Vauva-arkea osa 2

Miten "huudatatte" nukkumaan?
Olenkohan liian lepsu kun en jaksa kuunnella sitä ähinää niin nukutan syliin tai kun puoliunessa siirrän pinnikseen ja sieltä herääkin melko heti ja sama homma uusiks.. ennenkun menee esim.yöunilla klo 21kieppeille jolloin nukahtaa ensimmäiseen pätkään. Nykyään saa "taistella" iltaisin sen parituntia kun mikään ei ole vauvasta hyvin
 
Lupu - kuinka vanha vauva on? Ei se mitaan lepsyytta ole etta kantelet vauvaa uneen. Ehka se on mita vauva tarvitsee juusi nyt. Vauvojen nukuttamiseen on monia nakokulmia ja mina varmasti edustan sita pehmeinta linjaa, "no tears" englanniksi ja en huudattaisi, eika se sopisi meidan pojalle vaan uskoisin etta vaikuttaisi negatiivisesti haneen ihanan sosiaaliseen luonteeseensa. Mutta tama on siis vain minun nakemys meidan tilanteesta. Kun nukuttamiseen menee illalla niin kauan niin minulle tulee mieleen etta onko vauva ylivirea ja -vasynyt illalla? Paljonko nukkuu paivalla? Onko selkea iltarutiini? Meilla on vaikeuksia nukkua paikkareita mutta illalla yleensa nukahdetaan melko helposti, tosin eilen vasyssa meni pidempaan ja poika itki sylissa jonkun aikaa ennen kuin pyllyyn taputellessa rauhoittui. Han nukkui yon hyvin ja tanaan paikkaritkin ovat sujuneet hyvin. Meidan poika kaipaa paljon laheisyytta ja nukahtaa minun viereen paa minun kasivarren paalla. Talla mennaan tuonne puolern vuoteen ja sitten aletaan opetella omaan sankyyn. Meilla iltarutiini on: vauva tulee minun kanssa kylppariin kuuntelemaan minun suihkua, sitten hanen pesu tai kylpy, vaipanvaihto ja yokkari. Siina vaiheessa poika viimeistaan tietaa etta seuraavaksi on imetys pimessa (vain pieni yovalo paalla) ja sitten minun viekkuun royhyn jalkeen. Yritan etta illallakaan poika ei ole hereilla kuin sen 1,5h jottei ole ylivasy ja nukkumaan mennaan 19:30-20.

Katso muuten perhe-elamaa blogi ja sielta uni, jossa on kirjoituksia unikouluista Ja mielipiteita huudatuksesta jota paljon ennen suosittiin. Muitakin vaihtoehtoja on...En halua ketaan loukata mutta mina kannatan pehmeaa linjaa.
 
Lupu, minä toimin niin, että istuin vieressä ja nostelin tuttia. Kyllä itkusta kuulee milloin on otettava hetkeksi syliin rauhoittumaan. Meillä poika ei siis nukahda syliin. Ja jos nukahtaa, herää ihan lohduttomaan itkuun jos lasken hänet sänkyyn. Että jos teillä vauva nukahtaa syliin ja on ihan ok siirrettäessä sänkyyn niin systeemihän toimii.

Meillä meni päikkäreille nukahtamiseen toisenkin kerran tänään vain pari minuuttia. Poika tuntuu tajuavan, että sängyssä haetaan unta ja sillä siisti.
 
Mä en myöskään mielestäni huudata, jätän siis pojan yksin makuuhuoneeseen peiteltyäni hänet pinnasänkyyn. Välillä on aivan hiljaa, joskus ähisee, jokeltelee, kiljuu, karjuu tai jotain muuta, mutta jos itkee niin käyn tietenkin rauhoittelemassa. Ei taida enää edes kuin juuri ja juuri kerran viikossa joutua menemään rauhoittelemaan itkua peittelyn jälkeen.

Kuinka monella on jokin mobile käytössä? Meillä mies tykkää käyttää sitä, jos hän laittaa pojan nukkumaan. Laittaa sen siis pyörimään/soimaan ja poika jää tyytyväisenä sänkyyn sitä tuijottelemaan. :)
 
Meillä on mobile ja poika tosiaan nauttii sen katselusta. Mutta ei malta nukahtaa niin kauan kun mobilessa in elämää :) Laitan mobilen joskus ennen päikkäreitä päälle hetkeksi. Tai jos minun pitää saada jotain tehdyksi.

Niin kyllä minäkin puhuisin opettamisesta kuin huudattamisesta. Ja nyt poika tykkää omasta sängystään, vaunuista ja jopa kaupassa käymisestä! Kaikkea noita on jossain vaiheessa opeteltu itkun kanssa. Ja juuri äsken nukkui 3h päiväunet vaunuissa, jonka jälkeen iloisesti viihdytti äitiä kauppareissun ajan.

Mutta vauvat ovat niiiiin erilaisia. Minun ystäväni vauva on alusta alkaen nukahtanut vaikka kesken vaipan vaihdon hoitopöydälle, mutta vaunuissa ei nuku vaikka minkä tempun tekisi.
 
Etanainen mun on pakko kysyä ihan suoraan, kun uteliaisuus heräsi..olette kokeilleet ja on liikaa pikkuiselle vai on sun mielestä liikaa, etkä halua kokeilla..? :)

Mobilejakin on varmasti tosi erilaisia, erilaisia värejä, ääniä, hahmoja ja jopa valoja jokaisessa. :) Ja näin palvelee erilaisissa käyttötarkoituksissakin.
 
Juu meidänkin mobilessa on sen seitsemää erilaista sorttia valittavana. Sellainen tuulen humina/meren kohina -ääni auttaa poikaa joskus nukahtamaan.
 
Kokeilin sellaista jossa ampiaiset musiikin, joko tuutulauluja tai luonnon aania, soidessa liikkuu mutta poika vaan innostuu kaikesta liikkuvasta, valoista, musiikista jne niin paljon sen sijaan etta rauhoittuisi. Meilla paras keino rauhoittua on valot pois ja hiljaisuus tai joku humina aani korkeintaan. Taa meidan kaveri on hyvin virkee ja mies sanoi etta ihan kuin aitinsa kun ei saa nukuttua jos on mitaan ylimaaraista. :)
 
Juu en minäkään suosi illalla mobilea,päivällä joskus laitan musiikin päälle ja nallet pyörii ympyrää mutta ilta on rauhoittumista varten,näin olen tämän 4kk yrittänyt opettaa.. ensiviikolla poika siis 4kk ja meillä oikeestaan kokoajan tuntuu vaikeutuvan tämä yöunille meno taitaa olla nytkin meneillään lohtutissi,vääntää itsensä ihan jäykäksi ilmeisesti melkovahvat vatsanväänteet?johtuukohan rotasta(to sai) sitten saattaa nukahtaa tissille, mutta auta armias kun siirrät pinnikseen niin huuutoo alkaa. Nukahtaa vielä klo 17"päikkäreille" niin aika risasta tää ilta,on vaipat ja yökkärit vaihdettu mutta huuto vääntely tissi huuto vääntely tissi kiertää kehäänsä. Alkaa olla jo selkä väjän jumissa tässä.
Päikkärit nukkuu millon missäkin ,pinnis,meidänsänky,ulkona lenkillä.
 
En tiedä nukutanko liian aikaisin mutta poika ihan alusta asti mennyt unille jo kuuden pintaan. Klo 20 viim yleensä unessa .ainankin ennen
 
Ihana asenne Libralla. Miehillä monet asiat pitää vääntää rautalangasta että ne ymmärtää. Kuten sanoit oma aikakin pitää vaan ottaa niin että laittaa selkeät säännöt miehelle kuten että sunnuntaina äiti saa varmasti omaa aikaa reilusti.
Minulla on nyt toivoa enemmän suunitellakin sitä omaa aikaa kun käytössä on korvike koska aiemmin en onnistunut pumppaamaan tarpeeksi murkinaa ja pieni myös piti ruokkia aiemmin useammin. Joten tuntui stressaavalta lähteä minnekään.
Kannattaa kyllä opettaa lapsi nukkumaan itsekseen vaikka opetteluvaihe veisi hieman voimia. Nyt kun tämä taito on opittu niin on se aivan ihanaa katsoa kun pikkuinen nukahtaa nopeasti itsekseen. Minulla ei myöskään ole mitään mobilea vaan koitan rauhoittaa täysin tilan nukkumista varten. Apuvälineinä siis keinuva kehto, unilelu, soittorasia ja tähtitaivaan tekevä valokilpikonna.
Olen ollut muutama päivä nyt itsekin flunssassa ja voimat on olleet vähissä. Eilen ranskalainen ystäväni tuli auttamaan siivoamisessa ja tehtiin lasagnea ja juteltiin monta tuntia ja tänään ruotsalainen ystäväni lähti kanssani ulos kävelylle ihanan aurinkoiseen päivään. Käytiin kahvilla ja ruotsalaisessa karkkikaupassa :) Pieni oli todella suloinen villapuvussaan, jossa näyttää valkealta jääkarhulta. Nukahti hyvin vaunuihin ja pitääkin nyt herätellä taas syömään.
 
Anteeks nyt on taas ihan pakko avautuu, tulin viimein nukuttamasta nii mies se istuu kalja kädessä sohvalla ja räplää puhelinta. Sanoin että hyppää minun kenkiin ja tee tuota jokapäivä monta tuntia niin arvatkaapa mitä sano"mitä luulit sen olevan" siis kun on lapsi. Ei jumalauta boxing
 
Mmmustikka, ihania ystäviä sinulla! Milloin miehesi palaa? Sitten kun hän tulee, annat pikkuisen hänen syliin ja menet kylpyyn kahdeksi tunniksi. Tai lähdet ostoksille, tai mitä vaan, jotta saat hengähtää!

Lupu, aika tyly kommentti mieheltäsi. Mutta tosiaan, suosittelen että kokeilet opettaa vauvaa nukahtamaan omaan sänkyynsä. Minä olin ainakin täysin aliarvioinut poikani kyvyt. Olin hirveän ahdistunut jo valmiiksi siitä, että pojan pitää nukkua ilman kapaloa. Vaan kuinka kävi? Pari huutokonserttia (nekin päivällä) ja nyt pikkuiseni nukkuu unipussissa riepu ja nalle kainalossa. Nukahtamiseen meni 5 minuuttia. Minä en siis lähde huoneesta ennen kuin poika nukkuu. Hän tarvitsee tutin nukahtamiseen eikä osaa kunnolla sitä syödä, joten pari kertaa pitää se nostaa. Meillä ennen nukkumaan menoa luetaan satu (mies yleensä lukee) ja sängyssä syötän ja sitten laulan röytäytyksen yhteydessä (päivänsäde ja menninkäinen). Sitten lasken pojan sänkyyn ja vireystilasta riippuen hän joko vähän kitisee tai jokeltaa, mutta alkaa etsimään unta kuitenkin. Ja lähtötilanne oli se, että poika huusi 1-3h joka ilta ennen kuin luovutti unelle. Se aika tuntuu onneksi nyt suht kaukaiselta....

Minusta tuntuu, että olen tulossa flunssaan. Joka paikkaa särkee ja olo on ihan voimaton. Pitäisi varmaan käydä itsekin nukkumaan nyt heti. Ärsyttää vaan, etten nykyään meinaa itse nukahtaa millään.
 
Kuulostaapa lupu tosiaan aika tylyltä kommentilta. Tätähän se vauva-arki on, mutta tämähän on yhteinen juttu kuitenkin, eikä vaan äidin työ.

Oon nyt opetellu sanomaan miehelle, että oon väsynyt jne. Tosi kivasti mies kyllä nyt auttaakin aina kun on kotona. Viikonloppunakin hoiti yösyötöt ja vaikka heräsin kuitenkin joka kerta niin oli luksusta kun ei tarvinnu nousta sängystä hakemaan maitoa.

Huomasin, että otan paljon rennommin kun mies on kotona ja vauvakin reagoi siihen. Yksin kun oon niin jännään saanko unille ja ehdinkö sitten tehdä jotain omaakin, ja sillonhan se nukutus menee ihan pieleen. Miehen ollessa kaverina ei niin stressaa kun tietää, että ne pyykit ja muut jutut voi tehdä kun mies voi höpötellä vauvan kans.

Niin ja meillä minä laitan itkuhälyttimessä olevat unilaulut soimaan aina iltasyönnin ja nukahtamisen ajaksi. Tuntuu kuin pieni tietäs siitä, että nyt on uniaika.
 
Niin ja nyt tein päätöksen, että alan huolehtimaan enempi itsestänikin. Oon ollu niin rättipoikki, että joku vaunulenkkikin on tuntunu maratonilta. Nyt aion alkaa syömään paremmin, aiemmin en oo "ehtinyt" = vauva hieman kitissyt tylsyyttään niin oon haukkana paikalla. Äitini sano mulle, että oon jo hieman liian tunnollinen. Siis tietenkin vauvan kanssa on tärkeä olla, mutta ei se tapa jos vauva hetken leikkii itsekseen jotta minä ehdin syödä kunnolla.

Kun saa kunnon ruokaa, niin jospa rupeais taas askelkin kulkeen kevyemmin. Ja kyllä se liikunta taas maistuu kunhan pääsee vaan alkuun.
 
Lupu - tuo kuulostaa kovin raskaalta. Voi pienta jos vatsaa vaantaa kovasti. Oliko tilanne ehka jonkun verran parempi aikaisemmin? Noin 4 kk:n ikaisena hyvinkin nukkuneet vauvat saattavat kuulemma taantua joksikin aikaa yht'akkia rueta herailemaan useammin yolla tai tulee muita vaikeuksia. Olet varmaan jo kokeillut sita etta odotat sen 20min tai kun vauvan kasi on veltto (syva uni) ja vasta sitten laitat sankyyn. Sitten pikkuhiljaa voi alkaa laittaa vauvaa sankyyn aiemmin ja aiemmin kunnes on puoli valveilla.

Mietin etta kun meillakin oli niita kolmen tunnin itkukonsertteja alkuun etta olisiko ne voitu estaa jos olisin tunnistanut jo silloin vauvan vasymisen merkit aikaisemmin. Neuvojia oli kuten anoppi mutta niin kuin joku sanoi etta suurin osa niista neuvoista on puutaheinaa. Olisipa joku neuvonut etta pitaa tunnistaa vasymisen merkit jo ennen kuin kitina tai itku alkaa. Nyt vasta oikein mieskin tajusi tanaan etta jos alkaa rauhoittaa vauvaa tunnin valveilla olon jalkeen ja nukuttamaan paikkareille viimeistaan 1h15min jalkeen niin vauva nukahtaa tosi helposti reppuun. Tanaan vauva nukkui yhteensa 5h paikkareita ja nytkin nukahti younille 15min syoton jalkeen. On niin ihana kuunnella vieressa tuhisevaa vauvaa.

Tanaan meilla oli miehen kanssa oikein mukava paiva. Kaytiin jo aamusta kavelylla auringon aisteessa, sitten kaffella ja viinerilla ja saatiin keskusteltua kastetoimituksesta joka useastakin syysta on aiheuttanut erimielisyytta. No asiat taas kerran selkenivat ja etenevat.
 
Loppupeleissä annoin supon ja nyt vasta eka syöttö. Sitte google kertoi että tämä on normaalikehitysvaihe !!? Tuli vähän huono omatunto sit että turvauduin suppoon,itku vaan kuulosti sille kun jalkaa sahattas poikki..
Löysin semmosta tietoo et kuulus just 4kk iässä tällästä kun kaikki kehittyy ja oppii kokoajan lisää tai sitten vaan unta vastaan taistelua. Näytti vaan sille kun olis supermegavatsanväänteet yhtäkkiä mutta ei päivällä ole samanlaista.
 
Mä en nyt tiiä minne tästä kirjottaisin ni kirjottelen sen tänne.
Mä oon aivan poikki ja hajalla ku joutunu miettimään mitä mä teen asian kanssa. Eli raotampa hiukan tilannetta:
Noin vuosi sitten kun sain tietää odottavani poikaani, hänen biologinen isänsä pisti välit poikki minuun kun hälle ilmoitin. Huhtikuussa 2014 löysin nykyisen kihlattuni ja ajan mittaan ollaan pojalle puhuttu isänä tätä miestä, mutta nyt yht äkkiä pojan biologinen isä ottikin yhteyttä ja kertoi haluavansa tutustua lapseen. Kävin vuoden lopulla kirjottamassa "isyys tuntematon" paperit ihan sen takia etten jaksa tapella asioista.
Poika 3,5kk tällä hetkellä.
Nyt mä en vaan tiiä mitä mun pitäis tehdä ton asian kanssa. :( oisko vinkkejä tai jotain koska kuitenkin jos en hälle vastaa mitään niin alkaa painostus ja aivan varmana vaatiminen tapaamisista yms. Ja miten arki muuttuu jos otan hänet meidän elämään... mä en jaksa tällä hetkellä kun muutenkin taipumus masentumiseen ja viime aikoina kaikki tuntunut vaikeelta kun itse ollut väsynyt.

Sitten ihan aiheeseen. Kuten aiemmin jo kerroinkin niin poitsu 3,5kk ja arki sen kanssa on tosi vaihtelevaa. Huutokonsertteja tulee jos vauveli yliväsynyt tai ruoka ei tule justhetinyt, mutta muuten hyvin iloinen ja pirteä kaveri. Välillä huvittaa kuunnella pikku jätkän omaa ölinää ja jokeltelua, kun lattialla leikkimatolla makoilee tai sitterissä istuu :) herätessä tulee kunnon hymy pojalta ja muutenkin olen huomannut että viihdykettä on oltava tai muuten tylsistyy ja alkaa kitinä. Unille mennessä pitää olla Tikru kainalossa, muuten ei uni tule. Meillä on Tikru-pehmo kylässäkin mukana :)
Kuinka usein teidän lapsoset nukkuu päikkärit?
Itse just viikon verran tein seurantaa poitsun vuorokausirytmistä ja huomasin miten erilailla päivät ja yöt menee. Välillä ei nukuta melkein ollenkaan päivällä, yöllä heräillään vaihtelevasti (nukkuu max 3-4h ja syömään) välillä taas nukutaan koko ajan.

Blööh, jos sitä vaikka yrittäis nyt nukkua hieman ennen ku poju tuosta herää syömään. (vaikka tiedän että olen vielä 2h päästä hereillä)

Ohhoh tulipa taas tekstiä ;)
Mutta nyt öitä :)
 
Masuasukki, mulla oli esikoisen aikaan hänen isänsä kanssa lähes vastaavanlainen tilanne. Tosin en seurustellut kenenkään kanssa.

Alkuraskaudessa nähtiin muutama kerta, jonka jälkeen ei vastannut puheluihin. Näki tytön ensimmäisen kerran 3kk iässä, ja alkoikin nähdä tyttöä pikkuhiljaa useammin. Nyt on mitä parhain isä, en olisi tuolloin uskonut. Me alettiin seurustelemaan tytön vauva aikana, melkein vuosi oltiin yhdessä. Toki tuo edesauttoi läheisen suhteen muodustumista.
Uskon, et on mielettömän raskasta ja kuluttavaa, kaiken perus vauva-arjen haasteiden lisäksi.
Mutta lapsellehan olisi rikkaus tuntea oma isä. Vaikka toki tuossa on riskinsä, että mies vetääkin takapakkia taas. Sehän siinä uuvuttavaa onkin, ettei tiedä täysin mitä tapahtuu.
Hurjasti voimia! Onneks sulla taitaa olla hyvä mies vierellä tukemassa. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top