näyttää ihan murmelilta :)
Tänne päädyin koska tuntui että kaikki äitiydessä on niin uutta ja kun asun ulkomaillakin.
Ollaan tänä vuonna oltu yhdessä miehen kanssa 7 vuotta mutta minusta tuntuu että vauva on tuonut meidät lähemmäksi toisiamme. Sitä voi elää paljon itsekkäämmin kun ei ole pientä täysin yhteistä huolenaihetta.
Olen alkanut tehdä valintoja elämässäkin ajatellen me eikä minä. Se tuntuu tosi hyvältä. Me ollaan nyt tiimi ja toimitaan tiimin lailla. Mietin myös että on hyvä miettiä yhdessä kodin periaatteita miten toimitaan että arki sujuu hyvin. Että muistaa auttaa toista jos hän sitä tarvitsee esim emmaf tosi hienosti huomattu sinun mieheltä että hetki omaa rauhalllista aikaa voi tehdä ihmeitä. Hän sai sitä ulkona koiran ja vauvan kanssa ja sinä kodissa. Tässä kaikessa tekemisessä on löydettävä oikeanlainen balanssi.
p.s mun olis kohta aika vaihtaa tämä tikkerini siihen että vauva on syntynyt :) muistan kun katsoin aluksi tuota herneen palon kuvaa ja sydäntä ihan siinä alussa ja mietin pääsenköhän loppuun asti ja miltä silloin tuntuu.
Nyt on sitten se murmeli löytänyt viereeni. Todellakin välillä katson vauvaa ja se näyttää ihan murmelilta :)
Tänne päädyin koska tuntui että kaikki äitiydessä on niin uutta ja kun asun ulkomaillakin.
Ollaan tänä vuonna oltu yhdessä miehen kanssa 7 vuotta mutta minusta tuntuu että vauva on tuonut meidät lähemmäksi toisiamme. Sitä voi elää paljon itsekkäämmin kun ei ole pientä täysin yhteistä huolenaihetta.
Olen alkanut tehdä valintoja elämässäkin ajatellen me eikä minä. Se tuntuu tosi hyvältä. Me ollaan nyt tiimi ja toimitaan tiimin lailla. Mietin myös että on hyvä miettiä yhdessä kodin periaatteita miten toimitaan että arki sujuu hyvin. Että muistaa auttaa toista jos hän sitä tarvitsee esim emmaf tosi hienosti huomattu sinun mieheltä että hetki omaa rauhalllista aikaa voi tehdä ihmeitä. Hän sai sitä ulkona koiran ja vauvan kanssa ja sinä kodissa. Tässä kaikessa tekemisessä on löydettävä oikeanlainen balanssi.
p.s mun olis kohta aika vaihtaa tämä tikkerini siihen että vauva on syntynyt :) muistan kun katsoin aluksi tuota herneen palon kuvaa ja sydäntä ihan siinä alussa ja mietin pääsenköhän loppuun asti ja miltä silloin tuntuu.
Muokattu viimeksi:
mmmustikka
Puuhakas puhuja
Olipas piristävää päivittää ticker :) Olikin sitä jakkihedelmää katsonut jo pitkään. On tää nyt vähän isompi kun se. Taas on hyvä tajuta tickeristä miten aika kuluu ja banaani häämöttää 1 vuoden tienoilla..ja sitten voi juhlia. Sitä ennen voi juhlistaa joka päivää kun menee hyvin.
Muokattu viimeksi:
Voe tuota pikku miestä! Joku herkkistely menossa, säikkyy nimittäin hurjasti ns. omituisia äkillisiä ääniä kuten esim. kun isukki aivastaa tai mä niistän. 
Oli ihan jees kun oli treffi-ilta ja kaikki meni hienosti niin poitsulla kun vanhemmillakin mut kotiin palaaminen ei sit ollutkaan niin mukava juttu... Poitsu vetäs nimittäin kauheet protesti raivarit illalla ja huus suoraa huutoa reilun tunnin eikä mikään auttanu tai kelvannu.
Reppana. Näinköhän uskaltaa enää hoitoon laittaa...
Oli ihan jees kun oli treffi-ilta ja kaikki meni hienosti niin poitsulla kun vanhemmillakin mut kotiin palaaminen ei sit ollutkaan niin mukava juttu... Poitsu vetäs nimittäin kauheet protesti raivarit illalla ja huus suoraa huutoa reilun tunnin eikä mikään auttanu tai kelvannu.
Reppana. Näinköhän uskaltaa enää hoitoon laittaa...
Huh, enpä oo taas hetkeen kerennyt lukea näitä juttuja läpi, te ootte niin ahkeria kirjoittamaan...! 
Mymme jättää kyllä ison aukon lähtiessään! P7:lle tervetuloa - meillä on näköjään samana päivänä ja melkein samankokoisenakin syntyneet tytöt :)
Meidän neidillä on nyt uusi suosikkijuttu - röyhtäytys
Nyt jo parina iltana nukkumaan laittaessa saanut hirveän kikatuskohtauksen syötön jälkeen, kun olen nostanut hänet olkapäälle. Hulluna kiljuu ja nauraa räkättää Yritä siinä sitten pitää pokka ja rauhoitella toista nukkumaan, kun itselläkin valuu vedet silmistä kun toisella on niin hauskaa... No, parempi että nauraa kuin että itkisi!
Sitten pitää vähän avautua tk-lääkärireissusta... Kävin tänään näyttämässä silmiä ja korvaa (siis omia), ja mainitsin että mulla on muutaman kk:n ikäinen vauva. Lääkäri ei kysellyt imetyksestä, mutta oisin kuvitellut että ottaa asian puheeksi jos aikoo määrätä lääkkeitä jotka ei silloin sovi. No, sain reseptillä silmä- ja korvatippoja, kävin hakemassa ne apteekista ja menin kotiin. Kotona luin pakkausselosteet: silmätipoissa kielto "ei saa käyttää imetyksen aikana" ja korvatipoissa "ei ole tietoa imeytyykö äidinmaitoon, käytöstä neuvoteltava lääkärin kanssa". Että thanks for nothing sitten vaan, taidan jatkaa edelleen silmä- ja korvavaivaisena oloa...
Sama lääkäri laittoi mulle myös lähetteen kilpirauhaskokeisiin, ja ko. korvatippojen pakkausselosteessa kerrotaan, että "Saattaa vaikuttaa tiettyjen laboratoriokokeiden tuloksiin. Näitä ovat mm. eräät kilpirauhasen toimintakokeet..." -eikä tästäkään sitten mitään maininnut... Että olipa kyllä harvinaisen onnistunut lääkärireissu! Huoh...
Mymme jättää kyllä ison aukon lähtiessään! P7:lle tervetuloa - meillä on näköjään samana päivänä ja melkein samankokoisenakin syntyneet tytöt :)Meidän neidillä on nyt uusi suosikkijuttu - röyhtäytys
Nyt jo parina iltana nukkumaan laittaessa saanut hirveän kikatuskohtauksen syötön jälkeen, kun olen nostanut hänet olkapäälle. Hulluna kiljuu ja nauraa räkättää Yritä siinä sitten pitää pokka ja rauhoitella toista nukkumaan, kun itselläkin valuu vedet silmistä kun toisella on niin hauskaa... No, parempi että nauraa kuin että itkisi!Sitten pitää vähän avautua tk-lääkärireissusta... Kävin tänään näyttämässä silmiä ja korvaa (siis omia), ja mainitsin että mulla on muutaman kk:n ikäinen vauva. Lääkäri ei kysellyt imetyksestä, mutta oisin kuvitellut että ottaa asian puheeksi jos aikoo määrätä lääkkeitä jotka ei silloin sovi. No, sain reseptillä silmä- ja korvatippoja, kävin hakemassa ne apteekista ja menin kotiin. Kotona luin pakkausselosteet: silmätipoissa kielto "ei saa käyttää imetyksen aikana" ja korvatipoissa "ei ole tietoa imeytyykö äidinmaitoon, käytöstä neuvoteltava lääkärin kanssa". Että thanks for nothing sitten vaan, taidan jatkaa edelleen silmä- ja korvavaivaisena oloa...
Vuosi sitten tähän aikaan me oltiin lähdössä häämatkalle... Huokaus. Etelän lämpö maistuisi kyllä nytkin. Mutta taidetaan säästää kuitenkin ne rahat siihen, että voin hoitaa tyttöä pidempään kotona.
Tämä päivä sujui jotenkin ihanan sutjakasti! Tyttö nukkui hyvin päikkäreitä, tehtiin pitkä vaunulenkki koirien kanssa, ehdin katsoa boksilta suosikkisarjaani tytön unien aikana ja tehdä vähän kotihommiakin. Säästin jopa väsyneen mieheni illan koiranhoidoilta, ja ulkoilutin ja ruokin koirat sen jälkeen, kun olin laittanut tytön nukkumaan. Niin ja tein lenkin lisäksi kotijumppaa. Kaiken tämän päätteeksi voinkin kiillotella sädekehääni loppuviikon.
Tämä päivä sujui jotenkin ihanan sutjakasti! Tyttö nukkui hyvin päikkäreitä, tehtiin pitkä vaunulenkki koirien kanssa, ehdin katsoa boksilta suosikkisarjaani tytön unien aikana ja tehdä vähän kotihommiakin. Säästin jopa väsyneen mieheni illan koiranhoidoilta, ja ulkoilutin ja ruokin koirat sen jälkeen, kun olin laittanut tytön nukkumaan. Niin ja tein lenkin lisäksi kotijumppaa. Kaiken tämän päätteeksi voinkin kiillotella sädekehääni loppuviikon.
Teidän kannustuksesta ollaan nyt nukutettu muksu omaan sänkyyn kolme iltaa onnistuneesti! Tai no silleen, että se viedään makkariin, laitetaan kapalo ja sänkyyn. Ollaan siinä vieressä ja otetaan vähäksi aikaa syliin rauhoittumaan jos alkaa huutaa mutta heti taas takaisin sänkyyn kun rauhoittuu. Ihanaa kun on onnistunut. Mies on ihan ihmeissään, että mistä mä yhtäkkiä innostuin tuota taas kokeilemaan kun aiemmin ei ole oikein sujunut:). Syöminen meillä on taas lipsunut siihen, että poika syö vähän ja usein, enkä vaan saa sitä syömään enempää kerralla. Mutta kunhan syö, niin olkoon nyt sitten.
Niin ja nyt oli kolmas (!) yö ilman suurempia ilmavaivahuutoja yöllä. Mieleen hiipii varovainen toivo ja samalla on koko ajan jännänä siitä, että milloin se taas alkaa. Öisin toki heräilen kun vauva jotain unessa mumisee ja pyörii kun odotan, että huuto alkaa. Se menee varmaan ohi jos tämä ihanuus jatkuu *sormet ristissä*
Niin ja nyt oli kolmas (!) yö ilman suurempia ilmavaivahuutoja yöllä. Mieleen hiipii varovainen toivo ja samalla on koko ajan jännänä siitä, että milloin se taas alkaa. Öisin toki heräilen kun vauva jotain unessa mumisee ja pyörii kun odotan, että huuto alkaa. Se menee varmaan ohi jos tämä ihanuus jatkuu *sormet ristissä*
Ihanaa kun jokin onnistuu, kannustaa varmasti JaneDoen uutiset muitakin :) Kyllä nämä asiat lutviintuu, kunhan aika on kypsä, niin lapselle kuin vanhemmillekin :) Meillä kans syödään nyt tiheesti, reilun kahden tunnin välein mutta on flunssainen niin olen antanut syödä, katsellaan niitä välejä sitten taas, kun kunnolla tervehtyy. Yöllä on toki pidemmän pätkän syömättä, vähintään 4 tuntia.
Olipa mukavaa käydä vaunuilemassa pitkästä aikaa, viime viikko meni esikoisen kanssa kotoillessa kun hän oli kipeenä ja sitten tuli itsellekin flunssa. Maisemakin oli reilussa viikossa muuttunut vallan talviseksi, melkein olisi voinut kuvitella olevansa Lapissa
Meillä oli melko levoton viime yö, tai kaveri nukkui mutta nukkui kovin levottomasti ja minähän sitä sitten siinä valvoskelin, että koska parahtaa itkuun, enkä osannut laittaa nukkumaan. Pöh. Jos edellisyö menikin hyvin niin näköjään nyt otettiin takaisin. Ensi yönä kenties jälleen uudet kujeet, we'll see.. Semmoista se on, en valita kun ei se meillä ole kuitenkaan jatkuvaa, tähän ihanaan vauva-arkeen vaan kuuluu välillä vähän valvomista, itkua ja kiukkua. Väsymys ilmeisesti pukee mua, kun oon näin positiivisella päällä tänään? En ole meinaan lääkitystä vaihtanut..
Olipa mukavaa käydä vaunuilemassa pitkästä aikaa, viime viikko meni esikoisen kanssa kotoillessa kun hän oli kipeenä ja sitten tuli itsellekin flunssa. Maisemakin oli reilussa viikossa muuttunut vallan talviseksi, melkein olisi voinut kuvitella olevansa Lapissa
Meillä oli melko levoton viime yö, tai kaveri nukkui mutta nukkui kovin levottomasti ja minähän sitä sitten siinä valvoskelin, että koska parahtaa itkuun, enkä osannut laittaa nukkumaan. Pöh. Jos edellisyö menikin hyvin niin näköjään nyt otettiin takaisin. Ensi yönä kenties jälleen uudet kujeet, we'll see.. Semmoista se on, en valita kun ei se meillä ole kuitenkaan jatkuvaa, tähän ihanaan vauva-arkeen vaan kuuluu välillä vähän valvomista, itkua ja kiukkua. Väsymys ilmeisesti pukee mua, kun oon näin positiivisella päällä tänään? En ole meinaan lääkitystä vaihtanut..
Mahtavaa JaneDoe! Eiköhän se siitä nyt helpotu :) Itsekin heräilen öisin silloin jokaiseen pieneenkin ähinään jos vauva nukkuu omassa sängyssään, useimmiten nukkuu siis minun kainalossani, jolloin en ole ihan niin herkkä äänille.
Meilläkin tyttö syö useimmiten aika vähän ja usein, mutta eipä siinä mitään, mennään lapsen ehdoilla. Uskon siihen, että ajallaan sekin muuttuu, viimiestään sitten kun oppii itse syömään :D
Niiskumuikkunen onpas sulla ollut kerta kaikkiaan "osaava" lääkäri..mur.
Mutta jos mietityttää ne lääkkeet, niin kannattaa soittaa teratologiseen tietopalveluun 0947176500. Sieltä saa äidit lääkeneuvontaa :) auki arkisin 9-12. Kannattaa tarkistaa josko niitä lääkkeitä vois kuitenkin käyttää, kun aika monissa paketeissahan lukee, että ei imetyksen aikana vaikka niitä voisikin ehkä käyttää kuuriluontoisesti ihan turvallisesti.
Täällä alka flunssa helpottaa, onneksi. Viime yö oli vähän rikkonainen kun tyttö heräili itkemään. En tiedä mikä häntä vaivasi, mutta toivottavasti ei ainakaan ole saamassa tätä mun tautia.
Tekis mieli juoda pannullinen kahvia, mutta oon huomannu, että likan yöunet kärsii jos juon paljon kahvia ja yritän pitää kahvin määrän kupillisessa päivässä. Höh.
Meilläkin tyttö syö useimmiten aika vähän ja usein, mutta eipä siinä mitään, mennään lapsen ehdoilla. Uskon siihen, että ajallaan sekin muuttuu, viimiestään sitten kun oppii itse syömään :D
Niiskumuikkunen onpas sulla ollut kerta kaikkiaan "osaava" lääkäri..mur.
Mutta jos mietityttää ne lääkkeet, niin kannattaa soittaa teratologiseen tietopalveluun 0947176500. Sieltä saa äidit lääkeneuvontaa :) auki arkisin 9-12. Kannattaa tarkistaa josko niitä lääkkeitä vois kuitenkin käyttää, kun aika monissa paketeissahan lukee, että ei imetyksen aikana vaikka niitä voisikin ehkä käyttää kuuriluontoisesti ihan turvallisesti.
Täällä alka flunssa helpottaa, onneksi. Viime yö oli vähän rikkonainen kun tyttö heräili itkemään. En tiedä mikä häntä vaivasi, mutta toivottavasti ei ainakaan ole saamassa tätä mun tautia.
Tekis mieli juoda pannullinen kahvia, mutta oon huomannu, että likan yöunet kärsii jos juon paljon kahvia ja yritän pitää kahvin määrän kupillisessa päivässä. Höh.
Huh, täällä on taas tullu tekstiä niin, etten nyt kaikkea ehdi lukea! Palan myöhemmin lueskelemaan. :)
Mulla ei nyt oo kyseessä esikoinen, mut mun ja miehen ensimmäinen yhteinen lapsi. Aiemmin lasten hoito on hoitunu pääsääntöisesti niin, että mies osallistuu enemmän kun sen tyttö on meillä (joka toinen viikko).
Se on ollut ihan ok, toki on keskustelua on käyty ja oon vaatinut miestä osallistumaan enemmän..
Nyt mies tyttöä hoitaa lähinnä silloin kun mä pyydän. Välillä vaippaa vaihtaa pyytämättäkin, mut se on lähinnä ruoan jälkeen jolloin vaihtoehtoina on keittön siivous tai vaipan vaihto.
Välillä kylvettää omatoimisesti, mutta aika harvoin. Jos oon menossa esim. suihkuun ja kysyn "pärjäättekö" niin mies yleensä vastaa et katotaan tai en tiiä. Et aika epävarma on. Ja usein kun neiti itkee niin mies leperteee et onko sulla taas nälkä, vaikka ei oliskaan. Imetän, eikä tyttö huoli pulloa eikä tuttia muualla kuin rattaissa.
Välillä tuntuu et mikä mä oon kaikkea hoitamaan, mut toisaalta taas silloin kun mies on tytön kanssa mä jään siihen norkoomaan. Jotenki oon aatellut et sit ku en enään täysimetä, voin mieheltäkin vaatia enemmän. Mut todellisuudessahan voisin nyt jo, huoh.. Mut kyllä mä myös kovasti nautin tytön kanssa olemiseta, en mä sitä.
Kiva et niin moni saanu omaan sänkyyn nukutettua. Meillä illalla köllötellään sängyllä pimeessä huoneesa ja imetän. Usein tyttö nukahtaa siihen. Saattaa syödä tunninkin, josta välillä on sellasta unilussutusta, mut hetken päästä taas havahtuu syömään. Hetken kun tyttö on kunnolla nukkunut, ajatuksena on ollu siirtää se omaan sänkyyn, mut todellisuudessa nukahdan aina itsekkin ja mies nukkumaan tullessaan nostaa typyn omaan sänkyyn.
Noihin iltoihin en oo saanu täydellistä rutiinia, sillä esikoinen ja vauveli menee samaan aikaan nukkumaan ja esikoinen haluaa et mä pesen hampaat, annan unihalit yms. Siinä vaiheessa vauva jo väsynyt, eli pitäis imettää..
Pitää koittaa saada iltoihin joku tolkku, helpommin sanottu kun tehty...
Mulla ei nyt oo kyseessä esikoinen, mut mun ja miehen ensimmäinen yhteinen lapsi. Aiemmin lasten hoito on hoitunu pääsääntöisesti niin, että mies osallistuu enemmän kun sen tyttö on meillä (joka toinen viikko).
Se on ollut ihan ok, toki on keskustelua on käyty ja oon vaatinut miestä osallistumaan enemmän..
Nyt mies tyttöä hoitaa lähinnä silloin kun mä pyydän. Välillä vaippaa vaihtaa pyytämättäkin, mut se on lähinnä ruoan jälkeen jolloin vaihtoehtoina on keittön siivous tai vaipan vaihto.
Välillä kylvettää omatoimisesti, mutta aika harvoin. Jos oon menossa esim. suihkuun ja kysyn "pärjäättekö" niin mies yleensä vastaa et katotaan tai en tiiä. Et aika epävarma on. Ja usein kun neiti itkee niin mies leperteee et onko sulla taas nälkä, vaikka ei oliskaan. Imetän, eikä tyttö huoli pulloa eikä tuttia muualla kuin rattaissa.
Välillä tuntuu et mikä mä oon kaikkea hoitamaan, mut toisaalta taas silloin kun mies on tytön kanssa mä jään siihen norkoomaan. Jotenki oon aatellut et sit ku en enään täysimetä, voin mieheltäkin vaatia enemmän. Mut todellisuudessahan voisin nyt jo, huoh.. Mut kyllä mä myös kovasti nautin tytön kanssa olemiseta, en mä sitä.
Kiva et niin moni saanu omaan sänkyyn nukutettua. Meillä illalla köllötellään sängyllä pimeessä huoneesa ja imetän. Usein tyttö nukahtaa siihen. Saattaa syödä tunninkin, josta välillä on sellasta unilussutusta, mut hetken päästä taas havahtuu syömään. Hetken kun tyttö on kunnolla nukkunut, ajatuksena on ollu siirtää se omaan sänkyyn, mut todellisuudessa nukahdan aina itsekkin ja mies nukkumaan tullessaan nostaa typyn omaan sänkyyn.
Noihin iltoihin en oo saanu täydellistä rutiinia, sillä esikoinen ja vauveli menee samaan aikaan nukkumaan ja esikoinen haluaa et mä pesen hampaat, annan unihalit yms. Siinä vaiheessa vauva jo väsynyt, eli pitäis imettää..
Pitää koittaa saada iltoihin joku tolkku, helpommin sanottu kun tehty...
mmmustikka
Puuhakas puhuja
Hienoa JaneDoe85. Onnistumiset tuntuu aivan mahtavilta kun niitä ei yleensä osaa odottaa. Pelkää aina jotenkin pahinta. Niin sitä voikin yllättyä että ei kaikki asiat vaikeita olekaan vauvan kanssa. Joskus asiat menevät kuin luonnostaan ja sitten pitää vaan osata nauttia siitä.
Tänään oli hyvä päivä. Painoa oli tullut pienelle ma lähtien 160g joka oli tosi hyvä. Soseita ei saada aloittaa kuin vasta silloin kun paino on noussut kunnolla. Riskinä muuten kai se että soseet saa mahan sekaisin ja paino ei sitten taas pääse nousemaan kun kaikki tulee ulos. Korvike on siis meidän vauvalle paras lisäravinne tällä hetkellä. Maistuu niin hyvin että vetäisi enemmän kuin sen 100ml joka imetyksen jälkeen. Olen antanutkin välillä enemmän että vauva on varmasti kylläinen. Siitä seuraa se hyväkin että päiväunet on hyvänpituisia ja imetysvälitkään ei ole enää niin tiheitä. Tuntui aiemmin ettei saa mitään tehtyä talossa kun koko ajan pitää antaa tissiä.
Lisäksi päivää piristi ihana paketti äidiltäni eli mummolta Suomesta. Pieni sai ihanan villahaalarin, jonka äitini oli itse neulonut. Niin kaunis ja ihana lahja. Tuli hyvään saumaan kun olen ollut viime päivät niin alla päin. Mukana paketissa oli myös Kaksplus lehti ja mustikkasuklaata ja muutakin vauvajuttua kuten loruriepu. Tukiverkot on kyllä niin tärkeä voimavara. Ruotsalainenkin kaverini oli menossa biokauppaan ja kysyi mitä haluan että hän tuo sieltä minulle. Biokauppa on niin kaukana että sinne ei tule helposti lapsen kanssa lähdettyä. Laadin kauppalistan ja nyt saan itselleni kaikkea terveellistä myös sieltä.
Ulkona on myös lunta, josta tulee aina kotoisa olo.
Tänään oli hyvä päivä. Painoa oli tullut pienelle ma lähtien 160g joka oli tosi hyvä. Soseita ei saada aloittaa kuin vasta silloin kun paino on noussut kunnolla. Riskinä muuten kai se että soseet saa mahan sekaisin ja paino ei sitten taas pääse nousemaan kun kaikki tulee ulos. Korvike on siis meidän vauvalle paras lisäravinne tällä hetkellä. Maistuu niin hyvin että vetäisi enemmän kuin sen 100ml joka imetyksen jälkeen. Olen antanutkin välillä enemmän että vauva on varmasti kylläinen. Siitä seuraa se hyväkin että päiväunet on hyvänpituisia ja imetysvälitkään ei ole enää niin tiheitä. Tuntui aiemmin ettei saa mitään tehtyä talossa kun koko ajan pitää antaa tissiä.
Lisäksi päivää piristi ihana paketti äidiltäni eli mummolta Suomesta. Pieni sai ihanan villahaalarin, jonka äitini oli itse neulonut. Niin kaunis ja ihana lahja. Tuli hyvään saumaan kun olen ollut viime päivät niin alla päin. Mukana paketissa oli myös Kaksplus lehti ja mustikkasuklaata ja muutakin vauvajuttua kuten loruriepu. Tukiverkot on kyllä niin tärkeä voimavara. Ruotsalainenkin kaverini oli menossa biokauppaan ja kysyi mitä haluan että hän tuo sieltä minulle. Biokauppa on niin kaukana että sinne ei tule helposti lapsen kanssa lähdettyä. Laadin kauppalistan ja nyt saan itselleni kaikkea terveellistä myös sieltä.
Ulkona on myös lunta, josta tulee aina kotoisa olo.
ccix
Piirimestaruustason postaaja
Pieni henkireikä :D
Nyt on mun aika jäänyt kortille, kun pojasta on kuoriutunut niin menevä ja kovaääninen . Tätä nyt on jatkunut viikon, siis tätä mölyämistä. Ja siihen kun yhdistää ton kääntymisen ja ärsyyntymisen siihen, ettei pääse eteenpäin niin... jeps. Olin niin tottunut mukavaan ja rauhalliseen kaveriin, niin nyt sit saa kokoajan olla mukana toisen aktiviteeteissä.
Ainoat rauhalliset hetket siis päikkärit ja yöunet - päikkäritkin on satunnaisesti niin työn takana. Tuntuu, et poika on ihan eri vauva kuin vaik kuukausi sitten.
Musta välillä tuntuu, et naapurit kelaa, et me teurastetaan sikaa täällä, kun volyymit nousee huippuunsa, ja niin, ei kyse oo siis huutuitkusta vaan ilosta ja riemusta täällä kiljutaan, tai sit turhautumistaan...Ja sit mitä ihmeellisimpiä äänteitä :D
Onhan tää tavallaan ihanaa, poika kasvaa ja kehittyy, mut kyllä välillä ettii niitä korvatulppia ja toivois pientä paussia.
Milloinkohan tää pahin mölykausi helpottaa? Never?
Nyt on mun aika jäänyt kortille, kun pojasta on kuoriutunut niin menevä ja kovaääninen . Tätä nyt on jatkunut viikon, siis tätä mölyämistä. Ja siihen kun yhdistää ton kääntymisen ja ärsyyntymisen siihen, ettei pääse eteenpäin niin... jeps. Olin niin tottunut mukavaan ja rauhalliseen kaveriin, niin nyt sit saa kokoajan olla mukana toisen aktiviteeteissä.
Ainoat rauhalliset hetket siis päikkärit ja yöunet - päikkäritkin on satunnaisesti niin työn takana. Tuntuu, et poika on ihan eri vauva kuin vaik kuukausi sitten.
Musta välillä tuntuu, et naapurit kelaa, et me teurastetaan sikaa täällä, kun volyymit nousee huippuunsa, ja niin, ei kyse oo siis huutuitkusta vaan ilosta ja riemusta täällä kiljutaan, tai sit turhautumistaan...Ja sit mitä ihmeellisimpiä äänteitä :D
Onhan tää tavallaan ihanaa, poika kasvaa ja kehittyy, mut kyllä välillä ettii niitä korvatulppia ja toivois pientä paussia.
Milloinkohan tää pahin mölykausi helpottaa? Never?
Täällä kans alan olla tosi väsyny. Päikkärit on tällä viikolla ollu semmosia, että ku mietit mitä tekisit söiskö vai käviskö vessassa ni tyttö jo herää ihan pirtiänä. Vaunuissa menee vähän kauemmin, mutta seki aika pitää käyä nostaan tuttia ja hytkyttään vaunuja. Yötki on niin katkonaisia ja se saa jonku piristysruiskeen aina siinä kolmen-neljän aikaan. Tuntuu ettei enää jaksa antaa kaikkeansa ja viihyttää ja leikittää! Mulla on just nyt semmonen olo, että voisin miehen firman äijille käyä sanomassa että mitä velliperseitä ne on ku eivät voi lähtä kauemmaksi töihin ku ainut pienen lapsen isä joutuu lähtä. Argh!
Ei naurata enää
Sori tämä valitus!
Ei naurata enää
Sori tämä valitus!
Emmie se on just väsymyksessä inhottavaa, että sen lisäksi, että se tuntuu pahalta ja vaikuttaa ihan kaikkeen itsessä niin silloin ei myöskään meinaa jaksaa viihdyttää vauvaa kovinkaan paljoa tai pidemmän päälle edes olla niin lämmin kuin haluaisi olla. Mutta yritä jaksaa jotenkin vaan, niin hyvin kun pystyt ja se riittää varmaan ihan hyvin.