Vauva-arkea <3

Niinhän siinä sitten kävi että tyty vierasti kamalasti, kuten vähän pelkäsinki.. Piti siis huolen siitä että jäi tutkimukset hyvin lyhyeen ku huus suoraa kurkkua melkeen koko operaation ajan.. :D
Vaan eipä siinä, tärkeimmät tuli todettua, tyttö on kasvanu hyvin ja nämä vauva-ajan morot ymv on jääny poies.

Enää ei vierasta kotona ollessaan niin pahasti. Tänäänki naureskeli miehen äidille kovasti vaikka aikasemmin on hirmuna vierastanu.. Valosaan päin siis tässä asiassa :)
 
meillä ei vierastuksesta vielä tietoakaan, kaikki saa vielä pitää sylissä ja kaikille hymyillään ja naureskellaan tasaisesti. väsyneenä itkeskelee eikä suostu hymyilemään edes "hassuille naamoille" eikä siedä puhettakaan. väsyneenä tyttö itkee myös miehen jolleki tietylle äänensävylle ns. säikähdysitkua ja rauhoittuu vasta mun sylissä.

meilläki ollut eka nuha+yskä ja tyttö ollut tosi räkäinen, alkoi viikko sitten ja on nyt menossa ohi. kuumetta ei ole ollut, joten ollaan pystytty liikuskelemaan ulkona, ainoastaan vauvajumppa jätettiin väliin, koska ei haluttu tartuttaa muita vauvoja. meillä nenäfrida osoitti tarpeellisuutensa ja lisäksi hain pienelle apteekista keittosuolatippoja, jotka tosin eivät kauaa toimineet. laitoin suolatippoja ja imin nenän tyhjemmäksi aina ennen tissittelyä, mikä helpotti tytön imemistä. muuten tissittely on ollut hankalaa, kun nenän tukkoisuus on ärsyttänyt pientä.

laitan tytön joka päivä useita kertoja matolle, ja aina hän kääntyy vatsalleen, ja edelleen oikealta kyljeltä. kädet jää vielä lentoasentoon, mutta toisinaan hän saa toisen jäden vedettyä eteen ja toinen jää sivulle. siinä sitten yritetään eteenpäin ja ärsyynnytään kun ei pääse ja sitten aletaan itkeskelemään. meillä oli perhekerhossa vauvoille oma matto, missä Ilonakin pötkötteli mielellään ja katseli muita ihmisiä ja halusi väsyneenä tulla syliin. nyt perhekerho jäi kesätauolle, harmi vaan, mutta syksyllä mennään uudelleen.

tytön ruokahalu on kasvanut jälleen ja sosetta menee nykyisin 1,5 purkkia (yhteensä siis, 1/2 purkkia ns. lounaalla, 1/2 välipalana ja 1/2 iltapäiväruokana) sekä aamu- ja iltapuuron seassa n. 1 purkki hedelmäsosetta. tissin imeminen on vähentynyt, mikä ei sinänsä haittaa, helpottaa varmaan imetyksen lopettamista sit heinäkuussa. tyttö haluaa kuitenki tissin vielä päikkäreille ja yöllä sekä ruokailujen väleissä, joten ihan totaalisesti ei ole lopetettu, sensijaan korviketta menee tosi vähän, lähinnä puuroihin ja joskus juomana, kun ollaan kodin ulkopuolella. imemisvälit ovat pidentyneet 4-5 tuntia ja kokeilen kyllä aina tarjota ruokailujen päälle, mutta tyttö ei aina suostu ottamaan sosetta syötyään. yöthän on edelleen meilläkin katkonaisia, joskin eka herätys tulee nykyään 3-4 h kuluttua nukkumaanmenosta eli puuro on ehkä helpottanut meidän nukkumarytmiä.

ikeniään hankaa ja vei eilen mun sormen suuhun ja "puraisi" ikenillä kipeäntuntuisesti (no, oma syyni, kun halusin testata, mitä tyttö tekee). puruleluja on tarjottu ja ainun ensipupua, joita kaikkia "purraan" ja imeksitään. kaikki, mitä käteen saa, menee suuhun. neuvolassa ei kuitenkaan näkynyt hampaita, joten taitaa olla joku esivaihe ennenkuin hampaat ilmestyy.
 
Meille iski sitten taas räkätauti kylään. :(
Onneksi Santtu on jo paranemaan päin, mitä nyt vihertävä ektoplasmavana valuu koko ajan klyyvarista. Lievää lämpöilyä oli pari päivää. Nyt sitten oon itse keuhkot täynnä limaa ja yskin minkä ehdin. Roopellekin on nyt tullut sellainen kuiva hakkaava yskä. Onneksi räkää ei vielä ole hirveästi,syöminen sujuu siis suht ongelmitta. Yskiminen hiukan haittaa yöunia,on selkeästi levottomampi. Eikä sitten aina rauhoitu tutilla, vaan vaatii tissiä vaikkei nälkä oliskaan. 

Muuten menee ihan kivasti,mitä nyt alkaa mökkihöperyyskin kolkutteleen ovella. Nätteinä päivinä isompi oli kuumeessa ja nyt kun oltais edes hiukan ulkoilukunnossa, niin sataa vettä vaakatasossa.  Argh. Jäi sitten tämän päivän markkinatkin väliin,ei viitsi mennä ehdoin tahdoin kastumaan. Jäin sitten ilman haaveilemiani hyötykasvien taimia. Ja olishan tuon kelin suonut suosivan tämän peräkylän kesäkauden avausta, tämä kylä kun on aivan kuollut 8kk vuodesta, vain kesällä on elämää. Syyskuun mentyä kaikki ilta8 jälkeen ulkona liikkuvat ammutaan sutena.;)

Roope oppi pari päivää sitten kääntymään takaisin selälleen vasemman olan kautta, joten nyt odotellaan oikeanpuoleisia käännöksiä. Ja jollain ihmeen ängerrysmöngerrystekniikalla pikkupätkä "karkaa" puuhamatoltaan...ei sitä ainakaan ryömimiseksi voi sanoa. Mutta parhaimmillaan on ollut jo koko pienen pituutensa verran ohi puuhamatosta kun oon tullut varikkopilttuusta vaihtamasta isoveikan vaippaa. :)
 
Meilläkään ei ole vielä mitään merkkejä vierastamisesta. Kaikki uusi on jännää ja ihmeellistä ja ihanaa =D

Meillä on nyt alkanut soljua arki kohdallaan. Nyt jälkikäteen ajatellen ekat 3kk oli hirveän epävarma olo, osaako hoitaa ja mitä mikäkin itku tarkoittaa ja pystynkö mä tekemään mitään mikä auttaa. Vaikka meni ihan hyvin eikä poika ollut vaativa edes.
Sitten tuli jokin murroskohta ja pari viikkoa oli ihan kamalaa, mikään mikä oli ennen tepsinyt ei enää auttanutkaan, rytmeistä ei tietoakaan, lähettelin miehelle itkuisia viestejä töihin jne..
Mutta sitten! Kaikki alkoikin sujumaan, me ymmärrettiin pojan kanssa toisiamme, jos poitsu alkoi itkemään, mä tiesin miten pystyn sitä harhauttamaan ja lohduttamaan ja meillä on kivaa keskenämme!

Eli ainakaan mulla ei ole mikään ikävä niitä "pikkuvauva"-aikoja, tykkään paljon enemmän tästä kun tuon kanssa voi jo kommunikoida ja leikkiä ja hassutella ja tietää suunnilleen mitä päivä tuo tullessaan. Ennen seuraavaa murroskohtaa =D

Edelleen pitää paikkansa se, että meillä on helppo vauva ja tää menee kokoajan helpommaksi =)
 
Vauva-arkea on meillä tammikuisilla kuukauden päästä takana jo puoli vuotta, hurjaa!!! Pian täytyisi alkaa miettimään hoitovapaita tai töihin paluuta. Oletteko vielä yhtään pohtineet, mitä meinaatte tehdä. Täällä meidän kunnassa päivähoitopaikkaa pitää anoa jo neljä kuukautta ennen hoidon aloitusta eli ihan kohta. Itse oen vähän ajatellut jäädä joksikin aikaa hoitovapaalle ja kun poika on vähän vanhempi, sitten palaisin töihin. Esim vuoden päästä kesällä.
 
mä oon päättänyt palata töihin ensi vuoden helmikuun alussa. äitiysloma loppuu 13.10 ja aion vetäistä kertyneet tän vuoden vuosilomat ekana ja sit haen tammikuun loppuun asti hoitovapaata. ei kestä talous pitempää hoitovapaata, koska meillä on asuntolainaa jne.  ja kotihoidontuki ihan suoraan sanottuna tosi mitätön raha, vaikka siihen saisikin lisäksi ehkä jonkin verran kuntalisää. luulen, että päivähoitopaikan joudun hakemaan jo kesän jälkeen, koska täällä on tiukassa nuo hoitopaikat (viimeksi sain suhteilla päivähoitopaikan meidän pojalle).

katselin kelan sivuilta ns. osahoitorahasta tietoa ja pohdin, josko tekisin alkuun (puoli vuotta tms.) 30-tuntista työviikkoa eli olisin aina yhden päivän viikossa kotona tai tekisin 6-tuntista työpäivää. sellaiseen järjestelyyn meillä ois hyvinkin varaa.
 
Mulla loppuu vanhempainvapaa 14.9. ja siitä jatkan hoitovapaalla vuoden loppuun. Uuden vuoden aloitan sitten pitämällä 2 kiertoa kesälomaa,samalla kun isi aloittaa siirretyn isäkuukautensa 1.1.-13. 
Pitempään kotioleiluun ei ole asuntolainan takia täälläkään varaa. Ja kun asustaa kriisikunnassa, niin kuntalisistä saa vaan haaveilla. Nyt oon koittanut saada sen verran tilille jemmaa, että persaus kestää tuon 3,5kk maksaa edes omat lainakulut. 
Hoitopaikkahakemukset varmaan laitan kohta sisään, vaikka reilusti yli 4kk onkin aikaa ja meillä on 100% varmuus poikien sijoituspaikasta. Taaskin haetaan kokopäivähoito, max 15 pvä/kk.
Työni takia minkäänlainen lyhennetty päivä/viikko ei onnistu, homma on puhtaasti joko tai. Töissä tai kotona.
 
Kyllähän meilläkin talous tiukille menee hoitovapaalla, mutta minä olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on varsinaisen työn lisäksi ollut ns kakkostyö, jota voin tehdä sijaisuuksina tuntitöinä. Ajattelin hoiovapaalla vähän noita tuntitöitä tehdä, niin saa pikkaisen lisätuloja. Miehellä on päivätyö, joten jonain iltana viikossa minun on mahdollista tuntitöitä tehdä. Meidän kunnassa on kuntalisä ja sekin auttaa vähäsen.
 
Täällä ollaan ajateltu että olen ensi vuoden kesälomien jälkeen palaamassa töihin, siis elokuussa 2013. Laitetaan asuntolaina niin että maksetaan pelkkiä korkoja hoitovapaan ajan. Meillä on onneksi näin pääkaupunkiseutulaisittain pieni asuntolaina niin ei hirveästi talous notkahda. Tuntuisi kyllä oudolta miettiä nyt jo hoitopaikkaa tuolle pienelle!

Toisaalta, mun piti tuolle "meidän pienelle" vaihtaa jo vaunuista koppa pois että saan pojan sidottua selälleen vaunuttelun ajaksi. Mokoma meni keksimään että kopassakin voi pyörähtää mahalleen ja sitten siinä väsyneenä menee hermot eikä päästä oikein mihinkään kun kokoajan pitää pysähtyä kääntämään poika takasin selälleen =D

Öisinkin meillä on oikea pikku pyöriäinen, välillä nukkuu mahallaankin nätisti mutta useimmiten punnertaa puoliväsyneenä suorille käsivarsille ja sitten alkaa känkkäilemään "kuka mut tähän näin laittoi, mä haluan nukkua!!" jolloin pitää kääntää selälleen ja rauhoittaa. Mulla on peitto kiilattuna molemmista laidoista kiinni mutta silti pääsee sieltä potkimaan ja kääntämään itsensä. Pitää taas koittaa unipussia, pysyy ainakin lämpimänä vaikka olisi mitenkä päin.

Meillä ollaan pari päivää syöty maissinaksuja "aamu- ja välipalaksi", poitsu tykkää niistä kovasti! Pureskelee mukamas ja mässyttää maissimössöä välillä silmiä myöten suurella innolla =) Välillä jäljellä oleva palanen hukkuu kämmenen sisään ja yritetään suurella innolla syödä sormia =D
 
Täällä ollaan kamalassa flunssassa, iski muutama päivä sitten tyttöön ja päivä sen jälkeen minuun.

Säikähdin sillon tosi pahasti kun tyttö meni yöllä yhtäkkiä niin limaseksi ettei kunnolla happea saanu, itki vaan ja limaa tuli ja tuli ja tuli.. Nenäfriidalla imin sitä ihan loputtomasti..
Säikähdin tosiaan niin paljon ku tuli niin yllättäen ja totaalisesti että soitin päivystykseen ja pyysivätkin käyttään näytillä. No lähettiin körryytteleen sitten joskus yhen aikaan yöllä sinne about 40km päähän päivystykseen, odoteltiin siellä tunti ja lääkäri totesi flunssan.. Oliko pikkusen hölmö olo.. Kiikuttaa nyt vauvaansa päivystykseen keskellä yötä nuhan takia. No eihän tyttö ollu moksiskaan ja saipahan äiti mielenrauhan :)
Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään, mutta onhan ollu hankalaa, nyt vasta alkaa pikkuhiljaa helpottaa, ei tarvinu ottaa edes särkylääkettä ennen nukkumaanmenoa..
Luulempa että tuo hampaiden puhkeaminen on nyt alentanu sen verran vastustuskykyä että tuli tuo tauti päälle.

Nyt on siis vähän elämä mullinmallin tuon takia, ei olla oikein jaksettu treenailla kääntymisiä eikä mitään ku on ollu niin väsy eikä oikeen viihdytty missään muualla ku sylissä kamalan limanerityksen ja kipuilun takia.
Siis voi luoja miten paljon limaa ja räkää mahtuukaan pieneen ihmiseen! Tuntuu että tyttö puklailee tuota limaa ihan jatkuvalla syötöllä ja kokoajan saa olla niistämässä!
Onneksi on jo pahin helpottanu pikkusen eikä enää tarvinu ottaa edes särkylääkettä..

Nyt jäi kaukana asuva "tuore" kummipoikakin näkemättä kun reissu peruuntu :(  No vielä on kesää jäljellä....

Onko muut tammimussukat jo sairastelleet ekoja kertoja  vai onko olleet onnekkaita ja pysyneet terveenä?
 
Kysymys: jos muut vauvat täällä ovat sairastaneet jo flunssaa niin onko niihin liittynyt myös ummetusta?
Meidän tyttö on nyt ollu neljättä päivää kakkaamatta :( Ajattelin sen johtuvan flunssasta, mutten oo törmänny missään että flunssaan vois liittyä ummetusta... Kertokaa viisaammat miten asia on?
 
käytiin eilen lasten ja mun siskon kanssa Puuhamaassa. ilma oli +20 astetta, puolipilvistä ja tuulista. pakkasin tytölle repullisen tavaraa mukaan ja täytyy kyl sanoa, että kaikki oli tarpeeseen. mukana oli matkarattaat, ei kylläkään ne, mitkä sain tytölle, vaan ne joissa aikoinaan työntelin meidän poikaa ennenkuin lopetettiin rattaiden käyttö. mun mies pesi rattaat edellisenä päivänä ja niiden kasaus oliki yllättävän helppoa. tytön sai asennettua niihin makuuasentoon ja puoli-istuvaan.

reissu meni hyvin, vaikka huomattiinkin, että Puuhamaa on jäänyt kehityksessä jälkeen eikä ole juuri muuttunut siitä, kun viimeksi kävin 20 vuotta sitten ollessani 13-vuotias. meillä oli mukana piknik-eväät, koska paikka on kallis ja ne riittikin ihan hyvin. tytöllehän siellä ei ollut oikein mitään, mutta nähtävää riitti ja saatiin ainakin ulkoilmaa. poika viihtyi vesipuistossa ja osassa muitakin vermeitä, mutta on ollut niin "possujunakamaa", että iso osa vermeistä jäi häneltäkin testaamatta. me siskon kanssa työnnettiin vuorotellen tytön rattaita ja vedettiin kylmälaukkua ja muita tarpeita vetokärryssä, joka oli niin ruosteessa ja raskas, ettei sitä yksinään jaksanut koko päivää vetääkään.

ummetuksesta flunssan aikana: mä en muista, että tytöllä ois semmoista ollut. muistelisin vain, että ruoka meni huonommin pari päivää, mutta kyllä taisi silti kakkaa vääntää.

hampaita ei näy vielä, mutta kovasti hangataan ikeniä kaikella ja tyttö on kiukkuinen. yölläki syö tiiviimmin.
 
Meillä oli kuun vaihteessa ensimmäinen flunssa, enimmäkseen nuha. Muuten tyttö oli aika "normaali" mutta yöt olivat katkonaisia ja itkuisia. Nostettiin sängyn päätyä ja nenäfriida oli ahkerassa käytössä. 
Ummetusta ei kyllä ollut.
 
Meillä pojalla oli ensimmäinen flunssa vapun tienoilla. Kovin oli tukkoinen ja nenäfriidalla niistettiin. Pojalla oli myös kova yskä ja yski unissaankin aika paljon. Yösyötön jälkeen ei meinannut nukahtaa, kun oli niin tukossa ja vain rohisi. Flunssan aikaan halusi myös öisin syödä, vaikka muuten on jo menty pitkään ilman yösyöttöjä. Flunssan päälle tuli vielä korvatulehdus ja silmätulehdus. Niihin saatiin antibiootit ja silmätipat. Antibiootti vähän ärsytti vatsaa ja antibioottikakka aiheutti vähäsen vaippaihottumaa, tuosta selvittiin, kun kuuri loppui. Ummetusta flunssasta ei tullut.
 
Roope kävi tänään ekalla tutkimusmatkalla meidän makkarissa. Siis lattianrajassa, nukkuuhan toki siellä joka yö. Isoveikka avasi oven ja ei mennyt pitkään kun minimies jo möngersi katsomaan mitä oven nro1 takaa paljastuu. :D Ihan ei voi vielä ryömimiseksi sanoa, mutta sangen päättäväisesti minimies eteenpäin möngertää omintakeisella tyylillään. 
Yötkin on taas rauhoittuneet alaetuhampaiden puhjettua viikko sitten. Perunan maistelu aloitettiin melkein heti niiden ilmestyttyä,kun tuppasi herkistymään urakalla rinnanpäät...mutta nyt ne karaistui ja parin päivän imetysirvistelyn jälkeen homma luistaa kuin ennenkin. ;)

Nyt on myös viimein onnistuttu kääntymään masulta selälleen oikean käden kautta. Ja kauhulla katselen, kuinka välillä vedetään polvet masun alle ja etupää ei heti kynnäkään nummea...ihan vielä ei tarvis alkaa konttaamista suunnittelemaan. ;)

Kela on aina välillä yllättävän nopea. Laitoin tuossa jokin aika sitten, olisko ollut kuun puolivälissä postiin isäkuukauden siirtoilmoituksen ja samaan kuoreen kotihoidontuen anomuksen. Jo viime viikolla tuli päätös, että mun vanhempainraha on lakkautettu (ei sentään kokonaan vaan 15.9.->) . Sitä korvaavaa rahaa antavaa päätöstä saankin varmaan odottaa hyvän aikaa, vaikka kyseessä onkin se ihan naurettavan pieni summa.  :D  Jos olis mahdollista laittaa oma asuntolainani pelkkään korkomaksutilaan, niin sittenhän se jopa riittäis naftisti sen kuluihin,mutta nyt mennään rumasti säästöpossulle. 

Nähtiin iltatorilla yks päivä Santun vanha (ja aikanaan siis myös poikien tuleva) hoitotäti. Kovasti jo kaipaili pikkumiestä takaisin, meidän esikoinen kun hurmasi kaikki tädit hoidossa ollessaan...käyttäytyi siellä kuin pien herranenkeli, kotona sitten nousi pirunsarvet esiin. Ja kuinka ollakaan, molemmat loisti suu hymyssä kun täti jutteli. Roopellakin siis jo hiukan alkaa vierastus helppaamaan. 
 
Meillä ollaan oltu jo pari viikkoa konttausasennossa nytkyttämässä... Ja nykyään päästään jo eteenkinpäin, tosin syöksymällä konttausasennosta eteenpäin mahalleen. Onneksi ei enää nenälleen =D Mahallaan ollessa pääsee jotenkin kiemurtamaan eteenpäinkin mutta vielä yleensä peruuttaa, yleensä samalla harmistuksesta maristen kun edessä olevat lelut karkaavat.

Parina päivänä kokeiltiin alaetuhampaita tissillä ollessa, mutta onneksi lopetti kokeilut lyhyeen. Ei ollut mikään kiva tunne! En tiedä tehosiko mutta kun kolmannen kerran alkoi puremaan, irroitin ja laitoin takaisin kunnon syvään imuotteeseen. Sitä ei tarvinnut montaa kertaa toistaa.

Eilen oli täällä mummulassa ollessa kunnon naururätkätykset kun keittiön pöydällä pyöriteltiin muovituoppia joka kaatui. Sitä jaksettiin nauraa porukalla minuuttitolkulla, mullakin valui kyyneleet silmistä räkättävä ja käsiä heiluttava poika sylissä =D

Meillä ei päästä vielä mitenkään tarkoituksella mahaltaan takaisin selälleen. Vahingossa kupsahtelee välillä konttausasennosta kyljelleen ja jossei kolauttanut päätään niin menee siitä selälleen. Sylissä ollessa menee vaikka minkälaiseen vänkyrään, istuma-asentoon ja siitä mahalleen, kyljelleen, kurottautuu pöydälle ja lattialle ja sohvalle jne. Ulkona on ihan parasta repiä kaksin käsin ruohoja kunnes alkaa multa pöllyämään, silloin tulee rajoittava äiti ja siivoaa jäljet.

Poitsu on alkanut ihan selvästi yhdistämään tiettyjä syy-seuraus-asioita. Nenätippapullo saa aikaa hirveät nyrpistelyt ja sätkimiset jo kun sen näkee, ja yläkertaan lähtö mummolassa unisen vastalauseryöpyn "mut ei mulla ooooo yhtään uniiii!".
 
Teillä on Hansu todella ihana tilanne, kun on jo tuttu hoitotäti ja tiedätte, mihin hoitoon pojat ovat menossa. Täällä meilläpäin hoitopaikat ovat niin tiukassa, että ihan arpapeliä on, millaisen hoidon sitten aikanaan pojalle saamme. Meillä myös poika alkaa tajuamaan syy-seuraus suhteita. Meillä kun ruuan maistuminen ei ole koskaan ollut ongelma, niin nyt liian hidas syöttäminen saa itkukohtauksen aikaan tai soseen loppuminen. Kun istutan pojan sitteriin ja laitan ruokalapun, itku tulee, jos en riittävän nopeasti anna ruokaa. Ilman ruokalappua nakottaa sitterissä kyllä ihan tyytyväisenä, eli tajuaa jo ruokalapun ja lautasen merkitsevän ruokaa. :)
 
Pitkästä aikaa joutaa tänneki.. Hyvi on kaikenkaikkiaan mennyt, nappula oppinu mahalleen kääntyy tankokenkien ka ja kovasti yrittää päästä etiäpäi va ei vielä oikee onnistu, mahan varas kyl pyörii. :D Hampaita yrittää kovasti tulla, yläikenissä näkyy kaheksan valkosen läntin rivistö ja kulmahampaat tuntuu terävänä jo ikenien läpi. :)

Äitienpvänä neitin ollessa vajaa 4kk kävi ekaa kertaa hepsun kärrikyydis, ja vajaa viiskuisena ihan selässä asti vähä satulaa kokeilemassa ja korkeuksista kattelee. :) Hyvin viihty kärrikyydis mummon sylis ku nukku melkei koko matkan ja nauratteli va selästähi käsin. :D

Neitin kampurajalat tosiaan oienneet loistavasti, nyt jatkettu tankokenkä hoitoo, seuraavan kerran vasta syksyllä käyntiä kirralla. Jospa sitten saatas jo pelkkään yökäyttöön nuo kenkulit. ;) Leikkaukseen ei tarvi lähtee, selvitty pelkäl venyttelyl! :)

Tuo Vivecan ja pojun touhu kuulostaa niin tutulta, tosin meillä neiti on jostai oppinu virkayskän jo ihan pienenä, niin ku rupee ruokalappuu, tai harsoo pujottaa suojaks (sijaseks) alkaa "käynnistäminen" ja köhii siihe asti kunnes ei liikuta enää ja ottaa lautasen tahi purkin kätee. :D Nykyne isäntä ihmetelly mite onnistutaa nii siististi syömää, ni taika on siinä et ei jää haaveilemaan sen ruuan ka. :D toinen kuiteni kerkee henkee vetää välis ja lusikkaa ku vie lähelle ni oottaa suu auki jos on redi ottaa lisää ruokaa. :) Kumman nopsaan vauhtiin häviää puurot ja pilttipurkit. :)

Mutta, tämmönen pikapäivitys. :)
 
meilläki tyttö yskii virkayskää saadakseen huomiota, joskus tulee itkun seassa tätä yskää. tyttö on osannut pienestä lähtien yskimisen ja alkuun tosiaan luultiin, että kyseessä on joku flunssa tai allergia, mutta ajan saatossa selvisi yskän todellinen luonne :D toinen hauska piirre tytössä on "unilaulu", jota alkaa "laulamaan" hieman ennenku nukahtaa. monesti "laulua" kuuluu vielä, kun silmät on kiinni. tyttö tykkää myös pitää nukahtaessaan kädessä esim. tuttia tai purulelua, suuhun ei kumpaakaan laita.

hampaita ei vielä näy kunnolla, vain ikenen läpi näkyy olevan lähellä tulossa. ikenet kutisee kyllä ja paljon, koska kaikki leluista ja räteistä sekä päällä olevista vaatteista lähtien työnnetään suuhun ja niitä imeksitään pitkään ja hartaasti. kankaiset jutut tuntuu olevan kivempia tunkea suuhun.

lähetin tänään päivähoitohakemuksen ( :'( ) vetämään 1.2.2013 alkaen. olen myös täytellyt työnantajalle vuosiloma- ja hoitovapaahakemukset ja lähetän nekin, kunhan saan laskettua eka vuosilomapäivät kohdilleen ja sit haettua hoitovapaan vuosiloman lopusta alkaen. kelalle lähetän vasta sitten hakemuksen ja ilmeisesti täällä kuntalisästä tulee päätös, kun kela tekee päätöksen hoitorahasta. mä pahoin pelkään, ettei me tulla saamaan hoitolisää, koska ollaan "niin hyvätuloisia", joten todennäköisesti mun kotihoidontuki+kuntalisä on tuskin edes viittäsataa euroa. en siis voi olla pitemmällä hoitovapaalla ihan siitä syystä, miehen palkka ei yksin riitä meidän asuntolainan ja vastikkeen ym. herkkujen maksuun. vetäisen siis vuosilomat äitiysloman ja hoitovapaan väliin, jotta saan palkan ja lisäksi saan veronpalautuksia, joten kai me se 2,5kk aika mun hoitovapaata pärjätään. on tää kyl perseestä, ettei lasten kotihoitoa tueta tuon paremmin, vaan pienet joutuu päivähoitoon kovin pieninä. no, keskustelin esimiesten kanssa jo etukäteen osahoitovapaasta eli 30-tuntisesta työviikosta. kuulemma on sovittavissa sekin ja meillä töissä tekee pari työntekijää juuri osahoitovapaata eli on joko 6-tuntisia päiviä tai tekee 4-päiväistä työviikkoa. mulle sopisi tuo jälkimmäinen vaihtoehto, mulla on työmaalle matkaa kuitenkin se 20km ja työn luonne on sellainen, että on vähän vaikeaa tehdä lyhyempää työpäivää. mies on lähempänä kotia töissä, joten hän voi viedä tytön päivähoitoon myöhemmin ja hakea aikaisemmin. hain muuten ensisijaisesti päiväkotiin ja toissijaisesti ryhmäperhepäivähoitoon, on meinaan varmemmin sama hoitopaikka koko ajan kuin perhepäivähoitaja.
 
Nyt alkaa vihdoin ja viimein olla flunssa voitettuna, jee!
Hampaiden luominen kovasti vaan jatkuu... Nyt on kunnon paukamat tuolla yläkulmureissa, saa nähä paukahtaako sinne seuraavana.
Tyttö on silti ollu yllättävän hyväntuulinen, vaikkakin välillä on pitäny suppo laittaa..
Hyväntuulisuus voi myöskin johtua siitä että saatiin ruokapuoli kuntoon. Löydettiin sopiva (koputtaa puuta) korvike ja saatiin karsittua pahikset kiinteistä, jotka aiheutti pahimmat vatsanpurut.

Vielä ei tyttö käänny omin voimin, pikkusen pitää pepusta työntää että saa itteensä vauhtia kääntymiseen mutta se on hiksenhennosta liikkeestä kiinni ja kunhan tyttö sen oppii, on se menoa sitte! Aika kauan jaksaa jo kannatella päätään mahallaan ja tykkää hirveesti olla silleen :) Yrittää kovasti päästä eteenpäin, muttei ole hoksannu vielä vauhdittaa jaloilla sitä hommaa.

Tyttö istuu jo "ihan täysillä". Sitterissä nousee aina istualteen (selkänoja puoli-istuvassa sennossa) ja istuu tosi tomerasti syöttötuolissa. Tänään kokeilin huvikseen pienen ajan mummon ostamaa vauvakeinua, tosi tomerana istuskeli siitä ja tykkäs ku pikkusen pukkasin vauhtia :)
Hyppykeinu on edelleen liian iso (tai siis korkealla ne kädensijat) mutta jospa se tästä ku tyttö vähän kasvaa.

Tyttö on kunnon kalittaja ja tuntuupa olevan hyvä huumorintaju! (keneenköhän lie tullu... ;))
Kikattaa ihan täysiä ku pelleilee :) Ja meidän koira ku heiluttaa häntää, ai että se on hauskaa :)

Nyt ois reilun viikon päästä neuvola ja rokotukset. Hirvittää kauheesti se rotavirus ku tytöllä on muutenki tosi herkkä maha. Just saatiin ultimate-refluksi kuriin ku loppu tuo flunssa. Minkähänlaiseksi se puhkeaa sen rokotuksen jälkeen :(
Täytynee vielä miettiä että otanko ees koko tehostetta vai jättäiskö vaan yhteen.. Jotkut allergialääkärit on sitä mieltä ettei kannata ottaa jos on hirmu allerginen vauva. Mistähän löytäsin sellasen hyvän allergialääkärin tähän hätää....?

No mutta semmosta tänne. Kesähelteitä odotellessa, että pääsee ostaan sellasen pikkusen uima-altaan tonne pihalle jossa tyty saa läärätä <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top