Varhainen keskenmeno

minäkin haluan tänne kirjottaa yhden "tarinan".. jotenkin tämä km tuntuu erityisen pahalta vaikka aiempiakin on.

heinäkuun puolivälissä lomareissulla plussasin odotetun pikkukakkosen. tiesin jo ennen testiä olevani raskaana, kun pahoinvointi alkoi jo viikko ovulaation jälkeen. aika moni asiasta sai tietää, koska moni tiesi että toista yritetään... no, viime viikonloppuna iski sitten raju mahatauti, josta toivuttuani huomasin, että raskausoireet hävisi. keskiviikkona varasin varhaisultran, jotta saa asialle varmuuden. ensi aka oli ensi keskiviikkona, mutta soitin uudelleen ja vaihdoin ajan perjantaille (huomiselle), koska lauantaina mulla on polttarit niin ei olis tarvinnut sielä miettiä. torstaina sitten esikoisemme joutui sairaalaan ja sielä koko päivän istuin hänen kanssaan. tuntia ennen kotiinlähtöä alkoi sitten vuoto.. vuoto oli heti runsasta ja melko heti tuli myös sikiö ja istukka ulos joten asiasta ei ollut epäilystäkään.. kyyneleitä riittää, mutta onneksi on tuo pieni tuossa joka pakottaa liikkeelle<3
 
moikka! mulle tuli ilmeisesti tässä ensimmäinen keskenmeno. onko muille varhaiskeskenmenon kokeneille tehty tutkimuksia asian toteamiseksi. minä soitin päivystykseen ja kerroin että rv 5+5 nyt olisi ja pikkasen kuukautisia vähemmän tullut vuotoa 2 päivää ja sanoi vain että se on keskenmeno ja mitään tutkimuksia ei tarvita.
mietin vaan että eikö tonne kohtuun voi jäädä jotakin jos ei oo ees mitään jälkitarkastusta?
 
j.n, mulla todettiin keskeytynyt keskenmeno syyskuun puolessa välissä viikolla 8+3, alkion koko vastasi viikkoja 6+0. Sain ajan lääkkeelliseen tyhjennykseen viikon päähän syyskuun loppuun. Naistentautien polilla ultrattiin silloin viikkoa myöhemmin ja lääkäri totesi kohdun tyhjentyneen itsekseen, ja että lääkkeellistä tyhjennystä ei tarvita.

Reilu viikko sitten hakeuduin uudestaan lääkärille omituisen kuukautisvuodon vuoksi. Lääkäri ultrasi ja totesi, että kohtuun oli keskenmenon jäljiltä jäänyt 1,4 cm * 1,6 cm kokoinen pala istukkaa. Antoi lähetteen kaavintaan, joka suoritettiin tällä viikolla.

Kysyin siellä kaavinnassa sairaanhoitajalta, että miten ihmeessä se istukan pala on jäänyt silloin edellisellä kerralla huomaamatta, kun nyt lääkäriin hakeutuessani huomasin itsekin heti, että kohdussa oli jotain ylimääräistä. Hoitaja totesi, että ultra on melko epävarma tutkimusmuoto, ja kohtu on heti keskenmenon jälkeen eri näköinen jne. ja siksi tällaisia tapauksia tulee, jolloin huomataan vasta viikkojen päästä kohtuun jääneen raskausmateriaalia.

Keskenmenon alun perin todennut lääkäri vastasi meillekin, ettei jälkitarkastukseen ole tarvetta, mikäli huomaa selvästi, että kohdusta poistuu kudosmaista ainetta (istukka oli muistaakseni aika hötön näköistä ja pehmeää). Kuitenkin, jos asia epäilyttää, tulee omituisia vuotoja tmv. niin sitten kannattaa käydä ultrassa tarkistamassa tilanne..

Toivottavasti sulle ei tullut mitään omituisuuksia, vaan kaikki hoitui luonnollisesti :-)
 
Täällä myös surutyötä läpikäyvä nuorinainen joka ottaa osaa muiden suruun..

Menimme naimisiin kesäkuussa mieheni kanssa. Pari viikkoa häiden jälkeen tein raskaustestin ja se oli plussa. Kaikki viittasi siihen että olin tullut raskaaksi hääyönä (testi näytti raskaana 2-3vko ja hääviikolla ei ehditty yrittää ja häiden jälkeen tuli jonkun aikaa niukkaa vuotoa niin ei yritetty). Toiveenamme on 2 lasta ja kun minulla oli jo aivan kaamea olo viikosta 4 lähtien, toivoin mielessäni että se olisi lahjataivaasta jos saisin kaksoset ettei tarvitsisi uudelleen raskautta käydä läpi kun olo oli kuvottava ihan koko ajan, ei mitään aamupahoinvointia vaan ympärivuorokautista ja olin ihan tajuttoman väsynyt (nukuin jopa 15h vuorokaudessa).

Eilen oli ensimmäinen ultra (vko 11+4) ja olo oli parantunut parin viime viikon aikana huomattavasti, mutta mitään erikoista ei ole ollut, kerran tuli päivän aikana todella todella niukka pieni rusertava vuoto. Oli todella kova isku kun lääkäri sanoi heti ettei kaikki ole kunnossa. Ja näinhän minä itsekkin ettei mikään liiku kohdussa. Aloin itkeä ja tämä on ensimmäinen kerta kun yritämme lasta joten eka keskenmeno on varmaan isoin isku koska ei osannut edes pelätä että jokin olisi hullusti, kun olo oli ollut niin hyvä kuitenkin. 
Vielä pahemmaksi asian teki se, että lääkäri näytti kohdussani olevan KAKSOSET. Molemmat olivat kuolleita, toinen kuollut viikon 6 aikana, toinen viikon 7 aikana. Mutta mulla ei ollut mitään merkkejä tullut kummastakaan keskenmenosta joten olin aivan järkyttynyt. Nyt odotan puhelua että pääsisin sairaalaan lääkkeelliseen poistoon, joten ei tästä asiasta pääse eteenpäin ennen kuin olen pikku enkelit saanut kehostani pois. 

Ja se ajatus että olen kantanut 4 viikkoa kahta keskenmennyttä mahassani enkä ole itse tiennyt siitä mitään vaan iloinnut joka viikko että ollaan lähempänä sitä rajaa että keskenmenon riski pienenee...... Ja ihmekös tuo mahakin tuntui niin "isolta" kun siellä kaksoset oli... Suvussamme on kolmet kaksoset ja lääkäri lohdutti että meillä on iso todennäköisyys saada uudelleen kaksoset, mutta jotenkin sitä pelkää että oliko kaksosten mahdollisuus nyt tässä....

Saikkaria menin heti hakemaan työterveyslääkäriltä mutta sain vain päivän.. Saako lääkkeellisen poiston jälkeen saikkea? Ei muuten mitään mutta kun ollaan kesällä menty naimisiin niin multa tullaan edelleen joka viikko kyselemään töissä että milloinkas lapsia ja tällä hetkellä romahdan jos joku tule kysymään :( Onneksi ei kerrottu kenellekkään koska en yksinkertaisesti jaksaisi selittää kenellekkään ja sitten kaikki voivottelisivat että mitenkäs nyt näin..

Lohdutukseksi ollaan mieheni kanssa juteltu että suurella todennäköisyydellä alkioissa oli vikaa ja lääkäri sanoi monta kertaa että ei ole kummankaan meidän vika. En juo, en polta ja kun sain tietää olevani raskaana kiersin jopa tupakoivat ihmiset kadulla kaukaa (tiedän vähän ylireagointia)... 

Tulin todella nopeasti raskaaksi kun lopetin e-pillerit joten toivottavasti myös ekan normaalin kk vuodon jälkeen keskenmenosta tulisin nopeasti raskaaksi. Silti raskaus on nyt pelottava asia, enkä varmasti osaa iloita seuraavasta raskaudesta samalla tavalla koska pelkään sitä että ekassa ultrassa taas tulee jotain kamalaa ilmi..
 
Hirmuisen surullinen tarina KHK. :( Siltä osin samassa veneessä ollaan, että tossa kesällä itsekin menimme naimisiin. Nyt sitten plussasin viikko sitten, mutta nyt viikonloppuna tää meni kesken (rv 5+1). Jäätävät kivut ja runsastakin runsaampi vuoto. Ultrassa toki en ole ehtinyt vielä käymään, mutta suuren tyhjän aukon ehti saamaan tämä pieni elämän alku mieleeni.
 
Humps
Mä liityin myös huhtikuisista tänne. Makaan kotosalla ja odottelen että lääkkeet alkaisivat vaikuttamaan. Ainakin kättärillä antavat kuulemma aina kolmen päivän sairasloman lääkkeellisestä poistosta, tai näin minulle kerrottiin. Ja vaikka henkisesti jaksaisinkin olla töissä, en kyllä lähde duunin vessaan kohtua tyhjentämään! 
Ihka ensimmäinen raskauteni oli keskeytynyt viikolla 8+0, eli viikko ennen toteamista. Jonkin ihmeellisen "naisen vaiston" avulla ymmärsin tilanteen kun hoitoon hakeuduin, vaikka mitään kipuja ei ollut eikä vuoto ollut todellakaan runsasta. "tuo on ihan normaalia" kerkesi moni jo sanomaan... Mutta ottihan se lujille kun hoitaja sen ensikertaa ääneen sanoi "tämä vaikuttaa hyvin vahvasti keskenmenolta". Olivat kyllä ihanan asiallisia ja ystävällisiä kaikki kättärillä.
Koko raskaus tuntui niin epätodelliselta koska oireet olivat niin mitättömät. Ehkäpä sen vuoksi olin alitajunnassa itseni tähän jo valmistellut, eikä tämä tunnu itsestäni niin pahalta.
Voimia KHK ja vadelmavaahtis! Ei heitetä kuitenkaan vielä kirvestä kaivoon vaikka epäonni oli tällä kertaa matkassa!
 
Heippa! Mulla myös ensimmäinen vauva lähti taivaaseen rv 8+0 heinäkuussa, oltiin miehen kanssa aivan seitsemännessä taivaassa ja kerrottu monille, töissäkin jo kaikki tiesivät (tosin pieni työpaikka, joten juttu kulkee). Miehen siskokin ehti jo kantaa meille vauva-ammeellisen vauvanvaatteita niin eikös alkanut tiputteluvuoto illalla. En vielä halunnut ylireagoida, mutta seuraavana aamuna vatsaa supisteli jo aika tavalla ja verenvuoro oli yltynyt. Ei muuta kun päivystykseen (viikonloppu kun oli), josta sain ajan maanantaille ultraan. Samana päivänä kuitenkin tuli jo hyytymä ulos, niin tiesinhän, että se oli siinä. Oireet hiipuivat hiljalleen ja maanantaina raskain sydämin ultraan miehen kanssa - keskenmeno, ei tarvetta tyhjennykselle.

Olo oli musertava. Sain ainoastaan yhden päivän sairaslomaa kun kinuamalla sitä pyysin - kivut olivat kuitenkin vielä kovat. Seuraavana päivänä töissä sain tietää, että yhdellä asukkaistamme oli diagnosoitu pitkälle edennyt vatsasyöpä. Seurauksena oli se, että uppouduin asukkaamme hoitoon niin täysillä, että työnsin omat tuskani taka-alalle. Kesän päätyttyä olinkin jo niin loppu henkisesti, että jäin sairaslomalle, henkinen parantuminen sai alkaa!

Tällä hetkellä uutta raskautta 7+6, varovaisen toiveikkaana ollaan, mutta kuitenkin aika pelokkain mielin. Jospa tällä kertaa onnistaisi ja vauva pysyisi mukana loppuun asti! :)
 
meidän pienen rakkaan piti syntyä huhtikuussa 2013
Np ultrassa selvisi että pienemme oli menehtynyt. Pieni vastasi viikkoja 10+4. Tänään minulle tehtiin lääke keskeytys ja olen jo kotona. Suru on suunnaton ja ikävä on ihan älytön....
 
koskettavia ja surullisia tarinoita. itsellä 3 pienokainen siirtyi paratiisiin kun oli rv 7+ kuollut sisälläni ja rv 12+ ultrassa todettiin heinäkuussa asia. jouduin rv 13 hätäoperaatioon päivystyksessä kun ei pystynyt odottaa kauempaa kaavintaa enää. ensimmäinen pienokainen 11/11 meni alussa kesken lääkäri sanoi olet raskaana mutta tulet menettämään sen. no niin kävi n viikkoa myöhemmin. maaliskuussa en ehtinyt edes lääkäriin kun tuli tutut supparit ja vuoto. kesäkuun alussa oltiin miehen kanssa maailman onnellisimpia kun ystäväni lähettämä cb digital näytti aamulla 2-3 viikkoa raskaana. kesäkuun loppupuolella rv 7 alkoi outo tiputtelu mutta lääkäri ei tutkinut minua ollenkaan, heinäkuussa uudestaan tiputtelua ja illalla päivystykseen ja ultraan, diagnoosi kuollut rv 7+ eli 5vk olin kantanut jo sisällä kuollutta pienokaistamme ja viikko siitä olikin sitten kaavinnat joista jäi pieni pala istukkaa sisään vielä ja n 1kk vuoto ja seurauksena anemia, pari viikkoa taukoa ja menkat jotka jatkuvat nyt 32 päivää jo...lääkäri sanoi sairaalassa "toivottavasti loppuu pian menkkasi" "normaalit menkat sulla on vaikka kestäneet jo melkein kuukauden". 
nyt vaan toivon että vuoto loppuisi ja pääsisin taas yrittämään raskautta...ja inshallah pikkuinen pysyisi terveenä sisällä loppuun asti.
 
Gatusa: olen todella pahoillani :(
itse kans odotan että tämä pieni vuoto pian loppuisi että pääsisi yrittämään...mutta toisaalta pelottaa niin hirveesti jos tulee taas raskaaksi...minusta varmaan tulee ihan hysteerinen ja juoksen neuvolassa joka viikko....
 
Täällä myös koettu nyt varhainen keskenmeno. Ensimmäinen oli keskeytynyt keskenmeno alkukesästä. Kehitys loppunut 8+4 ja todettiin 11+3. Nyt meni kesken jo 5+5. Viikko vuodon jälkeen ultrassa kohtu ihan tyhjä ja kaikki näytti olevan ok. 

Tää tuntuu niin epäreilulta. Tiedätte varmaan tunteen. Onneks mun gyne on erikoistunut näihin juttuihin. Lähdetään vahvistamaan seuraavaa yritystä sitten lääkkeillä... Oman mielenterveyteni kannalta toivon, että tää oli nyt tässä ja jatkossa kaikki menee hyvin tai sitten ei ollenkaan.

Voimia kaikille saman kokeneille!
 
Täälläkin on yksi joka on joutunut kokemaan äärimmäisen menetyksen.Vuosi sitten kesällä plussattiin  ja oltiin miehen kanssa taivaissa ja alettiin suunnittelemaan vauvan tuloa varten kaiken laista ja häitäkin laitettiin samalla. sitten tuli  eka ultra ja matto lähti jalkojen alta pikkanen oli kuollut rv-7+4 viikoilla ja ultran aikaan oli rv-11+6 tuli sopivasti häälahjana.
Lääkkeellinen tyhjennys ei toiminut joten onneksi jouduin kaavintaan,helpotti heti ja niin auttoi siihen toiseenkin asiaan tosi hyvin. Nyt on kolmas kerta onnistunut helmi tyttö syntyy ja kaiken pitäis olla hyvin.

Kaikille saman kokeneille tsempiä ja peukkuja pystyyn,että teilläkin onnistaa ja saatte oman pikku kapalon,jota kaikki niin haluamme.
 
Täällä aletaan pikkuhiljaa toipua keskenmenosta. Plussasin syyskuun lopussa, ja laskettuaika olisi ollut 2.6.2013, alkuraskaus sujui samoissa merkeissä kuin esikoistakin odottaessa, eli lievää etovaa oloa, väsymystä ja palelua. Ensimmäisessä neuvolassakin ehdin käydä viikoilla 6+3. Mitään oireita ei keskenmenosta mulle tullut, joten täytenä yllätyksenä tuli sykkeiden puuttuminen neuvolalääkärissä viime viikolla (10+2). Sain seuraavalle päivälle lähetteen TAYSsiin päivystykseen, ja siellä sitten lääkäri totesi ettei sydänääniä näy eikä kuulu, sekä veren virtaus oli loppunut. Pienessä enkelissämme oli "valuvika" sillä vatsa oli todella turvonnut, lääkärin mukaan samankokoinen kuin pää. Kooltaan hän vastasi viikkoja 8+6. Sain ohjeet mukaani, sekä ensimmäisen pillerin.

Perjantaina sitten olikin vuorossa osastopäivä ja lääkkeellinen tyhjennys. Onnekseni vuoto alkoi jo torstai-iltana, joten väylä oli auki ja näin ollen helpotti seuraavaa päivää. Sain aamulla ennen kymmentä ensimmäiset pillerit ja noin 1½tunnin päästä alkoi pikku hiljaa tapahtua, yhden aikaan "tulppa" irtosi ja juoksujalkaa vessaan, jonne sitten tuli istukka ja verta. Toiset pillerit sain kahden aikaan ja sain luvan kotiutua viiden aikaan. Viikonloppu ja maanantai sujui ilman kipuja, tiistaina sitten napsinkin useamman buranan, jotta menkkamaiset kivut lähtisivät. Keskiviikko aamu alkoi pahalla vatsakivulla, ja aamupalan jälkeen itse enkeli sitten tuli pois. Otin talteen ja vein hänet sairaalaan, jossa saa arvoisensa "lähdön", sillä vessanpöntöstä alas vetäminen tuntui todella brutaalilta.

Nyt sitten odottelen jälkitarkastusta ja uusia menkkoja, jotta saadaan "lupa" aloittaa uudelleen pikkukakkosen tilaaminen.

Tsemppiä muille saman kokeneille!
 
Osanottoni kaikille.

Kävin eilen ar-ultrassa, viikkoja piti olla 7+4,mutta ultrassa näkyi vain ruskuaispussi ei sykettä. Gyne epäili tuulimunaraskautta ja pisti lähetteen Jorviin.
Tiedän hedelmöittymisajankohdan eli 27.12. joten epätoivoisena vielä elättelen toivoa, että alkio olisi nuorempi ja sieltä vielä löytyisi sitten Jorvissa..... tämä on niin raastavaa :( Mitään vuotoahan ei ainakaan vielä ole tullut, joten sekin pitää toivoa yllä. Miten tällaisesta selviää :(

 
^ Kiitos. Voimia myös sinulle.

Tässä epätietoisuus on pahinta. Edelleen raskausoireita, tänään pahoinvointia tosin en tiedä johtuuko se stressistä. Saisinpa nyt vain vastauksen, toivo elää vielä...

Josko ensi viikolla sitten pääsis sinne Jorviin tarkastamaan tilanteen.
 
Toivottavasti asiat kääntyisivät vielä hyväksi. Itselläni todettiin keskeytynyt keskenmeno noin rv 11 - 12 välillä 31.10-12. Ja yllätyksekseni tärppäsikin aika "pian" uudestaan. Esikoisen jälkeen joka syntyi 1.3.11 tämä kkm oli nyt ensimmäinen tärppäys. 
No pieleenhän tämäkin nyt taisi mennä, lauantaina viikkoja olisi ollut vissiin sen 7+4 kun kesken työpäivän lorahti, ei hyytymiä. Sen jälkeen päivystykseen jossa ilman tutkimuksia lääkäri antoi uhkaavan keskenmeno diagnoosin. 
Käski vain odotella ja sain maanantain sairaslomaa. No eilen sitten soiteltiin toiseen sairaalaan jossa olivat ihmeissään ettei lääkäri ollut tehnyt edes sisätutkimusta koska olisi aina oleellista tietää että mistä vuoto on peräisin. Kipuja ei ole ollut ja vuoto on ollut nyt hyvin vaihtelevaa, välillä ei tule ollenkaan (siteeseen asti ei ole nyt oikeastaan tullut kun pieniä tippoja/ pyyhkäisyjä) Pyyhkiessä tulee sitten joko ei lainkaan tai reilummin punaista verta? No onneksi eilennä päästiin uudestaan toisen sairaalan käskystä takaisin päivystykseen ja sain lähetteen täksi päiväksi ultraan. 

Toivo elää, mutta toisaalta se on menetetty. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen marraskuussa löysin paljon tekijöitä jotka ovat voineet asiaan vaikuttaa, tottakai hakemalla hakenut hieman lohdutusta. Mutta tässä raskaudessa, en ole hirveästi stressannut vaan yrittänyt olla positiivisin mielin koko ajan, syönyt hyvin, vitamiineja, levännyt jne.. 

Enkä löydä mitään mikä voisi olla edes pieni tekijä tähän, joten kieltämättä miehelle tuli muutamia kertoja sanottua että on se kumma kun tämän ikäinen ei edes saa lasta pidettyä sisällä ja itseään tullut syyllistettyä asiasta...

Esikoisen raskaus, syntymä ja vauva- aika meni kuin suoraan oppikirjoista joten varmaan nyt sitten vain meitä tahdotaan koetella. 
Ja tottakai olen vielä nuori, mieskään ei vielä ihan 30vuotta , onhan meillä aikaa jne. No eipä se helpota, vielä kun alkaa aina itse miettimään että mies on 3viikkoa työreissuilla ja sitten 3viikkoa kotona. 
Nyt tämäkin tärppäsi sattumalta kun mies oli juuri lähdössä takaisin töihin. 


Toivotaan että sulla kääntyy asiat vielä iloksi ja huomataan että sielä se pieni sydän vielä sykkii. Itsekkin toivon niin vaikka pahimpaan on jo varauduttu. 
 
Voimia sampukka! Toivotaan nyt, että kaikki olisi kuitenkin kunnossa.

Tiedän tunteen, mullakin mies 4 viikkoa reissussa ja 4 kotona. Jää siis aina yks kierto kokonaan hyödyntämättä :(. Onko sunkin mies laivalla hommissa?
 
Kiitoksia JMH! 

Tosiaan eilen päästiin ultraan ja sielä taas köllöteltiin ilman sykettä, no päätettiin kokeilla lääkkeellistä tyhjenystä kun viimeeksi kaikki meni senkanssa hyvin.

Meillä tosiaan mies myös laivalla töissä, omalla tavallaan tuo meidän jakso 3vk töissä 3vk kotona on ihan mukava, mutta tässä raskauden "tekemisisessä" se kyllä hankaloittaa suuresti, itse yllätyin nyt tässä viimeisessä raskaudessa kuinka nopeasti tärppäsi vaikka meni ne tärppi päivät sen verran tiukille miehen lähdön kanssa, no se kyllä antaa positiivista mieltä. :)

Mutta itse olen kyllä jo tuon ensimmäisen keskenmenon jälkeen todennut kaikille joidenkanssa asiasta ollut puhetta että meillä on lohtuna tuo 2vuotias täystuho, ei pysty jäädä paikalleen. 
 Varmasti olisi paljon rankempaa jos ei tuota olisi. 
 
Voi harmi :(. Pidän peukkuja, että lääkkeillä tulee kaikki matsku pois. Eikä vuoda kauaa...

Kolme viikkookin olis parempi, kun neljä! Viime vuonna teki 2 ja 2 ja se oli mun mielestä hyvä. Yhtiön vaihto toi ton 4 ja 4 =(. No, koko ajan muualta paikka haussa.

Meillä ekan kkm:n jälkeen tärppäs toisesta tai kolmannesta, kun kierto ensin oli normalisoitunut. Toisen keskenmenon jälkeen tulin heti seuraavasta kierrosta raskaaksi. Tai ainakin sain plussan testiin, suuri epäilys, että oli kemiallinen.

Onneks mullakin on koirat... Niitten kanssa on vaan pakko touhuta, vaikka kuinka ahdistais. Mies on ollut joka kerta töissä, kun on mennyt kesken. Ekalla kertaa oli onneks telakalla Suomessa, joten pääsi pian kotiin mun tueks. Oli se rankkaa sillekin. Nyt toivon, että on tärpännyt. Tosin pelko persiissä oon sitten koko ajan, jos niin on. Kunpa sitä vaan osais olla ajattelematta menneitä :/.
 
Takaisin
Top