Varhainen keskenmeno

Kräuterblutsaft, kiitos infosta :) Mikä sinulla on nyt tilanne? Onko uusi raskaus vielä haaveena? Onko sinulla onnistuneita raskauksia takana? Mulla on 2007 syntynyt lapsi, mutta nyt on toki itsellä tullut 10 vuotta lisää ikää ja omasta mielestäni alkaa takaraja häämöttää... Mieskin on jo 44. Tuosta ikä asiasta voi toki olla niin montaa mieltä... Uusioperheeseen olisi vaan niin kovasti toiveissa yhteinen rakkauden hedelmä <3
 
Sara80, kyllä meillä on toiveena toinen lapsi. Meillä on 2,5 -vuotias tyttö ja toivottaisiin pikkusisarusta. Mutta ei olla mitään nuoria enää mekään, vähän se tietysti mietityttää että kuinka vanha sitä on sitten lasten ylioppilasjuhlissa :D. Edelliset raskaudet meni niin, että tulin melkein ekasta yrittämästä raskaaksi, mutta meni kesken (2013). Seuraava tärppäsi muutaman kuukauden päästä ja syntyi terve tyttö (2014). Nyt kävi taas niin että kerrasta tärppäsi ja meni kesken, oli siis tuulimuna, mutta ehti 11 viikolle ennen kuin keskeytyi. Elättelen toiveita, että tämäkin olisi ollut harjoituskierros ja seuraavalla kerralla onnistuisi. Mutta ei voi tietysti ikinä tietää. Mulla on toisessa munasarjassa todettu monirakkulaisuutta (todettiin sen ekan keskenmenon jälkeen), joten sikäli voi myös olla, että joka toisessa kierrossa munasolut ei oo ihan ok, en osaa sanoa. Meillä on kyllä suvussa useitakin, jotka on tehneet lapsia yli 40-vuotiaana (itse olen kyllä alle), ikä on niin suhteellista ja kaikki muutkin terveystekijät vaikuttaa. Mutta jäädään odottelemaan, miten käy, ja toivotaan parasta. Onnea teillekin uusiin yrityksiin, ei minusta iän puolesta kannata lannistua. Keskenmenoja tulee varmasti kaiken ikäisille, vaikka tietysti niiden riski kai kasvaa iän myötä. Mutta ei keskenmeno mun nähdäkseni kerro siitä, että ei voisi saada terveitä lapsia.

Tosin pakko vielä sanoa, että meillä on ollut ihan todella paljon riitoja ton keskenmenon jälkeen, ja välillä tuntuu koko suhde ihan hullun hommalta, joten ei ehkä mikään ideaali tilanne lähteä lisää lapsia tekemään. Mieheni ei ollut mulla mitenkään tukena tuossa tilanteessa, oli lähinnä vaan että mitäs siinä murjotat, ei sille mitään mahda. Katsotaan miten tämä tästä etenee.
 
Muokattu viimeksi:
Täälä myös sekavin tuntein kirjottelee varhaisen kohdunulkoisen keskenmenon kokenut, kahden lapsen mamma.
29.3 alko menkat ja huhtikuun vikalla viikolla plussasin 7pv joka aamu ja raskausoireet voimistu jokapäivä. 8.päivänä alkoi rusehtava vuoto pyyhkiessä. Soitin neuvolaan- ihan normaalia. Viikonpäästä soitin uudestaan, ohjasi ultraan terveyskeskukseen. Viikkoja noin 5silloin. Missään ei mitään merkkejä raskaudesta, hcg ~200. Lääkäri pahoitteli keskenmenoa. Seurataan, viikon päästä uusi verikoe. Parin päivän päästä raskausoireet hävisi, jäi vaan huono olo ja väsymys. Hcg noussut 300. Lähete naistentautien polille. Viikkoja 8 kun polille tulee aika. Hcg 387. Alavatsalla kipuja ja edelleen vuoto jatkuu. Ultrassa löytyi kysta vatsaontelosta, vapaata nestettä vatsaontelon pohjalla sekä verenpurkauman munasarjasta. Määräsi metotreksaatti piikin joka laitettiin nyt keskiviikkona. Eilen jäätävät kivut, ei pystyny liikkuun, uus ultra ja verikokeet. Hcg laskussa onneksi, kysta pienentynyt, munanjohdin revennyt ja vuotanut vatsaonteloon sekä kohtutulehdus. Edelleenkään ei tiedetä missä raskausmateriaali on sijainnut, mutta todennäköisesti munanjohtimessa koska se on revennyt ja vuotanut vatsaonteloon. Metotreksaatin aiheuttamia kipuja ja huonoja oloja voi olla 1-4 päivää, ja mulla niitä lisää kysta, hematooma sekä kohtutulehdus.

Itse olin oireiden hävittyä kokoajam sitä mieltä että kaikki ei ole kunnossa, mitään elonmerkkejä ei varmasti ole. Muutamalle ystävälle kerroin ja he vaan hoki että kyllä se siellä on,kasvaa vaan hitaasti.. ei helpottanu yhtään. Naisten polille mennessä romahdin ihan täysin henkisesti, sekä sieltä lähtiessä. Vaikeinta tässä ehkä oli se kuukauden tietämättömyys,kun en saanut mistään tietoa mikä mua vaivaa,kun sattuu, ja on vuotoja ja testi näyttää plussaa. Piikin saamisen jälkeen olo jotenkin helpottui, ehkä kun sai mielenrauhan, pitkän piinan jälkeen. En nukkunu, syöny, mikään ei kiinnostanu, omat lapset ärsytti olemassaolollaan.. ihan kauheeta näin jälkeen ajatella kuinka niitä "rankaisin" huonolla käytökselläni. Jotenkin tää asia lamaannutti kaiken aivotoiminnan.

Onko muita metotreksaatin saaneita?

On tämä kyllä rankka asia :(
 
Sara80, kyllä meillä on toiveena toinen lapsi. Meillä on 2,5 -vuotias tyttö ja toivottaisiin pikkusisarusta. Mutta ei olla mitään nuoria enää mekään, vähän se tietysti mietityttää että kuinka vanha sitä on sitten lasten ylioppilasjuhlissa :D. Edelliset raskaudet meni niin, että tulin melkein ekasta yrittämästä raskaaksi, mutta meni kesken (2013). Seuraava tärppäsi muutaman kuukauden päästä ja syntyi terve tyttö (2014). Nyt kävi taas niin että kerrasta tärppäsi ja meni kesken, oli siis tuulimuna, mutta ehti 11 viikolle ennen kuin keskeytyi. Elättelen toiveita, että tämäkin olisi ollut harjoituskierros ja seuraavalla kerralla onnistuisi. Mutta ei voi tietysti ikinä tietää. Mulla on toisessa munasarjassa todettu monirakkulaisuutta (todettiin sen ekan keskenmenon jälkeen), joten sikäli voi myös olla, että joka toisessa kierrossa munasolut ei oo ihan ok, en osaa sanoa. Meillä on kyllä suvussa useitakin, jotka on tehneet lapsia yli 40-vuotiaana (itse olen kyllä alle), ikä on niin suhteellista ja kaikki muutkin terveystekijät vaikuttaa. Mutta jäädään odottelemaan, miten käy, ja toivotaan parasta. Onnea teillekin uusiin yrityksiin, ei minusta iän puolesta kannata lannistua. Keskenmenoja tulee varmasti kaiken ikäisille, vaikka tietysti niiden riski kai kasvaa iän myötä. Mutta ei keskenmeno mun nähdäkseni kerro siitä, että ei voisi saada terveitä lapsia.

Tosin pakko vielä sanoa, että meillä on ollut ihan todella paljon riitoja ton keskenmenon jälkeen, ja välillä tuntuu koko suhde ihan hullun hommalta, joten ei ehkä mikään ideaali tilanne lähteä lisää lapsia tekemään. Mieheni ei ollut mulla mitenkään tukena tuossa tilanteessa, oli lähinnä vaan että mitäs siinä murjotat, ei sille mitään mahda. Katsotaan miten tämä tästä etenee.

Mulla miehen suhtautuminen oli aluksi vähän samanlaista. Turha itkeä kaatunutta maitoa-tyylillä. Mutta muutaman keskustelun jälkeen luulen että ymmärsi enemmän, ettei se nyt vaan ole mikään ihan pikkujuttu. Ajallisestikin tähän keskenmenoon meni noin kuukausi, siitä päivästä kun sain sen tietää ja kunnes jälkivuoto loppui. Puhumattakaan sitten mentaalipuolesta, vaikutukset kantaa pitkälle ja varmasti varjostaa seuraavaa raskausaikaa mikäli sellainen meille vielä suodaan.
Toivottavasti teidän suhdekiemurat selkiintyy ja uusi raskaus alkaa pian :)

Mulla cytotec keskeytyksestä nyt tasan kaksi vko ja raskaustesti nega. Olen hiukan vielä hukassa milloin mahtaa tulla seuraava ovis, olon puolesta se olisi jo käsillä ja vasemmalla puolella ollut muutaman päivän ajan jomotusta. No, kattellaan rauhassa :)
 
Iitunen, pahoittelut menetyksestä.
Itse en saanut lääkitystä, vaan tähystysleikkaukseen passittivat ja revennyt munanjohdin poistettiin (mukanaan raskausmateriaali). Mulla oli hitaasti nousevat digitulokset ja laihahko verikoe. Oltiin ar-ultrassa 7+2, kun kohdusta ei löytynyt mitään. Samana iltapäivänä munajohdin siis repesi, eikä jäänyt epäselväksi kohdunulkoinen-diagnoosi.
Toipumista sinulle, en nyt paremmin osaa kommentoida...
 
Mulla oli niin vähän kipuja keskiviikkona,ettei ollut siksi leikkaus ekana vaihtoehtona. Ja koska vuotoa oli kokoajan vähän alusta asti,oli olettamus että ei mitään isoa raskausmateriaali kökköä missään ole :/ leikkaus on seuraava vaihtoehto jos huomenna labrat näyttää huonolle.

Meillä ei mies myöskään tajua tätä ollenkaan. Esim olen hokenu kuukauden että olen raskaana,mutta vauvaa siitä ei tule. Kaikki inhottavat oireet ja vaivat, ei mitään hyvää. Tuntu että puhuis seinälle sitten vasta kun sanoin lähteväni sairaalaan ottaan solumyrkkyä se heräs että hei siis onko toi vakavaa.. no öö on.
Mua kauhistuttaa jo valmiiks kauanko pitää odotella niitä normaaleja menkkoja.. ja kuinka uskaltaa taas alkaa yrittää.

Miltä teistä on tuntunu ajatus uudesta raskaudesta? Mua ekaa kertaa melkein jopa kauhistuttaa. Kaksi edellistä raskautta meni semmosella tunteella että kaikki on hyvin, ilman mitään epäilyksiäkään. Osaakohan sitä enää nauttia raskaudesta vai tuleeko ihan hermoraunioksi
 
Iitunen, mulla meni seuraava raskaus keskenmenoksi 5+6. Meni ikäänkuin samaan "konkurssiin", olin ylipäätään hyvin hämillään koko alkaneen raskauden. Ennestään ei ollut lapsia.
Onneksi saatiin sitten se kolmas raskaus alulle, ja ensimmäisestä raskaustestistä tuli luottavainen olo. En usko, että pelkäsin raskausaikana sen enempää kuin kuka tahansa. Olin niin onnellinen jokaisesta viikosta. Tyttö syntyi marraskuussa, 11 vuotta siitä kun oltiin jätetty kaikki ehkäisy pois :)
 
Katjusha ei sunkaan kokemasi kyllä helpolta kuulosta ennen en ole keskenmenoa pelännyt, mutta nyt jotenkin jo etukäteen sitä aloin jännittää..
Mutta onnea tytöstä ❤
Mä juuri soitin neuvolaan peruakseni raskauden ensimmäisen neuvolakäynnin. Oli täti hieman ihmeissään, ei kuulemma ole tälläseen komboon ennen törmännyt. Ei ole kyllä eka tässä viikon sisällä joka noin sanoo. Sain myös kuulla että nää mun vuodot, huimaukset, pahat olot ym voi jatkua vaikka reilun viikonkin
 
Meillä todettiin juuri torstaina nt-ultrassa raskaus tuulimunaksi. Tyhjä kasvanut kohtu ja istukkaa muttei sikiötä lainkaan. Viikkojen piti olla 12+. Alusta asti mulla oli ollut huonot fiilikset ja pahat aavistukset. Kai sitä jotenkin tiesi, ettei kaikki ole hyvin, kun raskausoireet oli niin lievät ja erilaiset kuin esikoisen raskaudessa ja kaikille olin jo ääneen pohtinut, et jos onkin mennyt kesken tai tuulimuna. Olin vaan kuolemanväsynyt koko ajan, muita oireita raskaudesta ei ollut paitsi välillä kohdun kasvukipuja. Veriseulan arvot omakannasta katsottuani olin aivan maassa. Arvot oli niin matalat, ettei niistä mitään hyvää voinut ajatella. (S-pappa 92 ja hcg-b 43). Neuvolasta koetin kysellä niistä mut ei, kun käskivät vaan rauhassa ootella ultraan asti... Dopplerilla koetin vielä löytää sykkeitä mutta ei löytynyt (tietenkään), varhaisultraan en päässyt kun viimeiset kuukautiset oli tiedossa ja nyt ei rahatilanne sallinut yksityiselle menoa.

Mitään vuotoja mulla ei ole ollut, jos ei lasketa viime sunnuntaina muutamaa veritippaa, mitkä pyyhkiessä vain tuli. Ei hyytymiä tai mitään. Joudun vielä keskiviikkoon asti odottamaan, jos käynnistyisi luonnollisesti ja sitten sairaalaan. Eniten nyt harmittaa, kun keskeytystä joutuu vielä odottamaan (olisihan se vuoto jo alkanut tähän mennessä jos mun kroppa toimisi..) ja pitäis neuvolaan soitella ja perua ajat.

Jotenkin sitä ajatteli, ettei tämä voi sattua omalle kohdalle vaikka nuo aavistukset niin vahvat ennakkoon jo olivat. Kaikki tietenkin vakuutteli et kaikki hyvin, on vaan oireeton raskaus jne. Tottakai toivoi, että itse on väärässä ja siellä ultrassa paljastuisi terve sikiö.
 
Pahoittelut ja paljon voimia sinulle musta lammas :(

Minä mietin koko alkuraskauden samaa, että voiko kaikki olla ok kun oireet olivat niin vähäiset. Mulla oli ainoastaan rinnat kipeät, ei väsymystä eikä pahoinvointia kuten esikoisen kanssa. Hassuinta tässä on se, että saman päivän kun kehitys loppui eli 6+3, heräsin aamulla ja heti sanoin itselleni että "en ole enää raskaana". Mulla oli heti sellainen tunne. Soitin samana päivänä vielä alkuraskauden ultra-ajan, mutta siellä se vielä vastasi viikkoja vaikkei sykettä löytynytkään. Silloin jo heräsi aavistus että onkohan kaikki ok, lohdutti kuitenkin lääkärin sanat, ettei syke aina välttämättä näy vielä noilla viikoilla. Viikon päästä varasin uuden ajan ja siellä selvisi että kehitys oli tosiaan pysähtynyt.

Minäkin odottelin sitä luonnollista tyhjennystä, mutta pari viikkoa kun odottelin eikä antanut mitään merkkejä, hain lääkkeet.

Tehdäänkö sinulle tyhjennys sairaalassa tai kotona? Onko siitä teille jo puhuttu?
 
Kiitos.Toivottavasti siellä sairaalassa. Ei puhetta ollut eikä soittaessa sanoneet muuta kuin ajan, jolloin mentävä sairaalaan. Aion kyllä pyytää, että saisin jäädä sinne keskeytyksen ajaksi niin saisi kipuihin paremmat lääkitykset ja hoidon. Luulen, et näillä viikoilla vuotoa ja hyytymiä jne. ois tulossa aika runsaasti ja kivut sen mukaiset, et en mielellään kotona taaperon ja miehen edessä niitä kipuja kärsisi. Onneksi miehellä sattuu olemaan juuri kesäloma niin ei tule ongelmia lapsenhoidossa.
 
Oon ollu ihan kuollu.. niin paha olla ja väsynyt etten ole jaksanu mitään tehdä. Pukeminen oli liikaa toisina päivinä. Onneks se sitten yhtäkkiä alkoi helpottaa..
Tiistaina sain vihdoin labrasta tuloksen hcg alle 5! Sunnuntaina loppui vuoto ja huimaus ym. Käsikädessä meni kaikki oireet siis hormonien kanssa..
Eilen sitten kokeiltiin peittoa heiluttaa.. ei hyvä. Auts :/ joku kohta oli tosi arka, siihen osuessa melken itku tuli.. vielä olis reipas viikko ja yhdet menkat odotettava ennenkun saa alkaa yrittää taas. En vaan tiedä vaikuttiko tää episodi sillai etten ehkä halua raskautta vaikka vauvan haluankin :(
 
En ollut varma mihin keskusteluun laitan tämän, mutta ajattelin, että tämä sopii.

Keskenmeno todettiin 3.7. rv 11+3 ja alkio vastasi rv 7+3 eli oli keskeytynyt jo paljon aiemmin. 4.7. tehtiin lääkkeellinen tyhjennys (joka oli muuten omalla kohdalla aivan kamala, mutta ei siitä tässä enempää) reilu viikon oli vuotoa joka pikku hiljaa väheni ja nyt on vuoto loppunut kokonaan.

Raskaustesti käskettiin tekemään uudelleen 5 viikon päästä jotta selviää onko kaikki raskausmateriaali (inhoan tuota sanaa) tullut ulos. Malttamattomana tein testin kuitenkin jo heti jälkivuodon päätyttyä (tällä viikolla) ja näytti negatiivista.

Uskallanko nyt toivoa, että kaikki on mennyt hyvin ja kaikki raskausmateriaali poistunut? Vai onko mahdollista että testi näyttää negatiivista vaikka kohdussa olisikin vielä jotain?

Vielä pari päivää ennen keskenmenoa tein positiivisen testin ja tiedän, että alkio poistui vasta lääkkeellisellä tyhjennyksellä. Toivoisin kovasti, että kaikki olisi fyysisellä tasolla ohi, eikä tarvitsisi enää tätä pitkittää.
 
Hansus, pahoittelut keskenmenostasi :( Jos mitään vuotoja ei enää ole, niin kyllä siihen raskaustestiin silloin uskaltaa jo uskoa :) Yleensä keskenmenon jälkeen raskaushormoni laskee tosi nopeastikkin, kun kohtu on kokonaan tyhjentynyt.
 
Sara80, Mitä sinulle kuuluu?
Ajattelin tulla kertomaan ilouutisia vaihteeksi: tein tänään raskaustestin ja plussaa näytti! Laskettu aika maaliskuussa. Tosin en nyt uskalla vielä iloita liikoja, varmasti menen varhaisultraan heti kun se on mahdollista. Jännittää.
Kaksi kuukautiskiertoa oli keskenmenon jälkeen (joka oli huhtikuussa) ja ekasta yrityksestä näemmä tärppäsi :)
 
Kräuterblutsaft, ihana kuulla! Paljon onnea! Täälläkin pääsi plussa yllättämään jo tokasta kierrosta keskenmenon jälkeen :) laskettu aika maaliskuussa täälläkin. Pelottaa, mutta ei auta kuin toivoa parasta :)
 
Alina16, paljon onnea ja peukut pystyssä sinulle. Tulin turhan aikaisin uutisten kanssa, tänään alkoi menkat reilun viikon myöhässä, tai keskenmenoksi tääkin kai lasketaan, kun testi näytti plussaa. Ounastelinkin tätä, kun ei ollut minkäänlaisia oireita, ei edes turvotusta ja väsymystä. Edellinen näin varhainen km mulla kyllä tuli tosi voimakkaiden kramppien ja pahoinvoinnin jälkeen, nyt vaan heräsin lakanat veressä. Ens kertaan sitten taas, jos vielä jaksetaan yrittää.
 
Hei. Itselläni todettiin varhaisultrassa keskenmeno... Miten tästä selviää? :sad001 Heräsin taas kovaan kipuun, vatsa turvonnu niinkuin olis vielä raskaana.. Milloin teillä on vatsan turvotus helpottanut? Mulle kätilö sano että voi kestää, mutta on yksilöllistä...Tää tunne on maailman hirvein, mikään ei kiinnosta ja haluan vaan jäädä sängyn pohjalle. Miten mä voin ikinä olla enää onnellinen raskaudesta jos tulen raskaaksi? :sorry:
 
Muokattu viimeksi:
Aamunen, pahoittelut tapahtuneesta :/
Muistaakseni oireet kohdun tyhjenemisen jälkeen loppuivat suhteellisen pian. Parisen viikkoa on kai normaalia nähdä jotain raskaustestissä, riippuen tietenkin miten korkealle hcg nousi. Mulla tuli kaksi ovuloimatonta kiertoa km:n jälkeen, näissä outo kiertopituus ja kummallista vuotoa.
Vaikea sanoa, miten koet seuraavan raskauden. Meillä oli parikin isompaa koettelemusta takana, mistä syystä mieheni pelkäsi koko tyttäremme syntymään johtaneen raskauden. Itselläni oli alusta asti kova luotto, koska raskaus alkoi niin vahvana ja hyvillä verikoearvoilla. Olin tyyni ja onnellinen, jaoin onneani sitten muiden ystävien kanssa ja annoin mieheni rauhassa kokea niin kuin kokee. Nyt ollaan molemmat tyttöön ihan pörhönä.
Tsemppiä toipumiseen ja jatkoon!
 
Takaisin
Top