Jopas oli yö. Tytöllä oli vissiin vähän jokin vinossa kahden tunnin välein. Eli korjailtiin tutin asentoa, syötiin, peiteltiin uudelleen, hierottiin mahaa, vaihdettiin vaippaa, lutkutettiin noita sormia. Ajatus ei pahemmin juokse. Haluan tynnyrillisen teetä!
Vauva-arjen pyörittäminen yksin on tosi rankkaa. Valtavasti tsemppiä teille, jotka sitä yksin teette!! Meillä mies on tiistaisin töissä ja sitten harrastuksessa, eli lähtee aamulla ja tulee vasta vauvan jo nukahdettua ja olen vauvan kanssa yksin koko päivän. Illalla mies on hyväntuulinen ja onnellinen, kun taas minä olen kaikkeni antanut ja väsynyt. Ja se on vain yksi päivä.
Kauhulla odotan sitä, kun mieheni ilmoitti lähtevänsä viikonloppumatkalle, kun palaan töihin. Ihan kiva se varmasti hänelle olisi, mutta vaikka hän auttaa arjessa kiitettävästi, en usko, että hän todella ymmärtää, miten väsyttävää se on, kun yöllä ei ehdi palautua ja päivisin on vauvan kanssa. Hän varmaan ajattelee, että ei se niin paha ole, vaikka yöllä vähän heräilee, kun päivisin voi levätä. Tyttö siis nukkuu sellaisia 40 min pätkiä, joten juuri kun pääsen uneen, hän herää. Ei siinä hirveästi lepäillä, kuten kaikki täällä tietävät. :) Pitäisi varmaan itse lähteä jonnekin ja jättää vauvanhoito miehelle, jos se saisi vaikka aikaan reality checkin - että sori vain, et ole menossa mihinkään, ennen kuin tyttö ei herää enää öisin syömään.