Varhainen keskenmeno

Meillä toinen lapsi haaveissa. Yitystä ollut syyskuusta asti, mutta mahdollisuuksia vain 4.. Eli kolmas merimiehen muija liittyy joukkoon. Neljäs yrityskerta tuotti tulosta, mutta ilo oli liian akaista. Vuoto alkoi 4+6. Miehen törnit 3 viikkoa. Seuraava ovis onneksi sijoittuu miehen lomalle. On ees mahollisuus raskautua.
 
Voi harmi Kukkamaaria :sad001. Kovasti voimia sinne!
Tsemppiä seuraavan oviksen hyödyntämiseen siis!!!

Ei oo helppoo olla merileski... Sullekin oon vähän kade 3 viikon törneistä. Just tällä viikolla ilmotin miehelle, että inhoon sen työtä :sick009.
 
Sillon vi***ti todella paljon ja olo oli ihan maassa, mutta nyt jo ihan sinut asian kanssa. Tavallaan oli hyvä, että ei ehitty pidemmälle, kun kerta kesken piti mennä. Nyt ootellaan sit alkavaks ekoja menkkoja sen jälkeen. Tämä, että mies on merillä sillon, kun olis mahollisuus raskautua, ottaa väillä kupolista niin mahottomasti!

Nyt kans välillä ottanu miehen työ niin aivoon :D Varsinki ko ollaan rakennettu viä tässä viimenen vuosi niin, että mies on paatilla 3 viikkoo ja raksalla 3 viikkoo. E oo paljoo ollu yhtestä perheaikaa :sad001 Onneks odotus palkitaan parin viikon päästä :)
 
Olen lukenut näitä km-ketjuja tiistaista lähtien, kun yhtäkkiä kesken päivää alkoi vähäinen vuoto, niin kun kuukautiset olis alkanut vaikka viikoja oli jo 10+1, tietysti alkoi huolestuttaa heti, koska aiemmissa raskauksissa, (olen kolmen tytön onnellinen äiti) ei koskaan ole käynyt näin, tai ollut mitään komplikaatioita.. Soitinkin päivystykseen, jossa erittäin vanha ääni sanoi; no en mä nyt tiedä, odotat vaan, ja jos on kipeetä tai runsastuu vuoto niin soita sit uudelleen, muuten vaan odotat ja kattelet..
Tuo odottaminen on aivan kamalaa, sitähän miettii vaikka mitä, epävarmuus on sitä kamalinta, kun ei uskalla edes nukkua kun odottaa seuraavaa oiretta..
Noh, vuodot jatkui kuukautisina pienesti ehkä lievemmät vuodot, mutta sitten torstaina aamulla heräsin kamaliin supistuksiin alavatsassa jotka toistuivat 1-2 minuutin välein KA 5-6.. Veimme tytöt kouluun/tarhaan ja mentiin terkkarille, jossa lääkäri totesi että kyllä se keskenmenolta vaikuttaa, sain lähetteen kättärille ja kotiin odottamaan sieltä soittoa särkylääkkeiden kera. Soittivatkin sitten 4 tuntia myöhemmin ja kyselivät vointia (ja natoivat ajan ultraan seuraavalle päivälle kl.10), tähän mennessä olin käyttänyt jo 15 sidettä ja istunut vessassa puolen ajasta ns tyhjentymässä, hyytelöähän tuli roppakaupalla.. Kun suurin yhtaikainen tyhjennys sattui niin kivut sitten loppuivatkin melkein kokonaan heti siihen, ajattelin että se nyt varmaan oli loppu.. Vuoto kylää jatkui runsaana iltaan saakka, ja aamulla sitten ei tullut melkein mitään enää.
Tänään tehtiin sitten tuo ultra ja lääkäri joka oli todella mukava ja ymmärtäväinen sanoi että on se kohtu melkein tyhjä jo, mutta ei kokonaan, ja antoivat mukaan cytoteciä ja sanoivat että ottaisin ne huomenna aamulla, se sitten supistaa uudelleen ja toivon mukaan loput tulee ulos ettei joudu kaavintaan tai tule tulehdusta, kohdunsuu auki joten en saa kylpä tai saunota, ja kontrollina sitten itse tehdään kotona raskaustesti 4 viikon kuluttua jonka tulee näyttää neg. muuten uudelleen päivystykseen.
En ole vieläkään saanut itkettyä, olen monta kertaa ollut itkuvalmis mutta pysäyttänyt itseni, ja sanoivat että minun täytyy surra, jotta pääsen eteenpäin. Mutta se on vaikeaa, minulle se on aina ollut, padotan kaikki sisälläni vaan.
Tuolla päivystyksessä tänään meni tosi pitkään ja istuin toisen äidin vieressä, juttelimme ja huomasimme että meillä on paljon yhteistä, toivottavasti hänen vuotonsa kuitenkin ei tarkoittanut km:a, hän oli ihana tuki tuon pitkän odotus ajan yli, ja toivon että hänen vuoronsa tultua hän sai positiivisia uutisia. Toivon kaikille muillekkin lukijoille että tuo terkkarin sanoma; Voihan se olla ihan harmitonta vuotoakin joka menee itsestään pois - olisi totta monen kohdalla.
Tsemppiä ja haleja ja surunvalitteluja kaikille saman kokeneille, ja pitää vaan muistaa että luonto tekee niin kuin on tarkoitus ja me emme voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka kuinka haluaisimme, mutta voimme muistaa ja ymmärtää..
Minä aloitan suru-prosessini tästä, oman enkelini lentäessä pois, muistoihini jäät :Heartred
 
Hirveää tämä odottaminen. Lähdin torstai iltana kesken työvuoron työterveyslääkäriin toispuoleisen alavatsakivun ja vaaleanpunaisen valkovuodon takia. Lähinnä tuli mieleen, että jos onkin kohdunulkoinen. Oli kuitenkin ihan oikeassa paikassa,mutta ei vastaa viikkoja (pitäis olla tänään 10+2), eikä sykettä saatu kuuluviin.

Lääkäri laittoi lähetteen,mutta sanoi ettei sairaala ota pyhinä vastaan näillä oireilla tai edes nyt kun menkkakivut alkoi ja vuotokin on ihan verta ja jotain kalvonpaloja ajoittain,mutta ei kunnolla kuitenkaan. Eli tiistaihin asti on sinniteltävä.

Alkaisi nyt vaan se kunnon vuoto jos/kun kerran näin nyt kävi. Mielellään sitä välttäisi lääkkeellisen saati sitten kaavinnan.

Tämä on nyt toinen km, edellinen meni ihan itsestään viikolla 5+5 ja ns. helposti(ainakin jos fyysiseltä kannalta ajattelee).

https://www.youtube.com/watch?v=xWYRfsjBNQk
 
Muokattu viimeksi:
pahoittelut keskenmenosta theroad jaksamista ja toivottavasti ei tartte mennä lääkkeellisee tai kaavintaan. jos tulee hirveet kivut muttei etene ni iha pokkana kuule sairaalaa sitte, ei kenenkää tartte kärvistellä kotona hirveis tuskissa.
 
Laitoin Cytotecit 10 minuuttia sitten. :sad001 Nyt sitten odotellaan kauhulla mitä tästä tulee. Viime yö vietettiin sairaalan päivystyksessä.
 
jaksamista, voin sanoa että ne cytotecit ku alkaa vaikuttaa ni voit olla kyllä todella kipee ku supparit alkaa. toivottavast tyhjentyminen tapahtuu pian ettet joudu hirveen kauaa kärvisteleen.
 
Koitetaan pärjäillä täällä! Mutta hyvin ei mene tällä hetkellä.

Puolet tabuista tuli puolisulaneena ulos vuodon mukana. Kumma kun toisen sairaanhoitopiirin ohjeessa sanotaan, että jos on jo alkanut vuoto, niin otetaan suun kautta pureskeltuna. Mun saamissa ohjeissa ei puhuta mitään tuollaista.


Menkkakivut on melkoiset,mutta mitään vesiputousta ei vieläkään.
 
Muokattu viimeksi:
Minulla tuli lähtö päivystykseen keskiviikkoaamuna kovien vatsakipujen ja verenvuodon takia. Tuulimuna/ varhainen km todettiin jo muutama päivä aiemmin nt-ultrassa (12+3) ja pari päivää sen jälkeen tuli verta ja hyytymiä ja ajattelin kaiken tulleen ulos. Peruin naistenklinikalle saamani ajan, kun kaikki tuntui menneen ohi.

Mutta enpä arvannut sen olleen vasta alkusoittoa. Onneksi pääsin nopeasti ke-aamuna päivystykseen ja sieltä synnytysosaston päivystykseen gynelogille. Sieltä sain cytotecit mukaan. Muutama tunti piti odotella verikokeiden tuloksia, jotta voisivat tarvittaessa antaa anti-D-immunoglobuliinirokotuksen. Siinä odotellessa (siis ennen lääkkeenottoa) oli kovat menkkamaiset kivut ja runsasta verenvuotoa. Tuli isojakin hyytymiä. Sain vaihtaa jatkuvasti sairaalasta saatuja isoja vaippamaisia siteitä. Jopa housut menivät kerran aivan vereen, kun en ehtinyt vaihtaa sidettä riittävän ajoissa. Onneksi olin edeltä viisas ja olin ottanut vaihtohousut reissulle mukaan!

Rokotetta en tarvinnut, koska veriryhmäkseni selvisi A+. Kun lupa kotiinlähtöön vihdoin tuli, otin lääkkeet ja jäin jännityksellä odottamaan millaiset kivut siitä alkaisivat. Lääkäri soittikin minulle ja sanoi, että enhän vain jo ottanut lääkkeitä. Verestäni oli löytynyt jotain vasta-aineita ja pitäisi ottaa heti paneeliverikoe, jotta jos joutuisin verensiirtoon liian runsaan verenvuodon vuoksi, osattaisiin minulle antaa oikeanlaista verta. No mutta, verikokeeseen siis vielä takaisin sairaalaan.

Kivut onneksi helpottivat kun otin useamman 1 g Panadolia ja 600 mg Buranaa. Loppujen lopuksi kipuja ei enää illan aikana tullut, tunnin-parin päästä lääkkeenotosta tuli vielä yksi iso hyytymä ja verta tuli kuukautismaisesti koko illan ja tulee hissuksiin edelleen. Melko hyvässä hapessa olin illan - verensiirtoa ei tarvinnut eikä soittaa ambulanssia, (tämänkin minulle sairaalalta ohjeistivat). Kipuja ei juurikaan ole enää ollut. Olin jo torstaina hyvässä kunnossa fyysisesti, mutta sairaslomalla töistä kuitenkin.

Vasta-aineiden vuoksi lääkäri laittoi paperini tutkivattavaksi lapsettomuuslääkärille, koska vasta-aineet saattavat vaikuttaa keskenmenoihin. Nyt jään odottamaan siis lisätietoa, jota pitäisi tulla 2-3 viikon päästä.. Myös parin viikon päästä käyn verikokeessa, ja jos Hcg-arvo on alle 500 (muistaakseni?), on kohtu tyhjentynyt ja kaikki ok.
 
Muokattu viimeksi:
Kumma juttu, kun minulle ei puhuttu mitään mistään vasta-aineista. Ottivatkohan edes kyseisiä kokeita. Jotain ottivat, mutta mitä? Kukaan ei kertonut.

Sekin on outoa, että yksi menee kontrolliin sairaalaan ja otetaan ultra, toinen menee terveyskeskukseen (esim. minä), jossa ultraa ei ole käytettävissä, kolmas mittauttaa labrassa verestä hcg-arvon, neljäs tekee kotona raskaustestin! Ei kai pelkkä hcg pitoisuus mitään todista?

Meen varmaan yksityiselle ultraan, jos muuten ei onnistu. Haluan olla aivan varma, että on tyhjentynyt kokonaan.
 
Nämä minulta löytyneet vasta-aineet ovat käsittääkseni harvinaisia löydöksiä ja tulivat esille verikokeista sattumalta. Eivät siis kai mitenkään yleinen syy keskenmenoon - eivätkä välttämättä liittyneet tähänkään. Ilmeisesti päivystyksessä ottivat verikokeet selvittääkseen veriryhmän ja tulehdusarvojen takia lähinnä. Sinänsä olen tyytyväinen, että löysivät ne vasta-aineet nyt, koska jos ilmeneekin niiden vaikuttavan jotenkin raskauksiin, niin saan tietää sen jo nyt enkä vuosien yrittämisen päästä!

Kieltämättä aika erilaisia käytäntöjä tuntuu olevan.. Minullekaan ei sen kummemmin sovittu mitään jälkitarkastuksia, ainoastaan tuo verikoe.

Mietin myös, että lieneköhän tällainen tapahtuma antaa syytä mahdollisissa tulevissa raskauksissa päästä varhaisultraan, vai joutuuko menemään yksityiselle? Tuntuisi ikävältä odotella taas 12 viikkoa varmistusta raskauteen, joka tässäkin tapauksessa oli jo menetetty tapaus ainakin kuukautta aiemmin.
 
asla kyllähä tuo kannattaa mainita alussa jo ni voipi olla että tarkkailevat vähä enemmän, pahoittelut keskenmenosta. meillä oli 5 km ennen ku selvis että syy onki todennäkösesti miehessä miks tuli keskenmenoi eli meidät tutkittiin ja kävi ilmi että ukolla laatu on hälyttävän huono, no alko ottaa foolihappoa kun yks lääkäri sano ettei luomusti tule raskautta eikä lasta ni samassa kierrossa nyt plussa tuli ja tiistaina mennää lääkäriin, aion mainita noista keskenmenoista että tarkkailevat aktiivisesti. mulla vikassa raskaudessa oli miniaspiriini, progesteroniruiskeet ja lovenox veren hyytymistä vastaan iha varoiks vaikkei mitää syytä ollu, rv 6 todettii tuulimuna joka tuli ekan kolmanneksen lopussa ulos. 2012 mulla todettii keskeytyny keskenmeno rv 12+ ja vajaa kuukaus myöhemmin oli kaavinta illalla jonka takia henki oli lähtä. mulla oli menny kesken se raskaus rv 7+5 muistaakseni ja lääkäri vaa totes et miksi et tullu aiemmin ni mä sanoin et kyllähä me tultii mut työ ette ottan vastaa vaikka vuosin vähä verta. oli aika karu kokemus ja kaiken huipuks se ku sai alkion ulos ni tuli mun vieree ja sano kato tuossa on sun lapses. iha ku ei ois ollu tarpeeks tuskaa jo valmiiks.

nyt toivon et kaikki menee hyvin loppuun asti.
 
heppura, ei ole tarkempaa tietoa.. oli aika nopea puhelu lääkärin kanssa silloin ja tärkein pointti oli, että piti mennä sinne verikokeeseen. Jäin kyllä itsekin miettimään, että mitähän se tarkemmin tarkoittaa ja miten vakavasta asiasta oikeastaan on edes kyse. Toivottavasti toinen lääkäri osaa selittää parin viikon päästä. Netistäkään en oikein mitään tietoa löytänyt, lähinnä vain siitä, jos veriryhmä onkin negatiivinen.

Onko sinulla tietoa/kokemusta tuosta?
 
The Road, mites meni eilinen? Mikä on olotila?


Olihan se sunnuntai tosi tuskainen päivä. Vuoto alkoi kunnolla vasta myöhään illalla. Mies luuli jo että teen kuolemaa tuolla sängynpohjalla maatessani.

Maanantai oli kipujen kannalta jo vähän parempi. Käytiin jopa pikaisesti mun vanhempien luona kertomassa ikävät uutiset. Kipeetä tekee vieläkin sekä fyysisesti, että henkisesti.
 
Jossain vaiheessa kait se elämä voittaa taas, näin se uskottava. Onneksi mies ymmärtää ja tukee parhaansa mukaan ja yrittää kestää ylimääräiset kiukkuilut.

Itsellä oli alkushokin jälkeen henkisesti aika tyyntä, olin sen varsinaisen tyhjennyspäivän ja sen jälkeisen päivän mielestäni suorastaan reipas. Nyt iski uudestaan joku jälkikäteinen matalapaine, tänään alkoi töissäkin pomo kysellä huolestuneena vointia kun kettuunnuin täysin keskustelussa enkä tainnut olla muutenkaan oma itseni. Piti sitten kertoa viime viikon sairaslomani tarkempi syy. Ehkä hyväkin niin, jotta voisi ymmärtää hiukan paremmin tämän hetken väsymystä.

Toisaalta annoin myös ymmärtää,etten halua asiasta koko työyhteisölle huudella. Tuntuu helpottavalta toisaalta olla ihan toisessa roolissa töissä.. eikä tarvitse tätä asiaa kerrata jokaisen vastaantulijan kanssa.
 
Asla, ei sen kummempaa kun itsellä hurjat lukemat ko. vasta-aineissa eli normi pitäisi olla alle 320 ja mulla oli vajaa 1400, joka viittaa siis autoimmuunisairauteen ja esim SLE:ssä on kohonnut keskenmenoriski noiden aineiden vuoksi. Mulla takana siis yksi onnistunut raskaus, yksi tuulimuna ja yksi kkm. Mutta sulla on lääkäri tulossa onneksi, niin etköhän saa varmuuden mistä vasta-aineista oli kyse, tsemppiä!
TheRoadille vielä pahoittelut :sad001
 
Kyllä kai se elämä jossain vaiheessa taas voittaa. Onneksi tuo mies jaksaa olla optimisti, vaikka itselläni on taipumusta pessimistisyyteen. Hänelle tämä oli ensimmäinen km mulle toinen.

Kaikenlaisia syitä sitä koittaa miettiä, vaikka eihän tähän nyt välttämättä mitään syytä löydy. Tuli vaan mieleen, kun mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Silloin ensimmäisen km.n aikoihin olin vielä ilman diagnoosia ja lääkitystä, Vasta-aineet pilvissä. Nykyään on lääkkeet, mutta tuntuu että kun en ole perinteisellä thyroxin lääkkeellä, niin hoitohenkilökunta pelkää tätä mun lääkitystä. Normi tilanteessa nostetaan thyroxin annosta heti kun testi on positiivinen, mutta mua kiellettiin nostamasta ennen verikokeita. Sitten kuitenkaan ei suostuttu aikaistamaan niitä kokeita yhtään. No ne kokeet olisi olleet tämän viikon torstaina.

Kysyin neuvolassakin että vaikuttaako nuo mun kilpirauhas vasta-aineet sikiön kilpirauhasen kehittymiseen/toimintaan. Mitään vastausta en saanut. Enkä edes tiedä miten korkealla ne on mulla nykyään kun ei niitä yleensä testata, kuin diagnoosia tehdessä, eikä edes silloin kaikissa tapauksissa.

Toinen juttu, että mun hemoglobiini on nykyään aika korkea. Ei se ole aina ollut, mutta nyt jo pidemmän aikaa ollut luokkaa 157 ja tämä on ihan verikokeesta mitattu arvo. Neuvolassa ottivat viime maanantaina sormen päästä ja oli raskaudesta huolimatta 150. Todennäköisesti sikiökin on ollut vielä elossa silloin ja viikot oli 9+4.
 
Takaisin
Top