Varhainen keskenmeno

Jokainen keskenmeno on erilainen. Ei siitä oikein ennakolta voi tietää, miten paljon vuotaa ja millä voimakkuudella, ei edes kivut ole samanlaisia. Ei edes samalla ihmisellä eri kerroilla, joten hankala on henkilökunnan kertoa tarkkaan. Varmaan he kertovat jonkin keskimääräisen kokemuksen.
 
Seppoliina, voimia! Itse tässä ihmettelen kun vuoto kestikin näköjään vain viikon. Vielä en oo kuitenkaan tehnyt testiä ku ohje oli että 2 viikon päästä keskenmenoista. En haluis odottaa yhtään uuden yritystä, mut hirveen ristiriitaista tietoa siitä kyllä kirjoitetaan.
 
Minulla todettiin eilen keskeytynyt keskenmeno. Pieni vuoto alkoi eilen päivällä, joten hakeuduin päivystykseen. Viikkoja olisi pitänyt olla 11+0, mutta ultrassa todettiin pienen kehityksen pysähtyneen jo viikkoja aiemmin, koko vastasi 7+1. Suru on ihan järkyttävää. Tänään aamulla laitoin cytot kielen alle, ja onneksi taitavat toimia hyvin. N. 10 min niiden sulamisen jälkeen alkoivat siedettävät vatsakivut ja pieni vuoto. Vatsakipu oli melkein sietämätöntä kl 16 aikaan, mutta sitten se yhtäkkiä helpotti n kl 17. Kl 18 meidän pieni vauvan alku tuli ulos, ja alkoi runsaampi vuoto. Kivut ovat tällä hetkellä vain hieman normaalia menkkakipua kovemmat. Nyt vain odotellaan että vuoto päättyisi. Toivottavasti se ei kestä sitä 7 viikkoa mitä kätilö sanoi että voi kestää...

Minä ja mies ollaan puhuttu, että aiotaan yrittää uudestaan heti kun jälkivuoto loppuu. Minja vaan piinaa kovasti ajatus, että mitä jos näin käy uudestaan? Tämä kokemus on ehdottomasti pahimpia koko elämäni aikana, ja tämä äitienpäivä on ollut kamala.

Minua ohjeistettiin tekemään uusi testi 3 viikon kuluttua.
 
Unajama, vuodon kesto on yksilöllistä. Minulla ei ole vuotanut yli viikkoa. Henkinen toipuminen on pidempi juttu. Uuden raskauden yritys helpottaa vähän, mutta kyllähän sitä huolta kantaa mukanaan sillä seuraavallakin kerralla.

Voimia toipumiseen. Saa itkeä tai olla itkemättä. Ihan miltä tuntuu.
 
Tänään pitäisi olla rv8+3. Koko viikon on tihkuttanut, eilen aamulla alkoi runsaampi vuoto ja iltapäivällä todella kovat vatsakivut. Itkin koko eilisen päivän . Tänään kovia vatsakipuja, mutta vuoto vähäisempää ja vaaleampaa kuin eilen, aika limansekaista. Hyytymiä ei ole tullut. Keskenmenoa minä epäilen, mutta mitään ei tunnu tulevan ulos, vuotokin huomattavasti vähäisempää, kuin normi kuukautisissa, kivut kovempia vaikka ei ne menkoissakaan vähäisiä ole. Täytyy huomenna soitella nla, pahasti pelkään ettei tämä itsekseen ulos tule? Minkälaisia kokemuksia muilla, kauanko siinä voi kestää vuodon alkamisesta? Minua mietityttää lisäksi tuo lääketieteellinen tyhjennys ja kaavinta. Enntiedä kumpi olisi parempi, jollei luonnollisesti "toimi". Suru on valtava, mä olen toivonut tätä niin kauan, yritystäkinnoli takana vuosi ennen tärppiä. La olisi ollut jouluaattona.
 
Salvia, otan osaa. Saitko neuvolasta apua? Mulle sanottiin (kesken rv 5+4, la melkein sama ku sulla, 22.12....) että tee vaan testi parin viikon päästä...kävin sit yksityisellä ultrassa ku en kestänyt epätietoisuutta. Toki sulla pidemmällä kuin mulla. Mulla kesti vuoto viikon ja nyt odottelen kuumeisesti alkaako ens viikolla menkat vai miten tää nyt tästä jatkuu.
 
En viikonlopun aikana saanut nla yhteyttä. Perjantaina kun oli nla oli vuoto vielä todella vähäistä ja kipuja ei lainkaan. Silloin varasi minulle kuitenkin ultra ajan tiistai aamuksi. Tänään soittelin aamulla ihan tk ja siellä gyne sanoi että tule huomenna ultraan varauksen mukaisesti. Sithän sen lopullisesti näkee. Tänä aamuna tuli joku riekale, ehkä se nyt oli jotain? Vuoto jo huomattavasti vähäisempää, edelleen koskee.. Niin mahaan, kuin sydämeen. Toivottavasti kaikki olisi tullut ulos, en jaksaisi tätä kovin pitkään, kipujen takia epäilyttää vaan...
 
Salvia, ymmärrän!!! Mutta onneks pääset edes ultraan huomenna! Tsemppiä kovasti kohtalotovereilta... Jokainen hetki tuollaista on liikaa mutta siinä ei muu auta kuin kestää
 
Mulla alkoi tänään menkat, 29 pv km-vuodon alkamisen jälkeen. Olin jo toivonut että ois tärpännyt heti, mutta pitää taas vaan yrittää lisää ja toivoa. Hyvää kai se että kierto normaalina heti... Uuvuttavaa silti, ei nää menkat mieltä ylennä.
 
Spontaani keskenmeno rv6. Ultrassa kohdussa ei näkynyt enää mitään ja nyt varmistellaan verikokeen, että kaikki on tullut ulos. Itkettää, suututtaa, harmittaa. Toisaalta tuntuu niin hölmöltä itkeä ja harmitella, kun raskaus oli niin alussa. Kuinka kauhealta tuntuukaan niillä joilla kkm tulee myöhemmällä viikoilla. Kuitenkin sieluun sattuu!
 
Täällä myös varhainen keskenmeno. :(

Eka haalea plussa tuli tedtiin 5.3. Tuolloin omien laskujen mukaan rv 3+3. Jo useita päiviä ennen plussaa oli jotenkin lupaava tunne, että varmasti tästä kierrosta tärppää ja oireitakin kävi olemaan - kuvotusta, rintojen arkuutta, hajuherkkyyttä. Vajaan viikon verran siitä plussasta vain sitten ehtikin olla innoissaan, kun jo tuli tunne, ettei kaikki ole hyvin. Oireet vähenivät. Kun sitten rv 4+4 wc-paperiin ilmaantui aivan haaleaa rusehtavaa, tuli jo itku, että tässä se nyt oli. Vuoto ei kuitenkaan lähtenyt runsastumaan eikä kirkastumaan, ja parin päivän päästä raskaustestin viiva näytti vain vahvistuvan antaen uutta toivoa. Tuhruttelun alusta viikon päästä alavatsakipujen vuoksi kävin lääkärillä, joka ultrasi. Kohdun limakalvo paksuuntunut, mutta ei mitään havaintoa alkiosta, ruskuaispussista, ei mistään. hCG reilut 600 eli todella matala viikkoihin nähden, tuloksen kuultuani en voinut toviin muta tehdä kuin lohduttomasti itkeä mieheni sylissä.

Kahden päivän kuluttua konttolli-hCG enää reilut 200, minkä kuuleminen aiheutti uuden itkuromahduksen, vaikka siinä vaiheessa jo oli tilanteen toivottomuus tiedossa. Kai sitä kuitenkin alitajuisesti elätteli toivoa, että jospa sittenkin ihmeen kaupalla olisi hCG lähtenyt satumaiseen nousuun ja hyvävointinen pikkuinen turvallisesti kohdussa...

Pari tuntia tuloksen puhelimessa kuulemisesta (eli eilen) alkoikin runsas vuoto ja supistusmaiset kivut, kun raskausviikkoja olisi pitänyt olla kasassa 6+0. Välillä mieli aika normaali, välillä käy kamalasti itkettämään, milloin mistäkin asiasta. Päässä pyörii kurja katkeruus siitä, kun tämä pieni oli niin hartaasti yritetty ja toivottu, elämäntavat moitteettomat, ruokavaliosta karsittu kaikki vähänkään epäilyttävä raskauden kannalta, asiaankuuluvat vitamiinit otettu jne, kaikkensa tehnyt ja menee kesken, kun taas jotkut umpijuopot narkkariäidit vain tehtailee uusia, hedelmöittymisestä saakka pahoinpideltyjä vauvoja sitä mukaa, kun edelliset otetaan huostaan... Ja sitten nämä aborttiin päätyvät, jotka niin rukoilevat, että menisi kesken, mutta vauvanpahalainen vain sitkeästi tahtoo kasvaa.. Ihan jäätävän tuskallisen musertavan epäreilua...
 
Mammu83 sanoi:
Mangnusti_, osanottoni ja pahoittelut kokemastasi <3 Voimia sinne kovasti <3 Onko teillä pitkään ollut yritystä?
Click to expand...
Kiitos sympatioista. <3 Jo toisesta yrityskierrosta tärppäsi, mikä yllätti, kun suvussa monella ollut vaikeuksia tulla raskaaksi. Ei olisi pitänyt iloita niin aikaisin... Haaveiltu ollaan kyllä lapsesta jo pari vuotta, mutta elämäntilanne ei ole ollut suosiollinen aiemmin.

Sinänsä uskon, että uuttakaan tärppiä ei edellisen perusteella ehkä joudu kamalan pitkään odottelemaan ja olisin itse valmis aloittamaan uudelleen yrittämisen välittömästi, mutta miehen innokkuuden suhteen on epävarmuutta. :( Sanoi, että mietitään sitä sitten vähän myöhemmin. Oli tämä keskenmeno hänellekin kova pala ja harmittaa, kun hän ei minulle halua ajatuksiaan purkaa, kun ei halua minua enempää kuormittaa. Katsoo, miten pitkään sitten menee tässä sulatteluvaiheessa..
 
Takaisin
Top