Vauva-arkea osa 2

Voiko tän ikäisillä olla uhma, vauvauhma? Täällä ollaan nyt oltu niin vastarannan kiiskeä, et joo.. Äiti on mälsä ja isän seura on vaan siistii. Ei suostuta syömään kunnolla, vaan pitää leikkiä ja sit hermostua, kun nälkä pääsee iskemään. Ei olla aloillaan, huudetaan kun ollaan mahallaan eikä päästä eteenpäin ja huudetaan ku ei haluta olla selällään. Ja tää lista vois jatkua, kun kaikessa ollaan tyytymättömiä...

Tässä ollaan vajaan viikon oltu kärtty-kallea...Huoh. Voisko liittyä nyt tähän ollaan opittu kääntymään, löydetty kintut yms kehitysaskeleita otettu.. Kipee poika ei ainakaan tunnu olevan, ei oo tukkoinen, ruoka maistuu kun maltetaan syödä...

Voipi olla yliväsyykin, kun ei malteta mennä päikkäreille - kun pitää venkslaa eteenpäin... Huoh, yöt nukutaan kyllä hyvin, et kaipa sitä virtaa riittää.
 
Etanainen, kuulostipa tosiaan rankalta päivältä! Onneksi näissä päivissä on eroja - niin hyvässä kuin pahassa. Toivottavasti tänään on parempi päivä! :)

Ccix, täällä sanotaan, että 4 kk paikkeilla vauvoista tulee itkuisempia, koska he oppivat niin paljon ympäristöstään (esim. erottavat mölystä eri ääniä) ja ymmärtävät, että itkulla saa huomiota. Niinpä he itkevät enemmän. :) Ja saattavat kaivata äitiä, tai muuta tuttua ja turvallista, rauhoittuakseen.

Vauvat voivat myös itkeä vanhemman lähtiessä, koska ymmärtävät lähdön, mutteivät vielä ole oppineet, että vanhempi tulee takaisin. Samantyyppinen vaihe tulee usein taaperoille.

Kaikenlaisia vaiheita. :) Everything is a skill. On se hassua, miten avuttomasti olemme mekin lähteneet liikkeelle. :)
 
Lykkään tän mun babytracker-pohdinnan tänne, kun alko menemään niin pahasti imetys-aiheesta ohi.. (Siis nimenomaan tämä oma pohdintani..)

Sitä siis pohdin, ettei meillä kyllä varmaan ole tuollaiselle niin tarvetta, kun rytmit alkaa olla niin hallussa jo. Kuulostaa tosi kivalta, että sinne voi kirjailla mittoja, ottaa kuvia ja listata ylös ensimmäiset kääntymiset yms. Mutta veikkaan, että unohdan koko sovelluksen olemassaolon, kun oikeaa varsinaista tarvetta ei ole.

Meillä on tosiaan aika hyvät rytmit muodostunut jo. Kellonajat hieman vaihtelevat jo senkin takia, että aina ei nukuta yhtä pitkiä tai lyhyitä päiväunia. Mutta iltaisin mennään nukkumaan aina samaan aikaan ja aamuisin herätään samoihin aikoihin. Öisin herätään syömään 3-4 tunnin välein. Aamulla kun herätään niin siitä 2-3 tunnin päästä mennään päiväunille, jotka kestää noin 2 h. Sitten syödään, leikitään ja seurustellaan noin 2 h ja sitten toisille päiväunille. Niiden kesto riippuu ensimmäisten unien kestosta, mutta useimmiten 1-2h. Viimeistään hieman yli klo 18 herätään niiltä unilta, että päästään klo 21 yöunille. Yöunille nukahtaa itse, syötän hämärässä makuuhuoneessa, peittelen ja toivotan hyvää yötä.
 
Ccix veikkaisin tuota, mitä libra sanoi. Meillä ei viihdytä enää niin hyvin itsekseen vaan aletaan itkulla huutelemaan seuraa. Näyttää siltä, että välillä ei tiedä itsekään itkeekö vai nauraako.. :D Ja muutenkin motorinen kehitys voi tuoda jonkinlaista levottomuutta, kun on niin paljon kaikkea ihmeellistä.

Mä oon tuota miettinyt, meillä ei vielä tarrata varpaisiin kiinni. Polvia ja reisiä kosketellaan kyllä ja oon yrittänyt niitä varpaita vilautella, että täällä on tämmösetkin. :D Mutta vielä ei ole niistä innostunut. Kääntyäkään ei aina tarvitse, vaikka on sen muutaman kerran tehnytkin, kun taivuttaa päänsä taakse päin ja näkee niinkin sinne mihin haluaa..
 
Vinkki! Ainakin iPhonelle on ladattavissa sellainen appi kuin the wonder weeks, missä kerrotaan vauvan kehitysvaiheista, uusien taitojen oppimisesta yms. Oon tykänny siitä ja huomannut, että hyvin pitää paikkansa vaiheiden ajankohdat ja nyt pari kertaa on käyny niin, että kun vauva on ollut selvästi itkuisempi ja kärttyisempi niin oon vilkassu appia ja huomannu, et kas, täällä onkin nyt vaihe meneillään ja tää on ihan normaalia.

Meillä on kans aika täsmällinen rytmi muodostunut ja vauvasta huomaa herkästi jos siitä poiketaan. Esim. eilen oltiin koko päivä liikenteessä ja ne muutamat päikkärit mitä nukkui, jäi kaikki tunnin tai vajaan tunnin mittasiks ja sekös sitten kostautui illalla kun klo 17 eteenpäin oli pelkkää itkua. Huomasin kyllä kun tyttö alkoi mennä yliväsymyksen puolelle, mutta en saanut heti nukahtamaan ja kas kun oli kärttynen likka. Noh kun illlalla kotiuduttiin niin mentiinkin sitten kylvyn jälkeen heti nukkumaan, noin 1,5h aiemmin kuin yleensä ja pieni nukahti samantien.

Mies hoitaa tosi kivasti vauvaa ja on alusta asti osallistunut kaikkeen. Hän kuitenkin tekee pelkästään yötyötä, mikä tarkoittaa, että on mun ja tytön kanssa päivisin noin klo 14-19 välisen ajan ja muuten töissä tai nukkumassa. Kyllähän sen nyt sitten kolmen kuukauden jälkeen jo huomaa, että olen paljon enemmän tytön kanssa ja tunnen tytön paremmin. Siis siinä mielessä, että tiedän useimmiten itkun tullen, että mikä vaivaa tai mitä voisi kokeilla. Meilläkin mies saa ns. parhaat palat kun saa leikkiä ja hauskuuttaa. Mies kyllä kylvettää tyttöä aina ennen töihin lähtöä ja nukuttaa päikkäreille ja on tuo paristi käynyt vaunulenkillä, että saan nukkua rauhassa, mutta jäähän mulle tietenkin suurempi hoitovastuu. Itse en ole vielä edes ollut kauppareissuja pidempiä aikoja erossa tytöstä, joten miehen ei ole tarvinnut pärjätä sen pitempiä aikoja yksin. Tähän tulee nyt muutos kun alan taas käymää kuntosalilla.

Meillä on miehen kanssa lahjakortti hierontaan, mikä pitää käyttää 3 viikon sisällä ja mua jännittää jättää tyttö isovanhemmille hoitoon. Isovanhemmat ovat mielettömän hyviä tytön kanssa ja äitipuoleni vieläpä lastentarhaopettaja entiseltä ammatiltaan, joten hän kyllä osaa olla lasten kanssa, mutta silti. Tyttö saattaa olla kuin naantalin aurinko tai sitten päinvastoin huutaa pää punaisena, jolloin oikein mikään muu ei rauhoita kuin rinta. Huoh.. Harmittaa stressata tällasta asiaa, kun tiedän että isovanhemmat pärjää vaikka vauva olisikin hankalalla tuulella, mutta kun itseä ahdistaa ajatus siitä, että en ole rauhoittamassa omaa pientä, jos tällä on joku huonosti :/

Ja perään vielä valitusta siitä, että oon karmeessa flunssassa. Kaukana ovat ne ajat kun sai sairastaa rauhassa peiton alla. Nyt pitää hoitaa vauva ensin ja itseä vasta sen jälkeen. Täytyy vaan toivoa pikaista paranemista.
 
Joo tässä työssä ei oo kyllä sairaslomia! :D

Mullakin vähän jännittää jättää hoitoon jos pieni vaan itkee. Mutta eiköhän ne halukkaat hoitajat oo varautunu siihen, että vauva ei oo välttämättä hyvällä tuulella.
 
Eiköhän ne isovanhemmat tosiaan ole itkuun tottuneita ja mitä mä olen huomannut, suhtautuvat siihen paljon rennommin. Äitihän ne vauvan itkut varmasti koviten kokee..sitä on vaan jotenkin niin symbioosissa vieläkin, että heti stressihormoni nousee itselläkin kun toinen itkee. En siis tarkoita, että jättäisivät vauvan huutamaan mutta tuskin kokevat sitä itkua ihan samoin kuin me vanhemmat :)

Muistan kun esikoisen aikaan jotain murehdin esikoisen iltaitkuja.. Isäni tuumasi vain siihen, että olisittepa kuullet itsenne, että tuo itku on vielä pientä. Pisti miettimään, että samanlainen avuton sitä on itsekin joskus ollut ja tähän on kuitenkin tultu :)
 
Joo se on kyl rankkaa ku ite on kipeenä ja silti on vaan lapsista huolehdittava.

Aamutähti, mä huomasin esikoisen kohdalla ton, et ite stressasin eniten sitä itkuu ja isovanhemmat kesti paremmin. Mut tän toisen kohdal on jostain syystä täysin päinvastoin. Mun vanhemmat stressaantuu heti ku E hiukanki itkee ja sysäävät samantien mulle. Sit istuvat rasittuneen näkösinä ja hokevat kuinka itku stressaa heitä ja et se pitäis saada loppumaan. Sit taas mä oon tyyni ku viilipytty. Jos mua joku niis tilanteis ärsyttää ni ne on noi mun vanhempien reaktiot.. Ihme vikinää. Ovat kuitenki kaks lasta iteki kasvattaneet ja kuunnelleet meidän itkuja. Eikä E edes itke paljoo. Sori avautumiseni :D
 
No, meillä on kyllä aivan toisinpäin tuon itkun kestämisen kanssa. :D Pienikin inahdus ja siellä on molemmat mummot niin vikkelästi, että tämä äiti ei ehdi liikahtaakaan. Eikä siis sillä, että olisin jotenkin tosi hidas, mummot ovat vain kuin rasvattuja salamoita. :D
 
Meillä ei nukuta meillä ei nukuta...... :singing:

Sätkii potkii jokeltele, sormet suussa, tutti pois, tutti väärinpäin suuhun, tissi ei kelpaa, ähinää pöhinää pieru ei tule vaikka hieroskelin.. hmm takapakkia eiliseen päivään kun vaan nukkui tais kerätä voimia tän aamuseen suolen tyhjentymiseen :D 2 kertaa rieskat housussa ja n. 150pierua päälle.
nääh millonhan pääsis nukkumaaan? Vissiin muillakin taisin lukee tällästä samanlaista ?
 
Hyvin nukahti ensimmäisen korvikeannoksen jälkeen päiväunille ja nukkuu edelleen. Toisaalta voi olla flunssan takiakin väsymystä. Pitäisi nyt herättää muutamaksi tunniksi että nukahtaa vielä yöksi uudestaan.
Tämänpäiväinen lääkärivisiitti ja se että paino ei ole noussut sai minut heräämään siihen että nyt pitää alkaa opettelemaan antamaan velliä tai soseita. Juttelen vielä asiasta keskiviikkona kun mennään lääkäriin seuraavaan painokontrolliin ja aloitan sitten. Pitää tässä nyt opiskella kaikenlaista vauvan uusista ikävaiheista. Äitini kertoi että aloin itse ryömimään jo 4kk ikäisenä niin ehkä minunkin pieni tarvii vaan enemmän energiaa kun on niin aktiivinen. Näin ne pienet kasvaa nopeasti.
 
Meillä päiväunirytmit vaihtelee tosi paljon. Pitkään oli jo niin, että tytsy veteli kunnon päiväunia pinnasängyssä, siis 2-4 tuntia aamupäivästä ja iltapäivälläkin vielä tunnin pätkiä. Nyt sitten jo ennen rokotuksia oli pari rikkonaista päivää, eli max. tunnin pätkiä nukkui ja herkästi kitisi, kun oli ilmeisesti väsynyt koko ajan. Nyt saattaa yhtenä päivänä vedellä taas monen tunnin päikkärit ja toisena taas pätkiä. Olisipa kiva, kun pystyisi ennustamaan, minkälainen päivä on milloinkin luvassa...
 
Omena, meillä on vähän sama juttu. Eli aiemmin oli tietyt ajat kun tyttö veti päikkäreitä, nyt on vaan aamupvpäikkärit ennustettavissa (sentään jotain :)). Tunti heräämisestä menee aamupäikyille ja nukkuu 1-2h, useimmiten sen 2h. Loppupäivän päikyt onkin sitten 20min-2h väliltä..
 
Meillä tehtiin tänään (eilen) päiväuniennätys, 3,5 tuntia! :o Illasta ei sitten nukuttukaan enää kuin tunnin verran. Meillä siis nukutaan kahdet päiväunet päivässä, yksilläkin on joskus selvitty kun ei ole nukahtanut reissun päällä autoon tai vaunuihin.

Äsken havahduin sellaiseen pinnasängystä kuuluvaan ähinään ja tohinaan, että oli pakko mennä katsomaan. Siellä se poika väänsi itseään kauhealla tohinalla mahalleen. Ei oo vielä tajunnut nostaa kättä pään viereen, että saisi helposti käännyttyä, vaan jyrää aina alemman käden yli ja ähisee sen sitten sieltä alta pois. :D No, eihän tuo tietenkään siinä asennossa olla halunnut, piti vain kokeilla.. ;)
 
Wuhuu. Lokakuiset -15 ovat jo muodostaneet ryhmää tuolla. Vuosi sitten mulla ei ollut vielä aavistuskaan, et olin raskaana :D Jänskäilin vaan työharjotteluu yms muita juttuja. Näin tää aika vaan menee...

Täällä ollaan tänään ainakin vielä hieman paremmalla tuulella... ei niin pahaa kitinää ja huutoa, mitä nyt pari viimeisintä aamua/aamupäivää. Aika rasittava vaihe, ja varsinkin kun kaikkensa antaa, et pojalla ois asiat hyvin... Teenpä nyt niin, et jätän kaverin hakemaan unta (aamupäikkäriaika) ja poistun keittiön puolelle tiskamaan. Tietty kaveri on sit kupsahtanut lattialle, pitäis hommaa reunat tähän meidänkin sänkyyn :D

Meillä muuten päikkärit tulee ja menee miten sattuu, paitsi nää aamupäikkärit, aika tasan 8:30 on ollut tapana simahtaa, tosin näidenkin pituus vaihtelee 15min-1,5h. Muut päikkärit on kyllä niin päiväkohtaisia, välillä nukutaan yhet unet näiden aamutorkkujen lisäksi ja taas välillä ei tehdä muuta ku nukuta ja syödä... mennään ihan vaan pojan mukaan. Ja annan nukkua niin paljon kun haluaa :) Harvemmin sitä päikkärit on yli 1,5h, useimmiten 30-60min.
 
Ccix kirjoituksestasi tuli mieleeni, että eilen tuli tasan vuosi plussaamisesta. Voi niitä pelonsekaisia tunteita. Myöskin tupakointi loppui silloin kuin seinään. Vaikka olin aina sitä mieltä, etten tupakkaa jätä koskaan. Näin vaan se pienokainen on tärkeä motivaattori. En voisi kuvitellakaan elämää ilman tuota pientä nauravaista pikkuherraa! Olen onnellinen ja ylpeä äiti kaikesta väsymyksestä ja itkuista huolimatta! ❤️
 
Ps. Hampaat on vissiin jättäneet pojan rauhaan ainakin vähäksi aikaa. Pitkästä aikaa poitsu naureskelee mammalle ja hymyilee :) Eilen illalla nukahtikin yksin sänkyyn. Kävin aina vaan nostamassa tuttia suuhun ja en jäänyt hänen viereen. 20min jutteli itsekseen ja sitten oli hiljaista :) tsempit kaikille ketä vauvat ovat valvottaneet! Ennen en tiennytkään miten rankkaa väsymys voi olla
 
heinukka_ Meillä isovanhempien itkun kestoon voi toki vaikuttaa se, että näkevät näitä mussukoita sen verran harvoin, että haluavat nauttia myös niistä "ikävemmistäkin" hetkistä. Ehkä tosiaan olin hieman jäävi kommentoimaan, näin jälkikäteen ajatellen. :)Ja sen olen huomannut itsekin nyt toisen kohdalla, että sitä itkua kestää paljon paremmin kuin esikoisen aikaan.. En toki tarkoita, että antaisin huutaa mutta, jotenkin itsellä on levollisempi mieli kuin silloin esikoisen aikaan, kait sitä jotenkin jo hyväksyy sen asian, että kaikki nämä, itkut ym. on vain väliaikaista. Silloin esikoisen aikaan oli niin älyttömän vaikea uskoa, että se joskus vielä helpottaisi :)
 
Tosiaan vuosi sitten tähän aikaan olin juuri varannut ajan ensimmäiseen tapaamiseen kätilön kanssa. :) Olin aivan sekaisin järkytyksestä, epäuskosta, väsystä ja muistan, kuinka pelkäsin, miten pärjäämme lapsen kanssa ilman sukulaisten ja läheisten tukiverkkoa. No, nyt se on selvinnyt, että pärjäämme lapsen kanssa aivan hyvin, vaikka välillä käydäänkin äärirajoilla. Esimerkiksi juuri nyt on vaikeampaa kuin koskaan ennen, kun mies on kipeänä ja vauva valvottaa.

Vuosi sitten mietin myös, miten parisuhde kestää vauvan tuoman muutoksen. No, suoraan sanottuna, itsekin väsyneenä on vaikea tehdä kauaskatseisesti viisaita tekoja ja minulla on taipumus olla todella itsekäs. Parisuhde on tällä hetkellä aika lailla sivuraiteella, vaikka teemmekin asioita sen eteen ja yhdessä, mutta se on minusta vain normaalia tässä hetkessä. Tärkeämpää on säilyttää yhteys nytkin ja sitten, kun väsymys helpottaa, ottaa parisuhde pois siltä sivuraiteelta. Olen kyllä todella onnellinen, että olemme tunteneet toisemme pitkään ja käyneet läpi vaikeita hetkiä ennen tätä, joten tunnemme toisemme ja toisen reagointitavat jo melko hyvin - tämä auttaa ymmärtämään toista paremmin. :)

Mutta sitten taas toisaalta mikään ei riitä kuvaamaan sitä onnea ja rakkautta, jota tunnemme tuota pientä ihmettämme kohtaan, myös niitä muutamina aamuyön epätoivoisina tunteina, kun haluaisi vain nukkua ja pinnasängystä alkaa valitusvirsi. :) Ja sitäkään en osannut kuvitellakaan, miten iloiseksi minut tekee nähdä mies tyttärensä kanssa.

Onhan tämä yhtä vuoristorataa ja elämänkoulua meille molemmille, ja välillä on heikkoja hetkiä, mutta sitten taas yksi vilkaisu tuonne hymysuun suuntaan tekee tästä kaikesta todellakin matkan arvoista. :)

(Muutaman kyyneleen tässä voisin tirauttaa fiilistellessä...:))
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top