Vauva-arkea osa 2

Wow, mmmustikka! Tehän tulette melkein naapuriin! ;) Se on niin ihanaa, kun päätös muodostuu. Mekin elettiin välitilassa, eli ei osattu päättää minne muutetaan, vuosia. Ja sitten päätettiin jäädä ja kyllä helpotti, vaikkei sitä ollut tajunnutkaan, mutta jokin muuttui. :) Ihanaa, pääsette laittamaan kotia Belgian kauniille maaseudulle. Voi että! :)
 
Todellakin helpottaa tämä tieto kun vaihtoehtoja ollaan jo pitkään pyöritelty.
Libra: mietin just teitä ja sitä että hei mehän voidaan sitten helposti jopa tavata. Välimatkat on aika pikkuiset Belgiassa ja Rotterdamiin ei ole kauhean pitkä matka. En nyt halua näin netissä tarkkaa asuinpaikan sijaintia sanoa kun kylä on hyvin pieni mutta katsoin että sieltä Rotterdamiin on yhden ja puolen tunnin ajomatka autolla. Sitten jos Belgian suuriin kaupunkeihin päädyttäisiin asumaan niin ne olisi joko Gent tai Antwerpen mutta ainakin ensin maaseudulle ja minun puolesta voisi siellä pysyäkin pitkään.
 
Kuulostaa niin kivoilta paikoilta, oon kateellinen teille jotka ootte päässeet asumaan ulkomaille! Mä en oo ikinä käyny missään, enkä varmaan vauvan kanskaan pääse lähiaikoina missään käymäänkään. Haaveena kyllä joskus olis...

Ylitehokkuuttako. Neiti ähräs sängyssään kun kuitenki ruoka-aikakin alkas olla käsillä. Nyt istun täällä maito valmiina ja tyttö vetelee sikeitä. Käytän tän hetken hyväksi ja katon ku pieni nukkuu. Makaa X asennossa rennosti ja peitonki potkinu pois päältä. Ihana <3
 
Nämä maathan ovat niin pieniä, että kun ajaa 100 km, on jo ulkomailla. ;) Postimerkkimaita! Olen matkustellut Belgiassa aika paljon ja se on mielenkiintoinen maa. :) Antwerpen on yksi suosikkipaikoistani ja se on tosiaan vain reilu tunti junalla tästä ilman vaihtoja. Sen voisin hyvin vauvankin kanssa matkata keväämmällä. :) Olisikin hauska tavata. :)
 
Muokattu viimeksi:
Hienolta kuulostaa mmmustikka! :) Ja Triina, ihana kuulla et mahdollisesti maitoproteiini kävis sittenki! :) Helpottaa varmast teidän arkea jatkossa! :)
 
Emmie14: ei se aina helppoa ole asua ulkomailla. Kotimaata kyllä on sydämenpohjassa aina ikävä ja Suomeen päästävä käymään silloin tällöin. Voi sitä täälläkin käydä niin että on vain kotona eikä pääse matkustamaan. Minun ulkomaanreissu oli viimeksi babymoon reissu viime kesäkuussa Maltalle ja tavallaan tiesin silloin että nyt on mentävä kun vielä pääsee.
Mutta kuten Libra totesi Hollanti ja Belgia on todella pieniä postimerkkimaita ja välimatkat on siksi tosi lyhyitä.
Libra: Antwerpenissä olisi tosiaan helppo treffata :)

Ja hieman tästä vauva-arjesta :) pieni nukahti taas kehtoon. Tällä kertaa kyllä meni kauan ennen kuin oli valmis luopumaan tissistä eli varmaan kolmeen asti mutta sitten siirsin päättäväisesti pienen kehtoon ja siellä pysyi 8 asti nukkuen ja nyt on taas imuote :) olisikohan joku tiheän imun kausi menossa.
 
Muuten miten muutto toiseen maahan onnistuu sillai käytännössä? Myyttekö huonekalut ja ostatte uudet uudest paikasta vai onko semmosia jotenki mahdollista kuljettaa? Tietty, jos maasta toiseen ajaa parissa tunnissa ni ihan tavallinen muuttoautoki varmaan käy? :D Heh, olen vähän pöljä :D
 
Kuulostaapa mukavalle nuo mmmustikan perheen suunnitelmat :)

Täällä tosiaan pidetään sairastupaa.. yö meni kuopuksellakin todella levottomasti, nostin pinniksen päätyä ja laitoin valkosipulia suodatinpussiin ja sänkyyn nuuskuteltavaksi ja sitten suolatippaa. Siitä olikin apua, että henki kulki ihan hyvin mutta jotain muuta paikkaa taisi kuitenkin kolottaa.. Voi raukkaa :( Aamulla ei kuitenkaan ollut kuumeinen ja nyt nukkuu ulkona. Meillä ollaan plussan puolella niin ajattelin, että mukavampi nuhaisena nukkua ulkona raittiissa ja kosteassa ilmassa. Lepokin on sairaana tärkeää.. On syönyt kuitenkin hyvin ja muutenkin ollut ihan virkeän oloinen niin en ole huolissani. Varsinkin kun esikoinenkin on jo paranemaan päin.

Noh, niinä lyhyinä pätkinä kun kuopus veti unta palloon niin itseä yskitti tai jotain muuta. Ilmeisesti en ole lapsena tarpeeksi sairastellut kun nyt kaikki lastentaudit sairastan.. Unta ei siis kovin montaa tuntia ole tullut.

Ja voin kertoa, että ihan hyvällä omallatunnolla laitoin esikoiselle lastenohjelmia pyörimään aamupalan jälkeen. Muutenkaan mä en ole turhan tarkka tuon viihde-elektroniikan käytön suhteen tuon ikäiselle. Kyllä meillä tehdään niin paljon muutakin lasten kanssa ja joinain päivinä telkkaria ei katsota laisinkaan.. ja niinä päivinä kun katsotaan se on kuitenkin reippaasti alle tunti. Tänään ehkä enemmän mutta ei se välillä haittaa. Maalaisjärki tässäkin käyttöön.

Mä niin toivon päikkäreitä.. tai ainakin sitten kun mies tulee töistä, siirrän täyden vastuun hänelle ja painun pehkuihin. Edes tunniksi. Nih!
 
Heinukka: Luultavasti muuttoautolla mutta on varmasti paljon huonekaluja joita ei lähetä raahaamaan. En tiedä vielä miten ne esim myydään vai lahjotetaanko eteenpäin. Craigslistin kautta voi esim ilmoitella. Silloin kun muutettiin Berliiniin puhe oli olla täällä vain 2 vuotta ja nyt keväällä tulee täyteen 5 vuotta. Ja siksi ollaan huonekalutkin hankittu niin että ei ole mitään liian arvokasta. Saatu myös naapureilta huonekaluja, tyypillistä Berliinissä myöskin. Meidän varmaan tärkein omaisuus on kirjat joita meillä on todella paljon. Kun muutin Italiasta Suomeen niin lähetin kirjojani muuttolaatikoissa kuljetusfirman kautta. En edes muista montako laatikkoa oli mutta niitä oli paljon ja silloin se tais maksaa vain 350 euroa. Ne joilla on hyvä työpaikka niin niiden muutot maksaa työpaikka. Esim kaverit muutti Berliiniin Espanjasta ja pystyivät tuomaan mukanaan pianononkin kun firma maksoi kaiken. Heillä on kans koti täynnä kirjoja.
Silloin kun eka kertaa muutin Italiaan niin menin sinne vaan yhden matkalaukun kanssa.
 
heinukka, Tuo onkin se ikuisuuskysymys. :D Että mitä pitää ja mistä luopuu. Omalta kohdalta voin sanoa, että olen muuttanut niin monta kertaa, että tärkeiden esineiden määrä on kyllä lähes mitätön. Huonekaluihin en alunperinkään panostanut, kun "tulin vain pariksi vuodeksi". Nyt piirua vaille 8 vuotta olleena, toivon, että olisin sittenkin niihin panostanut. ;) No, eipä tule ikävä sitten laittaa vaihtoon.

Ja tosiaan, ei se ole elämä ulkomailla loppupeleissä yhtään sen kummempaa kuin Suomessakaan - todella yksinkertaistettuna samanlaista elämää täällä periaattessa eletään, puitteet vain ovat toisenlaiset. Todellisuudessa tosin Suomessa harvoin joutuu samanlaiseen itsetutkiskelurumbaan kuin ulkomaille muuttaessa, kun kaikki tuttu ja turvallinen katoaa eikä sosiaalista tukiverkkoa ole vielä muodostunut. Myös uusi maa, kulttuuri ja ihmiset saattavat jossain vaiheessa alkaa tuntua hyvin vieraalta, koska oma rooli muuttuu taviskansalaisesta maahanmuuttajaksi, joka puhuu kieltä, jota harva ymmärtää ja jonka tavat ovat muiden mielestä outoja. :) Itse olen onnellisempi ulkomailla kuin Suomessa, vaikka tiettyjä juttuja kaipaankin - esimerkiksi sellaista hyväksyvää hiljaisuutta, jossa ei tarvitse sanoa mitään, koska molemmat tietävät, että toinen vaikka ihailee maisemia.
 
Aamutähti: ajattelen niin että jos jostain on apua arjen sujumiseen niin sitä käytän eli esim youtuben animaatiot. Tosiaan ei kyse ole kauhean pitkistä ajoista kuitenkaan. Jos saan lapsen pysymään tyytyväisenä sillä aikaa kun laitan ruokaa tai syön niin se on aivan mahtavaa. Koska toinen vaihtoehto on se, että toinen itkee ja kitisee ja en voi nauttia omasta ruokailusta ja syön hätäisesti. Pikkuinen selvästi nauttii myös Plonts de Kikker ohjelmastaan. Siinä on kivat musiikit ja kertojaääni. Aluksi katsottiin sitä myös yhdessä ja leikiteltiin musiikin tahdissa.
 
ccix: meilläkin rotan jälkeen tullut kauheasti kakkaa kerralla, kutsun niitä museokakaksi (eka rotakakka tuli museossa joka jäi lähtemättömästi mieleen kun puitteet vaipan vaihtoonkin oli alkeelliset) tai keittolautaseksi. Eilen kun oli tehoimupäivä niin pikkuinen kakkasi 3 kertaa. Onneksi vaippa kesti. Silloin museossa meni täysin läpi.
 
Kakasta puheenollen.. :D Menin kans yks päivä vaihtaan vaippaa ja matkalla kylppäriin tajusin sen tulleen sekä edestä, että takaa yli, ohi ja varmaan vähän alikin.. :D Avasin vaippaa, niin johan kaveri lähmäs kätensä vaipan reunaan ja käsikin oli kakassa. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, toinen jaloista tupsahti suoraan sinne vaippaan myös. Luovutin ja totesin, että oli suihkun aika. :D
 
Meilläkin tuli piiitkästä aikaa kunnon niskap*ska! Kylläpä tuo poika sitä valmistelikin koko aamupäivän. Päikkärit olivat nimittäin hyvin pätkittäisiä ja peräpää rutisi kuin papattimatto.

Nyt me olemme viimein päässeet siihen pisteeseen, että poika nukahtaa jos kaikki on reilassa ja väsyttää. Tarkoitan siis, että ei oikeastaan tarvitse minua nukahtamiseensa, muuta kuin tuttia nostamaan. Jostain syystä tuo lapsi ei mun mielestä osaa syödä tuttia. Siis se vaan höllyy suussa eikä poika ime sitä kunnolla. Kuitenkin tutti on nukahtamisvaiheessa pakko olla tai ei tule mitään.

Mutta nukahtamishuudot ovat ainakin tällä erää ohi illoista ja päivistä. Sisäpäikkärit kestävät keskimäärin 40min ja ulkopäikkärit 2-3h. Yöunet menee eka 5-7h pätkä ja sitten 4-5h pätkä. Kaveri on hereillä ollessaan ihan hyväntuulinenkin, mutta tulistuu helposti eikä nauti vieraista paikoista tai hälinästä lainkaan. Jotenkin ihanaa kun tämä homma alkaa selkiytymään. On todella mieletön fiilis kun saan lapseni itkun loppumaan.

Mun isä, eli pojan ukki on tulossa puolisonsa kanssa meille tänään. Sekin on ihanaa! Mun piti lähteä pojan kanssa reissuun tänään, mutta maitoaltistus jatkuu virallisesti vielä sunnuntaihin ja sen aikana pitää pysyä lähellä kotisairaalaa.
 
Haaveilin tästä odotusaikana, että tyttö nukahtais omaan sänkyynsä ja me saatas illalla hetki omaa/yhteistä aikaa. Nyt se on ainaki viikon toiminu!

Oli ihanaa tänään näyttää miehelle kuinka näppärä meidän neiti on reissussa ja kaupoilla. On alusta asti ollu. Miestä on jännittäny että jos tyttö kiekasee niin että ikea tärisee, mutta näki nyt että vauvan kanssa kulkeminen on helppoa. Tyttö heräsikin sopivasti ikean kahvilassa ja mies sai syöttää. Hän oliki niin onnensa kukkuloilla ku vaihtelua olla pikkusen kanssa muuallakin kuin kotona. :)

Rentouttavaa viikonloppua!
 
Emmie, tuota minäkin vielä odotan, että tuon poikasen kanssa voisi käydä vaikka kaupoilla! Ruokakauppareissut vielä menevät, mutta pidemmät ei!
 
Äh, kännykällä on ärsyttävää, kun en pysty ilmeisesti tykkäämään tai muuten arvioimaan muiden tekstejä, eikä löydy hymiöitäkään...


Meillä oli vieraita tänään, ja nyt mä oon ahminut kaksin käsin tomaatti-fetapiirakkaa ja mutakakkua... Mutta ihana kun koti on taas siivottu, ja tuli kahviteltua sellaisten ihmisten kanssa, joita ei pitkään aikaan ole nähnyt kunnolla. :)
 
Hoh hoijaa... on ollut muutama haastavampi päivä tässä. Rotatehoste auheuttanut nyt pari päivää kitinää, yöt mennyt kuitenkin hyvin. Kamalaa pieremistä, siis kunnon äijäpieruja ja niitä sitten hiukka kaveri valitellut. Ja nyt tuo kääntyminen on johtanut siihen siihen, et ei kaveri muuta teekään ku käännyt ja pönkee eteenpäin - sit väsähtää eikä malta ottaa päikkäreitä ja kiukku. Syöttäminen on haastetta, kun ei malta sitäkään tehdä - syli ei käy ja jos pitkällään syöttää niin pitää päästä mahalleen ja yritä nyt siinä pulloa antaa :P ja se, et kun kovasti halua heilua ja liikkua niin mun pitää olla suht lähellä ja silmä kovana, ettei tipahda sängyltä (lattialla toki voipi olla itekseen) ja kauheesti haluaa seuraa. Varmaan munkin pitää mennä mönkii lattialle pojan kaa... Noh keskusteluohjelmat (aamu-tv) on in, eli niitä malttaa katsoa hetken aloillaan sitterissä (nauraa ja kiljuu ihmisten naamoille), mutta muuten on sitteristäkin sit päästävä pois :D

Nyt nukkuvat isän kaa tossa, et sain itselleni hetken omaakin aikaa... kun nuo päikkärit on jäänyt vähemmälle, eilen sain kaverin nukkumaan perus aamupäikkäri aikaan, nukku reilu vartin ja taas mennään.

Mä niin toivon, et pian jätkää uskaltaa kantaa niin et tietää, pojan jaksavan tuon päänsä. Mist muuten tietää, et niska kestää? Sylissä välillä annan pojan pitää päätänsä itse, en siis tue ja jaksaakin ihan hyvin, mut ei kyllä tulisi mieleenikään vielä kanniskella tukematta päätä.
 
Ccix, kyllä sen näkee, että vauva jaksaa kannatella päätään. :) Siis se ei enää heilu eikä retkahtele eri suuntiin. Meillä tyttö on jaksanut kannatella päätään itse joka asennossa nyt ehkä parisen viikkoa. Ei nyt tulisi mieleenkään hytkytellä tukematta päätä, mutta kävelessä pää pysyy hienosti pystyssä.

Eilen annoin tytön maistaa bataattia, kun itse sitä söin, tyttö seurasi silmä kovana ja voi, mikä riemu siitä syntyi! :) Voi ihanuus. Nyt tosin ähistään pieruja ja kakkaa pihalle.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top