Nooo! Täällä tulee lunta!
Koko maa menee huomenna sekaisin. Tietysti pitikin käydä juuri näin, kun vihdoin ja viimein sain sille lääkärille soitettua näistä lantiokivuista ja sain ajan huomiselle.
Totta, Emmy, turiset! Pitää todellakin juhlistaa pikkujuttuja, se vain on niin helppo unohtaa, kun silmät ristissä ja tukka takussa yrittää kömpiä ylös sängyn pohjalta ja pysyä hereillä.
Along these lines, kävin eilen kaupassa ja kassapoika toivotti hyvät viikonloput, ennen kuin itsekin tajusi virheensä ja naureskeli, että niinpä niin, olisikin viikonloppu. Tuli tosi hyvä mieli, koska joskus tuntuu, että olen ainoa, joka laittaa lasit jääkaappiin ja maidon hyllylle ja joka ei koskaan tiedä, mikä viikonpäivä on menossa ja kuukausien kanssakin vähän niin ja näin.
Pikku tyllinen on niin minun perääni, että sydämeni meinaa särkyä, kun hän hoksaa minun lähtevän. Oi voi, äidin sydäntä. Se itku on niin sydänraastavaa, vaikka tasan tiedän, että hän unohtaa koko jutun jo heti sen jälkeen, kun poistun paikalta. Sielua raastavaa ja maito nousee samantien. Äidin rakas ruttunassu.
Muoks: Etanainen, ihailtavan pitkä pinna sinulla. :) Minä olisin epäilemättä repinyt pelihousuni jo moneen kertaa. Ei nimittäin ole kärsivällisyyttä kauhalla laitettu.