En o keren kirjottelee hetkeen, enkä ny kyl keren kovin perusteellisesti lukee aiempia tekstejä, mutta.. Meillä tosiaan ruvettu mahallaan viihtyy sen minkä jaksaa, ja nyrkit, hameenhelmat, rätit ymym on suuhu menossa tutin sijaa alvariinsa. :D
Ja superpositiivisia uutisia, en o enää täysin yksin likan ka, tapasin aivan ihanan miehen kaksi kk sitten, joka on välimatkasta riippumatta usein meidän apuna. Nyt näen miten iso apu se toinen käsipari oikeasti on, ja että miten yksinhuoltajana repiää moneen paikkaan! Ooon saanu levätä ja päässy jopa hevosia liikuttamaan ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. :) Mutta meillä menee hienosti omasta olostani huolimatta. :D
Likka on kasvanu syntymäpituudestaan viime neuvolakäynnillä 15cm, paino ei ollu muka pysyny mukana, vaikka syö kuin hevonen. siro, pitkä likka, muttei mikää ruipelo! (geeneissä, olin kuulemma itse samanlainen)
Neitin ex-kampuroista: Joudutaan venyttelee akilesjänteitä nyt si kotosalla, kantaluu jäänyt vähän ylös ja pehmytkudosta kantapään alle kerääntynyt. Nyt va yritetään ahkeraan venytellä, ettei tarvi leikkaukseen lähteä.. :(
Nuo saikkureissut muutenkin rankkoja, neiti todella kiukkunen seuraavankin päivän reissusta paluun jälkee. Nyt ollu iteleki vähä kovila, millon ei o mies tällä meiä tykönä, ja neitii kiukuttaa. pari vkoa meinannu pystyy nukahtaa, viikon verra ollu olo et ei tekis mieli mtn muuta tehä ku nukkua.. Aamul auta yhtn asiaa, kuten tänä aamuna neitin tunnin raivarit, miu hermosauhut jossai välis ku oon kiukkune ku ampiaine pienemmästähi asiasta ja si halailtiinkin jo pönttöä.. Monel muullahi tapaa olo meinaa vähän hankala olla ja täs ny odotellaa ja katellaan et onko tosiaan mahollista, et hatusta huolimatta ois "pikkukakkonen" tulossa.. Suunnitelmat oli kyl miehen kans vähän toiset ja turhan nopeesti tulee jos on tullaksee mut katellaan!